Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Guitaristi: Ei meinaa uskoa todeksi, tänäänkö ihan oikeasti Tony Iommi nousee nahkatakissaan lavalle ja päästää ilmoille kaikkien aikojen riffit? Vuonna 2005 en saanut lippuja ja viime vuonna palautin ostetut liput kuultuani Iommin jättäytyvän pois kiertueelta. Vielä tätäkin keikkaa kohtaan olin epäluuloinen, olin varma että jokin vielä pitää minut pois sieltä. Mutta ei pidä.
 
Black Sabbathin keikan myötä olen todistanut livenä kaikkia suurimpia lapsuuden sankareitani. Tästä tulee hieno ilta, ei haittaa vaikka Ozzy ei parhaimpaan yltäisikään. Into The Void!
 
Samoilla fiiliksillä. Kävin katsoon Heaven and Hell:n pari vuotta sitten ja oli Iommi kyllä huippu. Tänään fanilipulla katsomaan.

Tuossa olisi Sapatin keikka Santa Monicasta 1975 vuodelta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=45xdQlw-R4k
 
Siltä varalta jos joku ei ole vielä nähnyt;)...

Yllätyin hapuilun määrästä keikalla. Myötähäpeän tunnetta alkoi nousemaan ajoittain vaikka kyllä ihan kova keikka silti. Ei Ozzy nyt ihan kamalasti vedelly omiaan vaikka kyllä vetelikin. Kondis alkaa olemaan surullisen huono. Geezeri lärpsyttää miten sattuu ja Iommi nostelee rillejä omissa ajatuksissaan. Ozzyn pelonsekaista huojumista kun ei meinaa muistaa sanoja ja pitää prompterista vähän karaokea tsekkailla :) Sellaista on Black Sabbath 2013. Mutta tosiaan silti keikalla oli hetkensä. Hyvä oli nähdä.

Itse tykkäsin keikasta. Ossi lauloikin yllättävän hyvin vaikka olin hieman skeptinen etukäteen. Iommi ja Butler hoitivat tonttinsa ihan taattuun tyyliinsä. Hieman häiritsi Iommin diskanttivoittoinen "puuroutuminen" etenkin Children Of The Graven aikana... Hieno valoshow, Clufetosin rumpusoolo, settilista (no ehkäpä sen God Is Deadin olisi voinut korvata menevämmällä Methademicilla). Ei hirveästi valittamista;)...

SpeedGovernor: Yllätyin hapuilun määrästä keikalla. Myötähäpeän tunnetta alkoi nousemaan ajoittain vaikka kyllä ihan kova keikka silti. Ei Ozzy nyt ihan kamalasti vedelly omiaan vaikka kyllä vetelikin. Kondis alkaa olemaan surullisen huono. Geezeri lärpsyttää miten sattuu ja Iommi nostelee rillejä omissa ajatuksissaan. Ozzyn pelonsekaista huojumista kun ei meinaa muistaa sanoja ja pitää prompterista vähän karaokea tsekkailla :) Sellaista on Black Sabbath 2013. Mutta tosiaan silti keikalla oli hetkensä. Hyvä oli nähdä.
 
Emme olleet ilmeisestikään samalla keikalla!! BLACK SABBATH!

Kyllä oli tiukkaa settiä, osa tajunnasta jäi permannolle. Kielisoittajat soittivat odotetun tiukasti, ja eniten yllätyinkin Ozzyn kunnosta, vaikka meno alkoi hyytymään Iron Manin jälkeen. Tonyn kitarasoundi paikoitellen ehkä hiukan "puuroinen" jossain sooloissa. Silti pirun kova keikka, enkä haukkuisi rumpaliakaan tämän perusteella.

Olihan se kyllä aivan perkeleen kova setti! Bändi veti kyllä armottoman tiukasti! Kohokohtia olivat oikeastaan neljä ensimmäistä biisiä aina Age Of Reasoniin asti (varsinkin Snowblind oli kyllä silkkaa murhaa), nimikappale, Iron Man sekä jumalattoman tykisti lähtenyt Children Of The Grave. Behind The Wall Of Sleep kokonaisuudessaan livenä. Encoreissa vielä pätkä Sabbath Bloody Sabbathia ja kyllä muuten jytisi. Huhhuh. En todellakaan valita, kun lähes alkuperäinen Black Sabbath on nyt vihdoin nähty ja kuultu livenä.
Vieläkin tulee kylmät väreet siitä War Pigsin alusta ja niistä ulvovista sireeneistä. Voiko tuon parempaa keikan aloitusta olla?
 
