Laulaminen ›

Sarchie: Mitenkäs äänen saa vibraamaan, varsinkin korkeelta vedettäessä tuntuu olevan ihan sairaan hankalaa. Hengitys-tekniikalla? Sellanen J.Ahola vibra korkeelta vedettäessä ois aika pirun rock!
 
Jos nuotti on niin äärirajoilla että sen kasassa pitämiseen menee kaikki fokus niin palleavibraa vaan (eli tuella). Ite suosittelen masteroimaan modulaatiovibran vaikka väkisin. Eli nuottia "bendaamalla" eestaas.
 
Voit myös kokeilla topi sorsakoski -vibraa ja heiluttaa kaksoisleukaa villisti. >50v gimmat innostuu tästä ihan hulluna.

Terve,
 
Olen uusi näillä foorumeilla ja painin varmasti saman ongelman kanssa kuin kaikki muutkin rock-laulua opiskelevat eli tuon korkealta laulamisen kanssa. Olen tässä varmaan parin kuukauden ajan seurannut erilaisia opetusvideoita tuolla netissä (Kevin Richards, Eric Acreneaux, yms.). Edelleen on silti jäänyt vähän mystiseksi tuo homma. Yleinen viesti on, että volaa ei saisi korottaa kun laulaa korkeammalta, mutta silti tuntuu, etten ole vielä kuullut ketään joka laulaisi korkealta hiljaa tai edes puheäänellä (rintaääneen verrattavalla saundilla). Esimerkiksi tuo Ken Tamplinin demo (http://www.youtube.com/user/kentamplin) ei nyt tunnu menevän ihan sen mukaan mitä noissa opetusvideoissa opetetaan (rennot niska&kurkku&kasvolihakset, puheäänen taso, yms.).
 
Toinen asia jota ihmettelen on tuo oman äänialan kasvattaminen. Eli onko siis mahdollista kasvattaa tuota äänialaa siten, että voi laulaa tuolta oman breikkipaikan (eb-e) päältä yhtä rennosti (rintaääni saundisesti) kuin vaikka jostain sieltä keski-C:n kohdilta? Mitään ihmeitä en ole hakemassa, meidän musiikille riittäisi hyvin se yksiviivainen a. Olen sieltä lauleskellutkin nyt (pari omaa biisiä, master of puppets, N.I.B., War Pigs) ja kyllä ne nyt sinällään menee, mutta kivaa se ei ole. Lyhyesti pystyn huutamaan sen b:n vielä sieltä. Yleensä vielä laulaessa ei tunnu pahalta, mutta sitten treenien jälkeen kotona ja viimeistään seuraavana päivänä tuntuu, että kurkku on ärtynyt, vaikka ääni ei muuten olisi käheä tai muuta. Mutta tosiaan pakko se on vähän äänitasoa nostaa, että sinne pääsee vaikka en nyt väittäisi, että joudun kauheasti rutistamaankaan vielä siihen g:hen asti. Ilmeisesti tämä on kuitenkin väärä tapa. Olen yrittänyt jonkin verran niitä skaaloja vedellä huulitäryllä ja eri äänteillä, mutta ei niistä ole vielä ollut juuri hyötyä.
 
Joka tapauksessa olen nyt harkinnut jonkin opetussetin hankkimista netistä. Brett Manning ilmeisesti edustaa vähän popimpaa laulutyyliä ja se Ken Tamplin sekä Kevin Richards (Rock the Stage NYC) rokimpaa. Tuolla jälkimmäisellähän on vain pari cd:tä ja e-kirja, ei DVD:tä. Sitten on vielä ainakin se suomalainen www.rockway.fi. Osaattekos suositella jotain näistä tai jotain muuta? Laulunopettaja olisi tietysti hyvä, ja kävinkin muutaman kerran. Opettaja oli sellanen klassisen koulutuksen saanut nuori naislaulaja (joka opetti muun opiskelun ohella) ja niillä hinnoilla se tuntu, että ei oikeen päässyt eteenpäin tarpeeksi nopeasti/ei oikein tullut selväksi asiat. Voi myös suositella hyvää laulunopettajaa, jos sattuu tuntemaan.
 
-Esa
 
P.S. kumma että ei pääkaupunkiseudulta tule juuri ilmoituksia rock-laulajilta tuonne Wanted-osastolle (pl. örisijät). Joutuu sitten pakosta itse opettelemaan vaikka kivaahan se onkin, kunhan aika riittäisi.

Voit myös kokeilla topi sorsakoski -vibraa ja heiluttaa kaksoisleukaa villisti. >50v gimmat innostuu tästä ihan hulluna.
 
Voisin harkita tossa +30 vuoden päästä ellen siihen mennessä oo modulaatiovibraa saanu opeteltuu.
 
P.S. kumma että ei pääkaupunkiseudulta tule juuri ilmoituksia rock-laulajilta tuonne Wanted-osastolle (pl. örisijät). Joutuu sitten pakosta itse opettelemaan vaikka kivaahan se onkin, kunhan aika riittäisi.
 
Muuta poriin, niin aletaan yhessä reenailemaan ;)

epietar1: Terve,
 
Tsau. Koitampa avata vähän. Termejä voi googlettaa tai kysyä tarkemmin, koitan selittää tarkemmin. En perusta selityksiä mihinkään yhteen koulukuntaan vaan yritän puhua mahdollisimman käytännönläheisesti.
 
Yleinen viesti on, että volaa ei saisi korottaa kun laulaa korkeammalta, mutta silti tuntuu, etten ole vielä kuullut ketään joka laulaisi korkealta hiljaa tai edes puheäänellä (rintaääneen verrattavalla saundilla).
 
Korjataampa asia saman tien.
 
http://www.youtube.com/watch?v=bH5gmbugmxM
 
Tuo Jim Gilletten video on hyvä esimerkki: Se kuulostaa että ääni ois ihan hullun kova. Kyllä se isompi on kuin puhevolyymi, mutta ei kuitenkaan niin iso kuin joku karjuminen (en tarkoita laulutekniikkaa vaan ihan karjumista päissään/tuskissaan/pöntöllä). Kuulet videosta kun Jim jättää rintaresonanssin ja siirtyy pää-ääneen n. 3 sekunnin kohdalla. Se ei flippaa, koska Jim on ässä, vaan se sulautuu yhteen ja sitä on vaikea erottaa.
 
