Kitarat: kitarakamat ›

RrRailo: Sain tänään uuden od:n. Periaatteessa siis ihan perussäröttimen mutta lopputulos...voi jösses...
 
Oho! Nyt kyllä alkaa itseäkin himottaa tuollainen... :) Ja vielä, kun Danielun laadun tuntien, purkki on huipputyötä...
 
Tuossa yllä ikävöin Eternity Roadhousea. Ratkaisin ongelman ostamalla sen takaisin. Samalla ajattelin, että nyt riittää od:t, mutta tällaiset tekstit - ja heti aamulla - eivät tee hyvää heikolle ihmiselle...

Käyttääks täällä kukaan Proco Rattia Marsun edessä? Olen miettinyt moisen hommammista Marsun kaveriksi. Lähtis ilmeisesti hyvät kasarit.

Tuossa yllä ikävöin Eternity Roadhousea. Ratkaisin ongelman ostamalla sen takaisin. Samalla ajattelin, että nyt riittää od:t, mutta tällaiset tekstit - ja heti aamulla - eivät tee hyvää heikolle ihmiselle...
 
Tohtori on kyllä aika pöljä noiden polkimiensa kanssa, varsinkin OD-tyylisten.
Ja pöljä tarkoittaa hyvässä mielessä yli-innostunutta ja fanaattista.

Älytön gääs iski:
 
https://www.youtube.com/watch?v=8gxD1252E7o
 
http://www.thomann.de/fi/moog_mf_drive.htm
 
Moogilta uusia (halpoja) pedaaleja.

jniska: Tohtori on kyllä aika pöljä!
 
Komppia tälle! :)

ADEHD: Käyttääks täällä kukaan Proco Rattia Marsun edessä? Olen miettinyt moisen hommammista Marsun kaveriksi. Lähtis ilmeisesti hyvät kasarit.
 
Minä käytän, kasarit lähtee ja paljo muutaki

Confidentum: Minä käytän, kasarit lähtee ja paljo muutaki
 
Oisko jotain äänileikettä? Jos lähtee soundit kuin Extremen ekalla niin olis mahtavaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=UchTs_gLi5M

ADEHD: Käyttääks täällä kukaan Proco Rattia Marsun edessä? Olen miettinyt moisen hommammista Marsun kaveriksi. Lähtis ilmeisesti hyvät kasarit.
 
Lähtee ja lähtee monella muullakin - ja paljon muutakin, niin kuin monella muullakin. Itse soittelen lähinnä kaiken maailman monstereilla mutta nyt olen vaihteeksi tykästynyt soittelemaan JCM800:lla (all original 2203). Soittelen sillä kaikkea synkästä rautalangasta mättöön. Perus ProCo RAT:illä on tullut boostattua mutta en pidä sitä erityisen monipuolisena. Samassa valmistajassa pysyen, käytän JCM:n edessä nykyään lähinnä ProCo:n SOLO:a. Mielestäni todella monipuolinen distortion-pedaali. Perus RAT:ista saa enemmän potkua mutta SOLO on mielestäni muuten parempi. Koska kuitenkin soittelen myös - edelleen ennen kaikkea - sitä mättöä, niin tämän hetkinen kattaus JCM800:n edessä on joku overdrive-pedaali ennen tuota SOLO-distortionia. Siinä sitten kun pyörittelee noiden kahden nuppeja ja myös JCM800:n nuppeja, niin löytyy aivan heleimpejä kliinejä lukuunottamatta kaikki mitä tarvitsen. Tuo JCM800:eni on kaiken päälle väriltään valkoinen - voi sitä fiilistä:)

Onko palstan kitarasankareilla kokemusta Fulltonen GT-500 od/ds -pedaalista?
 
Itseäni harmittaa monissa säröspeduissa useimmiten melko vähäiset sävynsäätömahdollisuudet, ja varsinkin niissä, joissa on mukana jonkinlainen boost-toiminto, joudutaan yleisesti tekemään kompromissi sen ainokaisen "Tone"-säätimen ollessa yhteinen molemmille säröasetuksille.
 
