Aihe: Volyymit äänitteellä 1 | |
|---|---|
 mukeli16.11.2013 20:43:12 | |
Hei, Mitä vekottimia käytetään suurissa levyfirmoissa, joissa saadaan huomattavasti enemmän volyymiä äänitteelle? Vaikka itse masteroin keskimäärin -11-12 tasolla volyymilla äänitteen äänen säröytymättä ja kun vertaan sitä johonkin tämänpäiväiseen cd-äänitteeseen joltain suuren levy-yhtiön artistilta, jossa siinäkin taso on -11 luokkaa ja kun kuuntelen sitä CD-soittimen kautta kaiuttimista äänen volyymi on 3-5 db voimakkaampi? Käytössäni on huipputason PC-mikrotietokone, SONIC SCOPE-ammattitason studio äänikortti ja masterointiin käytän Adobe Audition 3.1 ja SONAR X2 Producer-softia. T. Matti Ojala | |
 Danko16.11.2013 20:51:52 | |
Sitä kutsutaan ulkopuoliseksi masteroijaksi, jonka signaaliketjun yhden palikan hinta on enemmän kuin sun koko laitteiston yhteensä. Toinen on toi sovitus... "No olet luultavasti ammattitaitoinen miksaaja ja sulla on laitteisto kohdillaan." -OPJ1974 | |
 Spedemix16.11.2013 23:37:50 | |
Pitää ottaa huomioon, että tietyntyyppiset miksaukset kestää ns. "kovaa" masterointia paremmin kuin toisenlaiset. Siksi musiikista on esim. kadonnut lähes kokonaan sellaiset keskiääniset ysäribasarit (paff), nykyään pitäisi olla botne ja napsu, muuten se hukkuisi sinne limitoinnin sekaan. Mutta myös limitointitavoissa (ja limittereissä) on huomattavia eroja. Aika iso osa noista tähtiluokan masteroijista käyttää limitointimenetelmänä AD-klippausta. Suomeksi se tarkoittaa sitä ne ostaa sellaisen pirun kalliin AD-muuntimen (Lavryn muuntimet on aika suosittuja masteroijien keskuudessa) ja lämäsee miksauksen sitä vasten pirun lujaa analogisen prosessoinnin jälkeen. Toisin sanoen miksaus klipataan. Kaipa pointti siinä on se, että tässä pelataan ihmiskorvan ja sen reagointiherkkyyden kanssa: vaikka miksaus on säröllä, mikäli särön yhtäaikainen kesto on tarpeeksi lyhyt kerrallaan (esim. rumpuisku), korva ei rekisteröi säröä. Pääsääntöisesti hyvän miksauksen kanssa klippauksella pääsee kovempiin tasoihin vähemällä (kuultavalla) saundimuutoksella, kuin vaikkapa tavanomaisella brickwall-limitterillä (joka siis pyöristää sen transientin eli soft-clippaa). Yleensä noita perus BW-limittereitä käyttäessä botneasioiden impakti (kick ja snare botnet) häviää ensimmäisenä ja multiband-limittereissä rupeaa kuulumaan näitä "sidechain"-tyyppisiä ongelmia: leadlaulu mid-scoopittaa kitaroita yms. Klippauksessa yleensä tuo ylämiddlen selkeys rupeaa hieman katoamaan (etenkin rumpujen presence, kaipa tämän takia modernit miksaukset pyrkii olemaan ultraselkeitä) mutta esim rumpujen punchi säilyy huomattavasti paremmin tallella ja miksaukseen ei tule sellaista fiilistä, kuin joku olisi laittanut harson sen eteen (ainakaan niin pahasti :D). Kovemmalla klippauksella rupeaa sit tulemaan tätä Californication-tyyppistä ritinää miksaukseen (mikä ei siis tietenkään ole toivottua). Koska kailla ei ole varaa seitsemän tonnin konverttereihin, joku neropatti on vaivautunut myös koodaamaan klippausplugareita. Mm. Izotopen Ozone-limitteri tarpeen vaatiessa (ja oikeilla asetuksilla) klippaa limitoinnin sijaan (laittaen jomman kumman intelligent modeista nopeimmalle asetukselle clipping). Tiedän myös yhden freeware VST klipperin (jota demosin joskus mielenkiinnosta koska siinä on multiband klipperi): http://vladgsound.wordpress.com/plugins/limiter6/ Itse käytin joskus aikoinaan (ennen kuin löysin varsinaisia suunniteltuja plugareita näitä hommia varten) Pro Toolsissa Non-floating point plugareita klippaukseen joita ajoin trim-plugareilla päästäkseni haluttuihin tuloksiin. TL;DR: klippaa älä limitoi jos haluat lisää tasoja. miksauksia: http://soundcloud.com/spede-1 | |
