Livetoiminta ›

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut herkkiä, jotkut kovia, vihamielisiä tai muuta vastaavaa. Joka duunissa ja työyhteisössä on niitä kivoja ja sitten niitä tympeitä tyyppejä. Asiaton negatiivisuus tuntuu toki pahalta, mutta jokaisen tulee myös sietää asioita ja oppia suodattamaan.
 
Henri, katsoppa tuolta Learyn malli sosiaalisista tyypeistä ja mieti, mihin itsesi sijoitat. Sitten aseta itsesi niiden ihmisten asemaan joiden kommentit koet loukkaavina ja sijoita heidät malliin. Olette todennäköisesti kaukana toisistanne. Ihmiset viestivät eri tavoin sosiaalisissa suhteissa. Toiset fiksummin, toiset eivät. Koeta sietää. Kyllä sekaan myös herkkiä mahtuu.
 
http://www.uta.fi/avoinyliopisto/ar … sykologia/yksilo.html#Piirreteoriat
 
Masa
 
KM, LO

Tosta se lähtee...
 
"Millon sä kuolet?"
"Mä ammun teidät kaikki!"
"Saatanan huora!"
"Painu vittuun!"
"Tapan sut jos kosket muhun!"
"Olet ruma/ilkeä/vanha pieru."
"Mä syljen sua naamaan."
"Nuole mun kengänpohjat senkin narttu!"
 

 
Lastentarhanopettajan asiakkaat ikä 2 - 5 vuotta.

Kyllähän mukaan öykkämöykkätyyppejä mahtuu mutta suurin osa on hyviä tyyppejä. Firma kuin firma, aina se oman paikan hakeminen kestää oman hetkensä. Sen jälkeen kun olet oman paikkasi ja luottamuksen lunastanut, voi möykkääjille sanoa ihan suoraan että turpa kiinni. Nimimerkillä kokemusta on.
 
Ja ajan kuluessa jengi alkaa karttaa näitä huutajia ja voi olla että keikat vähenee...

Tää on kovin ajankohtainen ja aiheellinen aihe. Toisaalta itse olen tehnyt jos jonkinmoista ja aina olen saanut palautetta. Sekä huonoa, että onneksi pääasiassa hyvää.
 
Kysymys kuuluukin, olisiko syytä hieman vilkaista peiliin? Miksi muut kiukuttelee? Onko jotain missä on selkeästi ryssinyt? Jarruttaako muiden tekemistä ja onko pahasti aikataulusta jäljessä jne.?
 
Jos kaikkeen voi vastata, että kaikki on kunnossa, niin sitten sitten on selkeesti jotain vikaa tossa muiden käytöksessä... ...mutta jos ei, niin kannattaa kysyä itseltä onko tässä kuka väärässä ja miksi...

redhat: Kyllähän mukaan öykkämöykkätyyppejä mahtuu mutta suurin osa on hyviä tyyppejä. Firma kuin firma, aina se oman paikan hakeminen kestää oman hetkensä. Sen jälkeen kun olet oman paikkasi ja luottamuksen lunastanut, voi möykkääjille sanoa ihan suoraan että turpa kiinni. Nimimerkillä kokemusta on.
Ja ajan kuluessa jengi alkaa karttaa näitä huutajia ja voi olla että keikat vähenee...
 
Yhtänä lähestymisenä tulee mieleen, että öykkämöykkätyypit ovat ikäviä ja ilkeitä tyyppejä ja sille ei voisi paljon mitään kun he ovat sellaisia kuin ovat.
 
Toisaalta havainto vaikka armeijasta - oliko ikävät öykkämäykkätyypit huutamassa tasaisesti kaikille kuin refleksin omaan vai onko se sittenkin tarkoitushakuista ja harkittua koska huutaminen tuntuu suuntautuvat lähes poiukkeuksetta heikommassa asemassa oleviin siten, että alikessu ei huudakaan kapteenille ja kapteeni ei huuda everstille...
 
Lisäksi mitä korkeampi asema, sitä vähemmän muutenkin huudetaan ainakaan asemaan liittyvissä tehtävissä!
 
