Livetoiminta ›

Sami_T: Se unohtu sanoa että millä kalustolla/miten homman sitten hoitaakin niin erittäin olennaista osaa näyttelee sen lisäksi että miltä se kuulostaa niin se että miltä se toteutus näyttää. Pientä, söpöä ja siististi laitettuna on mun nähdäkseni se tapa miten homma pitää hoitaa, se on kuitenkin kirkko.
 
Tästä on ihan pakko antaa plussa.
 
Tämä pätee kyllä kaikkialle muuallekkin.
 
Aivan riittävän monta rytöläjää ja kaikenlaista kaapelispagettia maitolaatikoineen ja muine roippeineen on tullut nähtyä.

Sami_T: PA-vireestä sen verran että aika huolellisesti oppi joka mestassa ihmettelemään sen että mikä komottaa/kumisee/kääkättää ja niille kohdin sitten vaan equun ihan hirvee monttu.
 
...
 
Mä ainakin koin että parhaisiin tuloksiin pääsee hyvällä PA-suuntauksella, korvilla, maalaisjärjellä ja joissain kirkoissa vielä lisäksi erittäin väkivaltaisella eq:n käytöllä.
 
Tuolla toisessa ketjussa oli huonoa akustiikkaa kompensoitu tällä metodilla, ja ainakin mun mittakaavassa ihan kohtuullisesti, mutta siinä siinä tapauksessa se oli syy vahvaan kritisointiin.
 
Eli kummin tämä nyt menee? Sinä saat näin tehdä, mutta Aurra Audion kohdalla ne kamat vain ovat paskat..?
 
Johdonmukaisuutta pyytäisin.
 
Jos on viivelinjoja käytössä niin siinä kohtaa asiat muuttuu vähän monimutkaisemmiksi. Viiveajan määrittäminen oli parissa kirkossa vähän outoa puuhaa kun softa ja varmuuden vuoksi esiin kaivettu ns. manuaalinen mittausmetodi sanoi samaa asiaa mutta mun kuulohavaintoa se ei kohdannu sitten ollenkaan. Tota ilmiöö en muuten ymmärrä vieläkään.
 
Suora ääni ja kaikukenttä ovat yhtä voimakkaita, jolloin myös äänen tulosuuntaa on vaikea havainnoida. Ratkaisu: siirrä viivekaiuttimet lähemmäksi pääkaiuttimia.
 
Jos viivekaiuttimet ovat tuolla kaikuisassa kestässä, paikallistuu ääni niihin, eikä siihen lavalla olevaan esitykseen.

miffe: ...
 
Puhutaan mun nähdäkseni hieman eri asioista. Kiinteä asennus vs keikka ja keikkamesta (vai oliko se teatteri) vs kirkko.

Isommissa kirkoissa aikataulut on melkoinen haaste. Varsinkin viikonloput buukattu häitä ja ristiäisiä täyteen. Illan konsertille ei välttämättä ole kummoistakaan rakenteluaikaa jätetty.
 
Sähköt on joko tosi hyvät tai tosi huonot. Niissä missä YLE on käynyt kuvaamassa on useammankin kaliiberin voimavirtatökkelit mut lopuissa saakin olla onnellinen jos pistorasian jostain löytää.
 
Suntiot ja muut vaksit on kans oma lukunsa. Varsinkin pois roudatessa alkaa avainnipun hermostunut kilistely viimeisten kaikujen vielä pyöriessä holveissa. Mut tätähän on muissakin laitoksissa.

Täällä on esitetty jo aiemmin se tärkein, eli suuntaavuus.
Ja komerot mahd. lähelle sitä yleisöä.
Kovasti jeesaa, jos tietää, että paljonko populaa on odotettavissa ja hoitaa se istumaan suht keskitetysti ja hoitaa se soundi siihen.
 
Lavalla jeesaa kummasti, jos on korvamonitorointi. Jos ei, niin mahd. vähän möykkää ulos kamoista.
 
Messiin piitkästi sähköä. Se virta on parhaimmillaan jouduttu vetään jostain alakerran kammiosta monta kymmentä metriä.
 
Siunausta hei!

Sami_T:n viestissä oli käyttökelpoista ajatusta monenlaiseen keikkailuun!
 
Noista kiireisistä aikatauluista voidaan ottaa myös se näkökulma, että moni näistä isoista kirkkorakennuksista on ollut tukevasti paikoillaan vuosisatoja ja osittain niiden sisällä oleva asennoituminen on myös muuttunut muuta yhteiskuntaa hitaammin. Itse omalla tapaa pidän vanhoista rakennuksista, jotka muistuttaa, että on ollut elämää ennenkin ja erilaisia aikoja. Myös monenlaiset musiikkityylit on nähty.
 
