Kitarat: kitarakamat ›

Lähti toissaviikolla Uraltonesta EHX:n uusi Soul Food matkaan; SF on aika pitkälti massatuotantoversio Klonista (TGP väittelee tälläkin hetkellä kuinka uskollinen, mutta uskoisin että melko). Himassa kokeilin Ethosin vahvistinversion kanssa ja se oli ihan OK tuolla tavalla, mutta kokeilin nyt viikonloppuna Two Rockin kanssa päällekkäin MP Royal Blue OD-> Soul Food -> Two Rock, siten että komppisärö lähtee RBODstä ja soolosärö/boost tulee vasta sen jälkeen. Aivan mahtavuutta! Soul Food maksoi vissiin €63 ja mukaan tuli virtalähde. Eli suosittelen.
 
Jotenkin kun olen käyttänyt kahta purkkia päällekäin, luontevampaa on ollut toisin päin eli kitara->sooloboosti->komppisrö->vahvistin, mutta ainakin tuolla kombinaatiolla toimii paremmin toisin päin.

Ei pitäis lukea näitä teidän juttuja, nyt lähti tulemaan Xotic SL Drive.

PJS: http://www.sarnomusicsolutions.com/products/ed.html
 
Tämmönen on tulossa amerikan maalta Straton+Blackface Princetonin (Non reverb) kaveriksi. Laitetaan klippii sit ku on hallussa.
 
Sinänsä pitäis olla aika jees ja väitän et näillä seuduilla tai ylipäätään USA:n ulkopuolella aika harvinainen. Tekijät on luvanneet sellaista "amp like säröä" kevyesti puskettujen blackface styrkkareiden hengessä ilman että skeba/vahvarin saundi värittyisi middle/trebleboostilla tai botnejen leikkautumisella yms. Periaattees värkki on kai suunniteltu toimimaan myös steelkitaran kanssa joten pitäis handlata hyvin aika alaskin menevät kliinit bassonuotit ilman et saundi menee ihan suheroks. Saas nähdä miten on.
 
Härveli on ollut hirveessä nosteessa USAN juurimusa/Americana skenessä vaikuttavien soittajien piirissä, sieltä kautta itsekin törmäsin tähän ku Grateful Dead forumeilla alkoi hehkutus olla niin yksipuolisen ylistävää.
 
Tekijä on vissiin tosi pieni avioparin pitämä lafka, ketkä värkkäilee muutakin kiinnostavaa, etupäässä Steel kitaristeille suunnattua matskua, mm. tosi jeppiksen oloisia putkietuasteita ja bufferia.
 
Ekat treenit takana tän laitteen kanssa. Sellaset vibat et ainakin straton ja blackface princetonin kanssa aika pahuksen toimivaa saundii. Kosolti kivempi kuin aiemmin laudassa perussärön virkaa toimittanut OCD, ollen nimenomaan enempi Fender ku Marshall. Reagoi tosi hyvin pikkauksvolaan ja potikointiin samoin erittäin jeppistä saundii buustattuna mm. EP Prellä, RAT:llä ja ilmoitusluontoisiin asetuksiin väännetyl fuzz facella. Eli lyhyesti: Pitopeli, kannatti kuunnella dead headei :D

Edelleenkin on se 2550:n eteen tuleva boosteri hakusessa. Saisi olla miedompi kuin tuo Barber Direct Drive ja soundiakin saa värittää kuhan sävyt on kohdallaan. Sitten jos vielä ko. purkkia saisi testatakin (eli joltain sellainen löytyisi) se olisi kovasti kiva juttu.

Juzpe: Edelleenkin on se 2550:n eteen tuleva boosteri hakusessa. Saisi olla miedompi kuin tuo Barber Direct Drive ja soundiakin saa värittää kuhan sävyt on kohdallaan. Sitten jos vielä ko. purkkia saisi testatakin (eli joltain sellainen löytyisi) se olisi kovasti kiva juttu.
 
Joko tubescreamerit on testattu? Jos ei, niin kokeile Maxonin VOP-9:ä tai OD-820:stä. Tai Jaskan Texas Rangeria, se on loistava boosteri, jos ei tarvita juuri clean boosteria (muistanko väärin, vai käsiteltiinkö tätä muuten jo aikaisemminkin)...

Juzpe: Edelleenkin on se 2550:n eteen tuleva boosteri hakusessa. Saisi olla miedompi kuin tuo Barber Direct Drive ja soundiakin saa värittää kuhan sävyt on kohdallaan. Sitten jos vielä ko. purkkia saisi testatakin (eli joltain sellainen löytyisi) se olisi kovasti kiva juttu.
 
Earth Drive!

