Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Mutta jos jatketaan keskustelua aiheen mukaisen merkin tiimoilta niin Bluetone tietäjät voisivat kertoa omia kokemuksiaan siitä, miten Bluetone vertautuu soundiensa puolesta mallien esikuvina toimineisiin vahvistimiin. Onko kukaan esimerkiksi päässyt vertaamaan Bluetonen 5E3 ja Princeton Reverb malleja Fenderin alkuperäisiin?
 
Mulla on ollut Bluetone Princeton Reverb ja nyt on Bluetone 5E3. Olen soittanut näitä sekä Jukkiksen Fender BF Princetonia ja Fender 5E3 Tweed Deluxea.
 
Jos saisin valita, niin kyllä orkkis on aina orkkis. Siitä ei pääse mihinkään. Kuitenkin täysin orkkista vintage Fenderiä on vaikea löytää. Niihin on vaihdettu milloin mitäkin ja silloin se orkkiksen fiilis katoaa. Jos ostaisin vintage combon, niin kyllä ainakin päätemuuntajat ja kaiutin olisi olatava alkuperäisiä.
 
Mielestäni 5E3 combot olivat lähempänä toisiaan kuin Princetonit. Ehkä 5E3 on yksinkertaisempi ja mun 5E3 on ladattu täyteen vanhempia putkia. Pääteputket on vuodelta -58. Kuten sanottu, niin orkkis 5E3 on niin perkeleen kallis, että tämän vuoksi Bluetone on todella hyvä vaihtoehto.
 
Täytyy kuitenkin muistaa, että Harry ei ole yrittänytkään tehdä täysin alkuperäisen kuuloista vahvistinta, vaan hänen koneet on usein hieman erilaisia niiltä osin, joita Harry on katsonut parhaaksi muuttaa orkkikseen nähden.
 
Itse kyllä tykkään alkuperäisistä, mutta kuten sanoin ei niissä ole siitä fiilistä, jos on paljon modattu. Kuitenkin jos vertaa Voxin, Fenderin ja Marshallin nykytuotantoa ja heidän reissue koneita, niin Bluetone on ollut mielestäni aina selvästi parempi kuin nämä nykyvehkeet.
 
(Mulla kiinnostaisi Fender BF Princetonin sijaan joko orkkis Brown Face tai Tweed Princeton. Nyt ei kuitenkaan osteta taas vähän aikaan mitään, koska essi löytyi viimein Saksasta. Gibson ES-335 Dot, Cherry vuodelta 1984 muusikolta Gregor Hilden. 60-luvun vehkeet olivat sittenkin liaan kalliita, mutta ei tästä tässä ketjussa enempää)

AngieRainbow: Nyt ei kuitenkaan osteta taas vähän aikaan mitään, koska essi löytyi viimein Saksasta. Gibson ES-335 Dot, Cherry vuodelta 1984 muusikolta Gregor Hilden
 
No katos, onneksi olkoon!

AngieRainbow: Gibson ES-335 Dot, Cherry vuodelta 1984 muusikolta Gregor Hilden. 60-luvun vehkeet olivat sittenkin liaan kalliita, mutta ei tästä tässä ketjussa enempää
 
No morjens. Gregorilta tuskin sutta tulee, tekijämies kun on. Taas näemmä joutuu pitämään sessiot.
 
Eli ei enempää tässä ketjussa. ;)

Vladi: Juu ei tässä ole mitään riitaa ollut tarkoitus aloittaa. Pitäisi kait omissa kirjoituksissa korostaa selkeämmin, että nämä ovat vain omia mielipiteitäni jotta muut voivat antaa niille sen mukaan painoarvoa. Toiset tykkää mansikasta, toiset mustikasta ja kolmas syö omenahilloa suoraan purkista. Mikään noista vaihtoehdoista ei ole väärin, vaan on hienoa, että valinnanvaraa löytyy. :)
 
Juuri näin. :-) Netin välityksellä kommunikointi on joskus vähän hankalaa. Eipä tämä nyt niin vakavaa ole.
 
Kiitos angielle, tässäpä taas pohtimista. Ja onnea Essistä, pistähän raporttia sitten. Mielenkiintoisia hankintoja olet tehnyt taas viime aikoina.

AngieRainbow: Nyt ei kuitenkaan osteta taas vähän aikaan mitään, koska essi löytyi viimein Saksasta. Gibson ES-335 Dot, Cherry vuodelta 1984 muusikolta Gregor Hilden. 60-luvun vehkeet olivat sittenkin liaan kalliita, mutta ei tästä tässä ketjussa enempää)
 
Aiaiai, kun on komiaa... Itsellä on just kamojen realisointi menossa essin rahoittamiseksi. Tosin "vain" Tokai, mutta japsimalli kuitenkin...

