Kitarat: kitarakamat ›

jii.haanpaa: Malleja on pirusti, sehän on selvä. Mutta american standard strato on american standard strato, modern c-kaulaprofiililla jne ja se on ollut sitä ensimmäisestä vuosikerrasta (1986) lähtien. SRV:ssä on eri speksit, mutta nekään eivät ole muuttuneet julkaisupäivästä tähän päivään, yli 20 vuoteen. Fenderillähän on malleja aivan sairas läjä, mutta niillä malleilla on myös eri mallinimi.
 
Mutta jos sä olet ostamassa Gibson USA Standard Les Paulia, sun pitää tietää sen valmistusvuosi ja speksilista, että tietäisit varmasti mitä olet ostamassa. Nykystandard on aika radikaalisti eri kitara, mitä se oli vuonna 2007 esimerkiksi, erilainen kaulaprofiili mukaan luettuna.
 
Gibson idioottimaisuus kiteytyy juurikin tuossa, että mallinimi ei vielä itsessään kerro mitään. Pitää tietää valmistusvuodet ja speksit ym. Ja löytyykö sitä valmistusvuotta edes niistä kitaroista luotettavasti - ainakaan purkamatta? Entä pystyykö tavallinen ihminen tunnistamaan, mitä porauksia tms. kitarassa on, vai onnistuuko se edes ammatti-ihmiseltä?
 
Mulla ei ole G:tä vastaan mitään ja enemmän kuin mielelläni sellaisen omistaisin, mutta tuo syteemi on kiistatta typerä. Vai voiko joku perustella tuollaista jotenkin järkevästi? Jos näin, nin kuulisin mieleläni, mikä suurempi viisaus tuossa on?

delarco: Totta. En tosiaan kiinnittänyt noihin huomiota.
Tein vaan nopean otannan. :)
 
Kun nyt tuosta Topsoundista oli puhetta, niin sielläkin osui silmään tällainen:
 
Jos olisin nyt ostamassa Gibsonia ja budjetti olisi 1300€:n luokkaa, niin saisin vaihtoehdot:
 
GIBSON LES PAUL STUDIO 2013 GOLD SERIES WR (1,275.00 €)
GIBSON LES PAUL CUSTOM LITE EB (1,299.00 €)
 
Sen enempää spekuloimatta materiaaleilla yms. niin en ymmärrä miksi ihmeessä ostaisin 24 euroa halvemmalla LP Studion, kuin LP Customin?
 
Käsittääkseni tuo kustomi on vain normaali tehdasmalli, ei custom shopin valmistama. Litessä taisi olla matalampi body, joten kannattaa testata onko tuo malli vielä normaaliakin LP:tä kaulapainoisempi. Mielenkiintoinen malli sinällään - katselin tuota itsekin pari päivää sitten.
 
Jos bujetti on 1300, ostaisin itse käytetyn traditionellin tai 2008 vanhemman standardin. Tarjontaa on kyllä näissä paljon.
 
Jäälleenmyyntiä/myöhempää vaihoa ajatellen tässä hinta pysyy - uutta ostettuasi häviät taas 25-40 prosenttiä.

Kylätohtorille: Ehkä tuommoinen käytäntö on vaan jäänyt päälle aikoinaan? Eikös esim. autoissakin mallinimi pysy samana, vaikka speksit muuttuvat?
 
Inhoan autovertauksia, ja nyt sorruin moiseen itsekin =/

Vilpur1: Joo ja kaulaprofiileja on sen seittemäm erilaista. On C, D, V, B yms. muotoja ja erilaiset radiukset päälle. Mielestäni Gibsonin hankinta on paljon helpompaa kuin Fenderin.
 
..paitsi että kolmessa LP ilmoituksessa neljästä todetaan, ettei keppi vaan millään sovi.
 
Fenkkuilmoituksissa tämä taas on harvinaista. Ehkä tässä yksi syy?
 
Lisäksi pulttikaula antaa monipuoliset mahdollisuudet vaihella kauloja ilman, että muuten loistava keppi pitää laittaa lihoiksi. Liimakaulaisissa harvempi jaksaa ostaa kallista kaulanvaihtoa.

Vilpur1: Joo ja kaulaprofiileja on sen seittemäm erilaista. On C, D, V, B yms. muotoja ja erilaiset radiukset päälle. Mielestäni Gibsonin hankinta on paljon helpompaa kuin Fenderin.
 
