Puhaltimet ›

Junor: Vaimo haluaisi alkaa soittaa saksofonia ja mietin jos hommaisi pukin konttiin aloittelijan fonin. Hän on aiemmin soittanut klarinettia eli jotain pohjaa soittamiseen on.
 
Ostanko alton vai tenorin? Tästä on varmasti keskusteltu tässäkin topicissa paljon mutten löytänyt selkeää valintakriteeriä. Tarkoitus olisi että voisi soitella kitaran kanssa yhdessä. Kumpi on vireeltään helpompi?
 
Altossa kitaran kanssa on se ongelma että monet kitaristit tykkää soitella E ja A-duureissa ja ne altolle on jokseenkin haastavia.
(Db ja Gb duuri)

baron: Altossa kitaran kanssa on se ongelma että monet kitaristit tykkää soitella E ja A-duureissa ja ne altolle on jokseenkin haastavia.
(Db ja Gb duuri)
 
Eli tässä suhteessa tenori olisi helpompi? Entä jos tiputan kitaran Eb vireeseen, helpottaako fonistia?

baron: Altossa kitaran kanssa on se ongelma että monet kitaristit tykkää soitella E ja A-duureissa ja ne altolle on jokseenkin haastavia.
(Db ja Gb duuri)
 
No tähän viittasin sillä että sormitusten vaikeus riippuu soivasta sävellajista. Sitten taas jokin vaikka g-molli on ihan kiva soittaa altolla. Ja jos kitaristi pääasiassa komppaa niin muutkin kuin E ja A-duurit luulisi löytyvän.

Tämä fonin transponointi herättää paljon kysymyksiä ja keskusteluita mutta olenko ymmärtänyt oikein että capolla voi soitella fonin kanssa samoista lapuista? Eli capo tokalle nauhalle niin menee tenorin kanssa samasta sävelestä ilman transponointia?

Klezberg: Siis jos tenorifoni soittaa c:n, niin se soi Bb, eli kokoaskeleen alempaa. Eli tuo caporatkaisu ei toimi noin. Alton kanssa toimisi, kirjoitettu C soi Eb, jolloin kitarassa capo kolmannelle nauhalle.
 
Klarinetistit/fonistit kyllä yleensä hallitsee transponointijutut paremmin kuin ei-puhaltajat. Saattaa osata soittaa C-vireeseenkin kirjoitetuista nuoteista. Tenorin kanssa se onkin minusta helpompaa. Senkun vain soittaa kokoaskelta ylempää kuin mitä nuottiin on kirjoitettu. C-duurissa aloittaa duuriasteikon D:stä ja se on siinä.
 
Mulla on bändissä ollut sekä trumpetisti että tenorifonisti, molemmat Bb-vireisiä ja kumpikin sujuvasti soittanut C-lapuista eli lennosta transponoineet sävelaskelta korkeammalle.

Kitaran ja fonin yhteissoitossa tulee vireen ja transponoinnin kanssa vastaan myös balanssi, siis äänenvoimakkuuden sopiminen yhteen. Foni on aika kovaääninen, varsinkin tottumattoman käsissä. Akustinen kitara voi kaivata vahvistinta jotta sopiva balanssi löytyy helposti.
 
Testasin itse eilen pitkästä aikaa tenorifonia, soitin sähkökitaralla sointukulkua loopperiin, annoin sitten loopin soida ja soittelin jotakin fonilla siihen päälle. Tenorifonin saan mielestäni soimaan aika hiljaa, mutta silti kitaravahvistimesta piti kääntää enemmän volyymiä kuin mitä normaalisti kotioloissa käytän. Tämmöistä siitä tuli http://www.youtube.com/watch?v=aJ2_imzSDyc . Foni oli ollut useamman vuoden kotelossaan enkä muutenkaan ole viime vuosina puhallellut. Mä kun olen tämmöisen vähän kaiken kanssa puuhailija, joka ei opettele juuri mitään kunnolla.

samaa mieltä kuin edelliset vaikka altosta ei ole kovin paljon kokemuksia. Tenorilla oppii ainakin melko helposti transponoimaan kokosävelen ylöspäin, tilapäisissä ylennyksissä, alennuksissa ja palautuksissa menee joskus sekaisin. Fm on itselle vaikea jostain syystä eli ongelmia jos kappale muilla soittimilla menee Em. Dm > Em on kiva.
 
Sujuu transponointi altollakin mutta yhteissoitto muiden kanssa onkin hankalien sävellajien vuoksi vaikeaa. Oikeastaan aika hassua, että kitaristit eivät aina osaa transponoida vaikka rämpyttäisivät vain sointuja.
 
