Kitarat: kitarakamat ›

Onko muuten mahdollista, että kitaran vaiheenkääntökytkin on vähäsen pielessä niin, että se phaserimainen soundi hieman vuotaa sekaan? Silloin tällöin treeneissä tulee sellainen olo niinku ois phaser päällä, vaikka on vaan säröpedaali ketjussa ja tallamikki käytössä.
 
Kun molemmat mikit on päällä ja vaihe käännetty, niin kyllä siinä soundissa kuulee sen pienen liikkeen. Varsinkin äänen alukkeissa. Johtuneeko tuo kielen suuremmasta värähtelystä kaulamikin tienoilla, en tiedä. Tuota teknistä jargonia en lukenut, koska en ymmärrä siitä paskaakaan.

darrell: Se on aika akateeminen kysymys, että onko ne mikit "tasan" samassa vaiheessa (tai vastavaiheessa), koska kieli kuitenkin liikkuu molempien mikkien magneettikentässä samaan tahtiin, jolloin vaihtovirran kannalta vaihe ero on aika pieni ja ero pysyy suhteellisesti samana, kun kielen värähtely vaimenee. Jos ja kun sitä muljuamista tapahtuu, niin selitys ei voi olla pelkästään vaihe-erossa (=aikavasteessa).
 
Jos on stacked humbucker ja kelojen ulostulo on sama, niin se on edelleen aika akateemistä, että ulostulosignaali saataisiin nollaan. Kyse on edelleen mikkien taajuusvasteesta. Menemättä signaalin syntyyn, niin se on fakta, että kielen paikan ja magneettivuon keskinäisvaikutus on epälineaarinen, joka aiheuttaa signaaliin harmonisia taajuuksia, eli sieltä ei tule ulos siniaaltoa jonka voisi mikkikytkennällä vaimentaa nollaan.
 
Näin juuri, eli tähän
Kefiiri:...vai olisiko mahdollista mykistää stacked humbucker kokonaan, kun kytkisi semmoisen vastavaiheeseen ja säätäisi kelojen ulostulot samantasoisiksi? Kyllä vissiin.
 
jatkona, että se mikin "flux field" eli magneettikenttä tulisi olla äärimmäisen kapea sekä jyrkkärajainen. Kuka hyvänsä voi kokeilla kitaramikrofonien magneettikenttien "labraamista" hommaamalla vaikka jostain konepajasta tms. rautapölyä. Mikin päälle kannattaa laittaa tukeva paperi ja siihen tuota pölyä ripottelemalla tulee se magneettikenttä "näkyväksi". Se ei oo ollenkaan selvärajainen, saati kovin kaponen. Eli edes stacked-tyyppinen humppari kytkettynä sisäiseen vastavaiheeseen ei oo "mykkä" vaikka se tehonpudotus olisikin merkittävä. Eikä stacked humppari sisäisesti sähköisessä vastavaiheessa ole "humbucker" enää.
Hyvää oheislukemistoa tästäkin aiheesta löytyy, esimerkiksi D.Brosnackin "Guitar Electronics - A Workbook".
Tuosta signaalin "huojumisesta" kannattaa tsekkailla esimerkiks selostusta Strato-tyyppisten kitaroitten "mikkiperäisistä ongelmista" hakusanoilla "Strat wolf tones" tms.. ;)

Muovinen: Onko muuten mahdollista, että kitaran vaiheenkääntökytkin on vähäsen pielessä niin, että se phaserimainen soundi hieman vuotaa sekaan? Silloin tällöin treeneissä tulee sellainen olo niinku ois phaser päällä, vaikka on vaan säröpedaali ketjussa ja tallamikki käytössä.
 
Kun molemmat mikit on päällä ja vaihe käännetty, niin kyllä siinä soundissa kuulee sen pienen liikkeen. Varsinkin äänen alukkeissa. Johtuneeko tuo kielen suuremmasta värähtelystä kaulamikin tienoilla, en tiedä. Tuota teknistä jargonia en lukenut, koska en ymmärrä siitä paskaakaan.
 
Siitähän se johtuu, kielihän värähdellessään tekee sellasta "kahdeksikkoa" ja jos sattuu niin, että ne värähdysliikkeet sattuu olemaan siten, että tallamikillä kieli on menossa "alaspäin", kaulamikillä "ylös" tulee noita kumoavia virtoja.

fox: Eli edes stacked-tyyppinen humppari kytkettynä sisäiseen vastavaiheeseen ei oo "mykkä" vaikka se tehonpudotus olisikin merkittävä.
 
