Kilpailut ›

gary field: Jokainen chorus/kvinttikierto alkaa mukavasti! Ensimmäisessä ja kolmannessa choruksessa on hyvät aloitusfraasit. Pidin myös toisen choruksen alun persoonallisista venytyksistä. Ne tuovat mieleeni jonkun toisen soittimen kuin kitaran. Paikoitellen kuitenkin venytyksiä oli liikaa, ja ne kokivatkin pienen inflaation soolon aikana. Eli more is more, ei aina ole hyvä juttuja. Parilla keskittyneellä ja harkitulla venytykselläkin voi olla uskomaton vaikutus musiikin tehoon. Soundista tykkäsin ja pikkaustatsi oli hyvä suurimman osan äänien kohdalla, lukuunottamatta lieviä häiriöääniä, mutta en antanut niiden häiritä liikaa. Pidin soolosta, mutta jäin kaipaamaan hiukan lisää dynaamiikka ja rauhallisuutta (fraasien selkeys ja kohdeäänet, tauot, jne.) soittoon. Pikku juttuja, mutta tärkeitä! :)
 
Vesa423: Loistava aloitus! Hyvät äänet valittu alkuun ja kokonaisuutena oiva esimerkki dynamiikan vaikutuksesta musikaalisuuteen. Koko soolossa oli hyvin läsnä blues, mikä on hyvä juttu, mutta koska tausta tarjoili erilaisia sointuvärejä, niin olisi ollut piristävää että näitä eri sointuja olisi otettu huomioon enempi. Eli esim. soittaa välillä pari dissonoivampaa ääntä, ja sitten palata bluesmaailmaan, koska se on loistava paikka pitää kotipesänä. Ja lisää rohkeutta soittaa mukavuusalueen ulkopuolella, mutta tämähän oli vain asia joka tuli spontaanisti mieleeni ja jos soittaja itse tarkoituksellisesti halusi pitää homman "simppelinä", niin en käy sitä sen kummemmin arvostelemaan. Fraasien toisto voi olla hyvä juttu, mutta soolon loppupuolella samat äänet alkoivat hiukan liikaa toistaa itseään. Aivan kuin joku pitäisi puhetta ja kertoisi hyvän oivaltavan lauseen juuri oikeaan paikkaan. Ensimmäisellä kerralla lause toimii loistavasti ja kuulostaa raikkaalta, mutta saman asian toistaminen vesittää tunnelmaa hiukan. Tästä tuli aito tunnelma!
 
tjj2000: Aluksi luulin että tässä olisi joku delay-kikkailu menossa. Duettokitarointi oli hauska idea, eikä minua häirinnyt siitä paikoittelen seurannut kaaos. Olisin vain kaivannut sooloon enemmän "juonta" tai kaarta. Tämän olisi voinut saavuttaa esim. soittamalla aluksi riitaisampaa tavaraa päällekkäin molemmilla kitaroilla ja välillä vuorotella "eri" solistien välillä. Eli hallittua kaaosta! Sitä on mielenkiintoista seurata. Tämä oli rohkea valinta, vaikkei todellakaan helpoin, mutta duetosta ansaitset kuitenkin kunniamaininnan. Duohommasta olisi saanut vielä jännittävämmän ottamalla jonkun selkeän punaisen langan toisen kitaran roolissa, esim. soittaa eri rekisteristä, toistella edellisen kitaran soittamia fraaseja (esim. fuuga), soittamalla selkeitä kontrapunkti-linjoja. Tälläisiä ideoita tuli vain mieleen!
 
WanhaWetäjä: Soolon aloitus oli hiukan vaisu, vaikkakin pohtiva hyvällä tavalla. Mutta onneksi soolo kehittyi hienosti toisen choruksen alkaessa. Itselleni tämän soolon huippukohta oli selkeästi toisen kvinttikierron alusta kolmannen kierron Dmaj7 sointuun asti. Siinä oli paljon asiaa ja hyviä juttuja. Mentiin sopivasti välillä veitsen terällä, joka luo aina jännitystä ja toimii positiivisena ärsykkeenä korvalle. Ja kuten sanoin, kolmas kvinttikierto alkaa lupaavasti, mutta jostain syystä juoni katkeaa kierron puolivälissä (toki tähän myös vaikuttaa fade out). Soundi on asiallinen, mikä on sekä hyvä että huono juttu. Hyvänä puolena on se että silloin keskittyy tarkemmin soiton sisältöön, kun saundi on neutraalimpi. Huonona puolena liian hyvin taustaan sopivalla soundilla on vaarana aiheuttaa ns. hissimusiikki-efekti, eli että saundi on niin harmonisesti tasapainossa taustan kanssa, ettei korva ärsyynny ja kiinnitä solistiin huomiota tarpeeksi. Tosin, hyvin soolon istuvalla soundilla tienaa keikoilla isommat rahat... ;)
Mutta kuten sanoin, soolon sisältö oli tässä pääsijalla ja siihen vaikutti selkeät ideat ja mielenkiintoiset rytmiset variaatiot.
 
