Tanssimusiikki ›

En ole vähään aikaan (muutamaan päivään) saanut kunnolla nenilleni eli aika taas tulla ristitulen tähtäimeen.
 
Palstalla on useankin kirjoittajan toimesta suhtauduttu kovin vähättelevästi "Suuri toivelaulukirja" sarjaan, jota tällä hetkellä on ilmestynyt 17 osaa ja joka mulle on ehtymätön aarreaitta.
 
1. Sen sovittajat ovat nimekkäitä ammattimuusikoita, jotka ovat niittäneet kunniaa ja mainetta muussa duunissaan. Mihin heidän ammattitaitonsa olisi hävinnyt toivelaulusovituksissa?
 
2. Sovitukset ovat useimmiten yksinkertaistettuja pianosovituksia, kuitenkin monesti kappaleen ominaisluonteen hyvin säilyttäen.
 
3. Mulla on monista kappaleista "alkuperäiset" pianonuotit (eli se mitä kustantaja myy) ja olen voinut verrata sitä toivelaulusovitukseen. Joskus parempia, joskus huonompia, keskimäärin samantasoisia.
 
4. Tietenkin kyseessä on vain yksinkertainen pianosovitus, mutta mun mielestäni se on hyvä pohja bändisovitukselle.
 
5. Sarjasta löytyy lähes kaikki tanssimuusikon tarvitsemat kappaleet aivan tuoreimpia lukuunottamatta ja lisäksi 2500 kappaletta sen päälle.
 
Eli mikä syy suhtautua alentuvan halveksivan pilkallisesti sarjaan??

Eli mikä syy suhtautua alentuvan halveksivan pilkallisesti sarjaan??
 
Sarja kattaa kyllä aika laajan kokoelman kaikenlaisia ralleja,ja niistä selviää biisin perusasiat mutta:
 
-Biisien sovitukset ei ole tarkoitettu bändisovituksiksi,vaan pikemminkin suunnattu semmoisille "pianisteille" jotka tuntevat hieman nuotteja ja säestelevät sukulaisia illanistujaisissa.
 
-Sovituksista puuttuu osia,välikkeet,introista puhumattakaan.
 
Sarja toimii kyllä siihen tarkoitukseen mihin se on tehtykkin (jos nyt oon tajunnut oikein),mutta ei niistä keikkamappia kannata kasata.
 
Esim. tangoprinsessoilla/prinsseillä mitä oon komppaillut tuntuu mappi koostuvan pääsääntöisesti toivelaulukirjapohjalta ja intro on tietysti se perinteinen 8 tahtia lopusta.Sarja toimii kyllä jonkinlaisena apu välineenä,kun joutuu tekemään arrin jostain täysin vieraasta biisistä.Teemat ja perussoinnut löytyy.
 
Edit:Luin näköjään vähän huolimattomasti ja toistelin samoja asioita,sorry.Painakaa ruksia!

-Sovituksista puuttuu osia,välikkeet,introista puhumattakaan.!
 
Varhaisissa osissa säännönmukaan, viimeisissä usein nekin ovat.
 
Hyvä kysymys, pitääkö intron olla sama kuin laulaja x:n levytyksessä, vai voiko sen tehdä itse hatusta?
 
Joissakin kappaleissa se on niin hyvä tai tyypillinen, että kuuluu elimellisesti kappaleeseen, mutta ei läheskään kaikissa.
 
Jos mietitään sen funktiota tanssibändissä, niin kertoa yleisölle, mikä piisi tulossa ja antaa laulajalle aloitusääni.

Mitä ei Toivelaulukirjoista löydy, sitä ei tarvita. :-)
 
Mä olen keräillyt niitä pikkuhiljaa omaan kirjahyllyyni, sillä ne on verraton apu tällaiselle paljon häitä kiertävälle amatöörimuusikolle. Esim. lähes kaikki vastaan tulleet häävalssit ovat löytyneet Toivelaulukirjoista. Ja uusimmista osista löytyy jo paljon popmusaakin.
 
Tottakai sovitukset täytyy tehdä uusiksi, sillä ne on just niitä illanistujaisten säestämiseen tarkoitettuja sovituksia. Mutta eipä ainakaan tarvi ruveta plokkaamaan sointuja korvakuulolta.

Hyvä kysymys, pitääkö intron olla sama kuin laulaja x:n levytyksessä, vai voiko sen tehdä itse hatusta?
 
Joissakin kappaleissa se on niin hyvä tai tyypillinen, että kuuluu elimellisesti kappaleeseen, mutta ei läheskään kaikissa.
 
Jos mietitään sen funktiota tanssibändissä, niin kertoa yleisölle, mikä piisi tulossa ja antaa laulajalle aloitusääni.
 
Ihan hyviä pohdinnan aiheita, tietty.
 