Gibsonin hankinta on aivan yhtä helppoa kuin fenderinkin. Mennään kauppaan otetaankitara hyllystä jasoitetaan sitä ja jos se on hyvä, niin maksetaan kassalla. Ei kovin monimutkaista. Jos soitin on hyvä, niin mitä merkitystä sen kaulaprofiililla tai radiuksella on? (tai siis sen tietämisellä, kaikissahan joku kaulaprofiili ja radius on).
 
Itse en esimerkiksi tiedä yhdenkään kitarani kaulaprofiileja tai radiuksia (vaikka parin kitaran kohdallamulla on jonkinlainen käsitys niistä) ja kaikki kitarani olen ostanut samallatavalla kuin edellä kuvasin. Joskus sinne kauppaan joutuu menemään monta kertaa ja useampaankin kauppaan esimerkiksi tuota telekasteria etsiskelin varmaan vuoden verran ehkä ylikin.

hallu: Gibsonin hankinta on aivan yhtä helppoa kuin fenderinkin. Mennään kauppaan otetaankitara hyllystä jasoitetaan sitä ja jos se on hyvä, niin maksetaan kassalla. Ei kovin monimutkaista. Jos soitin on hyvä, niin mitä merkitystä sen kaulaprofiililla tai radiuksella on? (tai siis sen tietämisellä, kaikissahan joku kaulaprofiili ja radius on).
 
Itse en esimerkiksi tiedä yhdenkään kitarani kaulaprofiileja tai radiuksia (vaikka parin kitaran kohdallamulla on jonkinlainen käsitys niistä) ja kaikki kitarani olen ostanut samallatavalla kuin edellä kuvasin. Joskus sinne kauppaan joutuu menemään monta kertaa ja useampaankin kauppaan esimerkiksi tuota telekasteria etsiskelin varmaan vuoden verran ehkä ylikin.
 
Asia komeasti kiteytettynä. Testataan ja ostetaan. Se joko on maksamisen arvoinen tai ei. Aivan turhaa niitä profiileja yms tietää, jollei osta sokkona netistä. Onhan se jännää laittaa 1500€ jonku tilille ja odottaa tuleeko mitään.
 
Mutta joo. Asiathan voi tehdä helpolla tai vaikealla tavalla. Helppo on nyt tuo testaa ja osta. Vaikeampi on kytätä aa-flametop, vos, singnature, 20' jumbo C-neck.

kihtaristi: Itse koitin jotain Lespaa, jossa oli mikinpuolitus volapotikoita nyppäämällä ja tonepotikoissa (vastavaihe-suorakytkentä, jonka merkitys ei kyllä auennut.. Jotain se teki, mutta mitä? :O). Tuo mikinpuolitus oli aivan mieletön lisä kitaran soundimaailmaan ja tuollainenhan on joskus saatava.
 
Humpparin puolitus on suhteellisen helppo lisätä mihin tahansa kitaraan, etenkin jos on nelijohtiminen (käytännössä 4 + maa) mikki kyseessä. Toinen keloista vain oikosuljetaan maahan, jolloin se on pois pelistä.
Vaiheenkääntö on sekin simppeli juttu. Toisen mikin - ei ole väliä kumman - piuhat käännetään toisinpäin ja se on siinä. Jos vain yksi mikki on valittuna, ei mikkien välisellä vaiheenkäännöllä tietenkään ole mitään vaikutusta. Tone-potikan ja muunkin elektroniikan ohitus on samoiten simppeli, eli lisätään vain yksi kytkin tai potikka, johon on integroitu kytkin.
 
Eli vaikkei noista itse juuri mitään ymmärtäisikään, niin ei kuitenkaan kannata satasia laskea lisäarvoksi. Sillä Push/Pull-potikoita yms. saa erikseenkin ostettua ja siten voi tehdä/teetättää nuo jutut mihin tahansa lespaan em. ehtojen täyttyessä.
Vieläpä ilman, että ulkonäkö tai käytettävyys yhtään muuttuvat. Mitään erityisen uniikkia, erikoista, salaista tai mystistä noissa Gibsoninkaan kytkennöissä ei tietääkseni ole.
 
