Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Rokkimusan pitää olla seksikästä ja vaarallista olemukseltaan koska muuten sen voi korvata jollain muulla ja se on todellakin tullut korvatuksi jollain muulla.
 
Niin. Ollakseen rokkia musan täytyisi olla seksikästä ja vaarallista. Parhaat tavat tämän toteuttamiseen lienee jo keksitty ja käytetty, ja siksi uusi rokkimusa tuntuu aina vanhan kopiolta. Ellei tunnu, se ei ole rokkia sanan perinteisessä merkityksessä.
 
Pitäisikö rokin pelastamiseksi määritellä seksikkyys ja vaarallisuus jollain uudella tavalla?

Kefiiri: Niin. Ollakseen rokkia musan täytyisi olla seksikästä ja vaarallista. Parhaat tavat tämän toteuttamiseen lienee jo keksitty ja käytetty, ja siksi uusi rokkimusa tuntuu aina vanhan kopiolta. Ellei tunnu, se ei ole rokkia sanan perinteisessä merkityksessä.
 
Pitäisikö rokin pelastamiseksi määritellä seksikkyys ja vaarallisuus jollain uudella tavalla?
 
Ei ainakaan minun mielestäni ja onko se edes mahdollista? Seksi ja vaara ovat hyvin vaistotoimintaisia asioita ja toisilla vaistot ovat herkemmät kuin toisilla. Nuorilla ne ovat kai biologiasta johtuen usein herkät. Ongelma on että nämä vaistot on onnistuttu tukahduttamaan ja näen paradoksaalisuutta siinä että sama sukupolvi jonka nuoruuteen kuuluu Rolling Stones on masinoinut elämänmenon siihen pisteeseen.
 
Siitä on jo kauan kun historiantutkija Sakari Suutarinen televisiossa puhui "suurten ikäluokkien salaliitosta nuoria vastaan", toivottavasti sitaatin muotoilu meni oikein. Myöhemmin olen huomannut näitä äänenpainoja enemmänkin. Suuret ikäluokat ovat siis koppavuudessaan yksinkertaisesti kaapanneet nuorten elämän, eivät ainoastaan heidän rahojaan(!) päästyään velkaannuttamaan valtiot, vaan heidän syvimmät vaistonsa. He ovat vieneet nuorilta vision tai ainakin kovasti yrittävät sellaista ja onnistuminen näyttää suorastaan mairittelevalta.
 
Nuorten eli kaikkien meidän jotka olemme syntyneet suurten ikäluokkien jälkeen olisi siis noustava vastarintaan eli esitettävä oma protestimme. Onko siinä poliittisen julistuksen kaltaista sisältöä vai ei on yhdentekevää mutta yhteiskunnallinen sisältö sillä väistämättä on. Niin paljon kuin Rollareita rakastammekin meillä pitäisi olla jokin uusi musiikki joka ilmaisee tuota seksiä ja vaaraa joka on meiltä otettu pois.
 
X-sukupolvi, johon itse kuulun, ilmaisi oman protestinsa yksinkertaisesti halukkuutena vain tuhoutua, alistua ja kuolla pois. Minua vuoden vanhempi Kurt Cobain oli musta humoristi yrittäessään kaapata suurten ikäluokkien Neil Youngin rivit "better to burn out than just fade away" kirjaamalla ne itsemurhaviestiinsä. Young oli tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen tämän ja ilmoittaakseen laulun kuuluvan siitedes Cobainille.
 
Mutta tuho ei ole sen enempää seksiä kuin vaaraakaan vaan näiden vastakohta. Tästä syystä olen aina ihmetellyt niitä jotka vertaavat Nevermindia ja Never Mind the Bollocksia keskenään jotenkin muuten kuin että katastrofaalisen erilaisista projekteista oli kyse.

velipesonen: Niin paljon kuin Rollareita rakastammekin meillä pitäisi olla jokin uusi musiikki joka ilmaisee tuota seksiä ja vaaraa joka on meiltä otettu pois.
 
Niin pitäisi. Rock vissiin on rytmeineen ja mekastuksineen suorin musiikillinen tapa noiden asioiden ilmaisemiseen. Ehkä musiikilliset keinot moiseen on kerta kaikkiaan käytetty?

Kefiiri: Niin pitäisi. Rock vissiin on rytmeineen ja mekastuksineen suorin musiikillinen tapa noiden asioiden ilmaisemiseen. Ehkä musiikilliset keinot moiseen on kerta kaikkiaan käytetty?
 
En ihan usko. Elvis sovitti countrybiisejä uudella tavalla, Beatlesit käänsivät bluesin kyljelleen ja viljelivät kelttiläisiä ja anglikaanisia pirteitä, Rollarit esittivät äänekkään version Chicago bluesista, Who paisutti huipennukset äärimmilleen käyttämällä klassisen orkesterimusiikin harmonisia keinoja, Hendrix ampui bluesin avaruuteen, Ramones, Pistols ja Damned riehuivat pittoreskin kärjistyksensä parissa. Ja mitä kaikkea muut tekivätkään mutta näitä mahdollisia uusia sylttytehtaita on vaikka kuinka ja paljon.
 
