Kitarat: kitarakamat ›

FensonGibder: Erikinkin hinnat ovat nousseet 1600 eurosta 2200 pakeille parina viime vuotena, joten se ei ole enää mikään loistodiili. (Välttäkää niitä uudempia ruusupuumalleja)
 
Mitäs vikaa niissä uudemmissa malleissa sit oikein on jos pitää vältellä ??

_Jusa_: LTD olis saanu jättää ne ESP:n sigut kopioimatta.
 
Ei oo mulla ainakaan valittamista noista LTD siguista. Oli joskus JH-600, on Ofr, Grover, Emg, neckthru, bindaukset, eeben, yms. Aina parjataan halpisten "raudoista" ja "sähköista",että ne pitäis uusia, en mä ainakaan löydä noiden laadusta mitään vikaa. Vertailussa esim: yhden ison valmistajan Studio malliin, on Ltd:hen laitettu paljon kalliimat romut, ja hintaa vähemmän.

_Jusa_: ............... mutta omasta mielestä LTD olis saanu jättää ne ESP:n sigut kopioimatta.
 
Eikös ltd ja ESP yksi ja sama pulju? ltd ei ole siis kopioinut mitään vaan firman päälliköt ovat siirtäneet tuotannon halvempaan tehtaseen.

Jii-Gee: Mitäs vikaa niissä uudemmissa malleissa sit oikein on jos pitää vältellä ??
 
Mielipidejuttu, mutta munsta noi rosewood-mallit eivät tuntumaltaan tunnu 2200 arvoiselta soittimelta.
 
Toisin kuin vaahteraotelautaisessa sunburstissa, maalikerros tuntuu tukkoiselta, eikä bindaus sovi fender-stratocasteriin ollenkaan, hyi!
 
:)

No itse soitan John Mayer Stratolla, kaula oli sopivan paksu joka tuntu käteen enemmänkuin sopivalle, vahvistimen kans soitettuna midlle scooped mikit saundas hyvälle. Eli ostin skeban .Olen edelleen tyytyväinen, kitarassa on paras kaula mitä mulla on koskaan ollu stratocastereissa ja niitä on ollut muutama. Ainut miinuspuoli oli hinta mutta sehän vaan on rahaa, sitähän joka kuukausi tulee lisää. : )
Kokeilin myös montaa muuta Fenkkua mutta samaa fiilistä en saanu. Ja tarkotus oli saada paksukaulainen strato. Ketjussa on montakin hyvää kommenttia mutta mun tarkoitus on sanoa että, ei sillä ole merkitystä onko se signature vai ei, ainut juttu millä on merkitystä on se tuntuuko susta hyvälle soittaa sen kans!

Void: Itellä on ollut useampi Eric Johnson stratocaster. Aivan loistavia kitaroita, joista tästä viimeisimmästä tuskin tulee enää luovuttua.
 
En tiedä Eric Johnsonista juurikaan mitään, pari biisiä ja sen että kyseessä on suht osaava heppu.
 
Kitaran speksit ovat itelle lähes täydelliset, siksipä tämän mallin poimin.
 
Onko ollut yhtään ruusupuuotelautaista?

FensonGibder: Onko ollut yhtään ruusupuuotelautaista?
 
Noup. Musta, paiskottu bursti ja ny vähän siistimmässä kunnossa oleva bursti, kaikki vaahteralankulla.

Baritoneja on vaikea löytää 24 nauhaisina ja floikalla. Soittelen Bb vireessä bändin kanssa ja siksi tarvitsen Baritonea. E vireessä minulla on kitaroita jo tarpeeksi ja JP6 Music Man on osoittaunut niistä aivan täydelliseksi soittaa, pitää virettä ja muutenkin viimeistely on huippuluokkaa. Haluaisin JP6 Signature Baritonen bänditouhuihin, koska se olisi tuttua laatua verraten omistamaani E-vireiseen JP6:een. Ongelmana on vain älytön hinta jonka joutuisin pulittamaan tuosta kauniista ja täydellisestä suurempi skaalaisesta instrumentista. Nämä Signaturet sattuu täyttämään omat vaatimukseni niin soundiltaan, teknisiltä toiminnoiltaan ja ennen kaikkea oikein sijoitetuilta mikkivalitsimiltaan.
Jokainen löytää varmasti sopivan instrumenttinsa, kun tietää ensin mitä hakee. Onneksi on artisteja jotka ovat ajan saatossa onnistuneet auttamaan suunnittelemaan hienoja erilaisia kitaroita. Näistä kitaroista varmasti löytyy jokaiselle omat specsit täyttävä unelma skeba. Tiedä vaikka tulisi joskus tilattua itse suunnittelema Custom jostain =)

En ole koskaan signaturemalia omistanut mutta joku Clapton Stratocaster voisi olla suht kätevä instrumentti kun veivataan putkikombolla ilman pedaaleja. Juurikin tuon aktiivielektroniikan vuoksi.