Maxonin VOP-9
 
TS9, 808 ja johdannaiset on tsekkilistalla. Lyhyesti kokeilin sunnuntaina TS9:ä mutta eri styrkkariin ja se ainakin pelitti. Jaskalla meen käymään helmikuun puålivälissä, niin siinä vaiheessa varmaan toi Texas Ranger tulee tyypattua.
Käyttötarkoitushan ko. vermeellä on kompuran jälkeen antaa väriä/nostaa signaalitasoa liidisoundiin. Kompura hiukan tiputtaa kuitenkin signaalista pois optimiasetuksilla ollessaan.

Juzpe: TS9, 808 ja johdannaiset on tsekkilistalla. Lyhyesti kokeilin sunnuntaina TS9:ä mutta eri styrkkariin ja se ainakin pelitti. Jaskalla meen käymään helmikuun puålivälissä, niin siinä vaiheessa varmaan toi Texas Ranger tulee tyypattua.
Käyttötarkoitushan ko. vermeellä on kompuran jälkeen antaa väriä/nostaa signaalitasoa liidisoundiin. Kompura hiukan tiputtaa kuitenkin signaalista pois optimiasetuksilla ollessaan.
 
Itsellä sellainen käsitys, että boosterin kanssa ei välttämättä tarvita kompuraa. Tosin en ymmärrä kompuroista mitään, joten ei kannata välittää...
 
Tuo VOP-9 on siis Vintage Overdrive Pro ja minusta huomattavasti parempi kuin pelkkä tavallinen TS-9. Tosin omistamani TS-9 oli Ibanezin, eikä Maxonin. OD-820 taas on lähes sama pedaali (VOP-9), mutta eri kokoisessa boxissa. OD-820 toimii sisäisesti 18 voltilla (muistakseni) ja VOPista saa itse valita käyttääkö 9 vai 18 voltilla...

Itsellä sellainen käsitys, että boosterin kanssa ei välttämättä tarvita kompuraa.
 
Itse käytän sekä ilman kompuraa, että kompuran kanssa halutusta soundista riippuen. Siinä on vähän eri meininki, kun kompura tasottaa huiput ja optimisäädöillä hiukan tiputtaa signaalitasoa.

Juzpe: Itse käytän sekä ilman kompuraa, että kompuran kanssa halutusta soundista riippuen. Siinä on vähän eri meininki, kun kompura tasottaa huiput ja optimisäädöillä hiukan tiputtaa signaalitasoa.
 
Mulla on Wampler EGO -kompura ja se toimii sekä kompressorina että boosterina. Joko tai tai sekä että. Sillä on aivan mahtava boostata puhdasta, pikkumurolla olevaa ja isommallakin säröllä olevaa vahvistinta.
 
Tuossa on sellainen mix-namikka millä saa säädettyä, että kuin paljon tulee puhdasta signaalia ja kuin paljon kompuroitua signaalia. Kun laittaa kompressoitua vain vähän (ehkä 20/80) ja outputista nostaa signaalitasoa muutaman db:n, niin johan laulaa komeasti.

Säröpedaalit on aika vähällä käytöllä. Säädän vahvistimen nykyään aika reilulle särölle, reilusti normaalia komppisäröä enempi. Sitten tiputtelen kitaran volumepotikalla tai HBE detox EQ:lla tasoa alemmaksi. Sitten vain tarvittaessa boosteria vähän päälle sooloihin. Oikein toimiva malli tämä.
 
http://www.homebrewelectronics.com/signature.html

komero: Mulla on Wampler EGO -kompura ja se toimii sekä kompressorina että boosterina. Joko tai tai sekä että. Sillä on aivan mahtava boostata puhdasta, pikkumurolla olevaa ja isommallakin säröllä olevaa vahvistinta.
 
Tuossa on sellainen mix-namikka millä saa säädettyä, että kuin paljon tulee puhdasta signaalia ja kuin paljon kompuroitua signaalia. Kun laittaa kompressoitua vain vähän (ehkä 20/80) ja outputista nostaa signaalitasoa muutaman db:n, niin johan laulaa komeasti.
 
Kiitti vinkistä, noin en ole sitä testannutkaan. Muutenkin jäänyt aika vähälle käytölle koko EGO.

Eilen tuli taas soiteltua Rockettin Led Bootsilla. On se vaan maukas ja tervesoundinen peli. Boost on nimensä mukainen ja soundi on 'helkkyvä' ja iskevä. OD puoli on smooth, selkeä ja erotteleva. Siinä soundissa vaan on jotain todella hienoa, olisikohan se sitten se 'harmonic complexity', kuten Rockettin sivuilla todetaan. Tämä on myös Bassmanin särökanava, muuta ei tarvita. Voisi jopa pistää saman firman Blue Noten kiertoon, mutta ei sitten kuitenkaan. Sekin on vaan niin hyvä ja silti vähän erilainen, ettei ole mitään järkeä myydä...

Laulava Kylätohtori: .. Tosin omistamani TS-9 oli Ibanezin, eikä Maxonin. .
 