 saastara17.11.2013 03:09:10 (muokattu 17.11.2013 04:56:43) | |
Spedemix: . TL;DR: klippaa älä limitoi jos haluat lisää tasoja. Vielä parempi, unohtaa noi volume-pelleilyt ja keskittyy vaan tekemään parhaan mahdollisen mixin. Jos se on omaa matskua varten, ja sillä on oikeasti merkitystä.. Vie masteroijalle, sun musasi ansaitsee parempaa kuin sun omaa puoskarointia. Jos se on vaan johonkin kännissä läpällä-projektiin.. Ihan sama, ketään ei silti kiinnosta, tuli se lujaa tai hiljaa. Samalla vaivalla tekee vaan hyvän mixin, ilman, että pilaa sitä sitten omilla masterointiyrityksillä.. Jos haluaa oppia ja tehdä oikeasti masterointia,on edessä se tosiasia, että siinä vaiheessa sitä rahaakin palaa jo melko lystikkäästi. Ei sulla ilman sitä panostusta ole mitään tarjottavaa maksaville ihmisille. Kaikki mitä siihen käytännössä tarvitaan, löytyy jo sulta, laatu on sitten oma juttunsa. Toi kun on valitettavasti niitä harvoja juttuja joita ei oikein voi pelkällä taidolla kompensoida. Eli oli skenaario mikä tahansa noista edeltävistä, ei kannata, paitsi ehkä sivistyksen nimissä. Spede tuossa jo tuosta teknisestä puolesta hyvin höpisikin. Se on hyvä, että on tietoa miten asiat tehdään. Vielä parempi on, jos on lisäksi viisautta jättää jotkin asiat silti tekemättä.. E: Tää nyt ei ollut suoranaisesti aloittajalle suunnattu, mutta kaipa tästä jotain iloa jollekulle voi olla.. Älysin vasta puolivälissä tekstiä, että eihän aloittaja olekaan 17v kotituottaja. "I've suffered for my music. Now it's your turn" | |
 jp800017.11.2013 07:27:32 (muokattu 17.11.2013 07:28:30) | |
Kokeile boost11 pluginia masterkanavaan (Löytyy varmastikin myös sonarin x2 versiosta) Tuossa Cakewalkin demovideo pluginista; http://www.youtube.com/watch?v=b5K2RhXW0bM "It was totally worth it" -homer simpson in the episode "fraudcast news" | |
 kiiski17.11.2013 13:43:16 | |
Mua ei kuluttajana häiritse tippaakaan jos jonkun levy soi 3-5dB hiljempaa kuin joku toinen levy. Useammin sen sijaan vituttaa, että joku toistaitoinen on väkisin tiristänyt levynsä soimaan tuon verran kovempaa jollain MasterClipper3000-plugarilla. | |
| Karppander 20.11.2013 07:51:31 | |
Tää on niin tätä. En tiedä mitä ajatella tästä volumesodasta. Volumepotikka on sitä varten jos kuulija haluaa kuunnella lujempaa. -K | |
 Ziggy Bubba20.11.2013 19:04:19 (muokattu 20.11.2013 19:07:29) | |
Kovaan volumeen tarvitaan tosiaan erittäin "siisti" miksaus, eli kaikki ylimääräinen töyhkä vaan equlla (ja kompuralla) raita kerrallaan pois. Oma korva sitten kertoo kun homma alkaa kuulostaa luonnottomalta, toivottavasti. Jos esim. kitara ei tarvitse varsinaisia basso-taajuuksia, turha niitä on siellä roikuttaa. (Näiden siivous tosin selkeyttää miksausta muutenkin.) Moderneissa rock-miksauksissa se basari ja miksei bassokin soi hyvin vähän keskialueelta. Paljon kannattaa kovaa volumea hakiessa miettiä erityisesti niitä lujaa soivia kohtia, että onko siellä kaikki desibelejä nostava tavara tarpeen. E: Tärkeintä tulisi kuitenkin olla se hyvin soiva miksaus, itekin veikkaan sen saavan enemmän ystäviä pitkässä juoksussa kuin sen kustannuksella tehty luja master. Varsinkin kun nykyään esim. iTunes ja Spotify tasoittavat volume-tasot jo itsessään. Ja se on hyvä juttu se. Kuuntele alkuun vaikka 90-luvun alkupuolen CD-mastereita, ei niistä monet kovin lujaa soi. Ja niissä on monasti juuri rummuissa ihan eri tavalla potkua kuin uudemmissa - ajalla jälkeen tosi rankan loudness-sodan. Orgaanista maalausrockia!: CROOKMACHINE | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)