Laulaminen ›

Laulaminen on kyllä kivaa. Bänditouhut on jääny viime vuosina pois kokonaan ja lähinnä karaokeen jäänyt laulaminen. Silti tuntuu, kuin ois kehittynyt laulaminen :) Jätin tupakan pois pari viikkoa sitten.

Ketuttaa kun kaikki inhoavat laulamistani, useimmiten myös minä itse. Varsinkin ihan lähisukulaisilta tullut tosi ikävää kommentääriä. feels bad man;__; Haittaa harjoittelua tosi paljon kun on päivässä ehkä tunti jolloin kukaan muu ei ole kotona herjaamassa (en edes oikeastaan _saa_ laulaa jos perhe paikalla) ja sitten jos silloin ei satukaan inspaamaan, ja kun yleensä ei satu. Minulla ainakin pitäisi olla sellainen "laulufiilis" että saisin mitään aikaseks...
 
Myös naapurista on harmia kun aloitan aina tosi hissukseen etten vain häiritse, mutta sitten KUN se "NYT PERKELE HILJAA >:::(" mörähtää sieltä niin alan mielenosoituksellisesti kiljumaan niin kovaa että ääni menee pian käheäksi.
 
On tosin kehujakin tullut, tosin omalta lauluopelta lähinnä, ja sillehän maksetaan siitä :'D
 
Noh, kai siinä laulamisessa jotain kivaakin on, kun kerta näin itsepintaisesti sitä vain jatkan ja jatkan.

Säikeen aloitusviesti oli hieno kuvaus myös omasta tilanteestani.
Nyt vasta päälle nelikymppisenä alkaa ajoittain saada äänen tulemaan sillai persreiästä asti, rintalihasten koko voimalla eikä pelkällä kurkulla.
Oma ongelmani on ehkä voiman säätely. Kun alkaa kulkea, niin huudan ääneni aika nopeasti aina rikki ja hiljaiseksi. Täysillä vetäminen vaan on niin siistiä, tavallaan kuuluu myös country/bluegrass-juttuun akkarin kanssa vetäessä. Ääntä ilmoille niin ettei kitarasta kuulu mitään:) Ääni ei vaan tahdo kestää sellaista kuin about vartin. Iän myötä yhä paremmin kyllä. Nöyryydestä ulosoppiminen on pitkä tie. Kotona mutsi sanoi jatkuvasti, että "älä huuda", vaikken huutanut yhtään. Keksitty huutamisesta syyllistäminen oli hänen metodinsa hiljentää minut kokonaan, kun jutut muuten ehkä ärsyttivät. Kotona tärkeintä oli olla hiirenhiljaa, muulla ei niin väliä.

Khassera: Mikään ei oo niin siistiä kuin huomata kehittyvänsä. Palikoita loksahtelee kokoajan paikoilleen enkä edes muista milloin viimeksi ois ollut millään tavalla tuskaa laulaa. Ehkä separate ways alkuperäiseltä korkeudelta oli liika pinnistämistä, mutta all in all ihan mieletön meininki.
 
Useampi rajapyykkibiisi on nyt vedetty kunnialla läpi ja unelmia toteutunu sitä mukaa. Pitää siis asettaa uusia. :)
 
Jospa sitä ottais 2014 teemaksi opetella kitara korvakuulolta niin biisinkirjoitus helpoittuisi huomattavasti.
 
Tämä. Itse jouduin luopumaan laulutunneista, kun aika ei yksinkertaisesti riitä sen tason treenaamiseen, mitä klassinen laulu vaatii :(
 
However, kuitenkin nyt huomaa, että perusasioiden haltuunotto on auttanut hitosti. Ääniala on kasvanut vähintään oktaavilla, ja tietyt rajapyykkibiisit tosiaan menevät nyt, mitä ei aiemmin olisi voinut kuvitellakaan laulavansa. Noh, omat ylärajansa skaalaharjoittelun tuloksena myös tietää paremmin ja osaa suhtautua asioihin eri tavalla. Jos olet baritoni, niin sinusta ei ole tenoriksi. Paitsi poikkeustapauksissa :)

En oikein ymmärrä tätä omaa ääntäni, normisti se on sen 2 oktaavia käytettävää + headit päälle (G2#- G4#)(D5#-B5). Perusbaritonin alaa.
 
Välillä sitten iskee "baritenor" vaihe päälle (1-5 kert/kk), ja pystyy hipomaan nuotteja tenori-C:n yläpuolelta. Se ei välttämättä kuulosta aina hyvältä, mutta jonkun aikaa sieltä pystyy vetämään, ennen kuin väsyy. A-skaalalla huippu on ollut E5. Head Voicella D6.

Kävin eilen elämäni ensimmäisellä laulutunnilla ja olipahan kokemus. Olen itseopiskellut laulua ja halusin ammatilaisen mielipidettä siitä. Hengitystekniikkaa olen koittanut parantaa ja opiskella itsekseni ja tuntui, että aina teen jotakin väärin, kun tein jotain harjoituksia yksin. Päätin sitten, että vedän tunnilla ihan samalla lailla kuin aina ennenkin ja unohdan kaikki aiemmat hengitysharjoitukset. Esim. netistä löytämäni hengitysharjoitukset tuntuivat vain sekoittavan minua ja luonnollista tapaani laulaa. Laulutunnilla ope kiinnitti huomiota nimenomaan tukeen ja hengitystekniikkaan ja ei meinannut uskoa, etten ole aiemmin saanut opetusta. Palaute sen suhteen oli, ettei tarvi sen kummemmin tukea opettaa, koska se toimii juuri oikein ja hengitystekniikka on luonnollinen ja laulu lähtee oikeasta paikasta. Eli olen aina laulanut oikealla tekniikalla, mutta en ole asiasta ollut varma ja olen koittanut opetella asioita uudelleen itsekseni. Tottakai tuessakin on opeteltavaa ja reenaamista, mutta sain varmuuden, että en tee mitään väärin, vaan nimenomaan oikein. Muutenkin tunnin anti oli todella hyvä ja sain oikeaa palautetta. Tästä on hyvä jatkaa, koska nyt tiedän tarkalleen, mitä ja miten täytyy harjoitella ja mihin asioihin kiinnittää huomiota. Kunpa oisin tajunnut aiemmin mennä tunneille, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Alkutaipaleella ollaan edelleen, mutta uskoa antoi paljon tämä homma!