Jimmy Page -johdotus eroaa siinä, että tuota ohituskytkintä ei ole. Sen tilalla on sarjassa/rinnan-valinta, siis kaula- ja tallamikin välille. Oletus melkein kaikissa kitaroissa on mikkien rinnankytkentä. http://www.ledzeppelinguitar.com/jimmy-page-wiring-diagram/
 

 

 
Gibson.com - Les Paul Standard 2013:
 
- "four-conductor wiring that allows for incredible versatility."
 
Eli kaikki 4+1 johdinta käytettävissä, mikä on nykyään melko yleistä humppareissa. Tällöin kaikki 6 mahdollista sähköistä kytkentää on mahdollista toteuttaa.
Useimmille tuntuu riittävän perinteinen puolitus. Osa ei edes laske kahta honottavaäänisempää vastavaiheversiota vaihtoehdoiksi. Tai puolittamista toiselle kelalle, varsinkin jos on keloiltaan symmetrinen humppari kyseessä, etenkin kaulamikistä puhuttaessa.
 
Rinnankytketty humppari (Parallel Humbucker) on soundiltaan lähempänä yksikelaista, kuin normaali sarjahumppari. Mutta humbuckerina se hurisee vähemmän. Puolitus tosin on vielä kirkkaampi, mutta myös hurisevampikin. http://www.guitarelectronics.com/ca … ar_wiring_diagrams.wiring_faqs/#q18
 
- "The independent volume pot for each pickup has push-pull switching to independently split the coils for single-coil tones, with hum-cancelling performance in the middle position thanks to a reverse-wound/reverse-polarity bridge pickup."
 
Elikkäs volumet nostamalla humpparit puolitetaan. Mikkivalitsin keskiasennossa nämä eri mikkien yksittäiset kelat muodostavat yhdessä rinnankytketyn humpparin (vrt. straton väliasennot 2 & 4).
 
- "Pop up the neck pickups tone control for reverse-phase tones"
 
Kaulamikin Tone nostamalla vaihe käännetään. Näin saadaan se honottava/nasaali soundi, kunhan vain molemmat mikit ovat käytössä.
 
- "or lift the bridge pickups tone knob to tap Gibsons new Pure Bypass setting, which routes that pickup straight through to the output jack, bypassing the volume and tone controls for a hotter, clearer sound"
 
Periaatteessa sama juttu, kuin joissain American Deluxe Stratocastereissa oleva pieni pyöreä 'Passing lane' -painokytkin. Yleisesti tälläinen tunnetaan nimellä blower switch.
Eli kitaran elektroniikan (Tone, Volume, mikinvalitsin) ohituskytkin. Ääni on ohitettuna ainakin pikkuisen kirkkaampi ja voimakkaampi, kuin normaalisti Tone ja Volume täysillä.
Toimii eräänlaisena soolo-kytkimenäkin jos on lähtötilanteena heikompi kaulamikki tai vaikkapa samainen tallamikki, mutta Volume pienellä. Silloin Push/Push-potikka olisi varmaankin kätsympi käyttää, tai sellainen painonappi kuin joissain Deluxe-stratoissa.
 

 

 
PS.
Ainakin parin vuoden ajan joissain Les Pauleissa, ainakin Standardeissa, on otelaudassa Compound Radius (10" - 16"). Aiemminhan oli tasaisesti 12" kaarevuus. Tosin moni ei välttämättä edes heti huomaa livenä, ellei joku erikseen kerro. Joissain malleissa on joskus myös jonkunlaisia kevennyksiä bodyssa (Chambering), joita itse en osaa mallinimien ja vuosien perusteella edes arvata.

FensonGibder: ..paitsi että kolmessa LP ilmoituksessa neljästä todetaan, ettei keppi vaan millään sovi.
 
Fenkkuilmoituksissa tämä taas on harvinaista. Ehkä tässä yksi syy?
 
Onko tosiaan näin? Mielenkiintoista.

hallu: Gibsonin hankinta on aivan yhtä helppoa kuin fenderinkin. Mennään kauppaan otetaankitara hyllystä jasoitetaan sitä ja jos se on hyvä, niin maksetaan kassalla. Ei kovin monimutkaista. Jos soitin on hyvä, niin mitä merkitystä sen kaulaprofiililla tai radiuksella on? (tai siis sen tietämisellä, kaikissahan joku kaulaprofiili ja radius on).
 
Näinhän asia on jos on mahdollisuus kiertää liikkeitä ja testata erilaisia malleja.

FensonGibder: ..paitsi että kolmessa LP ilmoituksessa neljästä todetaan, ettei keppi vaan millään sovi.
 
