Kitarat: kitarakamat ›

Lisäänpä tähän pari omaa ajatusta ja kokemusta Stratoista.
 
Itselläni oli aika jolloin piti saada just samanlainen 50's Strato kuin alkuperäiset ja lavassa piti lukea 7ender just oikealla fontilla. Kun sellainen oli sitten hommattu, 50 ja 60-lukujen oikeita Stratoja soittamalla verrattu ja asiaa pyöritelty useamman vuoden ajan, päädyin rakentamaan oman kitaran erilaisista osista. Brändiuskollisuus katosi ja silmät avautuivat uusille mahdollisuuksille. Näen tämän kehityksenä ja kasvuna.
Nykyinen sekasikiökitarani on kokoelma halpoja osia jotka kuitenkin on hinkattu, hiottu, treeneissä kolhittu ja säädetty just miun maun mukkaan. Sitä ei viitsisi tehdä tonnin merkkikitaralle joka olisi "jalustalle" nostettu.
 
Kehoitan lähestymään nimikettä Stratocaster omista tarpeista ja mieltymyksistä lähtien. Niiden perusteella on hyvä valita itselleen soitin joka palvelee enemmän taiteellisena työkaluna kuin ikonina.
Jos on soittanut kauan, tietää mistä soittimissa tykkää ja miten ne asiat voi saada - kustomoimalla. Eli soitinrakentajien korkealaatuinen asiakkaalle kustomoitu soitin.
Jos soittoharrastus on tuore, kannattaa sijoittaa rahansa tunnettuun merkkisoittimeen joka todennäköisesti ei petä, ja jolla oppii tunnistamaan omia mieltymyksiä enemmän. Eli mikä vaan Fenderin kitara joka sopii omaan kouraan.

Krice: Lähinnä silloin kun oikein hakemalla hakee jostakin erikoista niin noilla eroilla on merkitystä (siis esim. V-muotoinen kaula). Aloitusviestistä tulee mieleen, että haussa on vain Fender strato. Ostaa sen minkä tuolla rahalla saa niin ei siinä voi mennä kovin pahasti pieleen!
 
Kyllä mä stratoa hakiessani kokeilin montaa ja vain muutama niistä oli edes millään tapaa järkevän oloinen. Ei vain sopinut näppiin. Mun mielestä tuo kaula on juurikin se mikä soittimen tekee, profiili ja radius, ne kun on kohdallaan niin se on sitten siinä. Kyllä soittimen pitää tuntua heti alusta asti sopivalta omaan kouraan ja stratoja on ties miten monta erilaisilla kaulaprofiileilla. Jos nyt vaan meinaa että ostaa jonkun minkä rahalla saa ja hetken päästä joutuu toteamaan että edelleen ei sovi omaan näppiin niin kyllä silloin on menty pahasti pieleen. Mulla jäi stratot kauppaan ja ostin edullisen Korealaisen (useita satasia silti) vaikka fyrkkaa oli varattu yli tuplasti kalliimpaan soittimeen.

J.Nikkanen: Jos nyt vaan meinaa että ostaa jonkun minkä rahalla saa ja hetken päästä joutuu toteamaan että edelleen ei sovi omaan näppiin niin kyllä silloin on menty pahasti pieleen.
 
Jos on tarkka tuosta asiasta niin silloin pitää käytännössä kokeilla kitaraa ennen ostamista ja turha siis edes kysyä internetissä mitään.

Krice: Jos on tarkka tuosta asiasta niin silloin pitää käytännössä kokeilla kitaraa ennen ostamista ja turha siis edes kysyä internetissä mitään.
 
Tämä on kyllä ärsyttävä asenne internetissä. Kyllä nämä keskustelut voi suuntaa antaa, vaikka eivät lopulliseen ratkasuun päätyisikään.

Myrkky Nuoli: Tämä on kyllä ärsyttävä asenne internetissä. Kyllä nämä keskustelut voi suuntaa antaa, vaikka eivät lopulliseen ratkasuun päätyisikään.
 