ReBeat: Kammen käyttö (?) oli hyvä valttikortti sooloon, erotti sen muista ja toimi hyvänä "liimana" soolon kehityksessä. Jokaisessa kolmessa sointukierrossa oli paljon hyvää tavaraa. Alut olivat hyviä melodisia toteamuksia, keskivälillä tapahtui paljon, lopuksi palattiin melodisempaan lähestymistapaan. Jäin vain kaipaamaan hiukan eroavaisuutta lisää eri chorusten välillä. Käyttäisin tämän soolon kaaren havainnollistamiseen kolmea vuorta. Jokaisella kierrolla oli oma draaman kaarensa tai oma pieni kertomuksensa, mikä sekin on toimiva ratkaisu, mutta kokonaisuuden kannalta hankala toteuttaa. Eli jokainen chorus lähti hiukan alusta, aivan kuin soittaisi kolmea eri ottoa samasta soolosta. Toinen vertauskuva: aivan kuin liittyisi yhdestä liittymästä moottoritielle, pistelisi menemään satasta, nousisi seuraavasta liittymästä pois, liittyisi uudelleen moottoritielle, pistelisi satasta menemään, nousisi seuraavasta liittymästä, liittyisi uudelleen moottoritielle, jne... (Ymmärsikö kukaan pointtia?) Tämä on toki oman pääni sisäinen ilmiö, mutta esim. soittamalla kolme toisistaan radikaalisti poikkeavaa sooloa olisi voinut vaikuttaa sooloon kehitykseen hurjasti. Joka tapauksessa hyvää ja hallittua soittoa. Mukava kuunnella soittajia joille tekniikka ei ole ilmaisun esteenä, ja etenkin niitä joille teknisestä osaamisesta ei tule itseisarvoa. Soundista pidin myös erittäin paljon. Siinä oli jotain tuttua ja arvelen että tämä on soitettu Vigierillä, koska tuossa kitarassa oli melko samanlainen klangi kuin omassa Vigierissäni (jota en kuitenkaan omassa vedossani soittanut). Tämä siis vain veikkaus, koska katsoin että omistat Vigierin...
 
krk: Mainion juhlallinen laidback tunnelma ja melodisesti hienosti rakennettuja pitkiä fraaseja. Kuin kuuntelisi uskottavaa ja vakuuttavaa puhujaa. Pysyttiin asiassa ja lauseet olivat järkeviä alusta loppuun. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, jos melodinen ilmaisu on kunnossa ja "tekstiä" tulee kuin itsekseen ei tarvitse olla ns. taikatemppuja takataskussa pitääkseen kuulijoiden mielenkiintoa hereillä. Tässä soolon mielenkiinto säilyi jokainen sointukierron kohdalla tasavertaisesti. Akustinen oli myös hyvä valinta tähän sooloon, ja toi "puheeseen" rehellisen luomutunnelman (oli sitten etuasteita, kaikuja tai mitä vain välissä). Paikoittelen olisin kaivannut rytmiikkaan lisää monipuolisuutta ja lisäksi myös hiukan erikoisempia äänivalintoja, mitä monilta muiltakin osallistujilta (itseni mukaan lukien) jäi uupumaan. Totta kai on luontevaa soittaa mitä korva kertoo, mutta välillä myös riskin ottaminen ("väärän" äänen soittaminen) kannattaa koska välillä se "väärä ääni" saattaa olla juuri se oikea ääni herättämään niiden hyvän puheen aikana nukkuvien moukkien mielenkiinnon. Sekavaa, mutta ajatus oli tärkeä...
 
Koska olen solidaarinen kakkapylly ja kaikissa sooloissa oli hyviä juttuja omassa sarjassaan, pisteiden jako suoritetaan täysin demokraattisesti:
 
gary field: 1p
Vesa423: 1p
tjj2000: 1p
WanhaWetäjä: 1p
ReBeat: 1p
krk: 1p
 
Toivon että kommenttini ovat suuremmassa arvossa kuin jakamani pennit...
 
Kiitosta kaikille osallistujille,
-Heikki