![]() 28.12.2013 13:22:58 (muokattu 28.12.2013 13:24:48) | |
---|---|
Eiköhän nykyisin oo kyse siitä että jos Sympathy For Devil oli olevinaan rankka silloin, enään Se ei ei olisi. Tietyllä tavalla kapinallisuus teksteissä on kärsinyt inflaation. Ylipäätään en tiedä miks sitten pitäs olla niin kapinallinen. Kyllä ne syyt löytyy siitä että liikaa matkitaan edeltäjiä ja myös että nykyisin bändejä ja soittajia nyt vaan on niin paljon. Mutta jos sieltä joukosta ei nousekaan sitä yhtä suurta maailmalla tunnettua rockbändiä, niin mitä sitten? Jos ihmiset harrastuksena soittavat musiikkia ja tekevät biisejä, niin eikö Se ole riittävästi? Musta on toisaalta myös hienoa että nyt internetin aikana jokaisella on valinnanvaraa löytää just sitä musiikkia mistä pitää. Lisäksi kaikki vanha musiikki on paremmin saatavilla kuin koskaan ennen. Musta tässä nyt ei oo mitään syytä valittaa. Kyllä itse ainakin olen löytänyt uusista bändeistä paljon sellaisia mistä pidän. Nämä bändit eivät ehkä ole maailmanlaajuisesti suuria tai tunnustettuja mutta mitä sitten? Edit.Funko ja Jokapaikanapina saivat plussan hyvistä pointeista. Kyllä paras keitto syntyy kun on monia vaikutteita. "Can you tell me where my country lies?"
said the unifaun to his true love's eyes.
"It lies with me!" cried the Queen of Maybe
- for her merchandise, he traded in his prize. | |
![]() 28.12.2013 13:33:17 | |
Number 9: Edit.Funko ja Jokapaikanapina saivat plussan hyvistä pointeista. Kyllä paras keitto syntyy kun on monia vaikutteita. Nimenomaan. Tämähän tuli esille taannoisissa rockin kuolema ja junttimusiikkia -ketjuissakin; rock on elinvoimaisimmillaan silloin kun se ottaa vaikutteensa muualta kuin oman tyylinsä sisältä. "Linkkejä artikkeleihin tai tutkimuksiin, joissa Hulkon muusikon uran näytöt todetaan merkittäviksi" -Jazzmies | |
![]() 28.12.2013 13:36:03 (muokattu 28.12.2013 13:37:20) | |
Kyllä ne syyt löytyy siitä että liikaa matkitaan edeltäjiä ja myös että nykyisin bändejä ja soittajia nyt vaan on niin paljon. Mutta jos sieltä joukosta ei nousekaan sitä yhtä suurta maailmalla tunnettua rockbändiä, niin mitä sitten? Jos ihmiset harrastuksena soittavat musiikkia ja tekevät biisejä, niin eikö Se ole riittävästi? Populaarikulttuuriin on aina kuulunut se elementti, että massojen pitää tykätä. Videoilla pitää näkyä iso raha. Stadionit, isot NHL-areenat ja luxusautot. Popmusiikki on aina perustunut markkinointiin ja ihmisten laumasieluisuuteen. Ja nykyäänhän kaikki mitataan rahassa. Ensimmäisenä, kun Suomeen rahdataan joku artisti, ilmoitetaan heti, kuinka paljon se on myynyt levyjä, tehnyt rahaa... tai kuinka mones se on Forbesin listalla. Joskus huvitti, kun Iltalehti teki aukeaman jutun 50-Centin Hartwall Areenan keikasta. Siinä kerrottiin tarkasti, kuinka paljon 50-Cent videopelit, kondomit ja levyt tuottivat. Ei sanaakaan itse musiikista. :D | |
![]() 28.12.2013 13:43:10 (muokattu 28.12.2013 13:44:06) | |
Täällähän on hyvää keskustelua aiheesta. Mut missä ne kovat uudet rokkibändit on? Tässä: http://youtu.be/5mGALmFlHOA http://youtu.be/ZtAZTgaog9o Soitto toimii ku junan vessa, hyviä biisejä & kova laulaja. Siinäpä se. ...pikkulinnut laulaa että olis myös livenä ihan täyttä timanttia. Well, with the first Saturn V, "the question wasn't whether the Saturn went up, but if Florida went down!" | |
![]() 28.12.2013 13:51:17 | |
Tame Impala (http://www.youtube.com/watch?v=BgK_Er7WZVg) ja viimeisin Arctic Monkeys (http://www.youtube.com/watch?v=bpOSxM0rNPM) ovat puuttelliseen tietooni perustuen IMO ainoat yhtyeet, jotka ovat tuoneet jotain tuoreutta ja toivoa skeneen. Soundillisesti EDM ja dubsteppi näyttää ottavan rokin vanhaa roolia populäärimusiikissa. Siitä puuttuu kuitenkin se maaginen live-elementti, kun kaikki tulee loppujen lopuksi nauhalta, ja hetken luovuus puuttuu. Se ei varmaan täytä koko "väestön tarpeita", ja jotain jää hampaankoloon. Jos EDM ei pysty täyttämään tulkinnan puutteen tuomaa aukkoa, niin rock ei ole kuollut. Voi siis olla, että kattilan kannen alla porisee ja sieltä on tulossa jotain suurta tuntematonta, joka nostaa rokin suosta. Tällä hetkellä sille on ainakin enemmän kysyntää kuin koskaan aikaisemmin. | |
![]() 28.12.2013 13:57:05 | |
Tame Impala on kyllä kova. "Can you tell me where my country lies?"