Aloitusviestissähän kysytäänkin huomioitavia seikkoja ja vinkkejä eri mallien ominaisuuksista, eikä suoraan mikä mun pitää ostaa.
Oman kokemuksen mukaan sen oikean Straton etsiminen voi olla melko haastavaa, malleja on sen "sataa" erilaista ja sitten vielä kopiot päälle... Omalla kohdalla se onni ja autuus viimennän löytyi 90-luvun puolenvälin Fender Strato plussasta, jonka joku oli jo valmiiksi modannut ja sisään soittanut mun kouraan sopivaksi. Tortoise-pleksin kun laitoin, niin se oli siinä. Aika perinnehenkisen näköinen kampe, kuitenkin muutamalla mukavalla modernilla ominaisuudella, kuten litteämmällä otelaudalla, kahden tolpan tallalla ja lukkovirittimillä. Tallamikillekin oli valmiiksi TBX-tone säätö, ei tarvinnut sillekään mitään tehdä. Lisäksi satulan leveys on just sama kuin tuossa mun vanhassa Tokai Love Rockissa, eli sekin sattui paremmin kuin hyvin.

Tätä ei vielä ole suositeltu, on hintahaarukassa, ja itse pidän. Ei kaikilta osin "vintage", mutta kuten on todettu, käsite on häilyvä. Muutaman vuoden ollut markkinoilla ja olen nähnyt jo käytettynäkin kaupan. Värejä on aika vähän mutta ihan hyvät perinnehenkiset vaihtoehdot silti. Lisäksi natsaa varsin hyvin tuohon bluesiin kun on mikkeinä texas-speciaalit. Kauheata erikoisuudentavoittelukerrointahan tuossa ei ole, mutta lieneekö tarpeenkaan?
 
http://www.thomann.de/fi/fender_american_special_strat_mn_2cs.htm

WanhaWetäjä: Joo, sattumoisin omistin aikanaan Japanin Straton, vuosimalli oli varmaan jotain 80-lukua, aivan hirveä halko, lienee ollut just jotain halpissarjaa, onneksi tuohon aikaan soitinkaupat ottivat tavaraa vaihdossa, annoin siis japsin+2 paskaa Ibanezin halpis hevikeppiä vaihdossa ja ostin \"oikean\" Straton, tosin en pidä sitä mitenkään ylivertaisena jos verrataan vaikka hyviin kopioihin, mieleen tulee yks Tokai mitä joskus testasin, ts nimi lavassa on vain nimi lavassa, ei muuta. Ostamani Amerikan Strato maksoi 7000mk, vuosi oli 96 tai 97,testaamani Tokai muistaakseni 1700mk...ero ei todellakaan ole noin suuri jos on kyse hinta/laatu suhteesta ja soitettavuudesta, eli nimi lavassa maksaa.
 
Soitan tällä hetkellä mieluummin 250€:n Yamaha Pacificalla kuin amerikan stankulla, keikkojakin takana kymmenkunta, parempi soitettavuus = ehkä mulle jostain syystä sopivampi kaula, helpompi bendata, pysyy paremmin vireessä, on kevyempi...eli jos Yamaha ei merkkinä pelota niin kannattaa tsekata nuo kalliimmat Pacificat, niissä on jo erittäin asialliset mikit ja rautapuoli halpiksiin verraten ja hintaa on jotain 600€
http://www.youtube.com/watch?v=Pe-ys_JkogE
No joo, monen mielestä ruma ja eihän tuo ole lainkaan perinnehenkinen eikä varsinkaan strato, ei ole kampea etc mutta eihän sitä bluesissa tarvi..monipuolisen tuntunen peli kuitenkin,hinta/laatu varmasti kohillaan, ostaisin oitis jos sais vasurina vaan kun ei stana saa!
http://www.f-musiikki.fi/kitarat/ba … rple_sahkokitara_/_yamaha?Itemid=70
Mutta nää on monelle fiilisjuttuja, jos se on pakko olla Fender niin sitten on, ite oon niin vanha pieru että ei ole mitään väliä millä soittaa kunhan kitara sopii käteen ja perusjutut on kohillaan.
 
Noin niinkun yleisesti ottaen ja mallista/merkistä riippumatta Straton perusmikityksen kyseessä ollen kannattaa varautua siihen välillä rasittavaan häiriöön mikä on odotettavissa jos treenikämpällä/keikkapaikalla on vaan ns huonot sähköt ja/tai loisteputkia tai valolaitteita, v-mäistä kun ei voi vetää kuin tietyillä mikkiasennoilla...tämä itse koettuna sadoilta keikoilta kuin myös himassa jossa soittotila on pieni ja joutuu olemaan suht lähellä iMaccia, kyllä hurisee jos ei varta vasten hae sopivaa kohtaa/soittoasentoa missä ei hurise.
 