Esimerkiksi tuo Ken Tamplinin demo (http://www.youtube.com/user/kentamplin) ei nyt tunnu menevän ihan sen mukaan mitä noissa opetusvideoissa opetetaan (rennot niska&kurkku&kasvolihakset, puheäänen taso, yms.)
 
Ken Tamplinin juttuja ei kannata kattoa kauhean mustavalkoisesti. Tavoitteena on laulaa rennosti, ja vaikka Kenin naamasta saattaa olettaa että kiristää vähän jokapaikasta on kyse todennäköisimmin kovasta keskittymisestä. Hartiat, kaula ja kurkku ovat rennot, vaikka naama vääntyy miten sattuu.
 
Itellä ainakin jotkut biisit vievät sen verran mukanaan että pelkästään keskittyminen tukemiseen vääntää naaman tuskaiseen ilmeeseen. Ja niin kauan kun en tunne kireyttä/jännitystä hartioissa, kurkussa tai kielessä, ei ole paljoakaan väliä vaikka perskannikat tai äbsit kramppaa. Kenin opit perustuu Bel Cantoon (italialainen ooppera) ja siellä kehoitetaan pitämään kärpäsloukku auki kokoajan. Sen auki pitäminen vaatii lihastyötä jos samalla pitää ääntää fraaseja.
 
Toinen asia jota ihmettelen on tuo oman äänialan kasvattaminen. Eli onko siis mahdollista kasvattaa tuota äänialaa siten, että voi laulaa tuolta oman breikkipaikan (eb-e) päältä yhtä rennosti (rintaääni saundisesti) kuin vaikka jostain sieltä keski-C:n kohdilta?
 
Lähtökohtasesti en tiedä mitä "koulukuntaa" olet tai mihin olet kasvanut omalla tutkimustyöllä, niin pahoittelen jos mun termit menee ihan metsään. :D
 
"Rintaääni-saundisesti" täytyis määritellä. Ethän sekoita rintaäänen koordinaatiota korkeampiin rekistereihin? (toim. huom. jotkut koulukunnat, kuten CVT, ovat ilmeisesti hylänneet "rekisteriajattelun" koska se rajoittaa laulajaa. Mulle on oikeastaan se ja sama, pakkohan niitä resonanssikoordinaatioita on joksikin kutsua että tiedetään mistä on kysymys, joten itse puhun rintaäänestä, mixistä ja pää-äänestä kuten Manning, oli se "väärin" tai ei.)
 
Rintaäänellä, eli rintaresonanssilla et voi laulaa merkittävästi korkeammalta, eikä se ole suositeltavaa muutenkaan. Rintaresonanssi on sen verran voimakas, ja korkeissa äänissä äänihuulet on kuroutuneet todella lähelle toisiaan = Rintaresonanssiin vaadittava ilmapaine tekis hallaa äänihuulille. Esim. Robert Lunte Modern Vocalist World Forumilta (4 pillars of singingin tekijä, mielettömän pätevä kaveri) suosittelee vaihtamaan niin aikaisin mixiin, eli rinta+pääresonanssiin (vahvimpaan rekisteriin joka äänimekanismilla voi tuottaa) kuin vain ikinä mahdollista. Jos voit laulaa pää-äänellä, eli lisätä pääresonanssia sun matalimpiin nuotteihinkin (vaikeaa kuin saatana), niin se on huomattavasti hyödyllisempää ja parempi taito kuin vetää rintaresonassia korkeammalle.
 
Pääresonanssilla on potentiaali olla aivan järjettömän vahva kun taas rintapainotteinen laulaminen on poikkeuksetta kireän kuulosta (vertaa esim. Journeyn World's Aparttia Steve Perryllä ja Arnel Pinedalla. Steve laulaa melkein kokoajan mixissä, Arnelin pää-ääni on heikompi joten se vetää vähän enemmän rintaresonanssia ja ääni on huomattavasti kireämmän/vaikeamman kuulonen). Ken Tamplin on myös hyvä esimerkki siitä miltä rintapainotteinen laulaminen kuulostaa vaikka sitä ois 30v tehnyt oikein. Se kuulostaa huutamiselta/kireältä, ja sehän ei ole huono juttu, se sopii rokkiin kuin nyrkki perseeseen.
 
Unohda "rinta-äänellä laulaminen korkealta" ja ala ajattelemaan pharyngeal-, twang- tai mask-efektien kautta. Ne ei ihan täysin sama asia ole, mutta käytännön vaikutus ääneen on aikalailla sama. Owen Korzec kirjoittaa:
 
Twang tends to refer mostly to the amplification of frequencies around 2-4khz, the resulting increase in vocal fold compression, and the vocal mode that creates that. Think witch's cackle.
 
Mask tends to refer to the sensations of sympathetic vibration in the face caused by a forward placement, commonly inside twang vocal mode, and the resulting sound may have the same 2-4khz frequency boost but mostly a midrange frequency boost. The sound is rather splatty but not necessarily bright. When not used in moderation, it may be criticized as sounding like you are singing through your nose.
 
Pharyngeal voice basically combines the two. You are absolutely in twang mode and you are absolutely placing the voice forward into the mask. The resulting sound is like a baby whining or a cat meowing.
 
Mun kokemuksen yhtälö onnistuneeseen pää-ääneen (niin että se kuulostaa tolta mikä Gilletellä on):
 
Pharyngeal presence (eli metallinen ääni, "noita-akkamainen" ääni) + Äänihuulten yhteys (vocal cord closure) + Avoimet ilmatiet (open throat vaikkapa) = vahva pää-ääni. Näiden asioiden yhdistäminen sitten on vaan treeniä, treeniä ja treeniä. Voin kertoa että aluksi kun et saa sitä terävyyttä pää-ääneen tuntuu tosi urpolta laulaa. Kuulostaa tosi vaikeroivalta ja heikolta, mutta Chris Cornell laulaa Cochisen säkeistöt pelkällä pää-äänellä.
 
