Kitarat: kitarakamat ›

korvaoo: pari sähkäriä kotona ja yks töissä, seinällä melki oma akustinen ja sängyn alla yks basso. paria kepakkoa tekis vielä mieli, mutta onneks rahat meni toviks parempiin tarkotuksiin... (perämoottoriin)
 
Heh, sängyn alla basso ja jos sängyssä on vielä harppu, tulee perämoottori varmasti tarpeeseen :)
 
Kylla kunnon kamojen hypistelijällä kuuluu muutama kymmenen kitaraa olla. Enpä nyt viitsi lähteä tarkemmin laskemaan. Yhden Muusinetin torilla olleen akkarin kävin juuri tänään lunastamassa.

Muutama oma ja loput vekkulivetoisia. 16-20 niitä on tavannut kerallaan kotosalla olla.

Tällä hetkellä on pidossa 10 sähkökitaraa, vuosien mittaan on arkiston mukaan ollut 45 sähkistä :)

Se on mukava tietää että täällä on muitakin hamstraajia. Luulin että mulla on joku sairaus kun hankin äsken kolmannen sähkökitaran.

Meikällä 3, mutta aktiivisessa käytössä vaan Jaguar, kun bändin musaan ei oikein nuo muut istu. Pitäs laittaa myyntiin ainakin Tele ja hankkia Mustangia tai Jazzmasteria tilalle.

liian vähän....
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/118028.jpg
 
Kuvasta puuttuu vielä yks akkariritsa.....

Neljä sähköistä, basso ja yksi akustinen (ja yksi Landola). Riittävä määrä tällä hetkellä.

kekkuliheikki: Bigsby tuossa Gibsonissa aiheutti lievaa sydaria. Tai ainakin kammiovarinaa.
 
Liekö hyvä vai huono juttu tämä. Tai siis kehu vaiko moite?

Tämä on ollut hyvä ketju, koska näen ettei oma kitara-arsenaalini ole mikään ihan tolkuton, vaikka itsestäni toisinaan siltä tuntuu. Olen aina ollut vähän sellainen yhden kitaran mies. Kahdeksankymmentäluku meni yhdellä kitaralla ja yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä eteenpäin meni kahdella kitaralla. Sitten 2009 vuodesta eteenpäin joku ihme ostopeikko iski ja nyt kitaroita on neljä lankkua, yksi akustinen sähkis, yksi akustinen ja yksi basso. Yhteensä siis kuusikitaraa ja basso. Hyvä akustinen ja basso ovat olleet perusteltuja hankintoja, mutta muut ovat olleet lähinnä tavaraonanointia.
 
Sellainen lohtu kuitenkin on, että kaikki soittimeni ovat hyvässä iskussa ja ne ovat hyviä soittimia.... tai siis olen niihin tyytyväinen. Strato on ollut mulla melkein alusta saakka ja se oli ensimmäinen laatusoittimeni ja onhan se sitä vieläkin. Tuo vanha seiskaysi on pitkälti mulle se, joka määrittää miltä straon pitää tuntua ja kuulostaa (painava, paksu ja kirkas). LesPaul standardin ostin vuonna -95 koska siihen tuli tilaisuus ja olin sellaisesta pitkään haaveillut. Se täydensi kokonaisuuden ja kun napsautin siitä vielä tuoreeltaan lavan poikki pari kertaa ja soitinkorjaaja sen nätisti fiksasi niin tarvittava tunneside ja "yhteinen historia/koettelemukset" tekivät siitä läheisen. Vaikka lesPaul onkin jo kohta parikymppinen, niin olen pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellä ja se on siisti ja hyvässä iskussa. Vanha stratoni on taas todella relikoitunut, vaikka onkin hyvässä soittoiskussa.
 
Sellainen mielenkiintoisen huomion olen tehnyt, että tuo vanha strato poikkeaa olennaisesti nykystratoista tuntumaltaan ja soundiltaankin eikä nykyisestä stratomallien paljoudesta vain löydy oikein vastaavaa (no ehkä pari customshoppia on ollut vähän sinnepäin, mutta ehkä vähän liian hienoja). LesPaul sitä vastoin on melkein yksiyhteen nykyisen traditionalin kanssa enkä usko, että osaisin omaani erottaa uudesta traditionalista sokkotestissä.
 
Noilla kahdella kitaralla pärjäisin ihan loistavasti ja nämä uudemmat ovat tulleet vähemmän tarpeeseen ja enemmän vain himotukseen. Sikäli on kuitenkin ollut onni myötä, että minulla ei ole yhtään sellaista epäkelpoa soitinta, jonka olemassa olo varsinaisesti pännisi. Carvin on erinomainen soitin samoin kuin telekasterkin ja pärjäisin ihan hyvin pelkästään niilläkin.
 