JOS nyt ostaisin Straton, niin tämä olis yks vaihtoehto http://www.thomann.de/fi/fender_american_deluxe_strat_rw_3cslh.htm
TAI sitten joku hyvä kopio ja siihen noisless mikit.
 
Tuollainen Pacifica ei muuten ole yhtään hullumpi peli http://www.youtube.com/watch?v=6ROlGn_dZuo
 
Melki tekis mieli ostaa sellainen Telen rinnalle.

Sotahippi: Tätä ei vielä ole suositeltu, on hintahaarukassa, ja itse pidän. Ei kaikilta osin "vintage", mutta kuten on todettu, käsite on häilyvä. Muutaman vuoden ollut markkinoilla ja olen nähnyt jo käytettynäkin kaupan. Värejä on aika vähän mutta ihan hyvät perinnehenkiset vaihtoehdot silti. Lisäksi natsaa varsin hyvin tuohon bluesiin kun on mikkeinä texas-speciaalit. Kauheata erikoisuudentavoittelukerrointahan tuossa ei ole, mutta lieneekö tarpeenkaan?
 
http://www.thomann.de/fi/fender_american_special_strat_mn_2cs.htm
 
Toi American spessu on hyvä kitara. Mun mielestä ei kuitenkaan "vintage-henkinen" strato lähinnä kahdesta syystä: aivan liian ohut kaula ottaen huomioon, että siinä ei ole ruusupuuotelautaa. Soundi on tällöin aika kaukana vintagetyyppisestä. Toinen ei-vintagetyyppinen speksi on jumbonauhat, mitkä vaikuttavat sekä soundiin että varsinkin soitettavuuteen.
 
Pitäis sitten varmaan aloittajan miettiä ja määritellä, mitä hän tarkoittaa vintage-henkisyydellä kun puhutaan stratoista. Vai onko kaikki kitarat sellaisia, ehkä hevikirveitä ja heittotähtiä lukuunottamatta ;).
 
Kokeilemalla selviää paljon. Ongelmana on, että liikkeissä täällä Suomessa on varsin niukasti malleja esillä joitakin erikoisliikkeitä lukuunottamatta.
 
Muiden stratomiesten "omien kokemusten" keskeinen piirre on se, että siinä keskiössä vaikuttava fiilis ja merkitys on nimenomaan henkilökohtainen. Siksi sen jakamisesta on vain vähän hyötyä. Speksithän löytää googlettamalla.

2randpo:
Muiden stratomiesten "omien kokemusten" keskeinen piirre on se, että siinä keskiössä vaikuttava fiilis ja merkitys on nimenomaan henkilökohtainen. Siksi sen jakamisesta on vain vähän hyötyä. Speksithän löytää googlettamalla.
 
...ja kun tähän lisätään vielä joidenkin kivijalkakauppiaiden myyntipuheet kuinka nämä uudet mallit, ainakin stankut, ovat paaaaaljon parempisoundisia kuin edellinen sukupolvi saati 80-90 mallit koska niissä on mm ohuempi lakka, enempi vintage talla, lavan kulmaa on muutettu ja mitä kaikkea onkaan...ei tuo ainakaan helpota ostajaa jos miettii vaikka käytetyn ja uuden välillä.
 
Vasurina noita ongelmia ei ole juurikaan ollut kun kaupoissa roikkuu yleensä vain yks mexico-vasuri strato ja tele, jos niitäkään eli ei pääse juurikaan testailemaan.
 
Onks joku päivittänyt esmes 90-luvun pelin noihin kaikkein uusimpiin? Jos oikeen muistan myyjän puheista niin edellinen "päivitys" oli 2008, uudet tulivat 2013 lopulla...
Olis kiva tietää onko noissa myyntipuheissa ns katetta eli onko lakan ohuudella/vintage tallalla ja muilla päivityksillä kuinka suuri merkitys sointiin ja sustainiin...

Laulava Kylätohtori: Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Tokain japanilaisia stratoja.
 
Ainoan miinuksen Tokain stratoille annan mikeistä, muuten ovat loistavia...
 
Tää japsi-Tokaiden mikkien heikkouteen liittyvä myytti on kyllä ihan puhdasta ScheiBea. MIJ Tokai stratoissa on ollut kautta linjan alikäämityt AlNiCo-mikit, jotka ovat erittäin hyvätasoiset. Itselläni on tällä hetkelläkin kolme moista kitaraa, joissa on käynyt niin Seymour Duncanin kuin Bare Knucken settejä, mutta joka ikisessä on tällä hetkellä alkuperäiset setit paikalla, lukuun ottamatta yhtä SD-tallahumbuckeria. Jälkiasennusmikit eivät kerta kaikkiaan tuota väitettyä lisäarvoa.
 