Olen yrittänyt jonkin verran niitä skaaloja vedellä huulitäryllä ja eri äänteillä, mutta ei niistä ole vielä ollut juuri hyötyä.
 
Et ole vetänyt tarpeeksi.
 
Joka tapauksessa olen nyt harkinnut jonkin opetussetin hankkimista netistä. Brett Manning ilmeisesti edustaa vähän popimpaa laulutyyliä ja se Ken Tamplin sekä Kevin Richards (Rock the Stage NYC) rokimpaa.
 
Kaikkia noita kokeilleena voin noista vaihtoehdoista suositella Ken Tamplinia. Kannattaa ehdottomasti tsekata se 4 pillars of singing myös. Sitä en ole vielä kokeillut, mutta vaikuttaisi erittäin, erittäin makealta satsilta. Ensvuoden puolella täytyy varmaan sekin napata.
 
Laulunopettaja olisi tietysti hyvä, ja kävinkin muutaman kerran.
 
Kirjoitin joskus aiemminkin että opetusmateriaalisatsi on eksponentiaalisesti parempi panostus maalaisjärjelliselle ihmiselle. Meikällä ei napostelis maksaa 40€/kerta laulutunneista ja ottaa tunteja silloin kun jollekin toiselle sopii. Jos haluan treenata vaikka joka päivä, en halua maksaa siitä joka päivä. 200-300€ johonkin opetusmatskuun on niin naurettavan pieni panostus, ja hyvä ettei nämä gurut ole vielä sitä huomanneet.
 
Opettaja oli sellanen klassisen koulutuksen saanut nuori naislaulaja (joka opetti muun opiskelun ohella) ja niillä hinnoilla se tuntu, että ei oikeen päässyt eteenpäin tarpeeksi nopeasti/ei oikein tullut selväksi asiat.
 
Jep. Juurikin näin. "Hyvä opettaja saa sut loistamaan" on vaan musapedagogien buffausspiikkiä. Jos haluat konsistenssia harjoitteluun, hommaa harjoittelupaketti jonka voit vetää vaikka joka päivä. '20-30min pari kertaa päivässä joka päivä' hakkaa '40min pari kertaa viikossa kunnes rahat loppuu' sokkona päissään vasemmalla kädellä.
 
Huhhuh.

Khassera:
Kirjoitin joskus aiemminkin että opetusmateriaalisatsi on eksponentiaalisesti parempi panostus maalaisjärjelliselle ihmiselle. Meikällä ei napostelis maksaa 40€/kerta laulutunneista ja ottaa tunteja silloin kun jollekin toiselle sopii. Jos haluan treenata vaikka joka päivä, en halua maksaa siitä joka päivä. 200-300€ johonkin opetusmatskuun on niin naurettavan pieni panostus, ja hyvä ettei nämä gurut ole vielä sitä huomanneet.
 

 
Jep. Juurikin näin. "Hyvä opettaja saa sut loistamaan" on vaan musapedagogien buffausspiikkiä. Jos haluat konsistenssia harjoitteluun, hommaa harjoittelupaketti jonka voit vetää vaikka joka päivä. '20-30min pari kertaa päivässä joka päivä' hakkaa '40min pari kertaa viikossa kunnes rahat loppuu' sokkona päissään vasemmalla kädellä.
 
Huhhuh.
 
Valaisisitteko hieman, mitä tapahtuu, jos käy laulutunneilla ja sitten julkeaa harjoitella omalla ajallaan hintaan 0€/tunti? Iskeekö Zeus salamalla kuoliaaksi?

Darsu: Valaisisitteko hieman, mitä tapahtuu, jos käy laulutunneilla ja sitten julkeaa harjoitella omalla ajallaan hintaan 0€/tunti? Iskeekö Zeus salamalla kuoliaaksi?
 
Provo huomioitu.
 
Voihan sitä niinkin tehdä. Uskallan kuitenkin väittää että tämäkin käytäntö tulee kalliimmaksi jo kuukausitasolla kuin opetuspaketti. Jaksoin itse käydä neljällä tunnilla + omat skaalaräpiköinnit (kun opellahan ei mitään valmista itseharjoitteluopasta ollut) ja totesin että fuck this shit ja hommasin ekan itseopiskelumateriaalin mikä eteek sattui (Singing Success). Samalla totesin että se rapea satanen mikä tunteihin meni ois ollu järkevämpi käyttää tähän pakettiin.
 
No tulipahan kokeiltua.
 
Edit: sitten on tietenkin se tekemisen meininki mikä tulee kun yksin opettelet tekeen diagnoosia äänestä ja heikkouksista, syntyy kokonaisvaltaisempi ymmärrys siitä miten mikäkin asia/asento vaikuttaa äänentuottoon. Sanon asento, koska äänentuottohan ei ole sen mystisempää kuin ilmavirta + rakenteiden asento ja näiden asioiden handlaaminen.

Khassera: Provo huomioitu.
 
Ei ollut provo. Viittasin tähän älyttömyyteen: "Jos haluan treenata vaikka joka päivä, en halua maksaa siitä joka päivä."
 
Khassera:
 
Voihan sitä niinkin tehdä. Uskallan kuitenkin väittää että tämäkin käytäntö tulee kalliimmaksi jo kuukausitasolla kuin opetuspaketti. Jaksoin itse käydä neljällä tunnilla + omat skaalaräpiköinnit (kun opellahan ei mitään valmista itseharjoitteluopasta ollut) ja totesin että fuck this shit ja hommasin ekan itseopiskelumateriaalin mikä eteek sattui (Singing Success). Samalla totesin että se rapea satanen mikä tunteihin meni ois ollu järkevämpi käyttää tähän pakettiin.
 
Lievää temperamenttieroa havaittavissa. Minulle se fuck this shit-reaktio seuraisi hyvin vikkelästi siitä, että opiskellaan katsomalla videoeineksiä, joissa toisen mantereen superammattilainen esiintyy kameralle.