GT-500:ssa on myös boosterissa pantu paremmaksi näiltä osin, varsinaisen ds-puolen sisältäessä myös keskialuesäädön ylä- ja alapään säätöjen lisäksi.
 
Mutta, kuinka lienee varsinaisen särösoundin laita, henkiikö soundi 80-luvun blues/rock-rosoa, irtoaako paksut ja laulavat fuusiot, vai ollaanko raskaasti metallipajassa? Mikä toinen säröpedaali voisi tarjota samansuuntaisia soundeja - Tubescreamer? Boss DS-1? Vai joku muu?

Kyllikki: Onko palstan kitarasankareilla kokemusta Fulltonen GT-500 od/ds -pedaalista?
 
Onpa hyvinkin! Gin&Tonic Femhundra on nykyisin meikäläisen vakiokalustoa. Muutamia ajatuksia alla.
 
Distortion-puoli on melko kompressoitunut ja hi-fi, olematta kuitenkaan kliininen tai luonteeton. Joskus jollekin kuvailin sitä "DS-1:n ja RATin rikkaaksi amerikanserkuksi". Jo säröpotikan puolivälissä ollaan kiinni melko tiheässä särössä - asteikon alareunalta löytyy käyttökelpoista overdriveakin, mutta kyllä tämä on nimenomaan distortion.
 
Omimmillaan tämä kanava on mielestäni hardrock- ja jenkkirock-osastoilla, ollen ehdottomasti enemmän rock kuin metal. Yksikelaisten mikkien kanssa särö kevenee hienosti B.Adams/B.Jovi -akselille. Se, mikä tässä kanavassa on upeaa on sen kyky pysyä erottelevana monimutkaisimmillakin soinnuilla, vaikka säröä olisi kohtuullisen runsaastikin.
 
Distortion-kanavan Eq on monipuolinen ja tarjoaa todella leveän paletin taiteilijan käyttöön, mahdollistaen hienosäädön eri vahvistimien kanssa - tämä on itselleni tärkeää, kun soitan keikkapaikasta riippuen joko pienen combon tai eri kokoisten stackien kanssa. Ko. purnukan saan toimimaan hienosti kaikilla vaihtoehdoilla. Myös lainavahvistimien kanssa on hyviä kokemuksia, joskin täytyy sanoa, että laitteen perussoundi toimii paremmin Marshall/Celestion-yhdistelmien kuin Fender/Jensen-akselin kanssa, jäänen jälkimmäisten kanssa hieman kireäksi.
 
OD/Boost-kanava on erittäin hyvä sekin, lienee itse asiassa Fulltonen Fat Boost 2 -piiri. Boostia löytyy ihan älyttömiä määriä tarvittaessa. Kanava tarjoaa myös ihan käyttökelpoisia pikkurosoja, säröpotikan yläreunalla soundi on mielestäni tosin pikkaisen liian kirpsakka. Enemmän siis boost kuin OD. Perussoundi on melko loudness, itse leikkaan aina aika rajusti sekä botnea että yläpäätä.
 
Laitteen paras ominaisuus on mahdollisuus vaihtaa kanavien järjestystä. Laittamalla boost-kanavan distortionin jälkeen pystyt joko "volume-boostaamaan" soundia mielettömiä määriä, asettamalla taas boost-kanavan distortionin eteen voit tiukentaa distortion-kanavan soundia tarpeen vaatiessa. Molemmat käyttötarkoitukset toimivat loistavasti.
 
Olen ihmetellyt, miksi ko. vehje on jäänyt melko vähälle huomiolle. Ehkä ajat ovat olleet suopeammat vintage-henkisimmille laitteille tai jotain. Kyseessä on todella toimiva paketti, joka tarjoaa yksissä kuorissa kaksi kanavaa erittäin hyviä rokkisoundeja. Suosittelen!

