Yleistä keskustelua musiikista ›

Rupesin aikani kuluksi miettimään lapsuudenaikaisia musiikkielämyksiä ja bändejä joita silloin kuuntelin. Ja, tajusin, että olen aika onnellisesti syntynyt ns. kitaransoiton "kulta-aikana", eli 70-lopulta eteenpäin jolloin TV:ssä näki koko ajan huippukitaristeja ja huippubändejä kuten: AC/DC, Van Halen, Kiss, Bon Jovi, Mötley Crue, Joe Satriani, Steve Vai, Toto, Rush, Yngwie Malmsteen, Skidrow, Extreme jne. Silloin kitaransoitto oli todella pinnalla jokaisessa mediassa ja sitä oli mukava seurata ja itsekin samalla kovasti opiskella. Muistan hyvin, kun kuulin ensimmäistä kertaa vaikkapa Steve Vain "Passion&Warfaren" tai vaikkapa Satrianin "Surfing With Alienin", kokemus oli erittäin hyvällä tavalla "järisyttävä" ja mullisti ja muokkasi ainakin minun käsityksen musiikista kokonaan. Nykyään en ole enää kokenut vastaavaa, mikä on pienoinen harmi. Jossa esim. Rammsteinissa ei vaan ole sitä samaa hohtoa kuin mitä toivoisin löytäväni nykypäivän musiikista.
 
Ja, samoin 80-luvulla kitaralehtien sisältö oli minun mielestä huomattavasti mielinkiintoisempaa kuin mitä se on tänä päivänä ja silloin kyseisiä lehtiä tekikin vielä mieli ostaa ja keräillä. Joka lehdessä oli mielenkiintoisia opetusartikkeleita, kappaleita ja haastatteluja toisin kuin nykyään. Tekninen kitaransoittaminen oli silloin muotia, mutta minusta se oli hyvää muotia kaikin puolin.
 
Mutta, minkälaisia musiikillisia nostalgioita muilla täällä on? Eli, mitkä ovat olleet ne lapsuuden "kovimmat levyt" ja ensikertaa kuullut hienot mieleen syöpyvät riffit jotka ovat ravistelleet teidän musiikillista maailmaanne? Niistä olisi mukava kuulla ja lukea =)