Off-topic: Myös MIJ Tokai Love Rockien Mk II -humbuckerit ovat eri hyviä mikkejä - vuosituhannen vaihteessa käytetyt Mk III -humbuckerit olivat tosin aika kehno esitys.
 
Mikäli tarkoituksena on tuottaa laadukasta perinnehenkistä saundia, on Tokain japsikitaroiden mikkien vaihtoon liittyvä autuus suurimmaksi osaksi puhdasta psykoakustiikkaa. Jos haetaan selkeästi jotain muuta (esim. modernimpaa osastoa), niin asia on tietenkin toisin.
 
Japsi-Tokaiden sijasta lienee aiheellisempaa kyseenalaistaa esim. ison F:n hinnaston alapään mallien mikkien taso. MIA-malleista en tiedä, mutta MIM/MIJ -malleista on paljastunut järjestäen kohtuullisen kamalia keraamisiiin osiin perustuvia, mikkejä etäisesti muistuttavia viritelmiä.
 
Luottakaa korviinne älkääkä lukemaanne.

jumara: Luottakaa korviinne älkääkä lukemaanne.
 
Ei näin saa sanoa.
Jos jengi alkaisikin tyytyväisenä soittamaan kitaroillaan niin skittamikkibisnes romahtaisi ja muusinetin kitaraosio kokisi melkoisen inflaation.
 
ruuhkatukka: ..ja vinkkejä, joita uskoisitte tarvitsevani
 
Itse aiheesta sen verran että aloittajalle terkut-> aloita kaulasta sen oman tulevan Straton speksaus.

jumara: Tää japsi-Tokaiden mikkien heikkouteen liittyvä myytti on kyllä ihan puhdasta ScheiBea. MIJ Tokai stratoissa on ollut kautta linjan alikäämityt AlNiCo-mikit, jotka ovat erittäin hyvätasoiset. Itselläni on tällä hetkelläkin kolme moista kitaraa, joissa on käynyt niin Seymour Duncanin kuin Bare Knucken settejä, mutta joka ikisessä on tällä hetkellä alkuperäiset setit paikalla, lukuun ottamatta yhtä SD-tallahumbuckeria. Jälkiasennusmikit eivät kerta kaikkiaan tuota väitettyä lisäarvoa.
 
Off-topic: Myös MIJ Tokai Love Rockien Mk II -humbuckerit ovat eri hyviä mikkejä - vuosituhannen vaihteessa käytetyt Mk III -humbuckerit olivat tosin aika kehno esitys.
 
Mikäli tarkoituksena on tuottaa laadukasta perinnehenkistä saundia, on Tokain japsikitaroiden mikkien vaihtoon liittyvä autuus suurimmaksi osaksi puhdasta psykoakustiikkaa. Jos haetaan selkeästi jotain muuta (esim. modernimpaa osastoa), niin asia on tietenkin toisin.
 
Japsi-Tokaiden sijasta lienee aiheellisempaa kyseenalaistaa esim. ison F:n hinnaston alapään mallien mikkien taso. MIA-malleista en tiedä, mutta MIM/MIJ -malleista on paljastunut järjestäen kohtuullisen kamalia keraamisiiin osiin perustuvia, mikkejä etäisesti muistuttavia viritelmiä.
 
Luottakaa korviinne älkääkä lukemaanne.
 
Ei nyt ihan näinkään. Ensinnäkään, itse en ole koskaan vaihtanut yhtään mikkiä, enkä mitään muutakaan osaa siksi, että olisin netistä lukenut isojen poikien käskevän tekemään niin. Kyllä omien vaihtopäätösten takana on testin ja kuuntelun perusteella tullut tyytymättömyys soundiin. Eli omiin korviin on luotettu. ;)
 
Mutta silti väitän, että nuo Tokain (strato) omat mikit olivat vähän tummahkot, tunkkaiset tai jotain. Ja vuonna 2002 ostamassani LS-75:ssa olleet MKII PAFfit olivat myös varsin "mutaiset" tai "tunkkaiset".
 