Enpä ole koskaan omistanut siguja. Joku niissä aina tökkii. Petrucci-musarissa ja Ibassa on liian kapea otelauta, Gilbertin (PGM) Ibassa on liian ohut kaula ja keskimikki on plektran tiellä, Universessa on myös se keskimikki, SRV-strato on liian raskas soittaa, Yngwien strato on liian omituinen. Ja jos ei ole mitään vikaa per se, on hinta liian korkea. Caparison MJR kiinnostaisi kyllä. Siinä en specsien valossa huomaa mitään vikaa. Mutta hintaahan silläkin taas on ollakseen aika riisuttu malli.
 
Se, että kitara on jonkun kuuluisan kitara herättää tietysti intohimoja, ja ajattelun fokus siirtyy tunne- ja intuitiopuolelle. Siksi pidän kitaraa valittaessa parhaana ajatella yksittäisiä specsejä kitaran nimen sijaan.
 
Olen tykännyt laittaa moniin skittoihin Petruccin kytkennän (eri mikein toki) ja koska noita kytkentöjä ei muissa ole näkynyt*, ja koska itse JP:t/JPM:t eivät kaulansa puolesta käy, semmoisenaan täydellisiä kitaroita en edes odota löytäväni. Pitää katsoa kohdalleen ne ominaisuudet, joita ei itse osaa muuttaa.
 
* Iballa on ajalta jP muutamia malleja joissa ainakin samaa kytkintä on käytetty, esim RG620/2620/2820-QM ja RGD2127. Näitä minulta jo löytyykin. Jos jollain on RG620QM Orig. Edgellä, saa myydä minulle. :)

Void: Noup. Musta, paiskottu bursti ja ny vähän siistimmässä kunnossa oleva bursti, kaikki vaahteralankulla.
 
Ne onkin musta parhaita!

Tänään tulikin sitten odotettu lähetys, gibsonin slash signature. Alunperin ei ollut tarkoitus hommata mitään signature mallia, mutta vaihtoehtoja kartuttaessa sopivien speksien rajoissa löyty mieleinen les pauli, niin miksikäs ei...
On muuten mahtava, myös akustisesti soi loistavasti niinkuin pitääkin.

Joko hankit hatun?

Joko hankit hatun?
 
Mitä vittua mä sillä teen.... :)

Larox: Mitä vittua mä sillä teen.... :)
 
Päässä niitä yleensä pidetään.
 
Mulla oli taannoin Reverendin Ron Asheton -signature. Ei siksi, että se oln sigu, vaan koska se on hyvä soitin. Sit mulla oli myös Hiwattin Dave Gilmour -sigu, sekin siksi, että se on hyvä.

Mullahan on näköjään kolme signature-kepakkoa, enpä edes tajunnut asiaa. Ilmeisin on mulle jotenkin Nunon Washburn, joka toimittaa mulla floikkakepakon virkaa. Kiva kaulaprofiili ja erikoissyvä soololovi toimii. Muita piti oikein miettimällä miettiä. Toinen on Jeff Watersin lentovee, joka vaan on yksinkertaisesti hyvä flygari sopivilla spekseillä. Viimeisin nimikkomalli on Jerry Cantrellin G&L, joka on sopivan yksinkertainen superstrato Kahlerin kanssa. Tajuttoman hyvä kitara sekin.
 
En mä näe mitään pahaa soittaa signature-mallien kanssa, oli syyt mitkä tahansa. Erittäin harvat niistä on huonoja, jos ei jostain 5000€ custom shopista nyt oo sit väännetty kuitenkaan 200€ irvikuvaa, tai muuta kummallista nimellä ratsastamista.

Morri: Sama juttu vaikka ESP:n Holopaisessa, niin kevyttä mahonkikitaraa ei varmasti ole olemassa (saa tuoda tänne punnittavaksi). .
 
Painaako alle 2.8 kiloa mitä Ibanezin S-sarjalainen abbouttiralaa painaa mahonkirungolla?

Midrange: Painaako alle 2.8 kiloa mitä Ibanezin S-sarjalainen abbouttiralaa painaa mahonkirungolla?
 
tahi fernandesin resona. Painoi jotain kahden kilon tienoilla. Hämmentävän kevyt keppi oli.

Midrange: Painaako alle 2.8 kiloa mitä Ibanezin S-sarjalainen abbouttiralaa painaa mahonkirungolla?
 
Googgelin mukaan jotain tuota luokkaa..