said the unifaun to his true love's eyes.
"It lies with me!" cried the Queen of Maybe
- for her merchandise, he traded in his prize. | |
![]() 28.12.2013 14:14:48 | |
StJerky: Jos haluaisi kuulostaa Beatlesilta tai Led Zeppeliniltä pitäisi varmaan kuunnella jotain englantilaista 40-50 lukujen humppaa ja varhaista mustaa bluesia ja Elvistä ym. ja ottaa niistä vaikutteita. Mutta paljon parempi olisi keksiä joku omaperäisempi lähtökohta. Kuten ketjussa on todettu, sisäsiittoisuus lienee syy siihen miksi tehdään rockissa suhteellisen vähän mielenkiintoa herättävää musiikkia. Sen sijaan, että muusikoilla olisi selkeä oma käsitys omassa päässään siitä, miltä musiikin tulisi kuulostaa, mennään helpoimman kautta ja kuulostetaan siltä miltä genren musiikin _täytyy_ kuulostaa. Oma ääni jää kokonaan pois. Toisaalta jos jokainen uusi artisti tai yhtye tietäisi heti sen oman juttunsa, olisi sekin vähän outoa, liian hyvää ollakseen totta. Nimittäin väitän ison osan pioneeribändeistäkin tehneen perusjuttua ennen lopullisen suunnan - tai suuntien - löytymistä. Hyvänä esimerkkinä joku Bowie, joka veti folkkia Dylanin hengessä, mutta päätti lopulta vetää hameen päälle ja ruveta tuuttaamaan avaruusrockiaan. Vuosia siihen meni, mutta sitten kun läpilyönti tapahtui, se tapahtui isosti. Tänä päivänä tuntuu - itsekin siihen sorrun -, että omaleimaisuutta vaaditaan heti debyyttiyhtyeiltä, jotka eivät välttämättä ole vielä kasvaneet siihen pisteeseen, että kykenisivät heti luomaan sen mestariteoksensa. Kehityksessä on aina vaiheensa, ja toki ne vaiheet vaihtelevat muusikkojen kesken paljonkin. Toisaalta vuonna 2014 ei välttämättä tarvitse enää lähteä musiikissaan 40-luvulta, kuten vaikka mainittu Beatles ammensi musiikkiinsa niin jazzista, soulista kuin bluesistakin - ja monesta muusta. Oikeastaan nykyään, kun musiikki tulvii ja valuu internetistä kaikkialle, pitäisi luomisen olla helpompaa kuin koskaan; sen kun vaan yhdistelee sitä ja tätä bändiä, ottaa vaikutteita vaikka joltain ukrainalaiselta yhtyeeltä, jonka löytämiseen hakuammunnalla kuluu kolme minuuttia. Kun oma ajattelu tyssää, löytyy virikkeitä parin klikkauksen takaa. Jos otat kollin voit hörhiä muiden natu kissojen kanssa. Ja näin saat extraa tekemiseen eli tekeminen nousee yli maximin. Kissan elämää -tietokonepeli | |
![]() 28.12.2013 17:03:20 | |
Silvio Dante: Mut missä ne kovat uudet rokkibändit on? Käykö "uudehkot" myös? No Ruotsissahan ne nykyään lymyilevät. Jettblack http://www.youtube.com/watch?v=zjUtfm4hNx4 , H.E.A.T., Witchcraft, ....jne.... Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... | |
![]() 28.12.2013 17:30:55 (muokattu 28.12.2013 17:31:10) | |
evo: Tame Impala (http://www.youtube.com/watch?v=BgK_Er7WZVg) ja viimeisin Arctic Monkeys (http://www.youtube.com/watch?v=bpOSxM0rNPM) ovat puuttelliseen tietooni perustuen IMO ainoat yhtyeet, jotka ovat tuoneet jotain tuoreutta ja toivoa skeneen. Missä hyvät biisit? Noita kumpaakaan en toista kertaa jaksaisi kuunnella. | |
![]() 28.12.2013 17:35:29 | |
Mites vaikka Queens Of The Stone Age tai Mastodon? Ei mitään kauhean tuoreita bändejä enää mutta laskettaneen kuitenkin. Molemmat ainakin meikän (ja varmaan monen muunkin mielestä) ovat piristäneet ihan kivasti kulunutta kenttää. Örp | |
![]() 28.12.2013 19:24:54 | |
![]() 28.12.2013 19:28:37 (muokattu 28.12.2013 19:30:10) | |