Jos minun pitäisi valita kaikista kitaroistani vain yksi ja luopua muista, niin strato olisi valintani tunnesyistä. Jos tunteet eivät olisi rajoittamassa valintaa, niin Carvin olisi noista laadullisesti kaikkein virheettömin ja monipuolisin (ehkä vähän liian hieno). Telecaster olisi monipuolinen ja tuntumaltaan tuttu ja rakenteellisesti niin yksinkertainen ettei siihen tulisi varmaan ikinä mitään vikoja.
 
Menee vähän jonninjoutavaksi rupatteluksi tämä, mutta kun omista kitaroista juttelee, niin näistä jaksaisin höpistä ihan loputtomasti joten lopetteln nyt:-).

Taitaa olla noin 20 kpl ja bassot päälle. Ehkä aivan liian monta jotta voisin joskus oppia soittamaan jollain niistä tosi hyvin.
 
Toisaalta, mukava fiilistellä. Vahvistimia, kaappeja ja kaikanlaista PA-hässäkkää on myös siunaantunut, samoin särö- ja muita efektipedaaleja. Kieltämättä joillakin kitaroistani soitan enemmän kuin toisilla, mikä sekin vaihtelee, mutta jokaisella soitan ainakin jonkin verran - ja sitten saatan taas innostua jostakin millä en ole soittanut hetkeen aikaan ja soitankin taas hetken aikaa pääasiassa sillä. On akkareita, puoliakkaria, stratoja, "telekin" sekä jopa yksi jazzloota - mutta pääasiassa lespoja ja superstratoja. Löytyy aktiivi- ja passiivimikeillä varustettuja ja jos jonkinlaista bodya, kaulaa, kaulaprofiilia ja otelautaa. Kielisetit vaihtelee kasista yhteentoista. On kiinteää tallaa ja jos jonkinmoista kampisysteemiä. On toki yksi seiskakielinenkin (sekä 6-kielinen basso). Kasikielistäkin kokeilin mutta en ihastunut (luetaan: osannut/onnistunut) ainakaan ensi yrittämällä.
 
En niinkään tykkää opetella muiden introja, riffejä enkä sooloja, kokonaisista biisestä puhumattakaan. Poimin jostakin jonkun melodian ja alan puuhastelemaan sen kanssa. Tutkin nuotteja ja asteikkoja ja otan käten jonkun kitaran. Siten otan toisen kitara, kolmannen, toisen vahvistimen, jonkun säröpurkin, lisää säröä, vähän delayta, neljännen kitaran. Vaihtelen plektroja. Otan melodiasta pätkän ja teen siitä riffin ja taas koko homma alusta. Nauhoittelen jotakin mutta biisit eivät - yllättäen - ota valmistuakseen. Jumiudun ja turhaudun ja napsautan syntikan päälle. Sama melodia soi edelleen päässä ja homma alkaa taas alusta uudestaan.
 
Siis fiilistelen ja siksi mulla pitää olla niin paljon tuota roinaa. Lisäksi pidän niistä esineinä, teollista muotoilua parhaimmillaan, kösityötaitoa, elettyä (jonkun muun) elämää kulumina, naarmuina, dingeinä ja räjähtäneinä kitaralaukkuina. Hyvän öljykaulan tuntuma, vanhan putkivahvistimen hilljainen hurina, hiljaa pienellä säröllä soiva melodia joka jää leijumaan ilmaan pienellä echolla ja reverbillä. Täydellinen maailma, joka alkaa surista kun jalka käy vaivihkaa kanavanvaihtimella - ja räjähtää tuhannen palasiksi ensimmäiseen voimasointuun ja helvetti pääsee valloilleen. Täydellinen fiilis:)

Mä jouduin vuokraamaan 50 neliöö yhdistettyä autotalli/varastotilaa kun kimppatreeniksellä kaverit alko valittaan, että olis kiva päästä soittaessa vähän kääntymäänkin, ja muutin pieneen 30 neliön yksiöön. Nyt mahtuu lisääkin kamaa lämpimään ettei tarvi ulkona hangessa seisottaa.

Jucciz: Liekö hyvä vai huono juttu tämä. Tai siis kehu vaiko moite?
 
Ei kumpikaan. Henkilokohtainen mielipide. Mulla tulee aina Bigsbysta mieleen joku keskiaikainen kidutuslaite. Mutta jos joku Bigsbysta tykkaa niin kiinni vaan.

RaskasMielinen: Ehkä aivan liian monta jotta voisin joskus oppia soittamaan jollain niistä tosi hyvin.
 