Fenkkuilmoituksissa tämä taas on harvinaista. Ehkä tässä yksi syy?
 
Lisäksi pulttikaula antaa monipuoliset mahdollisuudet vaihella kauloja ilman, että muuten loistava keppi pitää laittaa lihoiksi. Liimakaulaisissa harvempi jaksaa ostaa kallista kaulanvaihtoa.
 
Tottumuskysymyshän tuo on. Jos on tottunut soittamaan pelkällä stratolla niin kyllähän se lespa tuntuu aika muhkulta sylissä.

Laulava Kylätohtori: Ja löytyykö sitä valmistusvuotta edes niistä kitaroista luotettavasti - ainakaan purkamatta?
 
Kyllähän se lavan takana olevasta sarjanumerosta ilmenee:
 
The pattern is as follows:
YDDDYRRR
YY is the production year
DDD is the day of the year
RRR is the factory ranking/plant designation number.
 
- -
 
NOTE - Gibson USA goes to a 9 digit serial number in early July 2005.
The sixth number is now a batch number- batch 0 starts at the beginning of the day, and once we stamp 699, the batch number will change to 1. The first 5 numbers remain the same, the last 3 numbers will remain the same. The only difference is the addition of this batch indicator.

Vilpur1: Näinhän asia on jos on mahdollisuus kiertää liikkeitä ja testata erilaisia malleja.
 
Eikä se edes ole niin.
 
Kitaristi vaihtaa kitaraa kuin sukkaa, ja siihen on syynsä. Jos ekalla kertaa joku menee kauppaan ja ostaa sieltä kitaran loppuelämäkseen, niin aika harvinaista.
 
Yksi syy on ettei aikaisemmat mallit enää kelpaa kun musamaku vaihtuu. Monesti siirrytään hevikirveistä perinteisempiin tai toisinpäin.
 
Always on the move..
 
Monet myös pysyvät saman tyylisissä, mutta hienosäätävät mallia speksien suhteen kun tuntuma kyseiseen malliin herkistyy ja hienostuu.
 
Samoin köyhät muusikot ostavat yleensä ensimmäiseksi skitakseen vaikka les paul studion. Kuolaus stankuun tai traditionelliin alkaa heti. Vuosien sisään onkin sitten ostettu kokeeksi p90 lespa, ja juhlistettu levydiiliä ostamalla custom shop R58.
 
Jonka jälkeen kuolataan R59:ä..
 
Ja sitten siirrytään Esseihin.
 
I'm on the road again..
 
Edit*
sitten on vielä nämä pari hullua poroa porvoosta ja porista, jotka ovat ostaneet kaikki mahdolliset kitarat jo kolmeen kertaan..

Vilpur1: Näinhän asia on jos on mahdollisuus kiertää liikkeitä ja testata erilaisia malleja.
 
Mitä muita tapoja keksit? voihan noita torin myynti-ilmojenkin kitaroit akäydä paikanpäällä testaamassa eihänmitään ostopakkoa ole, vaikka vahva aie ja kauppasumma taskuun varattuna olisi kohteliasta.
 
Meinaatko nettitilauksia? itse en ole vielä tohtinut kitaraa ostaa postimyynnistä, vaan olen pitänyt kokeilemista minimivaatimuksena kaupanteolle. Onhan postimyynnissäkin se kahden viikon lakisääteinen palautusoikeus (vaikka tietenkin on hidasta lähetellä kitaroita edestakaisin). Kyllä kaupoissakiertelyynkin aikaa tuhrautuu ja jotkut pienet musaliikkeet suhtautuvat penseästi kitaran kokeilemiseen, mutta eiköhän ostoaikeissa oleva asiakas saa niitä testata. Postimyynnin kauttahan on sellainen etu, että testaus voi tapahtua kotona kaikessa rauhassa omilla kamoilla.
 
En minä tiedä... itse ajattelen kitaraa yleensä kompromissina erilaisten ominaisuuksien suhteen ja joku kaulaprofiili on vähän samanlainen makuasia kuin kitaran väri eli jos kitara miellyttää ja on hyvä niin ei sitä jonkun pikkujutun takia jätetä ostamatta. Tyylinsä kullakin j akyllä itsekin esimerkiksi fenderin satiinilakkaa kaulassa vierastin todella hartaasti ja ajattelin etten ikinä voisi ostaa satiinilakatulla kaulall akitaraa, mutta sitten vastaan tuli kitara joka oli vaan ihan pakko saada ja siinä oli satiinilakka, niin sitten pääsin satiinilakkakammostani.

hallu: Mitä muita tapoja keksit? voihan noita torin myynti-ilmojenkin kitaroit akäydä paikanpäällä testaamassa eihänmitään ostopakkoa ole, vaikka vahva aie ja kauppasumma taskuun varattuna olisi kohteliasta.
 
