Rock, pop, alternative ›

Osteri: Silti ihmeellistä mutta totta että joillekin tämäkin on ihan riittävää. Laiskuudessa ja luovuuden puutteessa kai sitä on vähään tyytyväinen, kuten itsekin olen.
 
Täällä netissä tämmöinen musta-valkoinen asetelma jotenkin aina korostuu: Jos kritisoidaan coverbändejä niin kohta joku jo heittää ,että "eihän se nyt kiellettyä ole soittaa covereita" tms.
 
Jos joku soittaa covereita ja on siihen tyytyväinen niin siitä vaan.Ei se multa ole pois.Oma näkökulma vaan on sellainen ,että arvostan omien biisien teon ja esittämisen lähtökohtaisesti ylemmäs kuin muiden biisien veivaamisen.
 
Toki tuossa covereiden veivauksessakin on eroja: Toiset vetää yksiyhteen niitä smokeonthewatereita tms. ja toiset laittaa peliin enemmän omaa ja omia sovituksia.Äkkiseltään jälkimmäisestä tulee esimerkkinä mieleen Agents.
 
Vaikka tässä hieman keskustelu rönsyileekin, niin onhan tämä silti otsikon aiheessa, että todetaan uusilla rokkibändeillä olevan haasteellista päästä esille kaiken tarjonnan keskellä.
 
Onhan se näin.Toisaalta myös väyliä päästä esille on enemmän.En itse näkisi ,että se perinteinen keikkailu kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä on enää nettiaikakaudella se paras ja tehokkain vaihtoehto saadat musaansa kuuluville.Ennemminkin ehkä tehokas nettimainostus/nettipromo ja ns.mahdolliselle kohderyhmälle tehdyt hieman harvemmat keikat.

Se ei kyllä ole muuttunut mikskään, että hyvä biisi voittaa kaikki muut kikkailut.
 
Jotenkin muutenkin vähän sellainen maku, että "makee musavideo youtubessa", hirveän tehokas huoraaminen sosiaalisissa medioissa tms., 4 000 000 'ystävää' myspacessa tai mikään tämmönen, olisi lopulta koskaan tuonut mitään isoa voittoa pöytään.
 
Internet-presenssi pitää olla taiteen ja cooliuden sääntöjen mukaan kunnossa, ja nämä säännöt toki vaihtelevat paljon myös genreittäin ja kohdeyleisön mukaan, mut sitten ton jälkeen en oikein osaa sanoa.
 
hyvät biisit pitää aina olla ja näiden jälkeen sitten voidaan katsoa sitä muuta toimintaa. jotain taikaa ja onnenkantamoista pitää mukana olla, näin on varmaan ollut aina!
 
ei tässä nyt mitään muuta, onnea vuoteen 2014 kaikille rokkipyristelijöille.
 
etenkin avaajan kaltaisille tyypeille jotka ovat todella hädissään rokki'teollisuuden' tulonjakaumista ja taloudellisista näkymistä.

PsychedelicWarlord: Toki tuossa covereiden veivauksessakin on eroja: Toiset vetää yksiyhteen niitä smokeonthewatereita tms. ja toiset laittaa peliin enemmän omaa ja omia sovituksia.Äkkiseltään jälkimmäisestä tulee esimerkkinä mieleen Agents.
 
Eiks tämä ole se klassinen tapa, josta tunnetuin esimerkki lienee Hendrixin versio All Along the watchtowerista. Eli tehdään tavallaan uusi biisi siitä lainasta, jolloin kuulijan ei tarvitse edes ajatella sitä originaalia. Tribuuuttibändit sit erikseen. Sit on ne bändit, jotka eivät edusta oikein kumpaakaan em. tapaa. Ja nekö on sitten se "ongelma"?

Askr: ^ näin täältäkin.
 