Aivan juu, sitä magneettikenttää ei käytännössä saa riittävän symmetriseksi kelojen kesken, eikä symmetrinen riittäisikään kun toinen on alla ja toinen päällä.
 
Olen joskus noita magneettikenttiä tutkinutkin, rautakappaletta viilaamalla saa tuota pulveria tehtyä :) mutta sitä ei kannata epähuomiossa luiskauttaa paperilta sinne mikin napapaloihin!

Juu mielenkiintoista on. Ei ole ihan alaani, mutta kiinnostaa.
Onko kokeiltu koskaan kytkentämuutoksilla, jossa on lisätty piiriin säätökondensaattori tai sopiva säätökela, vaikka kytkimen avulla ?
Tuli mieleen vanhoja koulujuttuja. Vaihtosähkötekniikan vaihesiirtokulmiin liittyvää.
Kolmivaihemoottorissahan on kolme käämiä ja sopivalla kondensaattorilla aiheutetaan käämeihin vaihe-ero, niin yksivaihesähköllä saadaan pyörimään, kun jokaisessa käämissä on huippuarvo sitten eriaikaan.
Tuollainen tuli mieleen. Siinä tehdään kondensaattorilla tuo vaihe-ero.
Voisko sopivaa säätökonkkakytkentää käyttää muljuamisen säätöön?

Kefiiri: Aivan juu, sitä magneettikenttää ei käytännössä saa riittävän symmetriseksi kelojen kesken, eikä symmetrinen riittäisikään kun toinen on alla ja toinen päällä.
 
Olen joskus noita magneettikenttiä tutkinutkin, rautakappaletta viilaamalla saa tuota pulveria tehtyä :) mutta sitä ei kannata epähuomiossa luiskauttaa paperilta sinne mikin napapaloihin!
 
Kyllähän noita on aikoinaan tullu "labrattua". Mielenkiintoisia "ääripäitä" oli joku Lawrencen lo-flux ja sitten sellanen mikki johon Adrian Leggin innoittamana tuli laitettua joku yybervoimakas "rare earth" magneetti. =)
Myös joskus tuli tehtyä tuollasia 70-luvulla "suosittuja" Telen etumikkikuoriin tungettuja LP Deluxen minihumpparin sisuksia "stacked humbucker" tyyliin.

Vellu64:
..Tuollainen tuli mieleen. Siinä tehdään kondensaattorilla tuo vaihe-ero.
Voisko sopivaa säätökonkkakytkentää käyttää muljuamisen säätöön?
 
En oo kokeillut, vaan saattaa "teoriassa" olla mahdollista? Vai onko sitten se lopputulema sellanen, että se jännite (mikin ulostulo on korkeimmillaankin luokkaa jotain 500 mV) hukkuu sitten kondensaattoriin?
Lisäksi pitää sitten huomioida se, ettei siinä normaalissa mikki"kotelossa" ole tilaa oheiskomponenteille..

Kefiiri: Aivan juu, sitä magneettikenttää ei käytännössä saa riittävän symmetriseksi kelojen kesken, eikä symmetrinen riittäisikään kun toinen on alla ja toinen päällä.

 
Juu, ja tarkoitin sillä siniaallolla sitä, että se mikkikytkennän ulostulo on summasignaali jossa on mukana useita taajuuksia, eli myös nämät harmoniset pitäisi saada osumaan vastavaiheessa ja -amplitudissa kohdalleen, jotta ei tule ääntä.
 
Se nasaali soundi on juuri sitä, että se perustaajuus joltakin osaltaan kumoutuu tahi vaimenee, mutta näitä ylätaajuuksia jää mukaan.

fox: Siitähän se johtuu, kielihän värähdellessään tekee sellasta "kahdeksikkoa" ja jos sattuu niin, että ne värähdysliikkeet sattuu olemaan siten, että tallamikillä kieli on menossa "alaspäin", kaulamikillä "ylös" tulee noita kumoavia virtoja.
 