Khassera:
Minun mielestä (kokemuspohjaista analyysia)
 
- kattava itseopiskelumateriaali on kannattavampi sijoitus lauluharrastukseen kuin kontaktiopetus. Esim itse olen investoinut lauluharrastukseen vuodessa 99€ ja harjoitustunteja on niin paljon kuin ikinä haluan.
- kontaktiopetukselle on tarve vasta kun oma ymmärrys loppuu kesken ja kokee olevansa täysin jumissa.
- Lauluopetus on liian riippuvainen opettajasta. Ope voi olla hyvä tai huono ja siitä riippuen otat joko enemmän tai vähemmän tunteja = rahanmenoa.
- Itseopiskelumateriaali kannustaa opiskelemaan kokonaisvaltaisemmin kuin kontaktiopetus, ja voit säädellä miten paljon haluat johonkin osa-alueeseen panostaa ilman lisämaksuja.
 
Voisin jopa väittää että laulutaidon opetteluun tarvii yhtä paljon opettajaa kuin piirtotaidon opetteluun.
 
Kun lähestulkoon kaikki täällä tuntuvat demonisoivan laulutunteja, niin ajattelin kertoa vähän omia kokemuksiani asiasta.
 
Mun tapauksessa se tuntu aika luonnolliselta vaihtoehdolta, koska lähestulkoon ainoa pohja mulla laulamiseen oli extreme metal hommista. Sen takia halusin heti alussa panostaa siihen, että lähtee rakentaa kunnon pohjan sille äänentuotolle ja vasta sitte soveltamaan omaa suuntaa. Varmasti tää ois onnistunu myös jonku opetusmatskun kanssa, mutta ei se oikeestaa tullu mieleenkää sillo, ku alotin laulutunnit. Hirveesti ite jouduin alussa unohtaa vanhoja tapoja ja opetella oikeanlaisia tekniikoita niiden tilalle.
 
Nyt kun kolmas vuos tulee täytee alkaa vasta olee semmonen fiilis, että kaipas vähä jotai enemmän. Hyvin paljon on kyllä ite tullu hoksattuu asioita tekniikasta yms. sen sijaan, että opettaja olisi kädestä pitäen näyttäny mitä pitää tehä ja miten.
 
Ehkä semmosena loppukaneettina vois olla, että jos ei itse tiedä oikee mistä alkaa ja miten lähteä sitä äänentuottoa kehittämään, niin suosittelen laulutunteja. Sitten kun alkaa tulee tutuks oman "kropan" ja "putkiston" kanssa (tai jos on jo sen verran pohjaa), niin opetusmatskut ei varmasti ole pahitteeks.

Mun tapauksessa se tuntu aika luonnolliselta vaihtoehdolta, koska lähestulkoon ainoa pohja mulla laulamiseen oli extreme metal hommista. Sen takia halusin heti alussa panostaa siihen, että lähtee rakentaa kunnon pohjan sille äänentuotolle ja vasta sitte soveltamaan omaa suuntaa.
 
Kysytäämpä näin: mistä sulle on muodostunut kuva että et olisi itse kykenevä rakentamaan kunnon pohjaa äänentuotolle, ja että tarvit siihen kontaktiopetusta? Tai siis lähinnä toi että oot kolme vuotta jaksanut käydä tunneilla on aika makee juttu. Montako tuntia on opetusta viikossa?
 
Koetko että osaat nyt ratkaista äänentuottoon liittyviä ongelmia?
 
Nazgrathall: Ehkä semmosena loppukaneettina vois olla, että jos ei itse tiedä oikee mistä alkaa ja miten lähteä sitä äänentuottoa kehittämään, niin suosittelen laulutunteja. Sitten kun alkaa tulee tutuks oman "kropan" ja "putkiston" kanssa (tai jos on jo sen verran pohjaa), niin opetusmatskut ei varmasti ole pahitteeks.
 
Ei kukaan demonisoi laulutunteja. Niille on paikka, kuten sanoin: kun oma ymmärrys loppuu kesken. Eikä sen tarvi siitäkään olla kiinni, objektiivista, koulukunta-ajattelua välttävää tietoahan on internetti pullollaan.

Khassera: Kysytäämpä näin: mistä sulle on muodostunut kuva että et olisi itse kykenevä rakentamaan kunnon pohjaa äänentuotolle, ja että tarvit siihen kontaktiopetusta? Tai siis lähinnä toi että oot kolme vuotta jaksanut käydä tunneilla on aika makee juttu. Montako tuntia on opetusta viikossa?
 
Varmaan siitä, että tieto- ja taitotaso oli sen verran heikot, että en luottanu itseeni olemassa olevan tiedon tarpeeksi hyvään hyödyntämiseen. Kyllä sitä mielellää käy, kun koko ajan huomaa kehitystä. :) 45min viikossahan tuota on.
 
Khassera: Koetko että osaat nyt ratkaista äänentuottoon liittyviä ongelmia?
 
Omasta mielestäni alan olemaan juurikin tuossa pisteessä, että tiedän mitä tehdä jos jokin homma ei toimi. Tai minkälaisella harjoittelulla saan sen homman toimimaan. Paljon tässä kuitenkin on vielä matkaa vaikka kehitys on ollu huimaa. Tietyllä tapaa se huima kehitys on aiheuttanu semmoisen ilmiön, että omasta mielestä ei oo saanu tarpeeksi rutiinia siihen laulamiseen. Onneks se hoituu vaa treenaamalla lisää :)

Nazgrathall: Varmaan siitä, että tieto- ja taitotaso oli sen verran heikot, että en luottanu itseeni olemassa olevan tiedon tarpeeksi hyvään hyödyntämiseen. Kyllä sitä mielellää käy, kun koko ajan huomaa kehitystä. :) 45min viikossahan tuota on.
 
Ok, siksihän sitä yleensä oppeihin ajaudutaankin. :) Samalta pohjalta aloin itsekin, niin siksi aidosti kiinnosti ratkaisu. Ja sama homma: harjoituksia tekee mielellään, sillä MELKEIN joka kerta, vähintään joka kolmas huomaa harppauksia kehityksessä.
 
Mahtavaa että homma on tuottanut tulosta. Tärkeintähän on osata reagoida palautteeseen tai havaitsemiinsa puutteisiin oikeilla harjoitteilla.

Khassera: Osaatko sanoa miksi?
 