Lämppäristä päällimmäisenä jäivät mieleen hyvät stemmalaulut ja ajoittain hienosti harmoniassa soineet kitarat. Biisit eivät kuitenkaan säväyttäneet oikein millään tavalla.

Parempi se oli, kun osasin pelkää. Saunditkin oli areenakeikaks ihan hyvät.

Hyvä keikka, jota edes tämä bändissä nykyään pyörivä "rumpalintapainen" ei onnistunut pilaamaan, vaikka yritys oli kova. Tuollainen nykytyylin grooveton tasatahtihakkaaja tekee kaikkensa, jotta vanhat biisit saataisiin jotenkin modernimman kuuloisiksi eli helvetisti tylsemmiksi pötkylöiksi. Rumpali ei aja biisiä dynaamisesti, ainoastaan mättää koko käsivarrella kuin mielipuoli. Turhahan siinä on rullaavuuden perään kysellä. No se siitä mäntistä. Hänellä on bändin miesten lupa kuitenkin kilkutella mukana.
 
Perkele, ei pettänyt Sapatti. Nostalgiaa tuli kahden tunnin edestä, viileät herrasmiehet Iommi & Butler olivat jälleen miehet paikallaan (bassosoolo olisi saanut olla pidempi) ja Ozzy... no, eihän umpikuurolla (mikkistandin vierestä poistuminen oli joka kerta tuhoon tuomittu yritys) käppänällä aivan kaikki putkeen mennyt (Age Of Reason oli todellinen metsikköönveto), mutta se soundi ja presence. Edelleen mies paikallaan ja kyllähän vanhat biisit menivät aivan hyväksyttävästi. Ongelmat tulivat enemmän esille uusien biisien kanssa.
 
Minulle kyllä maittoi ja toivottavasti tulevat vielä joku päivä möyrimään uudestaan. Tämä oli nyt kolmas kerta ja kiilasi listalle sijalle 2. 1999 keikka on edelleen SE Sabbath-keikka minulle, 2005 oli jotenkin väsähtäneempi veto ja Wardin ongelmat olivat silloin jo todella ilmeisiä. Eilinen veto oli kuitenkin energinen ja laadukkaalla listalla varustettu.
 
Kyllä oli eilen niin raskaita vetoja tarjolla, että huhhuh. Jälkilöylyt voi ottaa uudelta liveltä, joka ilmestyy loppuviikosta.
 
3 tunnin unilla ei tämän analyyttisempään pysty.

Ei ole maailma enää entisensä, herttileijaa. War Pigs yllätti aloitusbiisinä, ja itse olisinkin ehkä valinnut siihen paikalle jonkun toisen. Keikka alkoi kuitenkin timanttisella kaksikolla tämän ja Into The Voidin louhiessa helvetin raskaalla tavalla. Musiikillisesti varmaan miehekkäin asia ikinä on, kun Iommi kaikessa rauhassa kävelee spottivalon valaisemana pimeän lavan nurkkaan ja päräyttää Into The Voidin ilmoille. Mahtava hetki.
 
Loppusetti oli sitä taattua tykitystä, settilista ei juuri tarjonnut yllätyksiä. Age Of Reason oli ehkä ainut, joka hieman kohotti kulmakarvoja, mutta toimi kuitenkin livenä hienosti (kuten muutkin uutuudet). Mitään biisiä en suoranaisesti jäänyt kaipaamaan, mutta esim. The Wizard ja Damaged Soul olisivat olleet hyviä lisiä settiin. Bändillä kulki kuitenkin kadehdittavan hienosti, melkeen tippa linssissä sai muutamaa vetoa katsoa. Itselleni kohokohdat olivat nimikkobiisi ja Children Of The Grave. Nimibiisin suorastaan aavemainen tunnelma tuli komeasti esiin säkeistöissä, kun koko areena oli hiirenhiljaa. Kylmiä väreitä koko biisi, etenkin temponvaihdoksen kohta, aijaijai. Children Of The Grave taas lähti liikkeelle kuin panssarivaunu, äärettömän raskasta kamaa. Myös Snowblind jytisi tuonpuoleisesta saakka.
 