Joskus vain on sattunut niin, että on joutunut bändin kanssa komppaamaan mapeista, joissa n. puolet kappaleista on Toivelaulukirjoista kopioituja - siis ihan periaatteella artisti lavalle ja samalla mapit eteen bändille. Sitten on mapista kääntynyt eteen näitä sovituksia, joissa ei ole introja eikä välisoittoja, ja meikäläinen huutaa artistille että "minkälainen intro, sellainenko kuin levyllä" ja tämä vastaa "ottakaa ihan sellainen kuin haluatte". Näin on käynyt muuten useammin kuin kerran!
 
Eli pointti oli se, että Toivelaulukirjan nuoteista ei välttämättä bändi voi vetää, koska ajatustenlukutaitoa ei ole käsittääkseni vielä keksitty. Tämä on tietysti biisikohtaista ja jos jostain kappaleesta ei ole minkäänlaista "kättä pitempää", niin tottakai parempi Tovelaulukirjankin nuotti kuin ei mitään.

Eli pointti oli se, että Toivelaulukirjan nuoteista ei välttämättä bändi voi vetää, koska ajatustenlukutaitoa ei ole käsittääkseni vielä keksitty. Tämä on tietysti biisikohtaista ja jos jostain kappaleesta ei ole minkäänlaista "kättä pitempää", niin tottakai parempi Tovelaulukirjankin nuotti kuin ei mitään.
 
Ihan samaa mieltä. Eihän ne ole bändisovituksia eikä siksi tarkoitettukaan.

Ihan samaa mieltä. Eihän ne ole bändisovituksia eikä siksi tarkoitettukaan.
 
Jep.Syyttävä sormi kääntyy solisteihin,jotka niitä mappeihinsa lataavat.

Toivelaulukirja on loistava apu juuri tuollaiseen, mistä helvetistä mä nyt siihen jotkut laput löydän tilanteeseen.
 
Itsellä on se kukkakantinen 400 biiisiä sisältävä kultainen laulukirja aina räkin uumenissa mukana. Muutaman kerran vuodessa tulee eteen tilanne, että pitää tempaista ve-ha (vedä hatusta) menetelmällä joku biisi johonkin tilanteeseen jota se maksava asiakas juuri välttämättä haluaa kuulla ja kuinka ollakkaan sieltä pikkuisesta kirjasta löytyy juuri se huttubiisi. Kirja keskelle soittajia ja menoksi.
 
Siitä on uudempikin versio, jossa on hieman uudempaakin materiaalia sisällä, pitäisi kai ostaa.
 
En ota kantaa tuohon solistien toivelaulukirjanuottimappi juttuun sen kummemmin, koska en tunne sitä omakseni.
 
Meillä, kuin soitamme suunnilleen aina samalla sakilla, ei asialla ole väliä. Toivelaulunuottiin (niitäkin muutama on mapissa) on introt lopetukset väliosat ja tilulilut ym merkitty lyijykynällä epäselvällä tuherruksella, kukin haluamallaan tavalla siten, että sen siinä keikkatilanteessa muistaa, jos ei muuten muista. Näillä merkinnöillä ei aina ole nuottien kanssa mitään tekemistä.
 
Mika

Itsellä on se kukkakantinen 400 biiisiä sisältävä kultainen laulukirja aina räkin uumenissa mukana.
 
Toi on hyvä, mun mappi on muuten semmonen hieno missä on gimmel tyttöjen kuva!

Jep.Syyttävä sormi kääntyy solisteihin,jotka niitä mappeihinsa lataavat.
 
No oikea muusikko komppaa vaikka vessapaperille kirjoitetusta biisilistasta kunhan siihen sävellaji merkitty...

No oikea muusikko komppaa vaikka vessapaperille kirjoitetusta biisilistasta kunhan siihen sävellaji merkitty...
 
Oonpahan joskus saanut nuottitelineelle Jallu-lehden kun mappia tuurauskeikalla kysyin. Äijät meni sitten hihitellen hakemaan lehteä. Meni kyllä periaatteessa hyvin, oli vaan ns. "käsibasso"keikka. Pari biisiä oli semmoisia mitä en ollut ikinä kuullukkaan, suurin osa oli kuiteski hallussa...
Kaikkeen sitä joutuu...

Jos soittaa sbassolla niitä niin o hankala tajuta mitä soittaa

No oikea muusikko komppaa vaikka vessapaperille kirjoitetusta biisilistasta kunhan siihen sävellaji merkitty...
 
Komppaa juu. Tämmää sointuja, pomputtelee perusbassoja tai muuten vain uiskentelee mukana tottakai, mutta entäs jos pitää soittaa joku tietty bassolinja, introja, melodiasooloja, obligatolinjoja... Jos ei tunne biisiä niin sitten ei tunne, vrt. edellinen kommenttini ajatustenlukutaidosta.

