Rock, pop, alternative ›

Hmm taisi olla vain alkuajoista 70-luvun loppuun asti... Milloinkohan saataisi UH-eepos missä olisi alusta tähän päivään asti? Taitaa olla vain enkunkielisenä?

Regalis Apertura: Hmm taisi olla vain alkuajoista 70-luvun loppuun asti... Milloinkohan saataisi UH-eepos missä olisi alusta tähän päivään asti? Taitaa olla vain enkunkielisenä?
 
Joo, mukana on vain Hensley-vuodet. Mä olisin tyytynyt jo alun Byron-vuosiin. Koko uran kattavaa historiikkia ei taida tosiaan suomeksi löytyä.

Regalis Apertura: Hmm taisi olla vain alkuajoista 70-luvun loppuun asti... Milloinkohan saataisi UH-eepos missä olisi alusta tähän päivään asti? Taitaa olla vain enkunkielisenä?
 
Jospa siihen tulisi jatko-osa
 
Gorp: Koko uran kattavaa historiikkia ei taida tosiaan suomeksi löytyä.
 
Kun urahan ei ole vielä loppunut.
 
EDIT: Tuolla pääsee alkuun jos kirja ei vielä hyppysissä:
 
http://www.johnnykniga.fi/sample-pages/9789510390146_lukun.pdf

Regalis Apertura: Hmm taisi olla vain alkuajoista 70-luvun loppuun asti... Milloinkohan saataisi UH-eepos missä olisi alusta tähän päivään asti? Taitaa olla vain enkunkielisenä?
 
Ei ole nyt tuota Mika Järvisen kirjaa kätösissä, mutta siellä taisi olla mainintaa, että Tapio Minkkinen tekisi tällaista kattavaa teosta. Mieshän on käytännössä URIAH HEEP SUOMI FINLAND ry...
 
Hyvän kirjan Mika Järvinen on tehnyt ja juuri siitä Suomi-näkökulmasta plussaa. Vaan 70-luvun lopun Lawtonin aikaisista levyistä en edelleenkään saa otetta, vaikka moni muu saman ajan "lällärikama" on kokenut arvonnousua sedän vanhentuessa...;)

Lonesome: Ei ole nyt tuota Mika Järvisen kirjaa kätösissä, mutta siellä taisi olla mainintaa, että Tapio Minkkinen tekisi tällaista kattavaa teosta. Mieshän on käytännössä URIAH HEEP SUOMI FINLAND ry...
 
Ainakin ensimmäiset fanklubin olemassaolovuodet Minkkinen sitä olikin, ja sitä aiemmat "epävirallisen" toiminnan vuodet myös. Mutta on siellä nykyään muitakin aktiiveja, jotka oikeasti tekevät jotain. Esimerkiksi näitä Easy Livin' in Salo-tapahtumia ei olisi saatu järjestettyä ilman muutaman muun herran mittavaa panosta. Itsekin olin vuoden yhdistyksen vara-PJnä, mutta toimenkuvaan ei oikeastaan kuulunut yhtään mitään.

Tuo oli hieno uutinen että kattavampikin kirja olisi tulossa:). Tavallaan olisi "välitilinpäätös" (Heepin ura jatkunee ainakin Boxin elinaikana?) 2010-luvulle asti...

Loijaa: Ainakin ensimmäiset fanklubin olemassaolovuodet Minkkinen sitä olikin, ja sitä aiemmat "epävirallisen" toiminnan vuodet myös. Mutta on siellä nykyään muitakin aktiiveja, jotka oikeasti tekevät jotain. Esimerkiksi näitä Easy Livin' in Salo-tapahtumia ei olisi saatu järjestettyä ilman muutaman muun herran mittavaa panosta. Itsekin olin vuoden yhdistyksen vara-PJnä, mutta toimenkuvaan ei oikeastaan kuulunut yhtään mitään.
 
Jees. Rispektiä kaikille, jotka näissä kuvioissa jaksavat talkootöitä tehdä.