Tämä kielen liikekin on yhtälössä mukana. Kun kieli liikkuu mikin magneettiin nähden eri suuntaan, niin kielen aiheuttama muutos magneettivuossa on erilainen. Tarkoitan, että jos tämä kahdeksikko-liike jaetaan osatekijöihin, niin on vertikaalista pystysuoraa liikettä "mikkiä kohti ja pois", ja horisontaalista vaakasuoraa liikettä "mikin suuntaisesti vasemmalle ja oikealle". Kun kieli liikkuu magneettivuohon nähden vertikaalisesti (eli suoraan mikistä pois päin), niin signaalin pitäisi vaimeta/voimistua eksponentiaalisesti etäisyyden funktiona ja taas kun kieli liikkuu magneettivuossa horisontaalisesti, niin se muutos magneettivuon tiheydessä on jotan muuta (en tiedä). Ehkä jotain kellokäyrän muotoa vois tulla.

Tuolla on jotain erilaisten mikkien magneettikentistä:
http://www.moore.org.au/pick/06/06_gobd.htm
Mikkityyppi ja ko. kentän muotokin vaikuttaa asiaan.

fox: En oo kokeillut, vaan saattaa "teoriassa" olla mahdollista? Vai onko sitten se lopputulema sellanen, että se jännite (mikin ulostulo on korkeimmillaankin luokkaa jotain 500 mV) hukkuu sitten kondensaattoriin?
Lisäksi pitää sitten huomioida se, ettei siinä normaalissa mikki"kotelossa" ole tilaa oheiskomponenteille..
 
Potikkakoteloon voisi laittaa banaaniliittimillä kokeeksi säätökonkan, rinnalle jonkun mikin kelaan? Jotain tuollaista ajattelin.
No en tiedä, miten toimii kitarassa, kun en mikin jännitteen aaltomuodosta tiedä yhtään mitään. Siniaaltoisessa vaihtosähköverkossa ihan yleinen systeemi, joko aikaansaada toivottu vaihe-ero tai poistaa ei toivottu.

Vellu64: Tuolla on jotain erilaisten mikkien magneettikentistä:
http://www.moore.org.au/pick/06/06_gobd.htm
Mikkityyppi ja ko. kentän muotokin vaikuttaa asiaan.
 
Nyt muistan joskus nähneeni Java-appletin, jossa pystyi säätämään ainakin kielen pituutta, soivaa taajuutta, mikkien määrää, mikin paikkaa, mikin leveyttä, signaalitasoa ja polariteettia. Se oli hyvä, kun siinä näki sen kokonaisvasteen. Enpä vaan muista, että mistä se löytyy.
 
EDIT: Kun tarpeeksi puristi, niin appletti löyty
 
http://www.till.com/articles/PickupResponseDemo/index.html
 
Saman sivuston muissa artikkeleissa on näköjään kaikki.

Soppaa tosiaan sekottaa sekin, että yleensähän ne mikitkin on erilaiset. Kielen värähtely muuttuu koko soimisen ajan ja signaalit käyttäytyy eri tavalla eri mikeillä. Siis esim. siinä vaiheessa kun toisessa mikissä on jo joku taajuus aika vaimea, niin toisessa samainen taajuus ei olekaan laskenut niin paljoa. Siinäkin sitä olis jo kaikki tarvittava äänenvärin muuttumiseen ajan suhteen. Tosin voipi olla ettei sitä käytännössä niin erota kun se saundi muutenkin muuttuu. Toi eri kohtien kuuntelu on varmasti se kuuluvan muljun aiheuttaja.
 
Mulla olis tuos yks kitara stereona tällä hetkellä, eli voin vaikka nauhottaa kahta mikkiä yhtä aikaa. Tarvii melkein testailla joskus kun inspaa että saanko muljuamista aikaan.
 
Superhieno ketju on tämä.

Tuota applettia kannattaa testailla.
 
Kun samat tasalaatuiset mikit laittaa täsmälleen päällekäin (ei siis stacked), samalle signaalitasolle ja polariteetit vastakkain, niin taajuusvasteen vaimennus on ääretön.
 
http://www.till.com/articles/PickupResponseDemo/index.html
 
Pienellä painettu präntti:
"The applet does not show the effects of the pickup's electrical parameters (inductance, capacitance, loading, etc.) or instrument's body resonances, which are certainly at least as important."

Muovinen: Onko muuten mahdollista, että kitaran vaiheenkääntökytkin on vähäsen pielessä niin, että se phaserimainen soundi hieman vuotaa sekaan?
 