Veksu: Nimittäin väitän ison osan pioneeribändeistäkin tehneen perusjuttua ennen lopullisen suunnan - tai suuntien - löytymistä. Hyvänä esimerkkinä joku Bowie, joka veti folkkia Dylanin hengessä, mutta päätti lopulta vetää hameen päälle ja ruveta tuuttaamaan avaruusrockiaan. Vuosia siihen meni, mutta sitten kun läpilyönti tapahtui, se tapahtui isosti. Jep. Ja Englannissa suunnilleen samoihin aikoihin toinenkin heppu teki saman jutun. Osittain Dylanin, osittain Syd Barrettin hengessä. Eräänlaista larppausfolkia. Mutta sitten lyhensi bändinsä nimen ja siirtyi sähköiseen ilmaisuun ja johan alkoi tulla tulosta. En vain mainitse kuka oli kyseessä, koska roeloepotentiaali on liian ilmeinen. Mutta yleensäkin, kun tässä on puhuttu musiikillisen otoksen kaventumisesta ja tuotannon äärilaidoista, niin tulee Neil Young mieleen tässä. Soittaa tuo sitten soolona urkuja/akkaria/pianoa soolona tai omien bändiviritystensä kanssa omaleimaista folk/countyrockia tai sitten ihan puhdasta mökäkitarointia, tuo kuulostaa aina itseltään. Sen sijaan kun moni nykyrockbändi kun soittaa akustisesti, tulee aina sellainen fiilis että jotain puuttuu tai eivät kuulosta itseltään. Kuulostavat vain pastissilta itsestään. On kumipallopiezosoundi ja jokseenkin tuttu ääni, mutta sielu puuttuu ja esitys jää vajaaksi, ikään kuin jättäen "no oli tää kait jotain" -tunteen. "Linkkejä artikkeleihin tai tutkimuksiin, joissa Hulkon muusikon uran näytöt todetaan merkittäviksi" -Jazzmies | |
![]() 28.12.2013 19:51:33 (muokattu 28.12.2013 20:11:19) | |
Kun en seuraa Idolssia tai kuuntele Radio Rockkia, niin mun mielestä nykyään on paljon enempi hyviä bändejä, mitkä voisivat soittaa Tavalla tai ehkä pienemmissä mestoissa ja välillä soittavatkin ja käyn mielelläni välillä livenä todistamassa. Vaikka Imperial State Electric ja Uncle Acid & Deadbeats omilla keikoillaan Tavalla ihan piakkoin. Varmaankin aloittajan mielestä juurikin sitä kierrätysosastoa, mutta omaan makuun ainakin helvetin hyvää sellaista. Joku Queens of the Stone Age taas... Tälläisessä on mun mielestä tapettu alkuperäisen stoner rock:n fiilis ja alettu läpytteleen tissejä sen vuoksi, että saataisiin enemmän levyjä myytyä. | |
![]() 28.12.2013 21:13:52 | |
Funkånaut: Nykyään prukaa vaan olemaan niin, että jos esikuvaosastosi ei ole sama kuin muilla jäsenillä, niin ei bändiin tunnu pääsevänkään. Ellei satu olemaan reeniksen omaava basisti. :) Jengi on monasti liian ahdasmielistä sen suhteen, että millaisen soittajan kanssa jammailee/reenailee. Sekä tietty se, että halutaan kuulostaa liikaa esikuvilta sen sijaan että kuulostettaisiin itseltään. Tää kyllä vituttaa. Vaikka kun ns. oikeesti teen musiikkia, niin tahdon tosi tietynlaista tehdä, niin musta on hauska jammaillessa kokeilla ihan kaikenlaista, mutta ihmettelee joskus monissa rennoissa tilanteissa jotkut soittajat tahtoo vaan tietynlaista vetää. | |
![]() 28.12.2013 23:27:38 | |
Spotify/LevykauppaX: Divided Mind of Schizophrenia Biisejä: Tree of life, Who am I? tai Do what thou wilt. | |
![]() 28.12.2013 23:43:47 | |
Dropped C: Joku Queens of the Stone Age taas... Tälläisessä on mun mielestä tapettu alkuperäisen stoner rock:n fiilis ja alettu läpytteleen tissejä sen vuoksi, että saataisiin enemmän levyjä myytyä. Vai oisko siitä perusjumitusstonergenrestä (jossa ei sinällään ole valittamista) kehitytty johonki suuntaan? "Welcome Back My Friends To The Show That Never Ends" | |