Toisaalta nykyisessä Tokain ES-135:ssa olevat MKII PAFfit ovat yllättävän hyvät, eivät voi mitenkään olla samat mikit, vaikka sama mallinimi onkin. Eroa on kun yöllä ja päivällä. Ja Tokain ATE-55:ssa on myös hyvät mikit, ei ole ollut mitään tarvetta vaihtaa. Ja hauskinta on, miten näiden kahden Tokain soundi muuttui vielä parempaan suuntaan vahvarin putkia vaihtamalla. Joten vika ei aina välttämättä olekaan mikeissä.... ...Mistä tulikin mieleeni, että pitäisikö sitä taas käyttää Tokain omat mikit tuossa stratossa, ihan vaan testimielessä....
 
Se on kyllä totta, että osa porukasta vaihtelee kokeilematta mikkejä Tokaihinsa, mikä on kyllä kieltämättä aika järjetöntä.
 
e. Ja epäilemättä Mexicon Fenkuissa on Tokaita huonommat mikit, joten yhtälailla niihin "täytyy" vaihtaa mikit, vaikkei sitä täällä koskaan toitoteta yhtä kovalla äänellä kuin Tokaiden kohdalla. Enkä tiedä, onko USA Fenkuissakaan mitään loistomikkejä...

von spets: Kehoitan lähestymään nimikettä Stratocaster omista tarpeista ja mieltymyksistä lähtien.... päädyin rakentamaan oman kitaran erilaisista osista. Brändiuskollisuus katosi ja silmät avautuivat uusille mahdollisuuksille. Näen tämän kehityksenä ja kasvuna - kustomoimalla.
 
Omia kokemuksiahan täällä jaetaan ja aloittajallakaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ensin miettiä mitä itse haluaa. Mulla kävi samoin kuin 'von spets' kirjoittaa.
Ne joille merkki lavassa ei ole niin tärkeää, kannattaa kehittää oman käden taitoja kitaroiden kustomoinnissa.
Lähtökohtana itsellä stratohankinnassa oli oikeastaan se, että kitaroiden nysväämiseen tottuneena ja vähärahaisena en edes ajatellut ostaa valmista stratoa vaan sellainen oli pakko kasata itse. Tuohan on mitä mainioin osista itse kasattava soitin. Ainoat omalle Ostercasterilleni asettamat reunaehdot olivat puut, väri, perinteinen Fender soundi vain singlecoileilla ja kuuden ruuvin talla. Mikit sellaiset kuin Fender itse kitaroihinsa laittaa, ei missään tapauksessa muiden valmistajien tuotteita. Eli jotenkin vanhan linjan kepakko piti rakentaa.
 
Lopputulosta pidän edelleen varsin onnistuneena. Kaverilta lainassa ollut 40th Anniversary sunburst soi vertailuna, mutta lopputuloksena valitsisin edelleen oman kustomoidun soittimen. Soundit on siellä missä pitääkin mutta kaulan olisin ehkä hieman vielä ohuemmaksi saanut hioa, ehkä. Katsellaan nyt sitten josko pientä modaamista vielä seuraa, mutta nyt pitää ensin saattaa kaksi muuta keskeneräistä projektia loppuun :)

Laulava Kylätohtori: e. Ja epäilemättä Mexicon Fenkuissa on Tokaita huonommat mikit, joten yhtälailla niihin "täytyy" vaihtaa mikit, vaikkei sitä täällä koskaan toitoteta yhtä kovalla äänellä kuin Tokaiden kohdalla. Enkä tiedä, onko USA Fenkuissakaan mitään loistomikkejä...
 
Riippuu mallista, esim. Bajassa on mun makuun loistavat mikit. Squierin CV Telessäkään (eka malli) ei ole kuulemma häävit mikit, mutta mun mielestä sekin kuulosti aivan kelpo Telecasterilta:
 
http://maihinnousu.net/s/19908

Kuha: Riippuu mallista, esim. Bajassa on mun makuun loistavat mikit. Squierin CV Telessäkään (eka malli) ei ole kuulemma häävit mikit, mutta mun mielestä sekin kuulosti aivan kelpo Telecasterilta:
 
http://maihinnousu.net/s/19908
 
Kyllä mullekin kelpasi CV telen mikit. Kaulamikki oli ehkä himpun verran hengetön, mutta tallamikki oli ihan ehtaa telesoundia. Joskus omistamani Tokai LS70:n mikit oli kyllä tumput ja nuhaiset, vaikka itse kitara oli muuten huippupeli.

