Kitarat: kitarakamat ›

s8na: Taitaa olla vaan niin että lukijoista kukaan ei ole tilannut kitaraa vastaavilla spekseillä molemmista pahoista. Vastus voisi olla olemassa (omistajan mielipiteenä), mutta tuskin tuota kukaan on tehnyt ja vastausta ei siksi ole kenelläkään.
 
Tahtoisin olla se lukija jolla on molempien firmojen hienoin ja pahoin keihäs. I wouldn't mind it at all...

Kontiak: Jos laatu on molemmissa sama, niin sittenhän hinta ratkaisee.
 
Ei, vaan se mitä hakee. Kuten sanottu, jos hakee perinteistä mojoa ja fiilistä, niin Ruokangas, jos hakee taas modernia fiilistä, niin Amfisound.

petteri m: Minusta Fender on parempi kuin Gibson, mutta toisaalta Epiphone on parempi kuin Squirrel. Palacasteria en osaa nyt arvottaa tällä asteikolla, sillä siinä ei ole logoa, josta paremmuuden näkisi.
 
Vuoden -82 squirrel on maailmamkaikkeudem paras kitara.
 
Koska sen ovat kasanneet japanialaiset.
 
Maailmamkaikkeuden rokkaavin kansa.

Varmaankin molemmista saapi laadukkaita käsintehtyjä skittoja.
Mallisto on erillainen noissa ja kandee mennä sen mukaan mistä itse pitää.
 
On aika turhaa lähteä miettimään kumpi noista on parempi kun vertailua tuskin voi järkevästi edes tehdä kun mallisto on erillainen, uskoisin myös kummankin firman palvelun olevan kohdillaan ja varsinkin kun heillä on tuosta leipä kiinni niin ei ole varaa huonoon laatuun.
 
Jos meinaat tilata niin käyt tutustumassa kumpaisenkin firman skittoihin ja niiden soveltuvuuteen juurikin tarpeisiisi ja perustat päätöksesi ja mielipiteesi sen mukaan.

Pakko tähän nyt vastata vaikken kumpiakaan omista. Oma käsitys on ollut, että huonoa tavaraa tulee vain, jos ei tiedä mitä oikeasti kitaralta haluaa ja tilailee sitten väärillä spekseillä. Toki molemmat valmistavat kaikenlaisia kitaroita, mutta itse olen mieltänyt, että Amfisoundilta tulee hevikepit ja Ruokankaalta stratot ja prs:t. Liekö sitten vain oma harhaluulo vaiko onkohan noissa joku tietty brändi syntynyt omaan (ehkä muidenkin) päähän vahingossa.
 
Ps. olihan tuossa pakko käydä sivuilla ja tautisen hienoja keppejä! Ehkä jonain päivänä...

Mr. Speed: Ei, vaan se mitä hakee. Kuten sanottu, jos hakee perinteistä mojoa ja fiilistä, niin Ruokangas, jos hakee taas modernia fiilistä, niin Amfisound.
 
Kuten sanottu: jos laatu on molemmissa sama.

Kontiak: Kuten sanottu: jos laatu on molemmissa sama.
 
Laatu ja fiilis ei ole sama asia. Tiedät sitten kun sulla on omia lapsia.

Kokemusta vain toisesta ja ei kerrassaan mitään valittamista.

Amfisoundista ei ole kokemusta ja Ruokangasta olen vain kerran pikaisesti hiplaillut. Ruokankaan mojoblues tele oli musafasulla käytetynä myynnissä ja kyllä se hyvältä tuntui eikä hävennyt pätkääkään aitoon Fenderiinkään verrattuna. Jos olisi ollut rahaa käsillä se 1300 euroa niin olisin ostanut sen ihan silmääkään räpäyttämättä. Mutta ei ollut rahaa ja nyt iloitsen sen onnellisen puolesta, joka kyseisen kitaran sieltä osti.

Ainakin kun aikanaan vierailin tuolla Ruokangaan pajalla, niin kyllä sielläkin roikkui seinällä "Divebomber" - nimisiä floikalla varustettuja suunnikkaita myös. Ilman floikkaa tais olla jotain hellbomber tai jotain tälläista. Eli kyllä sieltäkin tilusuunnikkaan taitaa saada tilattua, jos sellaista on vailla.
 
Ja onhan tämä Ruokangaan "Hellcat" myös tilukeppi. Ei tosin niin rangan näkönen.

Dropped C: Ainakin kun aikanaan vierailin tuolla Ruokangaan pajalla, niin kyllä sielläkin roikkui seinällä "Divebomber" - nimisiä floikalla varustettuja suunnikkaita myös. Ilman floikkaa tais olla jotain hellbomber tai jotain tälläista. Eli kyllä sieltäkin tilusuunnikkaan taitaa saada tilattua, jos sellaista on vailla.
 
Ja onhan tämä Ruokangaan "Hellcat" myös tilukeppi. Ei tosin niin rangan näkönen.
 
Juu sieltä saa kans kaikenlaista. Tuossa yksi esimerkki: http://www.ruokangas.com/?p=1272

Molemmista firmoista saa haluamillaan puilla kitaran.
Ruokankaalta toki seetriä löytyy tarvittaessa enemmän, kun ovat sen puun spesialisteja suomessa.
Ja se ei ole lämpökäsiteltyä, vaan vaahtera ja koivu ainakin ovat.
Myös Amfisoundilta saa rakenteeltaan vahvistetun headstockin.
Se on vanha kikka ja ei varmasti maksa paljoa lisää.