![]() 29.12.2013 00:01:22 | |
zombywoof: Vai oisko siitä perusjumitusstonergenrestä (jossa ei sinällään ole valittamista) kehitytty johonki suuntaan? Vaikee sanoo, tämä oli oma mielipide. Tosin mun mielestä tuolta laaksosta luonnollinen progressio on ollut Mastodon, Baroness, Kylesa, yms. meininki. | |
![]() 29.12.2013 02:07:08 (muokattu 29.12.2013 02:07:27) | |
Veksu:Oikeastaan nykyään, kun musiikki tulvii ja valuu internetistä kaikkialle, pitäisi luomisen olla helpompaa kuin koskaan; sen kun vaan yhdistelee sitä ja tätä bändiä, ottaa vaikutteita vaikka joltain ukrainalaiselta yhtyeeltä, jonka löytämiseen hakuammunnalla kuluu kolme minuuttia. Kun oma ajattelu tyssää, löytyy virikkeitä parin klikkauksen takaa. Periaatteessa juuri näin, mutta moniko nykyään malttaa kuunnella oman mukavuusalueen ulkopuolelta tulevat jutut A) kokonaan B) riittävän tarkasti ja C) vieläpä analysoida niitä? Toisaalta ei sekään lainkaan aina ole toimiva ratkaisu, että keitokseen aletaan sotkemaan "vähän kaikkea" sieltä täältä ja tuolta vain periaatteen ja erikoisuuden tavoittelun vuoksi lainkaan ajattelematta miltä kokonaisuus lopulta kuulostaa. | |
![]() 30.12.2013 05:04:42 | |
Olisiko kuluttajassa vika? En tunne kovin montaa kaltaistani kusipäätä, joka selaa youtuben syövereitä läpi päiväpäivältä löytäen oikeasti kiinnostavia pumppuja. Harmiksi nämä orkesterit sattuu olemaan ilman suurempia sopimuksia ja nämä nautinnot jää siihen 5 piisin eepeeseen ja laulajan leukaparran ihailuun. Levylaareja oikeastaan en enään jaksa selata, ellei sitten löydy 5e alekoria jossa on jotain ei niin hyvää myynyttä paskaa. Käsitykseni: Ennen levy-yhtiö haki bändejä, nykyään päin vastoin. Korjakkaa jos oon väärässä. Tosin onhan tässä tullut nämä A7X, Paramoret, Slipslopit ym... Mutta mikä näistä sitten täyttää ne stadionit kun hetfieldin päällä on 3meetteriä kusta ja paskaa rinnanpäällä? Tekniikka on musiikissa hyvä renki, mutta huono isäntä. | |
![]() 30.12.2013 07:35:52 | |
Epämuusikko: Hyvä kirjoitus. Tässäpä toinen! Jatkan huonolla kirjoituksella. Rokkimusan pitää olla seksikästä ja vaarallista olemukseltaan koska muuten sen voi korvata jollain muulla ja se on todellakin tullut korvatuksi jollain muulla. Vaikkapa kirkkomusiikki on usein hyvää mutta ei se ole seksikästä tai vaarallista. Taivaskanavamusiikki ei ole seksikästä eikä vaarallista eikä hyvää. Seksi ja vaara, elämän keskeiset ilmenemismuodot, ovat tulleet valmiiksipureskelluksi hölinäksi jotka ovat olemassa itsestäänselvyyksinä. Elämä on korvattu urasuunnittelulla ja urasuunnittelun puuttuminen sulkeistettu korjaavien toimenpiteiden sarjaksi. Sulkeistamien on marginalisoimista, ajamista marginaaliin, ajautumista marginaaliin, se on todellakin marginaalisuuden rakastamista josta seksikkyys puuttuu. Ratkaisun täytyy olla marginaalistumisen kääntämisessä valtavirtaistumiseksi ja käytännössä tämän pitäisi tarkoittaa että musiikintekijöillä kuuluisi olla kanttia ja kykyä esittää jonkinlainen oma musiikillinen esimerkki siitä, että heidän seksikkyytensä ja vaarallisuutensa on valtavirran elämäntapa joka ei marginalisoidu omaan hölmöön aineettomuuteensa. Tai aineisiin. "The more the music sounds like The Who the better it becomes."
- Ludwig van Beethoven | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)