Esimerkiksi latinalaisten maiden musiikit tulivat rockympyröissä jonkinlaiseen keskiöön 80-luvulla mutta niistä ei milloinkaan ehtinyt tulla rockia vaan jonkinlaista pulskaa tyylittelyä. Siis Les Negresses Vertes, Mano Negra ja niin eespäin. Vaikkapa galitsialaisen kansanmusiikin pohjalta voisi joku rakentaa rokkipommin.
 
Ja jos joku on tehnyt jotain puolivillaisesti niin ainahan joku muu voi tehdä saman ns. kunnolla. Esimerkiksi Offspringilla on biiseissään ituja joita he eivät mielestäni hyödynnä ollenkaan hyvin ja joku muu voisi ottaa kopin.

Noin positiivinen näkemys on oikeasti vallan piristävä, ja tuota paremmin tekemisen metodia käyttäen työsarkaa tosiaan riittäisi :)
 
Ja, tarkemmin ajatellen, sitähän monet uranuurtajat ovat juuri tehneetkin, ottaneet löysät pois jostain vanhemmasta jutusta. Noinhan mainitsemasi Ramoneskin toimi.

Vielä pitää näin happy new year 2014 päissään ja täynnä tulevaisuudenuskoa kommentoida:
 
joko eletään 1985-1986 newage-krapula tyylistä pre-Gunnarit aikaa, ja kolmen vuoden sisään tapahtuu ihmeellistä,
 
tai sit rock on kuollut.
 
Kattellaan Suomen 100-vuotispäivänä 2017, miten meni!

Mielestäni 1983 oli rockmusiikissa aivan erityisen hieno vuosi.

Mielestäni se on aivan sama, mikä vuosi oli velj'miespesosen mieleen.

novo: Mielestäni se on aivan sama, mikä vuosi oli velj'miespesosen mieleen.
 
Hyvä, erinomaista.

velipesonen:
 
Mutta tuho ei ole sen enempää seksiä kuin vaaraakaan vaan näiden vastakohta. Tästä syystä olen aina ihmetellyt niitä jotka vertaavat Nevermindia ja Never Mind the Bollocksia keskenään jotenkin muuten kuin että katastrofaalisen erilaisista projekteista oli kyse.
 
Tässä ketjussa on kaikennäköstä ihan jännää ja myös tylsää kelailua jota en nyt ainakaan vielä jaksa/viitsi kommentoida, mutta tämä yksityiskohta kiinnitti huomiota. Onko enemmänkin niitä jotka noita levyjä keskenään vertaavat? Ja vertaaminen ei kai vielä ole sama kuin pitäisi niitä samankaltaisina?

GrooverMan: Tässä ketjussa on kaikennäköstä ihan jännää ja myös tylsää kelailua jota en nyt ainakaan vielä jaksa/viitsi kommentoida, mutta tämä yksityiskohta kiinnitti huomiota. Onko enemmänkin niitä jotka noita levyjä keskenään vertaavat? Ja vertaaminen ei kai vielä ole sama kuin pitäisi niitä samankaltaisina?
 
Monet pitivät Nevermindin menestystä punkin uutena tulemisena. Minusta jo levyjen nimet edustavat niiden sisältöä ja sisältöjen erilaisuutta: "Ei väliä roskapuheista" ja "Mitä väliä". Samankaltaisuutta oli tietenkin levyjen vaikutuksella musiikkibusinekseen koska molempien menestys sai jäljittelijät liikkeelle sankoin joukoin.

GrooverMan: Ja vertaaminen ei kai vielä ole sama kuin pitäisi niitä samankaltaisina?
 
Vertailun lähtökohta kai on yleensä se, että vertailun kohteista löytyy sekä samankaltaisuutta että eroja.

2randpo: Vertailun lähtökohta kai on yleensä se, että vertailun kohteista löytyy sekä samankaltaisuutta että eroja.
 
Eli kahta asiaa ei voisi vertailla ja havaita että niissä ei ole mitään samaa?

Mieleeni tulee 70-luku ja sen aikaiset musiikin pioneerit. Oltiin edelläkävijöitä ja tuotiin uusia juttuja musiikkiin esimerkiksi kosketinsoitinsuuruuksien ja Bob Moogin välinen yhteistyö ja syntetisaattoreiden tuominen musiikin valtavirtaan. Progen kultakautena melkeinpä jokainen bändi kuulosti omalta genreltään, omalta jutultaan, joka erotti ne muut samaa, mutta niin silti erilaista musiikkia tekevästä bänditä. Verratkaapa vaikka Pink Floydia, Jethro Tullia ja Van der Graaf Generatoria.
 