Lonesome: Itellan auto toi aamulla Mika Järvisen Uriah Heep-kirjan. Illalla toivottavasti ehtii lukemaan ja fiilistelemään lapsuuden sankareita. Jos ennakkotiedot kirjan Suomi-näkökulmasta pitävät paikkansa, myös jonkinlaista kulttuurihistoriaa on tarjolla myös...
 
Löysin tämän järkäleen nyt kirjastosta ja lainaanhan se piti ottaa. Vaikuttaa erittäin kattavalta ja laadukkaalta paketilta.

MTM: Löysin tämän järkäleen nyt kirjastosta ja lainaanhan se piti ottaa. Vaikuttaa erittäin kattavalta ja laadukkaalta paketilta.
 
On kattava ja laadukas kerta kaikkiaan. Tällainen semi-tason UH-diggari jäi tyystin koukkuun, kun ei kaikki yksityiskohdat olleet ennen hallussa. Kirjan jälkeen tuli paikattua pari aukkoa levyhyllystä UH:n kohdalta.
 
Lisäpisteitä Järviselle jonkinlaisen objektiivisuuden säilyttämisestä. Vaikka onkin Hensleyn kanssa kalakaveria niin silti antoi KH:n kuulla kunniansa kun aihetta oli.

Oli kyllä miellyttävää lukea hyvin kirjoitettua tekstiä ja muistella omaakin nuoruuttaan. Kirjassa oli hauskoja sattumuksia mm. studion teekannuun liittyen. Vaikea on kuunnella Wizardia enää naama peruslukemilla!
 
Kuuntelin lukiessani kirjan aikakauden levytyksiä ja ymmärsin hyvin, miksi lopetin bändin kuuntelemisen 70-luvun lopulla. Alamäki oli ankara ja levytyksissä kuuluin hyvin bändin huono tilanne.
 
Onneksi 2000-luvulla sekä UH että KH ovat taas tehneet hienoa musiikkia tahoillaan.

Ehdoton joululahjatoive tämä opus. Pläräilin sitä kirjakaupassa ja vaikutti todella sisällökkäältä teokselta.
 
Heep, Yeah!

Näytti kyllä upealta tuo Heep-kirja, kun sitä Infossa selasin, ja melkein 500 (!) sivua... Huh huh. Tammikuussa hommannen, jos rahatilanne sallii.
 
Parit hyvät linkit:
 
http://www.youtube.com/watch?v=K5o2rCtB-gs Live 1975... 25 min. pitkä video, useampi biisi, return to fantasy -kiertueelta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=3dD_QeTNT0E Midnight, live '76. Pinkpopista.

http://www.youtube.com/watch?v=3dD_QeTNT0E Midnight, live '76. Pinkpopista.
 
High & Mightyn paras biisi.

Loijaa: High & Mightyn paras biisi.
 
Ehkäpä minunkin mielestäni näin, vaikka Weep in silence ja Woman of the World menevät joskus välillä edelle. Jännä nähdä Wetton tossa bassossa mutta kun Thain kerran meni tekemään temppunsa... :( Tossa '75 linkissä Mick soittaa käsi kipsissä :D Aika kova

apropoo: ( Tossa '75 linkissä Mick soittaa käsi kipsissä :D Aika kova
 
Tuo on hyvä. En ole aikaisemmin nähnyt.

MTM: Löysin tämän järkäleen nyt kirjastosta ja lainaanhan se piti ottaa. Vaikuttaa erittäin kattavalta ja laadukkaalta paketilta.
 
Erinomainen opus. Ainoat asiat mitkä ärsytti hieman oli tiettyjen termien liiallinen käyttö, esim. "homoterssi" ja "nuottiöljy". Yksi kerta per tuollainen olisi riittänyt. Myös hieman liikaa dissattiin Lawtonin aikojen tuotoksia. On niissäkin paljon hyvää.