Jos näin on, järkiperäisin menetelmin voidaan moista öykkäröintiä vähentää. Huutaminen voi olla yksi tapa koittaa saada asemaa tai tahtoaan läpi, mutta jos menetelläänkin niin, että se ei toimi, vähenisikö asiaton käytös?

musamies:
...tarkoitushakuista ja harkittua koska huutaminen tuntuu suuntautuvat lähes poiukkeuksetta heikommassa asemassa oleviin siten, että alikessu ei huudakaan kapteenille ja kapteeni ei huuda everstille...

 
Tässä tapauksessa asia oli / on juurikin näin. Aina kun tulee uusia tyyppejä tai apukäsiä, pätemään pitää päästä vaikkei asia edes liittyisi kyseiseen henkilöön mitenkään ja siitä homma etenee möykkäämällä. Pahimmillaan työpaikkakiusaamisesta kyse.
 
Ja kun porukalla lähdetty viihteelle, sama meno jatkunut edelleen. Viimeistään siinä vaiheessa firman muu henkilökunta on puuttunut asiaan.

No ei tämä touhu eroa mistään muusta työpaikasta mitenkään... aikataulut on joskus kireitä ja homman henki on se, että livetilanteessa ei ole uusintoja...
 
Tekniikan tehtävä on auttaa artistia julistamaan sanomansa. Sen pitää vaan mennä kerralla oikein.
 
Se, mistä sanomista tulee, liittyy yleensä siihen, että joku ei ole kartalla hommiensa kanssa. Väärät lelut väärässä paikassa on yksi hiton hyvä syy sanoa rumasti. Tolpannokkaleluilla ei tehdä festareita. Ostaja ei vältttämättä näissä hommissa ole kartalla, joten vastuu jää aika pitkälle toimittajalle. Kovasti puhuva myyntimies saa myytyä lastensarjan äänentoiston isompaankin tapahtumaan. Myyjä ei tiedä mitä myy ja ostaja ei tiedä mitä ostaa...
 
Tällaisessa kohtaa saattaa artisti avautua. Ja se on ihan oikein.
 
Toinen pointti on sitten se, että kun tehdään, ei teeskennellä... jos joku on tiellä niin se siirretään siististi sivuun. Aikataulut on homman A ja O. Mä en katso pitkään, jos joku turisti haahuilee mun hommien edessä. Pyydän sitä kauniisti siirtymään vaikka puffetin puolelle. Ja jos se ei usko, niin saataan ihan fyysisesti näyttää suunnan...
 
Homman juju on siinä, että yleisö useimmiten maksaa elämyksestä. Artistilla on sanoma. Tekniikan tehtävä on tuoda se yleisön saatavile parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Ei tämä ole leikkiä.
 
Jos tekee kotitehtävänsä ja osaa hommansa, niin en usko, että kukaan piruilee. Ja tässä hommassa olen saanut useasti apua ja yrittänyt sitä aina antaa kun joku tarvii. Jotkut osaavat pyytää apua, toiset eivät. Jos näyttää siltä, että jonkun homma on hiukan hakusassa, niin silloin voi mennä ehdottamaan, et mä voisin vaikka jeesata... vedän vaikka kaapelia tai tuuppaan laatikoita... että kollega saa vaikka keskittyä tärkeämpiin hommiin.
 
"Myöhässä" tuntuu olevan tän bisneksen avainsana. Joskus vaan on paska ajokeli tai ruuhkaa tai auto porsii... ja kiirettä tulee. Silloinkin voi tulla sanomista. Mutta edellenkin, jos homma on hanskassa, niin maaliin päästään.
 
En tiedä, minkälaisia ikäviä kokemuksia sulla on. Mutta olen ihan satavarma siitä, että tässä hommassa 99% jengistä on valmiita auttamaan, jos kakka osuu propelliin.. niin kauan, kun hommassa on toivoa, eikä kukaan ole auttamattomasti pihalla. Muutama urpå on sattunut uran varrelle, mutta kun tietää että oma tontti on kunnossa, niin eipä siitä kannata murhetta kantaa. Joskus asiakas on vaan ostanut ladan ja mersua halutaan. Mutta kaikki tämä kannattaa keskustella puhelimessa etukäteen... yllätykset vituttaa, varsinkin negatiiviset.
 