Samoilla linjoilla muiden kanssa, eli riippuu aivan siitä, mitä haluaa. Kumpi on parempi keskustelu ei tässä yhteydessä ole oikein hedelmällinen.
 
Omissa mielikuvissa ja niissä parissa kitarassa mitä olen nähnyt, niin
- Ruokangas, jos haluaa Gibson/Fender akseleilta perinnehenkisen kitaran, esim. Les Paul, Tele, Strato yms. toiminnallisuuksilla varustetun kitaran.
- Amfisound, jos haluaa ESP/Jackson tyylisen kitaran, esim. Eclipse, RR, Flygari yms. toiminnallisuuksilla varustetun kitaran.
 
Jos haluaa kokonaan omaa designia, niin sitten menisin Amfin puheille. Toisaalta kyllä Ruokangas osaa tehdä Hellcatin yms. eli kyllä sieltäkin löytyy.

kahen kitaran pikasen räpläämisen perusteella sanoisin että ruokangas jos haluat silmäkarkkia, mutta miks nauhat särisee mallikitarassa?
amfisound jos haluat korvakarkkia ja käyttäjäystävällisyyttä, enempi työkalun oloisia.
 
Molemmat kitarat saanee takuuehjänä, mutta itelle ainakin ruokankaan hinnasto on aivan absurdi.

korvaoo: kahen kitaran pikasen räpläämisen perusteella sanoisin että ruokangas jos haluat silmäkarkkia, mutta miks nauhat särisee mallikitarassa?
 
Särisee koska ohuet kielet, sulla voimakas plekutekniikka ja mitä kaikkia vaihtoehtoja onkaan. Missä testasit?
 
ps. Nauhat ei särise, vaan kielet nauhoja vasten.
 
amfisound jos haluat korvakarkkia ja käyttäjäystävällisyyttä, enempi työkalun oloisia.
 
Millä logiikalla? Mitä Ruokankaan mallistoa katsoo, niin Duke Sonic ja Mojo Classic nyt ainakin menis tuohon "työkalu"-osioon.
 
Molemmat kitarat saanee takuuehjänä, mutta itelle ainakin ruokankaan hinnasto on aivan absurdi.
 
Taidat olla kohtalaisen yksin tässä asiassa kun vilkaisee Ruokankaan tilausjonoja.

Ruokankaita on toki mahdollista saada ilman suurempaa silmäkarkkia ja samalla tippuu hintakin. Toki hinnat olisivat edelleen korkeahkot mutta se selittyy yksinkertaisesti kysynnällä jota tuntuu olevan riittävästi. Ja se on pelkästään positiivista että kysyntää riittää. En pistä pahakseni vaikka ei itsellä kovin helpolla varaa niihin olekaan.
Silmäkarkista muistelisin Juhan joskus todenneen jotta jenkkien markkinoilla blingbling vetää enemmän asiakkaita puoleensa ja kun sinne on aikanaan brändiä markkinoitu niin semmosiahan on pitänyt paljon tehdä. Moisille tuntuu kysyntää olevan toki muuallakin.
 
En ihan täysin allekirjoita tuota rajavetoa että Amfilta modernimmat ruoskat ja Ruokankaalta perinteisemmät. Muotokielessä toki moista on havaittavissa mutta noin muutenhan speksit on asiakkaan valittavissa. Hellcat toki poikkeuksena. Jossain välissä oli jopa tuloillaan V-mallia mut siitä en ole toviin kuullut mitään. Muutamat V-malliset tekivät kyllä ja kai semmoisen edelleen tilata saisi jos semmoista kysyisi.
 
Yhtään huonosti soivaa Ruokangasta ei ole tullut vastaan. Kaikki ovat olleet erittäinkin tasapainoisia ja terveitä soinniltaan. Yhtä oikeasti rämisevää yksilöä oon kokeillut ja senkin räminät loppuivat kun kitaran laittoi kunnolla säätöihin. Noin muuten mun tatsilla rämisee tavalla tai toisella ihan kaikki ruoskat ellei kielet ole sentin päässä otelaudasta.
 
Omat kitarat menee hyvinkin juuri kategoriaan työkalut. Ei ylimääräisiä silmäkarkkeja, kestää epämääräisiä olosuhteita ja karskia käsittelyä. Toinen niistä on reilun kymmenen vuoden aikana mm. kerennyt törmäämään lapa edellä keikkapaikan kattoon ja tullut kaadetuksi pariin otteeseen telineestä lattialle. Kerran naamalleen ja toisella kerralla selälleen niin että lapa osui ensimmäisenä lattiaan. Lapakulmasta huolimatta ei käynyt kuinkaan, onneksi. Toinen on paremman puutteessa käynyt pienestä tarjottimesta... Luotettavia työkaluja, kyllä vain, ehdottomasti.
 
Uskon että seuraavakin kymmenen vuotta menee yhtä rattoisasti kuin tähänkin asti.
 
Amfisoundeista mulla ei ikävä kyllä ole kokemusta. Toivottavasti jossain vaiheessa moinen kävelee vastaan testiajolle.

Moi!
 
Ottamatta kantaa valmistajien "paremmuuteen" editoin videon jossa Juha Ruokangas kertoo näkemyksistään soitinvalmistukseen.
 
http://backstage.custom-sounds.com/ … ounds-toneviikot-2013-osa-1-slash-4
 
Klippi on kuvattu osana Custom Soundsin Toneviikkoja. Tsekatkaa ihmeessä, mukana on mielenkiintoisia tarinoita maailmalta ja faktaa soitinten valmistuksesta.
 
Terveisin
 
Kimmo Aroluoma