Mutta sitten seuraa tyhmä kysymys/ tyhmiä kysymyksiä: mikä erottaa bilebändin esim. jazzstandardeja soittavasta orkasta - vai erottaako mikään? Tarjotaanko covereilla aina viihdemakkaraa bilettäjille, vai voiko coverien soittaminen olla jotain muuta? Kehittyykö rock rokkistandardien suuntaan (vrt. ne jazzstandardit) vai onko se vastoin ominaislaatua?
 
Nyt ei ole tarkoitus viedä mihinkään erityisen väännöllisiin suuntiin keskustelua, eikä ainakaan jazz vastaan rock jankkaukseen, en vaan tiedä.
 
On vähän oma lehmä ojassa, kun vastaan että jazzstankuissa perimmäinen soittamisen syy on eri. Syinä ovat niin perinteet kuin kappaleen välinearvo sooloilulle.
 
+ tribut on kans tosi jees.

Alkuperäiseen kysymykseen kovien suomalaisten rock-bändien katoamisesta, tässä hieman pohdinnallista taukomusaa.
 
Fall Of The Leafe http://www.youtube.com/watch?v=nM1UCw9QwIo
 
Twilight Guardians http://www.youtube.com/watch?v=X57QAQJMAZI
 
Sääli että näitäkään uuden ja oman musansa yhtyeitä ei enää ole......

Kyllä rokkijengi kuuntelee baarissa coverbändin esittämiä rockstandardeja ja jazzikansa jatsiklubilla jazzbändin veivaamaa äänitapettia. Kaikki ovat yhtä kaljapöhnässä mutta jatsinkuuntelijoilla on pikkutakit päällä ja heidän ammattinsa ovat yleensä ns. sisätöitä.
 
Varmaankin keskimääräinen rokkistankkujen ystävä oikeasti pitää kuulemastaan musiikista enemmän kuin keskimääräinen jazz-äänitapetin kuuntelija. Firmat vievät asiakkaitaan jatsiklubeille mutteivät baareihin joissa soittaa coverbändejä.
 
Onko tällä musiikin suhteen mitään väliä, eipä kai. Ehkä se rokkijengi kuitenkin vielä nykyisin kokee olevansa jollain tapaa altavastaajan roolissa yhteiskunnassa. Ehkä siinä vielä purkautuu jotain kun bändi soittaa Jumping Jack Flashin vaikka kuinka huonosti.

Klasarista muuten vielä sen verran, että onhan sielläkin alkujaan myös improvisoitu eikä suinkaan aina välttämättä soitettu orjallisesti yksi yhteen lapuista.

2randpo: Eiks tämä ole se klassinen tapa, josta tunnetuin esimerkki lienee Hendrixin versio All Along the watchtowerista. Eli tehdään tavallaan uusi biisi siitä lainasta, jolloin kuulijan ei tarvitse edes ajatella sitä originaalia. Tribuuuttibändit sit erikseen. Sit on ne bändit, jotka eivät edusta oikein kumpaakaan em. tapaa. Ja nekö on sitten se "ongelma"?
 
Hendrix on huono esimerkki ,koskapa musansa ei perustunut covereille.Agentsilla sitten toisin. Jos nyt ajattelee niin ,että cover-pumput veisivät keikkoja omaa matskua esittäviltä uusilta esiintyjiltä rock/pop-maailmassa niin voisi olettaa ,että nuo klassikoista/päivän hiteistä versioita veivaavat bändit olisi se "ongelma". Bilebändithän syö oikeastaan sitä markkinaa jossa tanssiorkesterit ennen aterioi.

2randpo: Klasarista muuten vielä sen verran, että onhan sielläkin alkujaan myös improvisoitu eikä suinkaan aina välttämättä soitettu orjallisesti yksi yhteen lapuista.
 
Itse olen ymmärtänyt -sen vähän mitä klasarista ymmärrän- että siellä nuo nyanssit ja erot joilla esitykset kustakin teoksesta eroavat toisistaan ovat hyvin pieniä verrattuna pop/rock/iskelmä-puoleen. Mutta ei siellä tosiaankaan orjallisesti mennä alkuperäisen mukaan sielläkään.