SingingSuccessin Youtube-videoiden myötähäpeää aiheuttava teennäisyys. Kuin laulutunteja Jari Sarasvuolta. Ja voi pyhä sylvi sentään että ne tyypit puhuvat kuin pölkkypäälle. Yleisemmin tunne, että asioi robotin kanssa. Interaktion ja ymmärryksen puute. Minulle oppimisprosessi on aiheesta riippumatta konkreettisten ongelmien ratkontaa; opettaja näkee ja kuulee, mitä juuri minun kurkussani tapahtuu juuri nyt, ja toimii sen mukaan.
 
Khassera: - kontaktiopetukselle on tarve vasta kun oma ymmärrys loppuu kesken ja kokee olevansa täysin jumissa.
 
- Itseopiskelumateriaali kannustaa opiskelemaan kokonaisvaltaisemmin kuin kontaktiopetus

Näistä olen samaa mieltä. Eihän silloin mitään neuvoja tarvitse, kun itse saa asiat selviämään; ja pakettiratkaisut ovat one size fits most-hengessään väistämättä yleissivistäviä, kun taas naamatusten opiskellessa voidaan skipata sellaiset jutut, joista oppilas on luonnostaan jyvällä, mikä voi aiheuttaa myöhemmin mutkia.

Darsu: SingingSuccessin Youtube-videoiden myötähäpeää aiheuttava teennäisyys. Kuin laulutunteja Jari Sarasvuolta. Ja voi pyhä sylvi sentään että ne tyypit puhuvat kuin pölkkypäälle.
 
Eli ego ei kestä. Täksi naiset pärjäävät valmennustyyppisissä ratkaisuissa tilastollisesti paremmin kuin miehet: Ei tarvitse kikkelimiekkailla tai pelätä näyttävänsä nololta. :) Sitäpaitsi mitä vikaa Jari Sarasvuossa?!?
 
Yleisemmin tunne, että asioi robotin kanssa.
 
Robotin, joka opettaa sua laulamaan. Why not.
 
Interaktion ja ymmärryksen puute. Minulle oppimisprosessi on aiheesta riippumatta konkreettisten ongelmien ratkontaa; opettaja näkee ja kuulee, mitä juuri minun kurkussani tapahtuu juuri nyt, ja toimii sen mukaan.
 
Oli opettajaa tai ei on oppimisprosessi konkreettisesti ongelmien ratkontaa. Helistelet sanoja. Ihan samalla tavalla kokeilet, erehdyt ja yrität korjata. Opettaja vaan tekee sen nopempaa kun omaa huomattavasti enemmän kokemusta, mutta siitä olikin yksi pointtini josta ollaan samaa mieltä, eli kokonaisvaltaisemmasta äänenkäytön ymmärryksen oppimisesta. Jos luet ohjeista miten rakennetaan legolinna, osaat rakentaa ohjeista legolinnan. Jos kokeilet ja rakennat itse, voi se aluksi näyttää hassulta, mutta ymmärrät miten mikäkin palanen vaikuttaa ulkonäköön ja osaat soveltaa. Kakka analogia, joo, mutta enikeis... Oppiminen/ymmärtäminen hakkaa muistamisen.

Näistä olen samaa mieltä. Eihän silloin mitään neuvoja tarvitse, kun itse saa asiat selviämään; ja pakettiratkaisut ovat one size fits most-hengessään väistämättä yleissivistäviä, kun taas naamatusten opiskellessa voidaan skipata sellaiset jutut, joista oppilas on luonnostaan jyvällä, mikä voi aiheuttaa myöhemmin mutkia.
 
Huonoista tavoista on vaikea oppia pois. Täksipä pysyn kannassani: Pakettiratkaisut sopivat niille joilla on aikaa ja pitkäjänteisyyttä edetä just niin nöyrästi ja hitaasti kuin oma taito vaatii, ja kaitpa se sitten vaatii korvaa kuulla nyanssit (jos se on edes oikea sana) äänessä. Jos harjoitus on 'Tumma "muh-ääni"' eikä osaa sanoa kuulostaako oma ääni samalta kuin esimerkki, on aika hullua odottaa että harjoitus menisi oikein. On surkuhupaisaa lukea foorumeilta laulajista jotka raportoivat vajaan vuoden harjoittelukokemusta ja miettivät miksi ääni ei kestä belttaamista, "sehän on vain rinta-äänen vetoa ylärekisteriin."
 
Opetus eteni itselläni näin:
 
O: "Mitä haluat oppia?"
I: "Laulamaan näin." (laitoin jonkin Kamelotin slovarin soimaan)
O: "Selvä, no lauletaampa tuo kerran läpi."
- - - -
O: "Joo. Okei." (Pari visualisaatiota joita en älynnyt alkuunkaan, ei selityksiä miksi, skaaloja pari kertaa ja aika loppui)
 
Sama toistui sitten neljä kertaa. Ajattelin että läksyjä tulee kuin kitaratunneilla: Tabeja tai nuotteja tai jotain konkreettia materiaalia mistä voin itse takoa niin paljon kuin lystää, mutta eipä tullut, joten jätin sitten siihen.
 
Minun tapauksessa voi olla kyse huonosta opettajasta, mutta interwebsien maailmasta sitten löysin Manningit, Riggsit, Tamplinit, Richardsit, Venderat ja muut kivat kaverit ja heidän ilmaiset materiaalinsa jotka jo lähtötekijöissään olivat paljon analyyttisemmat ja henkilökohtaisemman tuntuiset kuin kyseinen ope. On myös useampi foorumi joita suosittelen laulajille, kun tämä suomalainen on aika dööd.
 
Taitoharjoittelu on oikeiden käytäntöjen toistamista rutiininomaisesti. Laulu jos mikä on sitä, ja vaatii myös henkilökohtaista tarkkailua, sillä vaikka opettaja keksisi sanoa mitä tahansa, on silti sun harteilla soveltaa se käytäntöön. Mulle, esimerkiksi, ei perinteisen CVTn "maski" ole koskaan sanonut yhtään mitään, mutta faryngeaalisen resonanssin Jeff Mathinan selittämänä tajusin välittömästi.
 