Tallaista kirkkoa kuin mitä mainitsin, ei kiireet kyllä paljoa koske vaan todellakin kalliit ja vaikuttavat tilat odottaa käyttöä.
 
Kaupungeissa voi olla toinen tilanne. Niissä on enemmän ohjelmaa ja musiikkielämyksiä.
 
Videossa oli nähtävissä yksi niistä soittimista, joilla olen treenaillut. Osittain juuri sen takia kun kirkoissa tapahtuva musiikkiohjelma ei kauhean monipuolista aina ole, on muualta löytynyt helpommin estradit esiintymiselle. Seuraavaksi pikkujoulukeikalle.
 
Minun mielestä se voisi olla monipuolisempaa!

Tässä touhussa hyvä lähtökohta on se että lavameteli (mukaanlukien monitorimeteli) vaan hoidetaan heti kättelyssä niin alas kuin mahdollista.
 
Mun mielestäni tossa on koko asian ydin. Isossa ja kaikuisassa tilassa, joka alunperin on suunniteltu akustista musaa varten, ei kannata musisoida kovin kovalla volumella. Menee "sotkuiseksi".
 
Me ei mikitetä koskaan (takana about 50 kirkkokeikkaa eri kirkoissa) rumpuja. Meillä on laulussa ja akustisissa kitaroissa aktiivikajarit 200 W tolpilla meidän "selän takana", eli ne toimivat myös monitoreina meille itsellemme. Basso ja sähkökitara tulee omista comboistaan, jotka ovat tehotasolla 30 - 50 W ja kajarit niissä 10 - 12 tuumaisia. Siis pieniä. Kaikkea voitaisiin kuvata tavallaan "un-plugged".
 
Silti vaikka kuinka koetetaan meinaa volumet nousta liian koviksi. Ja sitten tulee palautetta: "liian lujaa, epäselvä soundi". Jos pysyy volume hanskassa, tulee yleensä hyvää palautetta. Tossa keskeisimmät, mitä tulee mieleen.
 
Niin siis kokoonpanomme on: rummut, sähköbasso, sähkökitara, akustinen kitara, 2 kpl lauluja.

nisumaka: Mun mielestäni tossa on koko asian ydin. Isossa ja kaikuisassa tilassa, joka alunperin on suunniteltu akustista musaa varten, ei kannata musisoida kovin kovalla volumella. Menee "sotkuiseksi".
 
Me ei mikitetä koskaan (takana about 50 kirkkokeikkaa eri kirkoissa) rumpuja. Meillä on laulussa ja akustisissa kitaroissa aktiivikajarit 200 W tolpilla meidän "selän takana", eli ne toimivat myös monitoreina meille itsellemme. Basso ja sähkökitara tulee omista comboistaan, jotka ovat tehotasolla 30 - 50 W ja kajarit niissä 10 - 12 tuumaisia. Siis pieniä. Kaikkea voitaisiin kuvata tavallaan "un-plugged".
 
Silti vaikka kuinka koetetaan meinaa volumet nousta liian koviksi. Ja sitten tulee palautetta: "liian lujaa, epäselvä soundi". Jos pysyy volume hanskassa, tulee yleensä hyvää palautetta. Tossa keskeisimmät, mitä tulee mieleen.
 
Niin siis kokoonpanomme on: rummut, sähköbasso, sähkökitara, akustinen kitara, 2 kpl lauluja.
 
Järkipuheelta kuulostaa - kirkossa toiminee hyvin monet akustiset soittimet kuten puhaltimet ja jouset.
 
Muistaakseni virosta tullut kuoro käytti lisänä harmoonia - jonka ääni voi huonolla taidolla ja epäsopivassa yhteydessä olla synkkää kuultavaa, mutta sillä kertaa taidolla ja hyvällä akustiikalla se oli hieno.
 
Kun ei ole pakko itse vastata kuluista ja toteutuksesta, voisi heittää, että kontrabasso, viulu- ja sello-osastoa, vibrafoni, ehkä oikeat pilliurut mukaan johonkin kohtaan, useampi kuin yksi laulaja ja perkussioita - miksei haitarikin oikealla tyylillä vedyttynä soiti upeasti... kitaroiden kohdalla muita kuin niitä särökitaroita. Täällä kuuluisi varmaan puhaltimet, joiden ääni ei ole kauhean kova vaikka jotain pehmeästikin soivaa osastoa.
 
Joskus ala-asteella oli luokkaretki Porvooseen ja taidettin koulukaverin kanssa mennä katsomaan mitä kirkossa on ihan omin lupinemme. Koska musiikki kiinnosti, niin siellähän oli soittopelikin odottamassa testaamista. Muistini mukaan sitä oli pakko vähän kokeilla ja kyseessä oli muistaakseni cembalo...