..koska essi löytyi viimein Saksasta. Gibson ES-335 Dot, Cherry vuodelta 1984 muusikolta Gregor Hilden. 60-luvun vehkeet olivat sittenkin liaan kalliita, mutta ei tästä tässä ketjussa enempää)
 
Tekee hyvää torin "sisäsiittoisuudelle" et porukka hommaa ulkomailta keppejä:)

Gabe: Ajattelin että en tähän soppaan lusikkaani sotke, mutta otetaan nyt kantaa kun keskustelu näyttää menevän vähän hassulle uralle.
 
Bluetonen vertaaminen Mesaan ei ehkä ole mikään hedelmällisin pohja asialliselle keskustelulle. Bluetone ja Mesa ovat teknisen toteutuksensakin puolesta oikeastaan toistensa täydellisiä vastakohtia.....
 
Gabe tarkoittanee nyt varmaankin nykyisiä hi-gain Mesoja?
Itselläni hieman vanhemman tyylinen Mesa Mk-1. Sehän on ilmeisesti toteutukseltaan lähinnä modattu Fender?

blues guitar: Gabe tarkoittanee nyt varmaankin nykyisiä hi-gain Mesoja?
Itselläni hieman vanhemman tyylinen Mesa Mk-1. Sehän on ilmeisesti toteutukseltaan lähinnä modattu Fender?
 
Hyvä kun tarkensit, nykyisiä Mesoja tarkoitin.

blues guitar: Gabe tarkoittanee nyt varmaankin nykyisiä hi-gain Mesoja?
Itselläni hieman vanhemman tyylinen Mesa Mk-1. Sehän on ilmeisesti toteutukseltaan lähinnä modattu Fender?
 
Koko "mesailuhan" lähti Fender Princetonista, johon vaihdettiin (huomattavasti) järeämmät muuntajat, 12-tuumainen JBL-kaiutin sekä sille sopiva etulevy (Princetonissahan on normaalisti 10" kaiutin), tehokkaammat pääteputket, lisää gainia etuasteeseen, master volume ja muuta "pientä tuunausta". Ekoja Mesoja kutsuttiinkin "Boogie Princetoneiksi". Noi on aika haluttuja keräilykohteita tänä päivänä.
 
"The quote from one of the hottest local guitar slingers, Carlos Santana was,
'Man, that little thing really Boogies!' Thus the name was born. Over two hundred of those Princeton Boogies were built between 1967 and 1970 up a dirt path in a mountain workshop that I converted from a dog kennel built for racing greyhounds." -Randall Smith, lisää aiheesta täällä: http://www.mesaboogie.com/US/Smith/our_story.html
 
Kyllä Mesasta saa hyv.. öhhh, monenkinlaista soundia, vaikka se lähinnä nykymetallisoundeihin yleensä yhdistetään. Esim. John Scofield on käyttänyt Mark ykköstä paljon - samoin monet sessio- ja jazzkitaristit yhteen aikaan. Mark V:stä en saanut mieleistä ääntä kirveelläkään, mutta tuossa pari viikkoa sitten, Eino-myrskyn aikaan vedin logistisista syistä johtuen yhden keikan F-30-combolla ja sehän pelasi upeasti. Käytin tosin vain puhdasta kanavaa ja jousikaikua, säröt otin omasta pedaalilaudasta - en jaksanut alkaa säätämään, koska laudassa on tuttu paketti valmiina.

Jucciz: Koko "mesailuhan" lähti Fender Princetonista, johon vaihdettiin (huomattavasti) järeämmät muuntajat, 12-tuumainen JBL-kaiutin sekä sille sopiva etulevy (Princetonissahan on normaalisti 10" kaiutin), tehokkaammat pääteputket, lisää gainia etuasteeseen, master volume ja muuta "pientä tuunausta". Ekoja Mesoja kutsuttiinkin "Boogie Princetoneiksi". Noi on aika haluttuja keräilykohteita ....
 
Saattoi olla JBL niissä ihan ekoissa Princeton Boogieissa? EV oli sitten myöhemmissä.
Ihan hyväsoundinen kapine toi Mk-1 on, tosin helkatin äänekäs ja vielä luonteeltaan sellainen ettei oikein toimi pienellä volalla, siksi itselläni melko vähällä käytöllä.
Bluetonea käytän enemmän :D

jniska: Satutko muuten Jucciz tietämään, mitä Mesaa Pantse syrjä käytti 80-luvulla . Ainakin muistan Mesaa nähneeni keikoilla.
 