Ei. :-p
 
Esimerkiksi Brian Mayn signaturekitarassa on kaikille kolmelle mikille oma vaiheenkääntökytkimensä. Jotka siis vain ja ainoastaan kääntävät ko. mikin piuhat toisinpäin. Aivan kuten monissa muissakin kitaroissa. Yhtään sen suurempaa mystiikkaa ei asiaan liity ainakaan käytännön toteutuksen suhteen.
Kitaroiden vaiheenkääntökytkin todellakin siis tekee vain ja ainoastaan yhden simppelin asian. Eli kääntää piuhat toisinpäin. Eli kansankielellä mikin alkuperäisestä maasta tulee tällöin kuuma ja kuumasta tietenkin maa. Eli tapahtuu sama juttu, kuin jos itse kolvaisit mikin piuhat irti ja kolvaisit ne sitten toisinpäin takaisin.
 
Basic Guitar Electronics IX - Out of phase switching: http://www.youtube.com/watch?v=pQmMc1z2paY#t=22s
 

 
Eli eipä yleensä taida olla mitään erillistä phaser/flanger/tremolo/chorus/octaver/univibe/wah/harmonizer/tms. jutskaa, joka jotenkin maagisesti jostain toisesta ulottuvuudesta noin vain tulisi ja vuotaisi sieltä jonnekin. Maailma on toki ihmeitä pullollaan, mutta silti veikkaan, että ennemminkin on joku muu resonanssi, lievä epävire, joku juttu vahvistimen sisällä tms., joka aiheuttaa sitä huojuntaa tai "phaser-maisuutta" ääneen.
Esim. yhden kaapin johdotuksen tai vaikkapa vain yhden sen kaiutinelementeistä voi vahingossa kolvata väärinpäin kiinni. Silloin ääni edelleenkin kuuluu ja kaikki toimii, mutta kun muut elementit liikkuvat ulospäin, väärinpäin kytketyt elementit liikkuvatkin sisäänpäin.
 

 

 
Phaser-efektipedaali on täysin eri juttu, vaikka toki vaiheeseen liittyykin. Eli hieman kuin puhuttaisiin jatkuvasti tremolo-efektipedaalimaisesta soundista, kun on kuitenkin kyse vain ja ainostaan kitaran kelluvasta tallasta. Jota jotkut siis edelleenkin kutsuvat tremoloksi, vaikka sillä vaikutetaankin ääneen taajuuteen, eikä suinkaan sen voimakkuuteen. Kuten Tremolo-pedaali tekee.
Eli eihän phaser-pedaali suinkaan käännä mikin johtoja tai vaihtoehtoisesti mikin magneettia toisinpäin. Vaan tekee aivan eri juttuja, eli kaikenlaisia ajan myötä eläviä filtteröintejä. Ei sitä vanhan Van Halenin soundia (esim. Eruption) saa sillä, että kääntää humpparistaan magneetin, vaan paljon lähemmäksi sitä pääsee kun sen sijaan hankkii phaser-efektipedaalin.
Ja tuossa tapauksessa tietenkin mieluiten MXR Phase 90:n tai jonkun sitä muistuttavan, koska noissakin pedaaleissa on hyvin monenlaisia kytkentöjä. Siksipä ne usein kuulostavatkin keskenään erilaisilta, vaikka miten nappeja pyörittelisi.
 
* EFFECTS 101: Phaser http://www.youtube.com/watch?v=0T_L4qYRi7s#t=35s
* Top 10 Greatest Phaser Effect Recordings of All Time: http://www.sourceaudio.net/blog/pos … haser-effect-recordings-of-all-time
 
* Humpparit ensin samassa ja sitten eri vaiheessa (= toisen humpparin piuhat käännettynä): http://www.youtube.com/watch?v=E81_zUK4Mv8#t=58s
 
Esim. Queen:sta tutun Brian Mayn kitarasooloista löytyy aika makeita ns. vastavaihesoundeja. Eli siis sellaisia nasaaleja soundeja, joissa ainakin yhden mikin piuhat on em. kytkimellä käännetty toisinpäin.

tender.insanity: Joo ei auta pelkkä mikin kääntäminen. Tuosta mallia, eli magneetit vaihdetaan:
http://www.youtube.com/watch?v=yyibi1TCr1E
 
Tuossa youtuben videon kommenteissa eräs kaveri sanoikin jo sen oleellisen, eli,
 
"the les paul deep humming sustain and full bodied round sound is gone man!"