Ozzy oli paremmassa kunnossa kuin uskoin. War Pigs lähti heti hienosti, sen jälkeen oli vähän vaikeampia vaiheita. Useaan kertaan mies viittilöi lavamiksaajalle, ilmeisesti laulu ei ollut tarpeeksi kovalla. Rumpali oli ihan ok, ei herättänyt ihmeempiä tuntemuksia. Rumpusoolo oli tylsä ja liian pitkä, pelkkää tuplien ja tomien rullausta. Geezer tykitti menemään äärettömän hienosti, etenkin Iommin soolojen alla tuli maukkaita juoksutuksia ja paketti pysyi tosi hyvin kasassa. Hieno soundikin miehellä oli. Iommi on Iommi. Kuningas, minun suurin sankarini. Äärettömän miehekäs ja karismaattinen näky nahkatakissaan ja SG käsissään. Soitti todella tarkasti ja kitarasoundi oli murea.
 
Soundit ylipäätään olivat ehkä parhaat, mitä olen missään keikalla kuullut. Paikkani oli permannolla, noin 10 metriä Iommista eteenpäin ja hieman keskemmällä. Todella hyvin erottui kaikki soittimet ja Ozzyn ääni.
 
Summa summarum: ehkä paras keikka jolla olen ollut, ylitti odotukseni. Kyllä nuoremmat mörköhevibändit saavat hävetä kilpaa tätä murskausta katsoessaan.

Huonoimmat soundit ikinä.* Sietämätöntä alapäämössöä, stadionbasarin parodia peitti alleen kaiken sen mikä oli sinänsä hienoa. Eikä rumpali nyt suoranaisesti svengannut.
 
Monitorointiongelmia, huomasin Ozzyn viittelehtivät monitorimiehelle siihen malliin. Saattaa selittää, miksei aina sävel tuntunut löytyvän.
 
Muutenhan soitto kulki, biisivalinnat toimivat ja meininki oli kohdillaan. Tai näin otaksun, oli vaikea saada selvää oliko todella näin.
 
* vai meneekö tämä taas paikan piikkiin? Yläkaarre, ei toimi. Hyvä, jos permannolla pelitti.

varakeef:
* vai meneekö tämä taas paikan piikkiin? Yläkaarre, ei toimi. Hyvä, jos permannolla pelitti.
 
Nyt kommentoin, vaikka en ollut edes paikalla: menee paikan piikkiin.
Nimim. Ei enää ikinä yläkatsomoon.

Nick Bone: viileät herrasmiehet Iommi & Butler olivat jälleen miehet paikallaan (bassosoolo olisi saanut olla pidempi)
 
Bassosooloa olisi tosiaan kuunnellut pisempäänkin. Ilo oli seurata muutenkin suht aitiopaikalta (katsomo 120) Butlerin työskentelyä. Ei ikä paina mielestäni soitossa, biisien välissä tosin jotain Ice Poweria suihkutettiin oikean käden nakeille =D
 
Ozzy... no, eihän umpikuurolla (mikkistandin vierestä poistuminen oli joka kerta tuhoon tuomittu yritys) käppänällä aivan kaikki putkeen mennyt (Age Of Reason oli todellinen metsikköönveto), mutta se soundi ja presence. Edelleen mies paikallaan ja kyllähän vanhat biisit menivät aivan hyväksyttävästi. Ongelmat tulivat enemmän esille uusien biisien kanssa.
 
Kyllähän tuo Age Of Reason oli pahin, mutta enempi oli niitä hyvin menneitä biisejä ja ihmeesti se vaan jaksoi heilua ja huutaa koko ajan. Hieno mies hänkin. Pointsit vielä kuvaajien kastelemisesta ämpärillisellä vettä! =D
 
Guitaristi: Ei ole maailma enää entisensä, herttileijaa. War Pigs yllätti aloitusbiisinä, ja itse olisinkin ehkä valinnut siihen paikalle jonkun toisen. Keikka alkoi kuitenkin timanttisella kaksikolla tämän ja Into The Voidin louhiessa helvetin raskaalla tavalla. Musiikillisesti varmaan miehekkäin asia ikinä on, kun Iommi kaikessa rauhassa kävelee spottivalon valaisemana pimeän lavan nurkkaan ja päräyttää Into The Voidin ilmoille. Mahtava hetki.
 
Iommi on kyllä niin kylymänviileä sälli, että huhhuh. Ja juuri tuo Into The Voidin aloitus kuului niihin ehdottomiin kohokohtiin. Sinänsä harmi, että ei välttämättä tule nähtyä bändiä enää livenä, mutta parempi tämä yksikin kerta kuin ei mitään.