Ja ihan lopuksi, meitä on tässä yhteisössä moneen junaan. Niinkuin ihan missä tahansa potkupallojoukkueessa tai kirjastokerhossa. Puhumattakaan työpaikoista. Siellä ei voi työkavereitaan valita. Mulkkuja ja hyviä tyyppejä löytyy tilastollinen keskimäärä. Mutta yleisesti sanoisin, että näisä hommissa hyviä tyyppejä on tullut keskimääräistä enemmän vastaan. Lieneekö luonnonvalinta?
 
Tontti kuntoon ja hommat hanskaan, niin palaute on positiivista. Livehommissa ei ole aikaa kehityskeskusteluille.
 
Eipä mulla muuta tämän ripulin lisäksi...
 
Ääninatsi ja ikävä ihminen,
/Kari

KariS: Se, mistä sanomista tulee, liittyy yleensä siihen, että joku ei ole kartalla hommiensa kanssa. Väärät lelut väärässä paikassa on yksi hiton hyvä syy sanoa rumasti. Tolpannokkaleluilla ei tehdä festareita. Ostaja ei vältttämättä näissä hommissa ole kartalla, joten vastuu jää aika pitkälle toimittajalle. Kovasti puhuva myyntimies saa myytyä lastensarjan äänentoiston isompaankin tapahtumaan. Myyjä ei tiedä mitä myy ja ostaja ei tiedä mitä ostaa...
 
Kirjoitit paljon asiaa, ja olen pääosin samoilla linjoilla. Erityisen hienoa on, että yhteinen tavoite - sanoman esille tuleminen - on kirkkaasti esillä.
 
Minusta kannattaa kuitenkin huolehtia siitä, että jos rumasti pitää sanoa, se sanotaan oikealle taholle. Tilanne ei yhtään parane sillä, että haukutaan paikalla oleva tekninen henkilökunta siitä, että myyntimies ei ole osannut myydä oikeaa tavaraa. Parhaansa he varmasti yrittävät annetuilla pelimerkeillä tehdä.

Täällä on aikapaljon nyt puhuttu asetelmasta bändin miksaaja tulee keikkapaikalle ja talontekniikka ei ole pystynyt toimittamaan bändin haluamia kamppeita --> kakkaa niskaan.
 
Minulla ei ole tälläisten asioiden kanssa ollut koskaan ongelmia vaikka olen ollutkin sekä toimittajan, että suomipoppibändien mukana. Tietenkin pientä säätöä on ollut, mutta tässähän on kyse aina siitä, että osapuolet eivät ole ymmärtäneet toisiansa?
 
Suurimassa osassa tapauksista kun duunari mokaa, hän saa siitä palautetta. Sitten hän kehittää itseänsä ja onnistuu seuraavalla kerralla. Harva meistä on ikuinen luuseri?
 
Ensimmäisenähän sinne peilin ääreen joutuu menemään katsomaan mikä meni pieleen. Joskus voi kuitenkin tulla tilanne jossa tulisi todeta, että tällä kertaa et pystynyt vaikuttamaan asioihin, tällä kertaa vika ei ollut sinussa (ainakaan täysin). Silloin ihmisen tulisi päästä eteenpäin, mutta herkät ihmiset jäävät usein miettimään tämänkaltaisia juttuja pitkäksi aikaa.
 
Ongelma voi kasvaa isoksi jos herkkä ihminen joutuu jatkuvasti kettuilun kohteeksi ilman aihetta. Yleensä näihin tilanteisiin liittyy toinen henkilö joka loppupeleissä purkaa omaa pahaa oloansa tälle herkälle ihmisille.
 