Liekö noissa sitten suuremmin eroa, sillä samasta tehtaasta molemmat. Eli Ibanezin japsipedaalit oli kaikki Nisshin Onpa Seisakusho- tehtaan tekemiä. Maxon (tai joissain Maxxon) on taas Nisshin Onpan "oma" brändi.
Pikku triviajuttu vielä noista TS-pedaaleista: Kaikki japanilaiset on Tube Screamereita, kun taas taiwanilaiset Tubescreamereita.. (Tone Lok-sarjalaiset mm.)

Baby Blue ja Texas Ranger ovat nyt minun valintani OD/Booster osastolta. Upeita purkkeja kumpainenkin, jos fuzzeja ei lasketa niin muita säröjä ei noiden lisäksi kaipaa. Nämä kaksi tekivät kyllä aika hyvin selvää tähän osastoon kohdistuvasta gasista. :)

Poistin torilta yhden ibanez ts 9:n. Uskoisin, että se hoitaa nasaalisoundiboosterin homman. Barber läks myyntiin. Tyyppasin eilen myöskin Maxon 808:n eikä sekään pöljä ollut... Isompaa pedaltrainia odotellessa...

jniska: Varoituksen sana:
Kun soitat ekaa kertaa noilla JMP:llä tai sillä oikealla plexillä, ei paluuta entiseen enää ole. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Rauhaa ja kunnon yöunia ei saanut ennenkuin sain omistukseeni '71 JMP:n.
 
Hmm, onko tosiaan näin, että edelleenkään ei löydy 70-luvulla rakennetun kitaravahvistimen voittanutta? En siis halua synnyttää mitään tappelua tästä tai provosoida ketään, tämä on täysin vilpitön kysymys. Itseäni kun kovasti kummastuttaa, jos vieläkään ei kukaan vahvistinrakentaja ole onnistunut rakentamaan laitetta, joka pesee tuollaisen hieman vanhemman laitoksen, joka on kuitenkin voitu rakentaa hieman "vähemmän taitavien" ihmisten toimesta ja "ei niin tasalaatuisista" komponenteista. Mikä näissä vanhoissa vahvistimissa on se maaginen asia, jota ei uudemmista löydy?
 
E: pahoittelut OT:sta, mutta tavallaan tämä liittyy otsikkoon, koska olen itse juuri takaisin putkipelien maailmaan siirtyneenä (w/Mesa Lonestar) metsästämässä paria hyvää säröpedaalia, ja tässä yritän taas selvitellä tätä "the ultimate sound"-ajatusta ja ihmisten mietteitä tämän tiimoilta...

h.e.k.a: Hmm, onko tosiaan näin, että edelleenkään ei löydy 70-luvulla rakennetun kitaravahvistimen voittanutta? En siis halua synnyttää mitään tappelua tästä tai provosoida ketään, tämä on täysin vilpitön kysymys. Itseäni kun kovasti kummastuttaa, jos vieläkään ei kukaan vahvistinrakentaja ole onnistunut rakentamaan laitetta, joka pesee tuollaisen hieman vanhemman laitoksen, joka on kuitenkin voitu rakentaa hieman "vähemmän taitavien" ihmisten toimesta ja "ei niin tasalaatuisista" komponenteista. Mikä näissä vanhoissa vahvistimissa on se maaginen asia, jota ei uudemmista löydy?
 
Taitaa olla se lyijyllisen tinan haju laitteen lämmetessä mitä nämä kitarakamamaailman korkinhaistelijat haistelee siinä soundissa.

h.e.k.a: Hmm, onko tosiaan näin, että edelleenkään ei löydy 70-luvulla rakennetun kitaravahvistimen voittanutta?
 
Kyllä 60- ja 50-luvuillakin tehtiin "aika" hyväsoundisia koneita. Artistilistasta ei tulisi ihan lyhyt...
 
Mikä näissä vanhoissa vahvistimissa on se maaginen asia, jota ei uudemmista löydy?
 
Mää en ole asiantuntija, mutta ainakin yksi homma, joka monesti erottaa laadukkatkin kloonit aidosta asiasta, on muuntajat, etenkin ulostulomuuntaja. Niillä on tärkeä osa soundissa, vaikka signaalitien komponentit olisivatkin samanlaisia - ja kun nekään eivät yleensä ole, paitsi yleismittarin mielestä. Yleismittarilla ei vaan ole korvia. Samoin tuon ajan putket tuovat oman makunsa keitokseen, sanoivat muut mitä hyvänsä.
 
Riittävän monta "pikkuasiaa" yhdessä synnyttää ison asian ja se sitten ratkaisee, miellyttääkö vempele vai ei. Sitten on vielä fiilispuolen seikat: vanha Fenkku/Marsu/Vox antaa soittajalle eri fiiliksen. Joidenkin, itse asiassa yllättävän monien, mielestä on eri juttu omistaa pala rockmusiikin ja vahvistinrakennuksen historiaa kuin nykyosista koottu tasalaatuinen nykyvahvistin.