Keskustelua raskaammasta musiikista ›

"Ydinkysymys: Onko näin laadukkaan musiikin julkaiseminen omakustanteena edes laillista?
 
Omakustanteet ovat useimmiten omakustanteita ihan syystä. Suomalaisen progressiivista metallia soittavan Omnipresencen tapauksessa sääntöön tulee kuitenkin poikkeus. Bändin esikoisjulkaisu on nimittäin sekä soundien että soiton puolesta niin valmista kauraa, että niin sanottua parannettavaa ei enää kovin kummoisesti jää.
 
Mikä tärkeintä, tuotannollisten arvojen ohella myös bändin musiikki on aika helvetin pätevästi tehtyä. Raskaimmillaan menosta kuulee Meshuggahin vaikutuksen, mutta niin sanotun djentin kirousta ei onneksi ole liikoja langetettu. Puolipakollisia vertailukohtia kun etsitään, niin myös Textures ja tässä genressä jokseenkin itsestään selvä Dream Theater nousevat esille. Suoraan Fireproven ei kuitenkaan ketään kopioi, sillä jälkimaussa on sopivasti myös omaa otetta.
 
Kappaleita on kolme ja mittaa niille kertyy vajaat 23 minuuttia. Viimeisenä kuultava 18 Hells ruhjoo ja kiihdyttelee paikoin vailla mitään pidäkkeitä, mutta kaikkiaan Fireproven on malttanut rakentaa myös miellyttävän laveaa ja raikasta sävypalettia. Esimerkkinä vaikkapa samassa kappaleessa myöhemmin kuultava väliosa, jonka kitaramelodiat ja tyylikkäästi falsetissa piipahtava laulu ovat pysäyttävän tyylikästä ja komeaa jälkeä. Kun perään lisätään vielä törkeän nätti kitarasoolo, niin aletaan olla tyylilajin kärjen tuntumassa. Moni isompi nimi voisi olla vastaavista hetkistä ylpeä.
 
Periaatteessa tälle voisi heittää viisikin tähteä, mutta jotain kasvuvaraa on vielä jätettävä. Kyseessä on kuitenkin vain kolmen kappaleen pienjulkaisu. Todelliset lahjat ja paukut mitataan sitten joskus tulevaisuudessa ilmestyvän pitkäsoiton mitassa. Näiden näyttöjen perusteella paukkuja tuntuisi kuitenkin riittävän. Ainoa puoliväkisin kaivettava nillitys tulkoot As Above, So Belowin tuplabasarien päällä junnaavista riffikitaroista, jotka kuulostavat melko tylsiltä. Mutta tämä on vain pikaisesti ohimenevä kauneusvirhe.
 
Ah, meinasi unohtua. Laulut ovat melodisemmassa metallissa yleensä hyvin tärkeässä asemassa, eikä Fireproven tee asiassa poikkeusta. En kuitenkaan kiinnittänyt ensimmäisten kuuntelujen aikana erityistä huomiota juuri lauluun, sillä tasapuolisesti sekä rähistyt että komeasti puhtaasti vedetyt melodiset laulut uppoavat kappaleiden sekaan moitteettomasti. Hyvin sujjuu, pojjaat!
 
Tätä kirjoittaessa Omnipresence on kuunneltavissa bändin kotisivuilta, joten sieltä rohkeasti tarkistamaan. Mikäli nykyaikainen progemetalli kolahtaa, niin aikasi ei mene varmasti hukkaan.Kari Koskinen"
 
http://www.vertigo.cd/index.php?opt … &id=5940&Itemid=&show=1