PsychedelicWarlord: Hendrix on huono esimerkki ,koskapa musansa ei perustunut covereille.
 
Joo, mut Hendrix ei ollut se esimerkki vaan tapa, jolla hän ao. coverin teki. Ja tuo tapahan on folkperinteestäkin tuttu.

PsychedelicWarlord: Itse olen ymmärtänyt -sen vähän mitä klasarista ymmärrän- että siellä nuo nyanssit ja erot joilla esitykset kustakin teoksesta eroavat toisistaan ovat hyvin pieniä verrattuna pop/rock/iskelmä-puoleen. Mutta ei siellä tosiaankaan orjallisesti mennä alkuperäisen mukaan sielläkään.
 
Kyllä, siis nimenomaan nykyään etsitään suurennuslasilla sitä "omaa tulkintaa" yksi yhteeen vedetyistä teoksista. Klasarimuusikoiden kirjeenvaihdosta kuitenkin käy ilmi, että variaatio ja improvisointi esityksissä oli yleisempää teosten syntyaikoihin.
 
Ja toisaalta onhan nykyisinkin ollut klasarikonsertteja, joissa on esitetty jokin vaihtoehtoinen versio tunnetusta klasariteoksesta. Yleisö ei vaan erityisemmin pidä näistä, koska on tottunut siihen "originaaliin."

2randpo: Yleisö ei vaan erityisemmin pidä näistä, koska on tottunut siihen "originaaliin."
 
Tässä ollaan asian ytimessä. Rock-puolellakin kyse on mielestäni ihan samasta. Yleisö haluaa ja yleisölle riittää sen tuttu vanhempi materiaalikin. Ei jaksa etsiä ja omaksua uutta materiaalia kun entisäkin on niin paljon.
Katsokaa vaikka omaa levyhyllyänne, jos teillä sellainen edes on tänä spotify-aikana. Jos minä alan kuuntelemaan oman hyllyni sisällön uudellenkierrätyksen mielessä, niin uusia artisteja en tarvitse kuunnella vuosiin. Huonoja levyjähän mulla ei edes ole, joten hyvänkin uuden artistin on vaikea saada soittoaikaa.
Samanlaista uudelleenkierrätystähän nuo coveritkin ovat.

PsychedelicWarlord: Bilebändithän syö oikeastaan sitä markkinaa jossa tanssiorkesterit ennen aterioi.
 
Mutta eivätkös nuo tanssiorkesterit vasta todellisia cover-pumppuja olekkin? Eli ei kai tämä ilmiö perimmiltään niin uusi ole, kuluttajien mielenkiinnon kohde vain on muuttunut.
 
On muuten todella eri asia soittaa covereita kuin olla cover-bändi. Toisaalta ymmärtääkseni iso osa muusikoista ei koe osaavansa tuottaa omaa materiaalia mutta soittaminen maistuu silti. Ja kuka tässä internet-aikakaudessa edes arvostaa niitä jotka osaavat? Arvostaako edes ne hyvät soittajat?

Niin eli eihän bändilähtöinen rock ole mihinkään kadonnut. Uusia, erinomaisiakin, bändejä toki on. Yleisö ja media/rocklehdet vaan on ajat sitten aloittanut kanonisoinnin.

2randpo: Niin eli eihän bändilähtöinen rock ole mihinkään kadonnut. Uusia, erinomaisiakin, bändejä toki on.
 
Esimerkkejä hyvistä (tai jopa erinomaisista) uusista bändeistä?