No oikea muusikko komppaa vaikka vessapaperille kirjoitetusta biisilistasta kunhan siihen sävellaji merkitty...
 
Oiskohan tää aihe käsitelty jo riittävän moneen kertaan...

No oikea muusikko komppaa vaikka vessapaperille kirjoitetusta biisilistasta kunhan siihen sävellaji merkitty...

Oiskohan tää aihe käsitelty jo riittävän moneen kertaan...
 
Ei ole kyllä mä oon sitä mieltä, että ei oo muusikko eikä mikään, joka ei pysty vetämään kappaletta kuin kappaletta hatusta suoraan nuoteista. Kaikki korvakuulolta vetävät nenä kiinni mapeissa soittavat ovat lahjattomia amatöörejä!!
 
;)
 
Mika

Toi on hyvä, mun mappi on muuten semmonen hieno missä on gimmel tyttöjen kuva!
 
Juu hieno on, kuhan vielä järkkäisit vähän aakkosjärjestystä ja irtolappujen määrää!! :)

No oikea muusikko komppaa vaikka vessapaperille kirjoitetusta biisilistasta kunhan siihen sävellaji merkitty...
 
Tästä tuliki mieleeni:

Suomalainen mies oli Pariisissa konferenssissa ja pitkän työpäivän jälkeen päätti mennä fiilistelemään johonkin baariin.

Hän löysi idyllisen, pienehkön tupamaisen baarin missä oli paljon ystävällisiä kasvoja ja pianomusiikki soi.
Sitten mies meni baaritiskille ja katsoi drinkkilistaa: Kaikki Ranskaksi.(mies ei tietenkään osannut Ranskaa ollenkaan)

No, aikansa listaa tuijotettuaan mies löysi tuttua tekstiä: Cognag. "Konjakkia! No, taidanpa tilata yhden." Sanoista tekoihin ja mies näytti baarimikolle sormellaan listasta että haluan tuon konjakin. Baarimikko otti hyllystä hienon XO-konjakkipullon ja kaatoi lasin puolilleen ja antoi miehelle.

Juuri kun mies oli nostamassa lasia huulilleen, juoksi baaritiskiä pitkin pieni apina ja virtsasi(!) lasiin. Kukaan ei tuntunut pissaavaan apinaan kiinnittävän mitään huomiota..

No, Suomalainen mies ei vähästä hätkähdä ja mies päätti tilata toisen samanlaisen. Konjakki eteen ja TAAS!! -sama juttu. Apina tuli ja -virtsasi lasiin.

Miestä alkoi tuskastuttamaan jo ja hän pälyili ympärilleen. Samalla hän huomasi nurkassa pianon jota soitti jotenkin tutunnäköinen mies.. "SEPPO HOVI" Kyllä, siellä Seppo Hovi istui pianojakkaralla ja soitti ikivihreitä ja loi hienoa tunnelmaa tuohon baariin.

No, mies päätti sitten mennä moikkaamaan Seppoa, onhan hän kuitenkin Suomalainen ja vieraalla maalla vieläpä.
Siinä hetken turisivat miehet ja mies päätti kysyä: "Mites Seppo,kumma juttu; tiedätkö, toi hiton apina kusi mun lasiin?" Seppo siihen: En, mutta käykö "Cherbourgin sateenvarjot"?

Meillä, kuin soitamme suunnilleen aina samalla sakilla, ei asialla ole väliä. Toivelaulunuottiin (niitäkin muutama on mapissa) on introt lopetukset väliosat ja tilulilut ym merkitty lyijykynällä epäselvällä tuherruksella, kukin haluamallaan tavalla siten, että sen siinä keikkatilanteessa muistaa, jos ei muuten muista. Näillä merkinnöillä ei aina ole nuottien kanssa mitään tekemistä.
 
Ja nämä laput on niitä sellasia, että jos joku bändin ulkopuolinen tuuraaja sais eteensä niin ei ymmärtäis mitään... Itselläkin on välillä varsin omalaatuisia merkintöjä pahveissa..Ja se merkintöjen epäselvyys johtuu laiskuudesta. Niitä merkintöjä tehdessä se alkaa kysymyksellä "Onks kellään kynää???" ja sitten niitä raapustellaan vasten nuottitelinettä yhdellä kädellä pitämättä kiinni paperista ja aina kynä menee läpi nuottitelineen rei'istä...
 
Jos soittaa sbassolla niitä niin o hankala tajuta mitä soittaa
 
Jos tää liittyi siihen edellisen miestenlehden mainintaan, niin ne ei olekkaan alaikäisten juttuja. Sitten täysi-ikäisenä alkaa hiukan ymmärtää, kun sanotaan että soitto menee päin Vi**** sananmukaisesti ja monella tavalla.

En, mutta käykö "Cherbourgin sateenvarjot"?
 
Hoho.