Rock, pop, alternative ›

Veksu: Kera Immosen. Kummalla ollut suurempi vetovastuu..
 
Taitaa olla toisen hahmottelema verse ja toisen kertsi, en nyt muista kumminpäin, mutta näin tainneet tehdä. (Lähde: Seilissä -DVD)

töpöttäjä: Taitaa olla toisen hahmottelema verse ja toisen kertsi, en nyt muista kumminpäin, mutta näin tainneet tehdä. (Lähde: Seilissä -DVD)
 
Muistelisin kans, että Jennin panos tuossa sävellyksessä, oli kuitenkin ihan huomattava, vaikka ei yksin sitä olekaan säveltänyt. Hieno biisi kuitenkin.

Mua ärsyttää Missä muruseni on -sanoitus, koska melkein loppuun asti voin uskoa, että murunen on kuollut, kunnes "ilma jota hengitämme samaa ilmaa on ja jalkojemme alla sama maa". Vaikka kappale nytkin jättää sijaa tulkinnalle, niin minusta jutun olis saanut jättää vielä enemmän auki.

phren: Mua ärsyttää Missä muruseni on -sanoitus, koska melkein loppuun asti voin uskoa, että murunen on kuollut, kunnes "ilma jota hengitämme samaa ilmaa on ja jalkojemme alla sama maa". Vaikka kappale nytkin jättää sijaa tulkinnalle, niin minusta jutun olis saanut jättää vielä enemmän auki.
 
Kuolemasta en tiedä, mutta kyllähän tuon biisin lyriikka aika selkeä on ilman syväanalyysiakin. Kukapa ei olisi tuskastuneena imuroidessaan joskus toivonut, että tulisi tuuli ja veisi pölyt, tomut, surut ja keksinmurut pois - jopa toivonut sitä tähdenlennolta. "Kerro häntä ootan yhä vaan" voi tarkoittaa uutta tehokkaampaa pölynimuria tai sitten sitä tuulta, joka on kertojan mielessä konkretisoitunut joksikin hän-persoonaksi. Toisessa säkeistössä pölyn kerääntymiseen viitataan suorimmin Jennin laulaessa:
 
"Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni"
 
Kun on laistanut imuroinnista liian monta kertaa, alkaa paskan määrä ahdistaa jo siinä määrin, että voi tuntea pölyn liikkuvan pienestäkin henkäyksestä, toivoa sen kulkeutuvan ilmanvaihtokanaviin. Joskus tuo tunne saattaa saada jopa mielenterveydellisesti arveluttavia piirteitä:
 
"koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain"
 
Vaan eipä tämä ole uusi juttu, aihetta on käsitelty ennenkin jopa Queenin toimesta. Tuolloin yhtye pukeutui naisiksi, imuroi ja siivoili ylimeikattuina kämppää I Want To Break Free -kappaleen soidessa taustalla. Jenni ei ota kantaa seksuaalisuuteen, mutta kierrättää tavallaan samaa ideaa. Ideaa, jonka Queen toi kerran vielä esille neljä vuotta edellistään myöhemmin kappaleellaan Another One Bites The Dust. Jennin tulkinta aiheesta on hyvä, siitä on tullut suomalaisen popmusiikin ajaton klassikko, mutta silti viimeiset säkeistörivit jättävät toivomisen varaa.
 
"Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa"
 
Olisi saanut kuulua:
 
"Ilma jota imuroimme samaa ilmaa on
Kuin mitä villakoirat hengittää"
 
E: Ahaa! Edellinen kirjoittaja tarkoitti kuolemalla tietenkin imurin hajoamista. Miten en tuota tajunnut...
 
E2: Jollain makaaberilla tavalla parisuhteen saa naitettua tarinaan, vaikka tuskin Mariska on sitä sanoittaessaan funtsinut. Voihan kuvitella tilanteen, että ensin on erottu, masennuttu, kodinhoito jäänyt, menty parvekkeelle nukkumaan pölykeuhkoja peläten. Kertosäkeessä lauletaan:
 
"Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan"
 
Onko kertoja jättänyt tarkoituksella imuroimatta? Jättänyt tarkoituksella ne ex-puolisonsa hiukset seinänvierustoille, jalkalistojen kupeeseen, jättänyt ne auringon paljastettavaksi. Vaan tuskin tuossa sellaisesta lauletaan, rakkaus on musiikissa kuitenkin sen verran kulunut teema, sudenkuoppa, ettei siihen kukaan itseään kunnioittava sanoittaja lankea. Rakkaudesta laulamalla ampuu vääjäämättä itseään polveen, ja silloin tarvitaan jo märkäimuria avuksi.

Veksu: Kuolemasta en tiedä, mutta...
 
Eheissrölöm++

Veksu eiss lol hoho!

Keppis: Hieno analyysi. Samaa tematiikkaa käsittelee myös Matti Johannes Koivun erobiisi "Jos muutat Mielesi".
 
Uniklubi teki mielestäni hienon vedon levyttäessään Sinä Maalaat Mieleni -kappaleen Kultakalat-albumilleen. Queenin tavoin on Uniklubillakin mukana homoseksuaalisuus hyvin vahvasti - jopa tuotuna suoraan lyriikoihin.
 
"Sinä maalaat Mieleni niin kauniiksi
Kuin huume suonissani loputtomasti virtaa
Sinä jäät minun sisääni ja aikojen halki
Rakkautemme virtaa"
 
Hieno biisi saa lopussa käänteen, arvoisensa twistin, kun teksti kääntyykin käsittelemään kodin tekstiileitä. Kuten kaikki tietävät, tietyt verhot keräävät enemmän pölyä kuin toiset, esimerkiksi samettiset verhot ovat pölysyöppöjä ja vaativat imuroimista silloin tällöin.
 
"Tunnen että kaikki muuttuu
Ei jätä mitään ennalleen
Se musta verho on poissa
Ikuisesti"
 
Valitan sivuraiteita, mutta joskus juna ei kulje lineaarisesti pelkästään pohjoiseen, vaikka Kari Tapio niin luulikin.