No ihan vaan esimerkiksi mnet jäsen 'siuralan' bändi Spirit & Sons, UUSI erinomainen bändi.
http://spiritandsonsband.com/

Jos rockmusiikilla on tulevaisuutta, niin se on teksteissä, tekstilähtöisyydessä.
Siinä, että taas lähdetään terveesti sen oman keskisormen kautta ja sanotaan oikeasti jotakin eikä vain suhtauduta tekstiin ja lauluun musan kyytipoikana.
Tekstihän on se pääjuttu, mikä esim itselle usein jäi jostain Stonesin biiseistä mieleen. Musa ja muu keekoilu tulee tekstin jälkeen. Tämä tuntuu nykyään jotenkin unohtuneen tässä' Idols-usvassa. Ettei pohjimmiltaan kuitenkaan ole tarkoitus nuolla kuulijoiden persettä, vaan provosoida, ärsyttää, vittuilla, sanoa suoraan.
Kirjasivistyksen katoaminen on tappio rockille, koska hyvät tekstit ovat olennainen osa hyvää rockmusiikkia. Joku Dylanhan on sitten jo lähes täysin tekstien varassa.
Kirjoitan tässä siis rockista laajasti, enkä vain "kovista rokkibändeistä".
Rock on keskiluokkaistunut voimakkaasti, duunarit loistavat poissaolollaan usein.
Keskiluokkaistumisen mukana tulee keskinkertaisuus, ulkokultaisuus, pinnalta kiva ja sileä mutta sisältä tyhjä musiikki. Niin se vain menee. Tuolla toisaalla eräs uusi artisti-tuotantopaja mainosti sivuillaan, että "artistimme ovat kaikki päivätöissä".
Nauratti pitkään, noin sosiologisesta näkökulmasta. Viime vuosina olen ollut yhteydessä suurehkoon määrään laulajakandidaatteja, ja heitä yhdistävä piirre on, että jokaisella oli akateeminen koulutus, tai kävi sitä. Akateeminen koulutus on okei, ei siinä mitään, omat kaverit ovat usein korkeakoulutettuja, mutta kertoohan se jotain. Ennen joku "Maisteri-rock" olisi ollut M.A. Nummisen pilkkalaulu, Alivaltiosihteeri yhtyeenä parodisoi samaa myös. Nyt se on todellisuutta. Toki yhteiskunta ylipäätään on nykyään myös huomattavasti koulutetumpi kuin ennen keskimäärin.
Rock on siirtynyt klassisen musiikin sarjaan, ikään kuin. Hyvissä duuneissa käyvät hyvätuloiset akateemiset ihmiset odottavat pääsevänsä tekemään kaiken "oikein" ja koneiston säännöillä heti alusta alkaen.
Ei olla epäkorrekteja, ei ärsytetä, rokata, vaan halutaan tuotantokoneiston sotilaaksi ilman vahvaa omaehtoisuutta. Osaksi vanhaa kaanonia.

Panthera pardus: Esimerkkejä hyvistä (tai jopa erinomaisista) uusista bändeistä?
 
Onhan tässä ketjussa mainittu useita.

Osteri: Rock-puolellakin kyse on mielestäni ihan samasta.
 
Ei tässä nyt tuosta käsittääkseni ollut kyse vaan siitä miten noita vanhoja klasariteoksia versioidaan.Eli ennen jätettiin enemmän improvisoinnille tilaa klasaripuolella kuin nykyään.
 
Yleisö haluaa ja yleisölle riittää sen tuttu vanhempi materiaalikin. Ei jaksa etsiä ja omaksua uutta materiaalia kun entisäkin on niin paljon.
Katsokaa vaikka omaa levyhyllyänne, jos teillä sellainen edes on tänä spotify-aikana. Jos minä alan kuuntelemaan oman hyllyni sisällön uudellenkierrätyksen mielessä, niin uusia artisteja en tarvitse kuunnella vuosiin. Huonoja levyjähän mulla ei edes ole, joten hyvänkin uuden artistin on vaikea saada soittoaikaa.
Samanlaista uudelleenkierrätystähän nuo coveritkin ovat.
 
Itsehän näen asian niin ,että kun multa löytyy levyhyllystä hyvät versiot alkuperäisten esittäjien esittäminä niin miksi lähteä johonkin baariin kuuntelemaan covereita niistä ja vielä maksaa moisesta?