Oma veikkaukseni jokin MkII malli? Ainakin sellaiselta näyttäs "Kahdeksas Ihme" levyn kannessa.

blues guitar: Oma veikkaukseni jokin MkII malli? Ainakin sellaiselta näyttäs "Kahdeksas Ihme" levyn kannessa.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=165195

jniska: Satutko muuten Jucciz tietämään, mitä Mesaa Pantse syrjä käytti 80-luvulla . Ainakin muistan Mesaa nähneeni keikoilla.
 
Kahdeksas ihme -levyn kannessa on tosiaan Boogie-nuppi. Mun veikkaus on Mark II, mutta niitäkin on niin monta mallia, että en lähde arvailemaan sen tarkemmin, kun en asiantuntija ole. Mut hauska ajatella, että jollain Mark kakkosella (ei siis Tojota) on vedetty myös Metallican Master of Puppets -levyn legendaariset rässisoundit. Epuilla ja Metallicalla ei äkkiseltään muuten nyt niin kamalasti ole yhteistä... muuta kuin se, että molempia on tullut kuunneltua paljon.
 
Kyllä Pantse on aina soundin päälle ymmärtänyt - jos nyt joillain levyillä rumpusoundit toisaalta ovat aika, hm, persoonalliset aika ajoin.

AngieRainbow: Mulla on ollut Bluetone Princeton Reverb ja nyt on Bluetone 5E3. Olen soittanut näitä sekä Jukkiksen Fender BF Princetonia ja Fender 5E3 Tweed Deluxea.
 
Olisi mielenkiintoista, jos joku jaksaisi verrata näitä niin, että Bluetoneen laitettaisiin orkkisfenkun putket ja ämyri. Tietysti mieluiten yhtä kuumiksi biasoituina ja ääninäytteiden kanssa.

penatuna: Olisi mielenkiintoista, jos joku jaksaisi verrata näitä niin, että Bluetoneen laitettaisiin orkkisfenkun putket ja ämyri. Tietysti mieluiten yhtä kuumiksi biasoituina ja ääninäytteiden kanssa.
 
Tuli vaan mieleen, että jos mahdollisimman orkkista haluaa, mutta kuitenkin Bluetonen, niin ehkäpä Harry voisi tehdä sellaisen. Käsittäisin, että tuon "virallisen" Bluetonen version ei kait ole tarkoituskaan olla 1:1, vaan siinä on tarkoituksella haettu haluttuja eroja...

Laulava Kylätohtori: Tuli vaan mieleen, että jos mahdollisimman orkkista haluaa, mutta kuitenkin Bluetonen, niin ehkäpä Harry voisi tehdä sellaisen. Käsittäisin, että tuon "virallisen" Bluetonen version ei kait ole tarkoituskaan olla 1:1, vaan siinä on tarkoituksella haettu haluttuja eroja...
 
Meidän tavoitteemme ei ole tehdä yksi yhteen kopioita alkuperäisistä kytkennöistä, mikä sinällään on jo aika mahdotonta jos käytettävissä ei ole esim. 50-60-luvun komponentteja mukaanlukien sen aikaiset muuntajat ja kaiutinelementit ym. Keskeinen tavoitteemme on tehdä alkuperäisistä, hyväksitodetuista kytkennöistä tarvittaessa mielestämme paranneltuja versioita, joissa on poistettu alkuperäisten kytkentöjen huonoja puolia ym. Tämän lisäksi teemme enenevästi täysin omia vahvistin- ja kaappimalleja, joille ei löydy vastinetta olemassolevista vahvistimista. Jos asiakas välttämättä haluaa täysin alkuperäisen kytkennän ja komponenttien mukaisen vahvistimen, se pitää hankkia sitten jostain muualta.

Tulipa poikettua viikonloppuna testailemassa muutamia Bluetoneja. On ne hienoja vehkeitä ja aiheuttavat harmillisia gas-oireita köyhässä miehessä.
 
Wizard oli melkolailla samoilla tonteilla Dustyn kanssa. Varsinkin puhdas kanava. Pientä eroa tuli tietysti kaapista, mutta kyllä se melko lailla sama oli. Säröpuolella oli pientä eroa, mutta ehkäpä ollaan kuitenkin liian lähellä Dustya. Tämä kotiin, Dusty treenikselle, mutta toisaalta mieli halajaa jotain erilaista.
 