Olen aikoinaan soittanut alttonokkahuilua ja siinä sormitukset menevät toisella tavalla. Kaikki reiät kiinni on F (tenorifonin C), vasemman käden aukot kiinni on C (tenorin G). Pystyn sillä systeemillä soittamaan nuoteista siis oikein ja alttonokkahuilua soveltaen kahdessa eri sävellajissa ja kumpaakin kokoaskelen nostamalla toiset kaksi lisää.
 
Tuttu viulisti oli vaikuttunut kun pystyin lennosta soittamaan kappaleen oktaavia ylempää. Hän ei tiennyt, että systeemi on melkein sama. Viululla ei tietenkään mene ihan noin vain. Annoin hänen jäädä ihmetyksensä valtaan. Ei kaikkea tarvi selittää :)

edellisessä kirjoitin alttonokkahuilun sormituksista ja niiden hyväksikäytöstä transponoinnissa. Klarinetissa on periaatteessa sama juttu. Vasemman käden reiät kiinni = C, oikeankin käden reiät kiinni = F.
 
Jossain toisessa ketjussa oli puhetta tästä transponoinnista ja sen tarpeellisuudesta / mielekkyydestä ja ihmeteltiin, että miksi soittimet eivät voi olla samassa vireessä. Syy on ihan vaan historiallinen, jostain syystä torvet on aina? olleet Bb-vireisiä. Saxofonit eivät alun perin olleet Bb-vireisiä mutta kun ne yleistyivät nopeimmin torvisoittokuntien kautta, haluttiin Bb-vireisiä. Kun jazz-muusikot sitten löysivät saxofonin, vireisyydellä ei ollut mitään väliä kun jazz-muusikot eivät kuitenkaan tunteneet nuotteja :) En tiedä onko klarinetilla samantapainen taru. Voihan tietenkin hankkia C-vireisen saxofonin, jolloin sormitukset menevät samalla tavalla kuin vaikkapa huilussa mutta sitten taas on ihmeissään puhallinorkesterissa. Itse opettelen transponointia soittelemalla lastenlauluja ja muita yksinkertaisia rallatuksia.

Hekku56: edellisessä kirjoitin alttonokkahuilun sormituksista ja niiden hyväksikäytöstä transponoinnissa. Klarinetissa on periaatteessa sama juttu. Vasemman käden reiät kiinni = C, oikeankin käden reiät kiinni = F.
 
Mulla kävi sama mielessä. Tuo koskee siis klaran alarekisteriä, toinen rekisteri alkaa sitten C:stä kaikki sormet kiinni. Mutta soiva vire on sitten muuta: Bb-klara soi kokosävelaskelen alempaa.
 
Tuo rekisterien välinen ero johtuu klarassa siitä, että rekisterien väli on oktaavi ja kvintti. Ja puhaltimissa noiden eri mallien välillä on myös kvintin ero. Samasta syystä klaran alarekisteri ja alttofoni soittaa samalla sormituksella samaa soivaa säveltä, samoin klaran toinen rekisteri ja tenori- tai sopraanofoni.

Hekku56:
 
Saxofonit eivät alun perin olleet Bb-vireisiä mutta kun ne yleistyivät nopeimmin torvisoittokuntien kautta, haluttiin Bb-vireisiä. Kun jazz-muusikot sitten löysivät saxofonin, vireisyydellä ei ollut mitään väliä kun jazz-muusikot eivät kuitenkaan tunteneet nuotteja :)
 
Adolphe Sax kehitti saxofoneja kaksi sarjaa joista toinen sarja oli Bb- ja Eb-vireisiä ja toinen sarja C- ja F-vireisiä. Käytännössä on elämään jäänyt enimmäkseen tämä erityisesti sotilassoittokunnille suunnattu Bb- ja Eb-vireisten sarja. C- vireistä tenoria jonkin verran näkee, mutta muihin C- ja F- vireisiin en ole törmännyt.

Sax-pappa: Adolphe Sax kehitti saxofoneja kaksi sarjaa joista toinen sarja oli Bb- ja Eb-vireisiä ja toinen sarja C- ja F-vireisiä. Käytännössä on elämään jäänyt enimmäkseen tämä erityisesti sotilassoittokunnille suunnattu Bb- ja Eb-vireisten sarja. C- vireistä tenoria jonkin verran näkee, mutta muihin C- ja F- vireisiin en ole törmännyt.
 