Pitihän sitä haksahtaa, kun on niin kovasti kehuttu.
Jaska lupasi tehdä Texas Rangerin ja tuoda sen itse paikanpäälle testattavaksi.
Tämmöistä palvelua ei monesta paikasta saakaan.

jumara: Onpa hyvinkin! Gin&Tonic Femhundra on nykyisin meikäläisen vakiokalustoa. Muutamia ajatuksia alla.
 
Distortion-puoli on melko kompressoitunut ja hi-fi, olematta kuitenkaan kliininen tai luonteeton. Joskus jollekin kuvailin sitä "DS-1:n ja RATin rikkaaksi amerikanserkuksi". Jo säröpotikan puolivälissä ollaan kiinni melko tiheässä särössä - asteikon alareunalta löytyy käyttökelpoista overdriveakin, mutta kyllä tämä on nimenomaan distortion.
 
Omimmillaan tämä kanava on mielestäni hardrock- ja jenkkirock-osastoilla, ollen ehdottomasti enemmän rock kuin metal. Yksikelaisten mikkien kanssa särö kevenee hienosti B.Adams/B.Jovi -akselille. Se, mikä tässä kanavassa on upeaa on sen kyky pysyä erottelevana monimutkaisimmillakin soinnuilla, vaikka säröä olisi kohtuullisen runsaastikin.
 
Distortion-kanavan Eq on monipuolinen ja tarjoaa todella leveän paletin taiteilijan käyttöön, mahdollistaen hienosäädön eri vahvistimien kanssa - tämä on itselleni tärkeää, kun soitan keikkapaikasta riippuen joko pienen combon tai eri kokoisten stackien kanssa. Ko. purnukan saan toimimaan hienosti kaikilla vaihtoehdoilla. Myös lainavahvistimien kanssa on hyviä kokemuksia, joskin täytyy sanoa, että laitteen perussoundi toimii paremmin Marshall/Celestion-yhdistelmien kuin Fender/Jensen-akselin kanssa, jäänen jälkimmäisten kanssa hieman kireäksi.
 
OD/Boost-kanava on erittäin hyvä sekin, lienee itse asiassa Fulltonen Fat Boost 2 -piiri. Boostia löytyy ihan älyttömiä määriä tarvittaessa. Kanava tarjoaa myös ihan käyttökelpoisia pikkurosoja, säröpotikan yläreunalla soundi on mielestäni tosin pikkaisen liian kirpsakka. Enemmän siis boost kuin OD. Perussoundi on melko loudness, itse leikkaan aina aika rajusti sekä botnea että yläpäätä.
 
Laitteen paras ominaisuus on mahdollisuus vaihtaa kanavien järjestystä. Laittamalla boost-kanavan distortionin jälkeen pystyt joko "volume-boostaamaan" soundia mielettömiä määriä, asettamalla taas boost-kanavan distortionin eteen voit tiukentaa distortion-kanavan soundia tarpeen vaatiessa. Molemmat käyttötarkoitukset toimivat loistavasti.
 
Olen ihmetellyt, miksi ko. vehje on jäänyt melko vähälle huomiolle. Ehkä ajat ovat olleet suopeammat vintage-henkisimmille laitteille tai jotain. Kyseessä on todella toimiva paketti, joka tarjoaa yksissä kuorissa kaksi kanavaa erittäin hyviä rokkisoundeja. Suosittelen!
 
Kiitos jäsen Jumara tästä hyvästä luonnehdinnasta, ehdottomasti plussan arvoinen kirjoitus!
 
Arvelinkin, että kyseessä voisi olla tuon sorttinen vehjes, jonka kokoinen aukko omaan pedaalilautaani juuri ilmestyi odottamaan GT-500:lla täyttämistä.
 
Olen itsekin ihmetellyt, miksi saman valmistajan muita pedaaleita on hehkutettu huomattavasti enemmän, vaikka GT tarjoaa noita useimpia säröpedaaleita enemmän pelivaraa, eikä siitäkään huolimatta ole edes valmistajan kalleimpia malleja (referenssi T-kauppa: 199,- eur.). Vai, olisiko sitä hehkutusta tullut, jos hintalapussa olisikin nykyistä isompi luku :-)

jniska: Pitihän sitä haksahtaa, kun on niin kovasti kehuttu.
Jaska lupasi tehdä Texas Rangerin ja tuoda sen itse paikanpäälle testattavaksi.
Tämmöistä palvelua ei monesta paikasta saakaan.
 