Hyvä keikka oli. Mutta kuten pari muutakin jo totesi niin ei enää koskaan yläkatsomoon, siellä oli surkeat soundit. Ja rumpali oli heikoin lenkki, ei groovannut yhtään. Mutta muuten hieno kokemus ja on ne kovia äijiä!

Itse olen niin kasvanut Sabbathin musassa ja kasvanut siihen myös kiinni, että en pysty arvioimaan erityisen objektiivisesti tuota keikkaa. Ozzy ei olut loistavassa vedossa mutta paremmassa kuin itsekin pelkäsin. Taso ailahteli mutta hänellä oli myös hyvät hetkensä. Butler oli hyvä mitä sopi odottaakin sen perusteella mitä hän oli viime vuonna Ozzy and Friends -kokoonpanossa samassa paikassa. Niinkin hyvä, että munkin mielestä se bassosoolo olisi saanut olla pidempi. Iommi suorastaan ylitti odotukseni. Maailmasta löytyy paljon ja paljon teknisesti taivavampia soittajia. Tosin heillä lienee kaikki sormet tallella. Kukaan ei kuitenkaan ole tehnyt samaa määrää tunnetuimpia riffejä kuin Imommi. Niiden yksinkertaisuudessa mutta melodisuudessa on niiden salaisuus. Ne hän myös kajautti ilmoille mestarin ottein. Koin saaneeni vastinetta joka eurolle ja tarvittaessa olisin maksanut vielä aika paljon enemmänkin. Myös sillä lämppärillä - Uncle Acid & the Deadbeats - oli hetkensä. Täytyykin tsekata tarkemmin pari niiden biisiä ja koko bändi.
 
EDIT: rumpali ei oikein groovannut joo, olen samaa mieltä, mutta toisaalta hän toi soundiin hakkaamisellaan jotain mikä kuulosti minun makuuni hyvälle. Jonkun pienen mausteen tuo kaipasikin. Vaikka Sabbath on minulle lähes pyhä, niin en toivonutkaan mitään aivan yksi yhteen aikamatkaa. Tykkäsin myös valoista ja videomausteista.

Oli helvetin kova keikka. Soundit kuulosti omille paikoille erinomaisilta. Rumpali ei ollut hyvä eikä huono. Ozzy yllätti positiivisesti. Kielisoittajat aivan huikeita. Kohokohdat oli Black Sabbath ja Fairies Wear Boots.

Soundit olivat paikoitellen erinomaiset, olin alakatsomo 119:sta. Nyt kun muutama päivä on kulunut, niin täytyy sanoa, että taisipa olla musiikillisesti raskain keikka, jolla olen ikinä ollut. Kielisoittajilta lähti sellaiset murinat, että nykypäivän hevikloppien olisi sietänyt olla paikalla ottamassa oppia mestareilta. Kuinka soitetaan ultraraskaasti, mutta samalla helvetin tyylikkäästi ja dynaamisesti. Mestari-Iommin soundi on on ehkäpä paras skittasoundi tämän ulottuvuuden alueella. Setti oli yhtä hevijuhlaa ja Children Of The Grave oli jo silkkaa murhaa. En ole ikinä kuullut kyseistä biisiä noin raskaana versiona. Under The Sun oli hieno hetki, taustavideo toi oivallisesti lisävaloa biisin sanomaan ja bändin filosofiaan.
 
Upea keikka. Ja joo, rumpali ei ollut hyvä eikä sinänsä huonokaan. Ainoastaan tappavan tylsä ja tasapaksu, ammattimies toki.
 
Tänään sain käsiini tuoreen Gathered In Their Masses-blurayn. Voi fiilistellä oluen kera, settilistakin on hieman eri kuin Helsingissä.
 
Black Sabbath on aina ajankohtainen.

Oli kyllä kaikinpuolin loistava keikka! Varsinaisia ennakko odotuksia mulla ei ollut, mutta keikan jälkeen olin aivan pähkinöinä. Ozzyn kunto kieltämättä yllätti. Ja Uncle Acid oli kova myös, tulisivat vaan nyt omalle keikalleen kanssa.

Meikäläinen taantui heti alusta asti teini-iän hurmioon ja olin riehumisestani yltä päältä hiessä keikan lopussa. Vaikken Sabbathia ole edes juuri viime aikoina kuunnellut, ihan muita kantriläpsyttelyjä.
 
On ne niin tajuttoman kovia riffejä.