Just näin. Klarinetteja taas tehtiin alkuun monen vireisinä, jo siitäkin syystä että alkuun klarineteissa oli hyvin yksinkertainen koneisto eivätkä ne siksi sopineet soitettavaksi kovin monessa sävellajissa. Mutta klarinetit kehittyivät täyskromaattisiksi ja suosituimmaksi jäi Bb-klara ilmeisesti ihan soundillisista syistä. Senhän huomaa tänäkin päivänä: a-klara on tummasoundisempi ja c-klara selvästi ohuempi soundiltaan. Muista puhumattakaan.

Nyt olen viime aikoina joutunut tuon transponoinnin kanssa painimaan kun uskaltauduin kansalaisopiston bändiryhmään barskoineni. Hiukanhan se teettää työtä kun joutuu nuo uudelleen kirjoittamaan. Toisaalta ei onneksi tarvitse kirjoittaa kuin sointumerkit, se käy sentään aika nopeasti.
 
C-tenorien lisäksi on käsittääkseni myös C-sopraanoja mutta lienevät paljon harvinaisempia, C-bassoista puhumattakaan. C-tenorit olivat kai viime vuosisadan alkupuolella jonkinlaisessa suosiossa harrastesoittimina, niillä kun pystyi soittamaan samoista nuoteista vaikkapa pianon tai kitaran kanssa.

pitäisköhän ostaa sellanen MIDI-soitin, niitä näyttää täälläkin olevan ajoittain myynnissä. Olenko ymmärtänyt oikein, että kun kappaleen tekee MIDI-muotoon, sopivalla ohjelmalla saa printattua nuotteja eri sävellajeissa. Syntikalla tietysti voisi soittaa myös MIDIksi.
 
Itselläni on Bb-tenorin lisäksi kiinalainen C-tenori, toimii melko hyvin, jotkut vivut tuntuvat selvästi joustavan, varsinkin vasemman pikkusormen käyttämät. On pitkiä varsia ja läpät sulkeutuvat vaihtelevasti. Laatu ei ole mitenkään hyvin viimeisteltyä.
 
Mikä on baritonin ääniala ja millaiselle viivastolle sitä kirjoitetaan, mikä nuottiavain?

Hekku56: Mikä on baritonin ääniala ja millaiselle viivastolle sitä kirjoitetaan, mikä nuottiavain?
 
Baritonifoni on Eb vireinen. Nuotit kirjoitetaan G-avaimelle. Kirjoitetut äänet alkavat A:sta toisella apuviivalla viivaston alapuolelta niissä soittimissa joissa on ala-A mekanismi. Muutoin puolisävelaskelta ylempää. Ylös sitten F-tai Fis ääneen viivaston yläpuolisille apuviivoille riippuen siitä onko tuota Fis-mekanismia.
 
Barskafoni soi oktaavin ja sekstin kirjoitettujen nuottien alapuolella, eli tarvittaessa mukavaa mörinää :-)

Hekku56: pitäisköhän ostaa sellanen MIDI-soitin, niitä näyttää täälläkin olevan ajoittain myynnissä. Olenko ymmärtänyt oikein, että kun kappaleen tekee MIDI-muotoon, sopivalla ohjelmalla saa printattua nuotteja eri sävellajeissa. Syntikalla tietysti voisi soittaa myös MIDIksi.
 
Midillä soittelu ja nuotintaminen on kaksi hieman eri asiaa. Kun midillä soittaa ja tallentaa sen tiedostoksi, nuottien aika-arvot on sen soiton mukaiset ja suoraan nuoteiksi kirjoitettuna yleensä melkoiset sekavan näköistä. Siitä saa kyllä muokattua nuotit, esim. kvantisoimalla eli pakottamalla sävelet iskuille ja pituuksiin, mutta jos pääasiana on saada nuotit, joita on helppo vielä transponoida, niin itse ainakin käytän siihen nuotinnusohjelmaa. Itselläni on Finale Printmusic, mutta jo Finalen ilmaisversiolla Notepadillä pääsee alkuun. Nuotteja syöttäessä voi yleensä käyttää apuna tietokoneeseen kytkettyä midi-keyboardia. Esim. tietsikan näppäimistöltä valitaan nuotin aika-arvo ja midi-keyboardilla sävelkorkeus.

juu, tiedän että MIDI tekee sellaista jälkeä kuin sinne soitetaan eli omalla huonolla rytmikorvalla soitettuna sekamelskaa mutta eikös niissä ole juuri siksi joku "resoluutio" asetus, jolla saa ainakin pahimmat omat mokat tasattua. Loput voi sitten korjata käsin.
 