Toisaalta, mukava fiilistellä.Jumiudun ja turhaudun ja napsautan syntikan päälle. Sama melodia soi edelleen päässä ja homma alkaa taas alusta uudestaan.
 
Siis fiilistelen ja siksi mulla pitää olla niin paljon tuota roinaa. Lisäksi pidän niistä esineinä, teollista muotoilua parhaimmillaan, kösityötaitoa, elettyä (jonkun muun) elämää kulumina, naarmuina, dingeinä ja räjähtäneinä kitaralaukkuina. Hyvän öljykaulan tuntuma, vanhan putkivahvistimen hilljainen hurina, hiljaa pienellä säröllä soiva melodia joka jää leijumaan ilmaan pienellä echolla ja reverbillä. Täydellinen maailma, joka alkaa surista kun jalka käy vaivihkaa kanavanvaihtimella - ja räjähtää tuhannen palasiksi ensimmäiseen voimasointuun ja helvetti pääsee valloilleen. Täydellinen fiilis:)
 
Tuohan on suorastaan runollista. Voisi olla omia tuntemuksiani. Typerää kamojen haalimista, mutta ah, niin terapeuttista. Ja entäs sitten se mahtava tunne, kun yllättäen onnistuu löytämään sen hakemansa soundin.

Old Joe: Tuohan on suorastaan runollista. Voisi olla omia tuntemuksiani. Typerää kamojen haalimista, mutta ah, niin terapeuttista. Ja entäs sitten se mahtava tunne, kun yllättäen onnistuu löytämään sen hakemansa soundin.
 
Eikös tähän liity se että kohta huomaakin ettei se ollutkaan se graalin malja mitä haki vaan pitää väen vängällä keksiä joku uus aspekti jotta saa jatkaa kamarunkkausta? (:

-HP-: Eikös tähän liity se että kohta huomaakin ettei se ollutkaan se graalin malja mitä haki vaan pitää väen vängällä keksiä joku uus aspekti jotta saa jatkaa kamarunkkausta? (:
 
Kyllä se aspekti tulee ihan pyytämättä ja itsestään. Viimeistään seuraavana päivänä toria selatessa kokee valaistumisen, jonka johdosta on varma, että nyt on (taas) löytynyt "Se" purkki, joka on niiiin hyvä, että korvaa kaikki aikaisemmat ja tulevat ja joka on vaan pakko ostaa... :)

Kitarat ja kitarakamat = loputon suo.

Laulava Kylätohtori: Kyllä se aspekti tulee ihan pyytämättä ja itsestään. Viimeistään seuraavana päivänä toria selatessa kokee valaistumisen, jonka johdosta on varma, että nyt on (taas) löytynyt "Se" purkki, joka on niiiin hyvä, että korvaa kaikki aikaisemmat ja tulevat ja joka on vaan pakko ostaa... :)
 
Ei se noin mene:) Jotain olen joskus päivittänyt jonkun toisen tilalle, tyyliin LTD EC1000 -> ESP Eclipse Standard Series mutta mitään "kaiken siihen astisen korvaavaa" en halua edes löytää, en edes säröpurkeissa. Etsiskelen vaan aina jotakin uutta pientä vivahdetta ja fiilistä. Viimeisin oli telen hankkiminen (tai no telen... isolapainen ja humppareilla;). Tuossa vain on se ongelma, että niiden vivahteiden määrä lisääntyy ja lisääntyy nimen omaan kaman määrän muodossa - mikä ei kohta mahdu enään mihinkään. Jos nyt saisin tänä viikonloppuna myyntiin edes jotakin, tyyliin Japanin Jackson Dinkyn, kun löytyy vastaava (HSS) USA Dinkykin. Sitten kuitenkin ehkä käy taas niin, että kirjoittelen sen myynti-ilmon valmiiksi ja päätän vielä kerran kokeilla sitä Japanin Dinkyä. No pakkohan se on jättää siihen telineeseen sillä perusteella, että siinä on ysi-kielet ja se soi siten aivan eri tavalla kuin se USA Dinky jossa on 11-kielisetti... Tällä kertaa aion kyllä pysyä myyntipäätöksessäni mutta saapas näkee pitääkö se tälläkään kertaa :D

lärviapina: liian vähän....
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/118028.jpg
 
Kuvasta puuttuu vielä yks akkariritsa.....
 
hieno toi teline, itellä vastaava "mahonkinen" muttei se säväytä samanlailla

korvaoo: hieno toi teline, itellä vastaava "mahonkinen" muttei se säväytä samanlailla
 
Tänks! Parasta kai tässä on se että tuore avovaimoke idean keksi, tyyliin hienot kitarat seinälle....ja hommas jopa tuon lankun :)