Itselle tarttui viime vuonna mukaan Fenderin meksikolainen standard,vm 2012 vaahteraotelaudalla.Hyvä soitettavuus ja kaula,vaikkakin vähän liian ohut meikäläiselle
Soundissa on "tummaa klangia",tää on sähkökitara eikä mikään sähköviulu,mutta silti toimii hyvin säröilläkin,monipuolinen kitara.Akustinen soundi on hyvä,pehmeä mutta erotteleva,hyvä attakki,kitara syttyy jotenkin hyvin,ja tuntuu näpeissä,MUTTA akustinen soundi on aika hiljainen,ei resonoi mitenkään erinomaisesti.Kun samaan aikaan mulla oli korealainen Tokai niin se resonoi paremmin kuin toi,tosin akustinen soundi oli kolkompi,siitä puuttui keskiäänten purevuus.
Viimeistely ei ole niin nättiä kuin kalliimmiissa,mutta ei kitara mikään koriste olekaan.
 
American specialit ja japanini tokait oli jotenkin tylsiä,niistä puuttui "klangi".Ja meksikolainen 70ties joku,oli kanssa pettymys,kaulatasku huono ,tylsä soundi.
 
Korealaiset Tokait kannattaa kanssa kokeilla,noihin voi sitten hommata halvallla fenderin alkuperäiset ja hyvät mikit halvalla käytettynä...
 
Lisättäköön että toi Fender on tosi tylsä kun vertaan Ibanez as83:seen johon vaihdoin vintage-tyyppisen yksikelaisen kaulaan...

Kuha: Riippuu mallista, esim. Bajassa on mun makuun loistavat mikit. Squierin CV Telessäkään (eka malli) ei ole kuulemma häävit mikit, mutta mun mielestä sekin kuulosti aivan kelpo Telecasterilta:
 
http://maihinnousu.net/s/19908
 
Tässä on teille erittäin oiva esimerkki mistä se soundi lähtee.
Tuo Kuhan veto tuossa linkissä on oiva ja hyvä esimerkki asiasta.
 
Oli muuten hyvä veto ja soundit sormista magee.
 
Soundi lähtee sormista ;D
 
Kotoota löytyy ihan perus halpis Fenderin Mexico vakiovarustuksella eikä sen soundeissa ole mitään vikaa, jossa tuolla joku maailman huippu vetäis niin kukaan edes välittäis että mikä skitta vaan kuulis sen hienon soundin.
 
Jos mä kuitenkin itse ostaisin nyt Fenderin niin se olis todennäköisesti se Deluxe malli sillä roller-nuts satulalla, paremmalla tallalla painettavalla kammella, ebony otelaudalla ja lukkovirittimillä ja C-shape kaulalla, ehkä tälläistä vois aloittaja katella ja testiä sekä tietysti muitakin merkkejä ja mistä eniten tykkää niin hankkii sellaisen.

Kuha: Riippuu mallista, esim. Bajassa on mun makuun loistavat mikit. Squierin CV Telessäkään (eka malli) ei ole kuulemma häävit mikit, mutta mun mielestä sekin kuulosti aivan kelpo Telecasterilta:
 
http://maihinnousu.net/s/19908
 
Sinulla on soundi ja kokonaisuus hallussa. Haluaisitko vähän avata mitä vahvistimia käytät? Mitä kuulen, niin jollain Fenderillä mennään?
Soittelin viime viikolla liikkeessä Hot Rodia, Supersonicia ja jotain Blues Junioria. Mielestäni näistä ei ole mikään?
Vai onko koko homma kiinni otteesta?
 
Niin keskusteluun voisi lisätä ulottuvuuden, millä vahvistimilla haluttu strato voisi olla "parhaimmillaan"; siis kuulostaisi eniten stratolta; jos sellaista asiaa on nyt edes olemassa.

tjj2000: Sinulla on soundi ja kokonaisuus hallussa. Haluaisitko vähän avata mitä vahvistimia käytät? Mitä kuulen, niin jollain Fenderillä mennään?
Soittelin viime viikolla liikkeessä Hot Rodia, Supersonicia ja jotain Blues Junioria. Mielestäni näistä ei ole mikään?
Vai onko koko homma kiinni otteesta?
 
Niin keskusteluun voisi lisätä ulottuvuuden, millä vahvistimilla haluttu strato voisi olla "parhaimmillaan"; siis kuulostaisi eniten stratolta; jos sellaista asiaa on nyt edes olemassa.
 
Tattis, tuo pätkä on aivan mallintavan Voxin Tonelabin kautta soitettu. Jos oikea vahvistin on käytössä, niin yleensä Super Reverb.