Edelleen: Laulunopetuksella, kontaktiopetuksella, on käyttönsä. Ehdottomasti. Jos olet absoluuttisen varma ettet tiedä mitä haluat ääneltäsi, etkä tiedä mistä hakea neuvoa (vaikka tässä nyt esimerkiksi on hyvä alusta sille), etkä jaksa trial and erroria, ja haluat investoida pääomaa (tässä myös "ammattilaiset" käyttävät fraasia 'olet tosissaan laulamisesta' tai jotain muuta jenkkeihin uppoavaa paskaa) niin tottakai kannattaa etsiä joku opettaja joka osaa opettaa just sulle. Ystäväni esimerkiksi kävi vuoden yhdellä (Pop/Jazz) ja vuoden toisella (Klasari), ja kumpikaan ei osannut opettaa häntä kontrolloimaan rintaresonanssia (liian rintapainoitteinen ääni). Meillä meni kahestaan harjoitellessa vajaa kuukausi että saatiin hänet belttaamaan "oikeaoppisesti" sic. Harmi kun ei ole ennen-jälkeen matskua.
 
Hei, ihan offtopic (vaikka sitähän 90% tästä ketjusta on...): Annatko laulutunteja? :)

Mie olen käynyt laulutunneilla ns. tarpeen mukaan noin kerran kuussa noin vuoden ajan. Tarve tarkoittaa tässä tapauksessa eniten sitä, että olen tehnyt johonkin oman bändini biisiin jonkin hankalan lauluteknisen jutun, jonka haluan oppia toteuttamaan hyvin. Näiden lisäksi on harjoiteltu etenkin örinätekniikoita. En usko, että omassa tapauksessani hyötyisin kovinkaan paljon video-opetuksesta, se on toki kiva lisä, ja laulutekniikkavideoiden kanssa olen treenannut jonkin verran myös. Mutta olenkin löytänyt loistavan nimenomaan raskaampia tekniikoita opettavan lauluopen, jolle maksan tunneista erittäin mielelläni. Klasaripuolen opettajasta ei ehkä olisi paljon hyötyä..

vellamoverikorva: Mutta olenkin löytänyt loistavan nimenomaan raskaampia tekniikoita opettavan lauluopen, jolle maksan tunneista erittäin mielelläni. Klasaripuolen opettajasta ei ehkä olisi paljon hyötyä..
 
Oho! Missä tämmönen on? :)

Täällä Joensuussa, kuten kaikki muukin maallinen hyvä:)

Minulla olisikin moniaita kysymyksia :D
 
Ensinnäkin korkealla laulaminen - miten hitossa?
Siis keskellä kun laulan, niin pätee mielestäni hyvin sääntö, että mitä korkeammalta niin sitä enemmän tukea, kuitenkin noin g2 jälkeen tuki "loppuu" enkä pääse korkeamalle pusertamatta niin että herää pelko että jotain valahtaa pöksyihin. Olen myös huomannut että kroppa menee hyvin jäykäksi yleensä juurikin tuon g2 tienoilla ja rupean laulamaan "taaksepäin"? Pitäisikö siis tässä tapahtua joku tekniikan muutos vai pitääkö lähteä vain sillä että yrittää rentouttaa (varmaan aika obvious) ja vahvistaa kroppaa? Onko kielen asennolla jotain tekemistä korkeitten äänien kanssa? Usein kun on tullut katsottua oopperaa telkkarista ja ovat zoomanneet laulajattariin juurin kun on joku korkea kohta menossa, niin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kieli näyttää olevan melkein kaksinkerroin suussa ja/tai muodostavan "kourun".
 
Miten voi tietää soiko ääni oikeassa paikassa jos ei tunne yhtikäs mitään? Laulunopettajani usein sanoo, että nenän takana pitäisi tuntua värinää, mutta en kyllä tunne mitään värinää missään, en vaikka tekinsin helkkari soikoon mitä! Kaikki hyminät ja ängät on kokeiltu ainakin sataviiskytmiljoonaa kertaa ja voin vannoa etten tunne mitään! Kuitenkin jos teen jotain (en ole ihan varma mitä) niin ope sanoo että just noin, mutta miten voin tehdä saman kotona kun en kuule saatika tunne mitään eroa?
 
Mistä voisi johtua jatkuva lima? Tuntuu oikeen sellanen limaklimppi koko ajan kurkussa, joka lähtee vain kesäksi pois, mutta on muuten vuoden ympäri. Sen takia tuntuu siltä että koko ajan pakko rykiä ja yskiä, mikä tunnetusti vain pahentaa laulua. En polta ja vaiva on päällä ihan koko ajan, muutenkin kuin siis vain laulaessa. Mistäköhän voisi johtua?
 
Lisäksi täällä on kysytty, että kuinka paljon harjoittelette, mutta kuinka paljon sitten pitäisi harjoitella? Jos siis tavoitteena on joskus hamassa tulevaisuudessa oppia laulamaan? Klassista siis harrastan jos sillä on jotain väliä.
 
Onko kellään muulla täällä "naapuriongelmaa"? Pitääkö olla vain välittämättä, muuttaa pois vai raivota takaisin? :)

Shockheaded Peter: Ensinnäkin korkealla laulaminen - miten hitossa?
 
"Enemmän tukea" toimii jos ymmärrät tukemisen oikein. Se ei ole vain se lihasten asento (jännitys) vaan konkreettisin asia tuessa on se ilmavirran kontrolli. Tuen pitäis olla aika vakio ellet käytä erikoistekniikoita. Ilmapaine samana, se illuusio tuen muuttumisesta tulee vaan kun äänihuulet sulkeutuu enemmän: pienempi rööri - suurempi paine. Jos "enemmän tukea" auttaa sua, niin eipä siinä sitten mitään. :) Mulle yritti yks tyyppi neuvoa tukemaan niinkuin työntäisin jotain raskasta. Seinää punnertamalla, esim, ja se aiheutti sitten sen että varmaan tuin enemmän, mutta myös jännitin aivan liikaa, ja se todennäköisesti johtuu saliharrastuksesta. Ei osaa kuvitella työntävänsä jotain raskasta ilman että jännittää sitten jok'ainoan lihaksen.
 