Jos asetelma on se, että yksi kaveri työpaikallasi latistaa sinua jatkuvasti etkä saa keneltäkään muultakaan mitään palautetta, johtaa se aivan varmasti itsetunnon romahtamiseen. Silloin muiden vaikutus on todella suuri mikäli he pystyvät kehumaan ja kannustamaan tätä herkkää kaveria eteenpäin. Se varmasti auttaa myös jaksamaan tämän työpaikkakiusaajan kanssa!
 
Epävarmuus asiakkaan tyytyväisyydestä jää helposti kalvamaan jos ja kun ei minkäänlaista palautetta vedon jälkeen tule. Kiire seuraavan esiintyjän palvelemiseen tai setin purkuun antaa melkoisen vähän aikaa muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen.
 
Juurikin näin. Usein myös tätä epävarmuutta kokee firman johto joka ei osaa myöskään antaa hyvää palautetta perus duunarille.
 
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut herkkiä, jotkut kovia, vihamielisiä tai muuta vastaavaa. Joka duunissa ja työyhteisössä on niitä kivoja ja sitten niitä tympeitä tyyppejä. Asiaton negatiivisuus tuntuu toki pahalta, mutta jokaisen tulee myös sietää asioita ja oppia suodattamaan.
 
Näinpä. Tätä piirrettä kehitän itsessäni juuri parasta aikaa. Kuten mainitsin aiemmin uskon myös muiden ihmisten tsemppauksen auttavan tässä asiassa ja siksi haluankin ihmisten heräävän antamaan positiivista palautetta!

Osalla showbisnesalalla toimivista on tarvetta pönkittää ja korostaa omaa osaamistaan muihin tylysti suhtautumalla ja heitä alemmas painamalla. Itsestä on tällä alalla tietenkin pakko pitää meteliä siihen asti että kaikki tuntevat kaverin ja työn jäljen. Ei näkymättömiä ja hiljaisia kavereita pyydetä niin usein hommiin, kun töitä on vähän ja työt ovat erittäin haluttuja. Tämä on harmi, mutta tosi. Tämä tylyys ja turha "äijäily" saisi jäädä kuitenkin pois. On kai muitakin tapoja ilmoittaa että on osaava tekijä? Kyllä herkät mahtuvat showbisnesalalle. Heillä menee ehkä vähän kauemmin että pääsevät näyttämään taitonsa, mutta pitkällä aikavälillä on töiden kannalta parempi olla niitä reilumpia, yhteistyökykyisempiä ja väistyvämpiä tyyppejä ihmisten kanssa toimiessa. Palveluammatistahan on kuitenkin kyse.

hyvä puheenaihe...
omat kokemukset on ollut uran alkumetreillä sellaisia että seurasin mm. festareilla vierestä kun bändin miksaaja uhkasi vetää turpaan talon monitorimiksaajaa jos heidän bassokamoista ei saada brummia pois heti. näin se homma etenee.
 
muistan kuulleeni muitakin turpaanvetouhkauksia joillekkin sattuneen festivaaliolosuhteissa. tällöinkin kyseinen laitetoimittaja (yrityksen omistaja) luimisteli jossain muualla kun kuuli että tuli vähän ongelmia, keikkatyöläinen kuunteli sillä välin talkbackin kautta uhkailua.
miehekästä toimintaa.
 
olen ollut firmalla X joskus laitetoimittajana bändille X ja saanut melkoiset huudot ja haukut kun jossain laitteessa on ollut vikaa. minunko se olisi pitänyt tietää mikä nistä kamoista toimii, varsinkaan kun en minään vakituisena työntekijänä kyseisen yrityksen palkkalistoilla ollut.
 
yleensä kyse on paineen alaisena työskentelystä ja toiset reagoi eri tavalla, jotkut ei näytä mitenkään ulospäin sitä kun taas osa alkaa möykkäämään festarivaihdossa jokaisesta pikkuasiasta kun on tarpeeksi kova kiire, yleensä pahentaen tilannetta entisestään. kokonaiskuva häviää siitä mikä on oleellista.
 
tosiaan kyse on myös joskus peiliin katsomisesta. todella epämääräistä keikkaa ei kannata ottaa, jos on vähänkään pelisilmää. itse olen paskat keikkani tehnyt ja valikoin tarkkaan nykyään mitä lähden tekemään. tosin aina kaikkeen ei voi vaikuttaa.
 
mutta valitettavasti paska valuu alaspäin, ainakin joidenkin mielestä.
 
loppujen lopuksi tämä sosiaalisesti rajoittunut joukko on kuitenkin pieni alalla ja suurimman osan kanssa tulee toimeen ongelmatilanteissakin. Normaalin stressinsietokyvyn omistavat ihmiset nimittäin yleensä osaavat puhua jos on jotain korjattavaa jossain.