Bassman Jr. oli myös oikein maukas tuttavuus. Fenderistä tuttu "Bassman"-soundi oli välitön, mutta jotenkin täyteläisempänä. Tämä tuntuisi taas tämän hetken tarpeisiin nähden olevan liian lähellä Bassmania. Tosin Bassmanin voisi myydä ja ostaa tämän, mutta ehkäpä viisaampaa on pitää Fender ja ostaa:
 
Express. Tämä oli kyllä verraton veijari. Ei nyt sinänsä parempi tai huonompi kuin nuo muut, mutta tämä olisi sopivan erilainen ja toisi henkilökohtaisella tasolla lisäarvoa omaan soundipalettiin. Yksikanavainen peli, mutta puhdistuu kitaran säätimistä kuin ei mikään, mitä olen kokeillut. Soundi itsessään oli myös todella maukas, mutta niin oli myös reagointi plektrakäteen. Dynamiikka on huima, mutta kyseessä on jotain muutakin. Atakki/attakki/attack (mitenkäs tämä kuuluu kirjoittaa?), kompressoitumisen määrä tai jokin. Joitain malleja voisi vielä testata, mutta näillä näkymin tämä voisi olla vahva ehdokas seuraavaksi Bluetoneksi...
 
Kokemuksia Expressistä???

Tässä pari pätkää, jotka on soitettu uudella Bluetone Blondie 6G6-B vahvistimella. Verme perustuu Fender Bassman 6G6-B malliin.
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/Blondie_ES335_1.mp3
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/Blondie_Strato_1.mp3

TTV: No niin, ensipuraisu takana ja hyvä maku suussa :) Matti kertoi aluksi säätöjen alueen olevan mieto ja että nyt vaan katotaan toimintojen luonne ... Luonnetta löytyi just sieltä mitä olin kaivannutkin. Bite-lohko tekee alapääleikkauksen ja buustin siivosti kuin kirurgin veitsi. Tähän tehdään vielä hienoinen modi, niin sitten riittää kyltymättömällekkin. Just tän asteen takia tää etunen siirtää Bluetonen saundin nykymetallin vaatimalle erottelevuudelle. Nooh, sitten tuli Gain, johon tulee vielä rutkasti lisää potkua seuraavaan versioon. Gainin kaverina oli mid-boost, jota kans hieman tuunataan. Vallan mukava ylläri oli FAT-kytkin joka muutti alapäädynamiikkaa todella onnistuneesti, Matin sanoin "Marsusta Mesaan päin". Ja sitten todellinen herkkupala; HELL-IGLU, eli portaaton Cold-Warm modaus. Tällä sai todella siististi vaihdeltua saundin purevuutta esim. B- ja E- vireisten riffien yhteydessä. Siinäpä Pelottavan Bugaboon karkea säröaste.
 
ToneStack oli todella hyvä, varsinkin bassoalue toimi mallikkaasti puurouttamatta lainkaan saundia. Trebelle ja Middlelle koitetaan tehdä taajuus-shiftit parille eri alueelle, jolloin tuunattavuus entisestään paranee. Päätteeseen kehitetään lisäksi Presence ja Resonance toiminnot, joilla kaappien sovitus mieleiseksi tehostuu. Ai ai sentään, empä jaksais millään oottaa seuraavaa kertaa, niin on hyvää tulollaan.
 
Testikitarana oli Amfisoundin TTV-7, jossa Nailbomb. Pääpaino testissä oli nimenomaan alavireen erottelevuus ja siinä onnistuttiin kyllä jo ekalla kierroksella.
 
Vilpittömänä mielipiteenä sanon, että tämä etunen tuo Bluetonen saundin modernin metallin nykyaikaan ja lisää tuotetarjontaa oleelliseen suuntaan :) Todettiimpas siinä samalla, että tästä etusesta saa miedoilla Gaineilla sairaan taipuisan ja hifin puhtaan, joten siinäkin mielessä onnistunut kytkentä on muhimassa . . .
 
...Stay Tuned for Bluetone :)
 
Tänäkin jouluna Harry-pukin pajalla on aherrettu oikein urakalla, ilmeisesti Suomessa riittää kilttejä kitaristeja :-) Huomenna on mun jouluaatto, sillä pääsen testaamaan Bugaboon rev.B protoa, jossa huhujen mukaan isoja muutoksia rev.A:han nähden. Hyvässä lykyssä huomisen jälkeen voimme jäädyttää etuasteen tai maksimissaan enää yks kierros, sitten päätteen kimppuun. Reilu 100W riittänee treenismäiskeeseen. Itseäni kiinnostaa vain kotisoitto huippusaundilla, eli päätteen Master-säätöön tullaan kiinnittämään erityistä huomiota.
 
Testit tehdään nyt passiivimikitetyillä 7- ja 6-kielisillä kitaroilla.
 
Hou hou, näin ne joulut näköjään menee Bluetone-paketteja ootellessa :-)