Tuen oppii kaikista parhaiten hengitysharjoituksilla, sillä tuki = hengittämisen kontrolli. Hengitysharjoitukset taas ei ota äänihuuliin, joten voit takoa niitä vaikka joka päivä. Suosittelen tekemään niin, sillä jo se tuo paljon lisäpotkua lauluharrastukseen.
 
Kokeile esim tätä mitä kuvailin jo aiemmin:
 
(rauhallisesti)
- Hengitä sisään vaikka 8s
- Keskeytä hengitys neljäksi sekunniksi
- Hengitä ulos
 
Jos "ähkäiset" tai kuulet selvän "napsahduksen" äänihuulista kun hengität ulos (eli kun ilmavirran suunta vaihtuu) niin kontrolloit hengitystä äänihuulilla etkä pallealla. Tee tämä mielellään mikin kanssa tujulla gainilla niin että hengitys olisi mahdollisimman hiljaista (ei ähinää/puhinaa).
 
Ja ylipäätään, en tiedä miten harjoittelet kotona, mutta mikitys ois tosi hyvä juttu että kuulet välittömästi jos käytät liikaa ilmaa. Skaaloissa ja ääniharjoituksissa tämä esiintyy sellasena selkeänä sihinänä äänen pohjalla, ja tarkoittaa että tekniikkaa voi vielä hioa terävämmäksi ja taloudellisemmaksi.
 
Siis keskellä kun laulan, niin pätee mielestäni hyvin sääntö, että mitä korkeammalta niin sitä enemmän tukea, kuitenkin noin g2 jälkeen tuki "loppuu" enkä pääse korkeamalle pusertamatta niin että herää pelko että jotain valahtaa pöksyihin.
 
Pusertaminen ei oo jees ellet rääy tai yliaja ääntä. Pelkkä headvoicella kiljuminenkin on aika kevyttä, kuten maidenin be quick or be deadin alku, esim.
 
Tarkoitatko "tukeminen loppuu" että sulla loppuu happi? Vai että pallea rentoutuu?
 
Olen myös huomannut että kroppa menee hyvin jäykäksi yleensä juurikin tuon g2 tienoilla ja rupean laulamaan "taaksepäin"?
 
Taaksepäin ja alas, vai taaksepäin ja ylös? Onko kurkunpää neutraali vai möllöttääkö se kiinni leukaluussa? Passagion/breakin ylittämiseen tarvit matalaa kurkunpäätä (tai sen madaltamista, ei välttis "matalaa" per se) ja sen jälkeen korkeimmatkin äänet pitäs tulla neutraalilla kurkunpäällä. Jotkut koulukunnat kehoittaa nostamaan kurkunpäätä korkeita ääniä varten, sillä saa twangiä/terävyyttä tms, mutta en tiiä, en oo oikein ikinä oppinu siihen. Kurkunpään asento on vaan siitä kikka juttu että se useimmin aiheuttaa enemmän jännitystä kuin mitä se poistaa kun yrität väkisin madaltaa tai nostaa sitä. Jos alat ajattelemaan että tietyissä nuoteissa sun täytyy nostaa kurkunpäätä, ei liike ole intuitiivista vaan pakotettua, ja se ei oo koskaan hyvä. Ainoa "pakotettu" asia laulamisessa on tukeminen, se kun tuppaa unhotumaan siinä 3-5 ikävuoden paikkeilla..
 
Pitäisikö siis tässä tapahtua joku tekniikan muutos vai pitääkö lähteä vain sillä että yrittää rentouttaa (varmaan aika obvious) ja vahvistaa kroppaa?
 
Vahvistaa koordinaatiota, kyllä, ja ehkä sisempiä äänentuottoa sääteleviä lihaksia mutta tässäkin train smarter not harder. Missään vaiheessa ei pitäis tuntua vaikealta, eikä mitään lihaksia pitäis hapottaa tms.
 
Onko kielen asennolla jotain tekemistä korkeitten äänien kanssa? Usein kun on tullut katsottua oopperaa telkkarista ja ovat zoomanneet laulajattariin juurin kun on joku korkea kohta menossa, niin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kieli näyttää olevan melkein kaksinkerroin suussa ja/tai muodostavan "kourun".
 
Oikein oot kiikaroinu. OPJ1974 osais varmaan kertoa tarkemmin kun käy klassisessa opetuksessa. Mun käsitys on että kieli pitäis "isoissa" eli hieman peitetyissä/tummissa korkeissa äänissä olla kouruna ja mahollisimman lättänänä poissa tieltä. Itellä se kieli on yleensä kiinni alahampaissa ja ihan lättänänä, ja kouruna pitäminen tuntuu aiheuttavan turhaa jännittämistä, mutta parantavan ääntä (terävämpi). Mutta jälleen kerran: oikea harjoite opettaa tän, ei se, että yrität tehdä sen manuaalisesti ja jännität enemmän.
 
Miten voi tietää soiko ääni oikeassa paikassa jos ei tunne yhtikäs mitään?
 
Erinomainen kysymys. Aivan mahtava, sillä itellä resonanssivisualisaatiot ei toimineet yhtään. Ei yhtään. Opettelin äänen kautta, eli kuuntelin esimerkkiä tarkkaa ja pyrin apinoimaan miltä se kuulostaa. Täysin. Eli nauhalle ääntä ja fiksausta tekniikkaa kunnes kuulostaa samalta. Loppupeleissä huomasin aina että lopputulos oli täysin rento asento, eikä vaatinut kaikkea sitä jäkitystä mitä automaagisesti kokeilin. Sitten toinen juttu: Kun hoksaat että kuulostat siltä miltä pitää, tunnustele miltä sun lihakset tuntuu, että missä asennossa ne on ja mitä kohtaa suusta/kitalaesta/tms. jännität ja miten.
 
Laulaminen on siitä jännä juttu, että rakenteet jotka resonoivat ääntä muuttavat asentoa. Ääni kuitenkin syntyy aina samalla tavalla, se miten se soi riippuu rakenteiden asennosta. Eli taas olisin sillä kannalla että muista ennemmin missä asennossa sun suu/kurkku/naama/kitalaki on ennemmin kuin mietit liikaa resonanssin kohdistamista.
 
miten voin tehdä saman kotona kun en kuule saatika tunne mitään eroa?
 