Sami_T: Puhutaan mun nähdäkseni hieman eri asioista. Kiinteä asennus vs keikka ja keikkamesta (vai oliko se teatteri) vs kirkko.
 
Jos mökki kaikuu jollain tietyllä taajuudella, ei ole helvetinkään väliä onko kyseessä kiinteä asennus vai yksittäinen keikka, jos akustointiin ei ole annettu mahdollisuutta.

Taivas ja helvetti samassa paikassa...

Kyllä akustiikka on joo se määräävä tekijä, ei äänentoistolaitteet. Eli onko PA kiinteästi asennettu, paikalle kuljetettu, omistaako sen esiintyjä tai mahdollisesti onko laitteet vuokralla. Ydinkysymys on akustiikka ja esitys. Onko esitys kyseiseen akustiikkaan soveltuva. Esimerkiksi lauluduo ja cembalo ei välttämättä ole oikea bändi SM-jääkiekkomatsin avausotteluun Ämmänsuolle.
 
Ei tosta mihinkään pääse, vaikka hommaa kuinka paljon pyörittelisi.

nisumaka: Kyllä akustiikka on joo se määräävä tekijä, ei äänentoistolaitteet. Eli onko PA kiinteästi asennettu, paikalle kuljetettu, omistaako sen esiintyjä tai mahdollisesti onko laitteet vuokralla. Ydinkysymys on akustiikka ja esitys. Onko esitys kyseiseen akustiikkaan soveltuva. Esimerkiksi lauluduo ja cembalo ei välttämättä ole oikea bändi SM-jääkiekkomatsin avausotteluun Ämmänsuolle. Ei tosta mihinkään pääse, vaikka hommaa kuinka paljon pyörittelisi.
 
Siinä missä ehkä kanttorit vetelee tuttua ja turvallista sovinnaista linjaa, maailmanluokan urkurit suorastaan nauttii erilaisista akustiikoista ja erilaisista uruista.
Ottavat ohjelmistossaan huomioon minne ovat menossa ja mm. musiikin aikakausi voi muuttua oleellisesti ja tulla vaikka sillä hetkellä päästä syntynyttä musiikkia juuri nimenomaiseen tilanteeseen.
 
Joissain päin maailmaa jääkiekkomatseissa on niitä hauskoja jääkiekkourkuja ja nämä maailmanluokan konserttiurkurit sopeutuisi kyllä myös siihen tilanteeseen.
 
Helen Dell, Dodger Stadium Organist - Take Me out to the Ballgame
http://www.youtube.com/watch?v=OqcpfzpdD70
 
Tossa vähän nuorekkaampaa meininkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=_A8oPIDKQec
 
Siinä vois olla Suomen lätkä-äijille letkeää näkökulmaa muuten niin agressiiviseen tunnelmaan...

Musamies. Ymmärränköhän mä nyt oikein, niin minun mielestäni eikö me puhuta samasta asiasta vähän eri sanoilla ja kuvakulmasta. Esiintymistila, sen akustiikka, ja esitettävä materiaali, eikö, tätä tarkoitin, luo kokonaisuuden.

nisumaka: Musamies. Ymmärränköhän mä nyt oikein, niin minun mielestäni eikö me puhuta samasta asiasta vähän eri sanoilla ja kuvakulmasta. Esiintymistila, sen akustiikka, ja esitettävä materiaali, eikö, tätä tarkoitin, luo kokonaisuuden.
 
Juu - jopa aika paljon on tässä ketjussa oltu eri kirjoituksissa samoilla linjoilla! Näen nämä erilaiset tilat mahdollisuuksina tuomassa mielenkiintoa touhuihin.

Kävin eilen joululaulukonsertissa toteamassa tilanteen paikallisessa kirkossa, jonka ylempänä mainitsinkin.
 
Mukana oli myös rummut, jouset, digipianoa, kontrabassoa ja tavallista. Myös viivelinja oli käytössä. Soitto ei ollut kaikilta osin pientä ja kevyttä vaan mielestäni äänimassaa oli normaaliin tapaan, eikä kyseessä ollut erityiskevyt unplugged versio.
 
Liiallisen tai vääränlaisen kaiun kanssa ei ollut ongelmia. Itselle olisi kelvannut kyllä kaikuisampikin versio sillä takana olevan äänen osalta oli aika lailla viivelinjan varassa. Jos painopisto olisi ollut enempi edempänä olevilla kaiuttimilla, ehkä tilan tamaa kaikua olisi ollut enempi.
 