Olen saanut kavereilta jollain ohjelmalla tehtyjä nuotteja ja yleinen ongelma tuntuu olevan se, että viivastojen välit on valtavat ja tahdit pitkiä. Seurauksena on, että nuotteja on 4-5 sivua ja se on puhallisoittajalle aika hankalaa. Olisi vielä joku viimeistelyoptio, että ohjelma runttaisi nuotit pieneen tilaan. Olen tehnyt joistakin kuvankaappauksella kuvankäsittelyllä itselleni nuotteja ja saanut isojakin juttuja kahdelle A4 arkille eikä tarvitse käännellä sivuja. Homma on vaan niin helkkarin hidasta.
 
Täytyy kokeilla tuota Notepad ohjelmaa

Hekku56: juu, tiedän että MIDI tekee sellaista jälkeä kuin sinne soitetaan eli omalla huonolla rytmikorvalla soitettuna sekamelskaa mutta eikös niissä ole juuri siksi joku "resoluutio" asetus, jolla saa ainakin pahimmat omat mokat tasattua. Loput voi sitten korjata käsin.
 
Olen saanut kavereilta jollain ohjelmalla tehtyjä nuotteja ja yleinen ongelma tuntuu olevan se, että viivastojen välit on valtavat ja tahdit pitkiä. Seurauksena on, että nuotteja on 4-5 sivua ja se on puhallisoittajalle aika hankalaa. Olisi vielä joku viimeistelyoptio, että ohjelma runttaisi nuotit pieneen tilaan. Olen tehnyt joistakin kuvankaappauksella kuvankäsittelyllä itselleni nuotteja ja saanut isojakin juttuja kahdelle A4 arkille eikä tarvitse käännellä sivuja. Homma on vaan niin helkkarin hidasta.
 
Täytyy kokeilla tuota Notepad ohjelmaa
 
Tuo "resoluutio" on juuri se kvantisointi, mutta sekin vain runttaa nuotit tietyn isku/kesto-asetuksen mukaan. Eli, jos nimenomaan haluaa nuotteja, niin nuo nuotinnusohjelmat kannattaa tsekata. Ne yleensä myös soittavat nuotit, että menee tsekata tuliko kirjoitettua oikein. Ja niissä on paremmin asetuksia säätää nuottien ulkoasua, tahtien määrää per rivi ja semmoista. Yksi ilmainen vaihtoehto on musescore, itse en ole sitä kokeillut kun olen lähtenyt tuohon Finale Printmusiciin.

Hekku56:
Täytyy kokeilla tuota Notepad ohjelmaa
 
Viime keikalla vieraileva kitaristi toimitti mulle omasta piisistään 18 sivuisen nuotin ja sain sen ahdettua yhdelle A4:lle rakenne säilyttäen!

Näin virallisen keski-iän hiipiessä kohtapuoliin mittariin, olen miettinyt, että keskinkertaisella rokkenrollikitaristilla pitäisi olla kehittävä ja ihq sivuinstrumentti, että voi eläkkeelle siirtyessään muuttaa ulkosaaristoon soittamaan jazzia. Alttofoni jäi pitkällisen harkinnan tuloksena viimeiseksi vaihtoehdoksi ja nyt tarvitsenkin pari vihjettä (laitoin kyllä yhdelle tutulle pro-fonistillekin kyselyä aiheesta, mutta ei lisä pahaa tee):
 
- Paljonko pitää varautua maksamaan kohtuullisesta soittimesta?
- Mitä seikkoja soittimen hankinnassa pitää ottaa huomioon?
- Oppiiko soittotekniikka säällisesti itsekseen treenaamalla vai kannattaako suoraan painua ammattimiehen/naisen pakeille?
 
Sävelkorva ja sen sellainen turhuus lienee vähintään kohtuullisella tasolla, nuotinlukutaito käytännön tilanteessa sysipaska, sointulappujen lukutaito ihan kohtuullinen ja teoriatuntemus sellaista I-II kurssien välimaastoa, painottuen käytännön kitarismissa vaadittavaan eli enimmäkseen sointujen kanssa soutamiseen, harmonioiden hahmottamiseen ja muuhun tavan bändisoitossa kitaranräplääjältä vaadittavaan perussettiin.
 
Tarkoitus on alkaa ottamaan sitä pilliä haltuun ihan tosissaan, sillä mielellä, että bändisoitossa saisi sitä hyödynnettyä mahdollisimman pian.