Et mitenkään. Opettele kuuntelemaan sitä omaa ääntä ja paina mieleen tuntemukset. Älä kokeile opetella kotona mitään eksoottista tai uutta (jos harjoittelet siis opettajan mukaan) vaan keskity takomaan kalloon niitä asioita mitkä tiedät tekeväsi oikein ja hiomaan niitä.
 
Mistä voisi johtua jatkuva lima? Tuntuu oikeen sellanen limaklimppi koko ajan kurkussa, joka lähtee vain kesäksi pois, mutta on muuten vuoden ympäri. Sen takia tuntuu siltä että koko ajan pakko rykiä ja yskiä, mikä tunnetusti vain pahentaa laulua. En polta ja vaiva on päällä ihan koko ajan, muutenkin kuin siis vain laulaessa. Mistäköhän voisi johtua?
 
EDIT: Voi olla että olet yliherkkä pölylle, sulla on jonku tason allergiaa jollekin mönjälle tms. Laulaessa/harjoitellessa kannattaa tosiaan välttää kauheaa kakomista, mutta ei se mikään mörkö ole joka irroittaa äänihuulista palasia kuten jenkkifoorumeilla on tapana demonisoida. :)
 
Lisäksi täällä on kysytty, että kuinka paljon harjoittelette, mutta kuinka paljon sitten pitäisi harjoitella? Jos siis tavoitteena on joskus hamassa tulevaisuudessa oppia laulamaan? Klassista siis harrastan jos sillä on jotain väliä.
 
Paljonko pitää harjotella? Niin paljon että kuulostat hyvältä omasta mielestä, ellei tavoitteena ole voittaa jotain kisoja. Kuten mikä tahansa taitoharjoittelu, on parempi harjoitella freesinä, rutiininomaisesti ja usein eikä kerralla keuhkoja verille viikon välein... Eli sopivan usein ja sopivan vähän kerrallaan. (https://www.youtube.com/watch?v=5MgBikgcWnY)
 
Onko kellään muulla täällä "naapuriongelmaa"? Pitääkö olla vain välittämättä, muuttaa pois vai raivota takaisin? :)
 
Ikärasismi ln perseestä, mutta tämä + sun kirjoittelut tohon toiseen ketjuun kielii ettet vielä päätä ihan kaikista asioistasi itse. Siinä ei ole mitään väärää, mutta koita saada vanhemmat, sukulaiset ja muut ymmärtämään miten tärkeä asia tää on sulle (tai ole välittämättä, joka on vielä parempi ratkaisu). Ja loppupeleissä vejä menemään vaan, kyllä se vikinä sitten loppuu kun alat kuulostaa hyvältä. :)

Khassera:
 
Kirjoitin joskus aiemminkin että opetusmateriaalisatsi on eksponentiaalisesti parempi panostus maalaisjärjelliselle ihmiselle. Meikällä ei napostelis maksaa 40€/kerta laulutunneista ja ottaa tunteja silloin kun jollekin toiselle sopii. Jos haluan treenata vaikka joka päivä, en halua maksaa siitä joka päivä. 200-300€ johonkin opetusmatskuun on niin naurettavan pieni panostus, ja hyvä ettei nämä gurut ole vielä sitä huomanneet.
 
Jep. Juurikin näin. "Hyvä opettaja saa sut loistamaan" on vaan musapedagogien buffausspiikkiä. Jos haluat konsistenssia harjoitteluun, hommaa harjoittelupaketti jonka voit vetää vaikka joka päivä. '20-30min pari kertaa päivässä joka päivä' hakkaa '40min pari kertaa viikossa kunnes rahat loppuu' sokkona päissään vasemmalla kädellä.
 
Huhhuh.
 
Kiva kuulla että lauluhommat sujuu ja että et ole kaivannut tunteja. En kuitenkaan voi millään tasolla tajuta, miten youtubevideot voi päihittää ammattilaisen neuvot jotka kuitenkin aina räätälöidään juuri oppilaan mukaan. Opetuspaketit on aina räätälöity melko yleispäteviksi ja "jokaiselle sopiviksi" mutta hyvä opettaja ottaa aina huomioon oppilaan omat tavoitteet ja sen, mikä kullekin oppilalle soveltuu. Jokaisella on omat kehitettävät asiansa jotka riippuvat fysiikasta, ääni-ihanteesta, aikaisemmista laulukokemuksista yms. Hyvä opettaja voi saada vaikkapa hentoäänisen laulajan aivan uuteen loistoon teknisen opastuksen lisäksi jo ihan rohkaisemalla. Ihminen ei ole pelkkää maalaisjärkeä, palleaa ja limakalvoa.
 
Itsekin harjoittelen joka päivä useita tunteja enkä joudu maksamaan siitä rahaa. Apunani mulla on yleensä tunneilta äänitetyt nauhat ja tässä vaiheessa jo päähän tarttunut opittu tieto. Mulla on kuitenkin säännöllisesti kokenut ammattilainen apuna, jolle voin viedä aina näytille sen, minkä olen harjoitellut. Luotan myös ulkopuolisiin korviin enemmän kuin omaan äänityslaitteseen. En koe opiskelevani mitään ennalta määrättyä laulutapaa, vaan käytän kokenutta ihmistä apuna omien äänelisten ihanteideni saavuttamiseen.
Opettajalla käyminen ei sulje missään nimessä pois omaa tiedonhankintaa, mutta kaikenlaista ohjetta ja vinkkiä on tarjolla suuntaan ja toiseen ja monelle iskee herkästi hämmennys. Opettajasta on paljon apua sen selvittämisessä, mitä ohjeita ottaa käyttöön ja mitä ei. Monet kirjalliset ja video-ohjeet on myös helppo käsittää vääriin ja tehdä esim. liian rajusti ja huonolla tuella ääni-aparaattia vahingoittaen. Maalaisjärki ja oman kurkun tuntemukset auttavat aika pitkälle, mutta kovin moni runnoo väkisin, puristaen ja voimalla koska mielikuvaa ja tuntemusta vapaasti toimivasta äänestä ei ole.