Vielä vahvemmin siis sitä mieltä, että kirkko ei ole esiintymistilana ongelmallinen ja se on suorastaan tarkoitettu musiikin esittämiseen!

musamies: ...Vielä vahvemmin siis sitä mieltä, että kirkko ei ole esiintymistilana ongelmallinen ja se on suorastaan tarkoitettu musiikin esittämiseen!
 
Käy joskus miksaamassa, eläkä pelkästään kuuntelemassa. Katellaan sitten niitä kommentteja uudelleen.

Einherjar: Käy joskus miksaamassa, eläkä pelkästään kuuntelemassa. Katellaan sitten niitä kommentteja uudelleen.
 
Mä mietin kehtaanko raportoida kun en ollut itse mitään tekemässä, mutta keksinkin jos olisin itse tehnyt ja menestys olisi ollut hyvä, siitähän tulisi jääviystilanne kun kehuisin hyvää onnistumista!

zouwi: Tuosta musamiehen aiemmasta kommentista ei oikein voi päätellä että mitä siellä kirkossa oikeasti vedettiin. Se että vedetään virsiä tai perinteisiä joululauluja köykäsellä setillä ja pienellä mutta laadukkaalla äänentoistolla salille joka on hiirenhiljaa on täysin eri juttu kun vetää rokkia niin että PA:lla pitää saada laulajan sanoista selvä kahden särökitaran päälle. Tää eron suuruus ei nyt tunnu uppoavan tuolle musamiehelle jakeluun.
 
Tällä kertaa vedettiin perinteisiä joululauluja ihan hyvänkokoisen bändin voimin. Ei vedetty rokkia muttei toisaalta mitään kevennettyä versiotakaan kun vaikkapa bassoa tuli kuitenkin aika tujusti ja rummut oli mukana sikäli kun niitä kaivattiin. Siis sellaista keskitietä. Muusikot hoiti homman kotiin! Arvaatte varmaan oliko kitara särökitaraosastoa vai ei...
 
Myös muista musiikkiesityksistä kyseisessä tilassa on samansuuntainen havainto. Jos menisin tonne vetelemään sähköpneumaattisilla uruilla alunperin 1903 vuodelta, niillä soittaminen vaatisi enemmän osaamista kuin jos ottaisin mukaan oman Yamaha CP4:sen. Vanhat tekijät ovat selvinneet hommistaan vaikka työvälineet on ollut haastavampia.
 
Mikäs on vedellessä nykyaikasin välinein?!
 
Hommahan menisi mahdollisesti läskiksi jos lähdettäisiin sähläämään kahdella särökitaralla ja mättörumputyylillä.

musamies:
Hommahan menisi mahdollisesti läskiksi jos lähdettäisiin sähläämään kahdella särökitaralla ja mättörumputyylillä.
 
Kun koko homman nimi tässä keskustelussa on alusta alkaen ollut että tollasia tilanteita tulee vastaan ja sen kanssa on vaan elettävä ja vedettävä niin hyvin kun voidaan. Se että miten hyvin tollaseen saa etukäteen varoituksen on kanssa oma tarinansa mutta jos meinaa laskun toiminnastaan kirjoittaa ja toiminnalla elämänsä kustantaa niin noille ei voi mitään muuta kun vetää kaikki mahdolliset ässät hihoista ja liiveistä ja vaihtovaatteistakin sieltä matkalaukusta ja toivoa että lopputulos on jotain mikä kuulijakuntaa (ja maksavaa asiakasta) miellyttää.
 
Kaikenlaiset apukeinot tollasiin tilanteisiin on aika yleispäteviä niin kauan kun tilat on hankalan mallisia ja kokoisia sekä kovilla materiaaleilla pinnoitettu. Sellaisien tilanteiden kanssa jeesimiseen tää keskustelu on muodostunut ja sillä että jonkun toisen tyyppinen musa sopisi paikkaan paremmin ei ole sen keikan eikä tän keskustelun kanssa millään tasolla oleellinen asia. Kun asiakas on tilannut johonkin naapurikaupungin keskustaan täysin uuteen ja vieraaseen saliin toteutuksen yläasteen musiikkiluokkien kevätkonserttiin niin siinä ei ihan hirveästi enää auta selitellä että koulun uus hieno akustiseen musiikkiin sopiva sali ei nyt oikein toimi tähän kun sieltä tulee jarmo-14v ja tarmo-13v raahaten niitä marshall-stäkkejään lavalle. Siinä on vaan vedettävä ja tasapainoteltava ymmärrettävyyden ja äänenpaineen välimaastossa. Viittä yläaste-ikästä lupaavaa pitkätukanalkua kiinnostaa aika poikkeuksellisen vähän siinä vaiheessa että akkaribasso, piano ja kolme laulua olis tilanteeseen (sua) miellyttävämpi ratkaisu.