StJerky: Erinomainen opus. Ainoat asiat mitkä ärsytti hieman oli tiettyjen termien liiallinen käyttö, esim. "homoterssi" ja "nuottiöljy". Yksi kerta per tuollainen olisi riittänyt. Myös hieman liikaa dissattiin Lawtonin aikojen tuotoksia. On niissäkin paljon hyvää.
 
Mulla on vain yksi Lawton-levy, Fallen Angel, mutta olen kuunnellut muitakin ja on ne biisillisesti about Byron-kamaan verrattavissa. Esim. Fireflyn nimibiisin olen fiilistellyt suht monta kerta. Ja Innocent Victimhän on ihan ehdotonta kamaa... soi kovasti taannoin Satakunnan kansaa jakaessa talviöinä. Toivottavasti ei moni lehti mennyt väärään osoitteeseen ;)

apropoo: Mulla on vain yksi Lawton-levy, Fallen Angel, mutta olen kuunnellut muitakin ja on ne biisillisesti about Byron-kamaan verrattavissa.
 
Pitäisin vähintään yhtä hyvinä kuin viimeiset Byron levyt.

Osa Lawtonin ajan materiaalista on minusta ihan yhtä hienoa klassikkokamaa, kuin Byronin aikaiset parhaimmat biisit. Huteja mahtuu joukkoon, mutta niin niitä alkoi olla jo Byronin ajan loppupuolen levyillä (Wonderworld-High & Mighty) yhä enenevässä määrin. Esimerkiksi tuon USA 75 -liven huonoimmat biisit ovat nuo lopun RtF -levyn kaksi rokkivetoa. Järvisen kirjassa tuodaan hyvin esille se, että biisit eivät vain olleet yhtä hyviä kuin Demons and Wizards -aikaiset tuotokset.
 
Näkisin Lawtonin ajan 'ongelmaksi' sen, että siinä vaiheessa Heep oli jo identifioitunut musiikillisesti tietynlaiseksi bändiksi, ja Lawtonin kaudella sellainen urkupainotteinen hammond-heavy muuttui yhä enemmän kitaravetoiseksi rokiksi. Ken Hensley tykkäsi 70-luvun lopulla tulla kitaroimaan uusissa biiseissä hammondin rääkkäämisen sijaan. Uusien kappaleiden soundimaailma ei sitten ollut ihan sellainen, mitä vanhat Heep-fanit odottivat. Onhan joku Sympathy mahtava biisi allekirjoittaneesta, mutta olen sitä monesti kuullut dissattavankin joidenkin Byron-ajan fanien toimesta, ettei se kuitenkaan ole NIIN hyvä.
 
Firefly oli kuitenkin vielä eniten sidoksissa Byronin ajan kaltaiseen Heep-soundiin - kuunnelkaa vaikka mainio nimibiisi, mutta nää kaksi muuta, Innocent Victim ja Fallen Angel alkoivat liukua siitä yhä kauemmas. Ehkä se uudenlainen soundi ei ollut levyjä ostaneesta yleisöstä tarpeeksi "Heepmäinen", vaan alkoi olla lähempänä muita ajan rokkibändejä, Journeyta, Bostonia yms. Järvinenhän taisi tästä kirjoittaa myös kirjassaan, jos en väärin nyt muista (ei oo opus tässä lähellä just nyt).
 
Eli noi Byronin ajan klassikkolevyt, jostain Salisburysta Sweet Freedomiin määrittivät sen Heep-musiikin ytimen, "sielun", monille, ja Lawtonin aikana siitä mentiin välillä jo melko kauas. Totta kai bändin kokoonpanon muuttuessa musiikkikin muuttuu, mutta Lawton-levyjen joistain biiseistä puuttui se, mikä ennen oli tehnyt Uriah Heepin musiikista juuri Uriah Heepin kuuloista musiikkia.
 
e. Tarkennettakoon vielä, että itse kyllä pidän Lawtonin aikaista Heep-musaa kokonaisvaltaisesti kunnon Heep-musiikkina, vaikka jotkut biisit varsin köykäisiä ovatkin :)