Hypätään nykypäivään. Rock-muusikot eivät enää omaksu uusia tuulia. Ei edes uskalleta kokeilla uusia juttuja. Itse näen elektronisen musiikin ja rockin yhdistelemissä lukemattomia mahdollisuuksia, mutta niitä ei käytetä. Ei joko haluta tai osata. Nuoret lahjakkaat muusikot ryhtymät mielummin sähkömuusikoiksi. Sillä tavalla on helpompi saada mainetta ja mammonaa.
 
Tarvittaisiin suunnannäyttäjiä. Rohkeita muusikoita, jotka uskaltaisivat esimerkiksi tehdä yhteistyötä elektronisten suuruksien kanssa. Daft Punk teki jotain sellasta viimeisimmällä levyllään, mutta sekin oli vielä vähän liian tuttua ja turvallista kaupallista ja siloiteltua.

2randpo: Oisko heittää jotain esimerkkiä tämmösestä?
 
Ois, mutta pointti löytynee pesosen kirjoituksesta, jos ei, en osaa auttaa. Palataanko ketjun aiheeseen?

GrooverMan: Ois, mutta pointti löytynee pesosen kirjoituksesta, jos ei, en osaa auttaa. Palataanko ketjun aiheeseen?
 
Sopii mulle. Mut ei se pointti kyllä löydy mainitsemastasi kirjoituksesta sikäli, että eihän vertailun johtopäätöstä etukäteen tehdä. Tai muuten ei tehty mitään vertailua. Kuten ei yleensäkään silloin, jos ei ole mitään vertailtavaa (myös yhteisiä elementtejä). Mut joo, antaa olla.

2randpo: Sopii mulle. Mut ei se pointti kyllä löydy mainitsemastasi kirjoituksesta sikäli, että eihän vertailun johtopäätöstä etukäteen tehdä. Tai muuten ei tehty mitään vertailua. Kuten ei yleensäkään silloin, jos ei ole mitään vertailtavaa (myös yhteisiä elementtejä). Mut joo, antaa olla.
 
Anteeksi että keskeytän, mutta miksei näitä kahta levyä voi verrata toisiinsa juuri niissä suhteissa kuin minä satuin tekemään? (Se tarkoittaa yhteisöllistä sanomaa ja bisnesvaikutusta (jälkimmäinen ei levyn itsensä ominaisuus vaan vaikutus).)

velipesonen: Anteeksi että keskeytän, mutta miksei näitä kahta levyä voi verrata toisiinsa juuri niissä suhteissa kuin minä satuin tekemään? (Se tarkoittaa yhteisöllistä sanomaa ja bisnesvaikutusta (jälkimmäinen ei levyn itsensä ominaisuus vaan vaikutus).)
 
Voi tietysti vertailla mutta tuskin kannattaa tehdä sitä tässä. Edellä oli kyse siitä, että mielestäni vain vertailukelpoisia asioita kannattaa vertailla. Nuo mainitsemasi asiat mahdollistavatkin vertailun, jota et kuitenkaan tehnyt.
 
Voi tietysti myös pitää joitakin asioita vertailukelvottomina, esim. keskenään joko täysin identtisiä asioita sekä täysin erilaisia. Em. levyt eivät ole kumpaakaan niihin liittyvine yhteisöllisine ja muine ilmiöineen. Ja vertailun ymmärrän prosessiksi/analyysiksi, jonka mahdollistaa erot ja yhtäläisyydet.
 
Mainioita novelleja muuten kirjoitat, siis ne kolme vähän aikaa sitten julkaistua.

2randpo: Voi tietysti vertailla mutta tuskin kannattaa tehdä sitä tässä. Edellä oli kyse siitä, että mielestäni vain vertailukelpoisia asioita kannattaa vertailla. Nuo mainitsemasi asiat mahdollistavatkin vertailun, jota et kuitenkaan tehnyt.
 
Voi tietysti myös pitää joitakin asioita vertailukelvottomina, esim. keskenään joko täysin identtisiä asioita sekä täysin erilaisia. Em. levyt eivät ole kumpaakaan niihin liittyvine yhteisöllisine ja muine ilmiöineen. Ja vertailun ymmärrän prosessiksi/analyysiksi, jonka mahdollistaa erot ja yhtäläisyydet.
 
Ei ole kunnia ymmärtää tästä. Oikeastaan halusin vain todeta että Bollocks esittää jotain missä on jotain pointtia ja Nevermind jotain sellaista missä ei ole enään mitää pointtia.
 
Mainioita novelleja muuten kirjoitat, siis ne kolme vähän aikaa sitten julkaistua.
 
Ostakaahan lehteä mahdollisimman paljon että pojat pääsee rahoillanne kupittelee ja julkasee lisää.