LLLoyd: olen ollut firmalla X joskus laitetoimittajana bändille X ja saanut melkoiset huudot ja haukut kun jossain laitteessa on ollut vikaa. minunko se olisi pitänyt tietää mikä nistä kamoista toimii, varsinkaan kun en minään vakituisena työntekijänä kyseisen yrityksen palkkalistoilla ollut.
 
Ihan mielenkiintoista näkökulmaa tulee, näistä tulee kyllä mieleen kysymys onko työelämässä pakko toimia huonokäytöksisten tai typerien ehdoilla?
 
Joskus kun on väsynyt ja paukut loppu, ei ehkä jaksa vastata samalla mitalla. Mun mielestä tollaselle vois sanoo vaikka: "Vitustako minä tiiän! Sä voi mennä kysyy sitä henkilöltä X."

musamies: Ihan mielenkiintoista näkökulmaa tulee, näistä tulee kyllä mieleen kysymys onko työelämässä pakko toimia huonokäytöksisten tai typerien ehdoilla?
 
Joskus kun on väsynyt ja paukut loppu, ei ehkä jaksa vastata samalla mitalla. Mun mielestä tollaselle vois sanoo vaikka: "Vitustako minä tiiän! Sä voi mennä kysyy sitä henkilöltä X."
 
samaa mieltä. jos touhu menee tolle "eläinten maailma"-linjoille, en ainakaan jaksa itse olla rakentava tai asiakaspalvelija siinä vaiheessa jos haastetaan riitaa suoraan.
 
usein nämä möykkääjät on muita jyrääviä ja oman etunsa kaiken muun edelle asettavia varsin epämiellyttäviä henkilöitä kun asiat ei mene heidän pillinsä mukaan, joilta tuskin kiitosta saisikaan vaikka mitä tekisit.

Toimittajan asemassa yleensä oltuani, se voi yleensä ainakin herkälle olla kova paikka jos joku kama ei toimi eikä ole osannut yhtään varautua. Mikäli nyt ei koko kalustoa osaa ulkoa/eteen sattuu selittämätön ongelma. Itse olen varsin rauhallinen kaveri ja olen järkeillyt että aivoja käyttämällä ne ongelmat ratkeaa, eikä huutamalla tms. Tiukat aikataulut on kuitenkin aina paskojen olosuhteiden/asioiden seurausta, jolloin monella on pinnat kireällä ja se on asia jolle ei mikään teknikko mitään mahda ja paskat ominaisuudet korostuu. Onneksi varsin monesti tilanteen jälkeen tai myöhemmin on mahdollisuus mennä oluelle tai vaikka jäätelölle jos niikseen tulee ja jutella niitä näitä ja huomata, että ehkä se kaveri olikin vain nukkunut kolme tuntia ja roudannut 27 tuntia ilman lepoa.

Sain juuri terävän kommentin blogiini tähän aiheeseen liittyen. Haastan tämän ihmisen tulemaan esiin omalla nimelläänsä ja kertomaan avoimesti mistä hän on kanssani eriä mieltä. Kyseessä ei ole ensimmäinen ihminen joka on suhtautunut kehittämiseen tällä "asenteella" ja mielestäni olisi vähintää reilua saada myös vastapuolen ajatuksia esiin.
 
Nostin myös kommentin blogissani joten pääset sen lukemaan suoraan tästä: http://valobisnes.blogspot.fi/2014/ … itaisiko-sun-vaan-jaada-kotiin.html