Pistähän raporttia kun saat purkin. Tuleeko mikä versio?

Gabe: Pistähän raporttia kun saat purkin. Tuleeko mikä versio?
 
Onko siitä versioitakin ? Eipä ollut puhetta. No luotan Jaskaan kuin kiveen.

jniska: Onko siitä versioitakin ? Eipä ollut puhetta. No luotan Jaskaan kuin kiveen.
 
Trankuissa on ainakin pientä vaihtelua ollut. Erot on luultavasti hyvin marginaalisia. Kaikki ne on priimaa.

jniska: Onko siitä versioitakin ? Eipä ollut puhetta. No luotan Jaskaan kuin kiveen.
 
Jaska taitaa myydä aina uusinta, ellei erikseen pyydä vanhaa. Trankuista en tiedä (kuvittelin, että ovat samoja, tämä tosin pelkkää mutua), mutta suurin ero on kai kotelossa...
 
http://www.musicgarage.fi/2012/03/12/texasranger/
http://www.musicgarage.fi/2012/03/18/texas-ranger-2/
 
Uusin on kait kolmatta painosta, joka on saman näköinen kuin kakkonen??? Olisikohan kakkosessa ja kolmosessa jotain eroa trankuissa???

jniska: Onko siitä versioitakin ? Eipä ollut puhetta. No luotan Jaskaan kuin kiveen.
 
Ensimmäinen versio oli valkea, toinen versio puukuosilla ja kolmas "paranneltu versio originaalista". Transstoreissa on ollut myös vaihtelua niinkuin tuossa yllä jo mainittiinkin. Varmaan tuota uusinta versiota pukkaa jos ei muuta mainita, eipä noissa sen kummempia eroja muutenkaan ole. Mutta jännä nähdä miten maistuu. :) Itselläni tuo on todella ahkerassa käytössä.

Onko teillä kokemusta Wampler Euphoriasta (taisi olla ennen nimellä Ecstacy, nimi vaihdettu sekaannuksien välttämiseksi)?
 
Itse hommasin jokin aika sitten sellaisen ja on kyllä erittäin mainio purkki. Löytyy paksua pörinää ja kirkasta sirinääkin jos sellaisesta tykkää, mutta se mikä tuossa on hienointa, on sen "transparenttius" (sukupuolivaihdosvanhemmuus?) - monista pedaaleista sanotaan, että eivät väritä saundia, mutta tämä on oikeasti sellainen. Riippuu toki säädöistä, tällä voi muuttaa saundin luonnetta hyvin paljonkin jos haluaa. Euphorialla voi tuoda puhtaan vahvistimen päälle "vahvistimen omaa säröä", eli saundin luonteen muuttumatta lisätä ruttua mukaan. Toimii hienosti.
 
Tuosta läpinäkymämättömyydeställänsästä johtuen Euphoria kuulostaa omilla kamoilla aika erilaiselta kuin juutube- tms demoissa (paitsi jos omat kamat on ihan samat kuin demossa), mutta jyytypestäkin kyllä saa selville selvästi purkin luonteen. Kannattaa katsoa esimerkiksi Brian Wamplerin oma esittelypätkä jos tuo laite kiinnostaa (http://www.youtube.com/watch?v=ilwvaF4O-og).
 
Ai niin, tämähä on "Dumble-in-a-box"-purkki... Enpä ole Dumlea syönyt niin ei ole mitään vertailukohtaa, mutta ilman Dumbe-mainintaakin mainio laite.
 
E: Ai niin 2. Unohdin koko kysymyksen. Minkälaisilla kamoilla olette loihtinut ääntä Euphorian tai Ecstacyn kanssa? Minkä kanssa se toimi ja minkä kanssa ei?

Ei sittenkään mtn