Meinaatko nettitilauksia? itse en ole vielä tohtinut kitaraa ostaa postimyynnistä, vaan olen pitänyt kokeilemista minimivaatimuksena kaupanteolle. Onhan postimyynnissäkin se kahden viikon lakisääteinen palautusoikeus (vaikka tietenkin on hidasta lähetellä kitaroita edestakaisin). Kyllä kaupoissakiertelyynkin aikaa tuhrautuu ja jotkut pienet musaliikkeet suhtautuvat penseästi kitaran kokeilemiseen, mutta eiköhän ostoaikeissa oleva asiakas saa niitä testata. Postimyynnin kauttahan on sellainen etu, että testaus voi tapahtua kotona kaikessa rauhassa omilla kamoilla.
 
En minä tiedä... itse ajattelen kitaraa yleensä kompromissina erilaisten ominaisuuksien suhteen ja joku kaulaprofiili on vähän samanlainen makuasia kuin kitaran väri eli jos kitara miellyttää ja on hyvä niin ei sitä jonkun pikkujutun takia jätetä ostamatta. Tyylinsä kullakin j akyllä itsekin esimerkiksi fenderin satiinilakkaa kaulassa vierastin todella hartaasti ja ajattelin etten ikinä voisi ostaa satiinilakatulla kaulall akitaraa, mutta sitten vastaan tuli kitara joka oli vaan ihan pakko saada ja siinä oli satiinilakka, niin sitten pääsin satiinilakkakammostani.
 
Tarkoitin että on mahtavaa jos on mahdollisuus päästä kiertämään isoja musiikkiliikkeitä joiden hyllyt notkuu erilaisia Fendereitä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ja se saattaa monimutkaistaa asiaa. Peace...
 
Laitoin pari päivää sitten tuonne toiseen Gibson aiheseen pienen kertauksen viime vuosina Standardiin tehdyistä muutoksista ja laitan sen nyt tähänkin, täyttäkää mikäli jotain puuttuu,
 
-2007: Vuodesta 1982 lähtien Standardin runko on kevennetty yhdeksällä kevennysreiällä (Swiss-cheese). Vuonna 2007 runkoihin tehtiin ns. kammionti (chambering). Vuosi 2007 on kuitenkin aloitusvuosi jolloin Standardeja on kevennetty sekä Swiss-cheese että kammiointi tekniikalla.

-2008: Vuoden 2008 Les Paul toi nämä "modernit" uudistukset malliin. Eli kammioitu kevennys, epäsymmetrinen kaulprofiili, pitkä kaulaliitos (long neck tenon), lukittuva talla, lukittavat virittimet, lukittava jakki, hihnalukot sekä nauhojen PLEK käsittely. Vanhan Standardin jalanjälkiä seuraa uusi Traditional malli joka perustuu 80- ja 90-lukujen Standardiin.

-2012: Lisäyksenä 2008-malliin uudessa 2012 Standatrdissa on muuttuva otelaudan radius (compound), uudenlainen rungon kevennystekniikka ja push/pull potenttiometrit sekä mikrofinien kelanpuolitus, vastavaihe ja tallamikin suorakytkentä joka ohittaa potentiometrit.

-2013: Standardiin runsaammat kansivalikoimat. Uudessa Traditional mallissa taas on täyden mahongin runko jota siis ei ole kevennetty.

Tässä vielä nämä läpileikkauskuvat Gibsonin kevennystekniikoista:

http://www2.gibson.com/News-Lifesty son-les-paul-guitars-0615-2012.aspx

Vilpur1: Tarkoitin että on mahtavaa jos on mahdollisuus päästä kiertämään isoja musiikkiliikkeitä joiden hyllyt notkuu erilaisia Fendereitä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ja se saattaa monimutkaistaa asiaa. Peace...
 
...........
 
Juu, tsori ei ollut tarkoitus esiintyä hyökkäävästi. Ehkä tälleen kipeenä tulee oltua tarpeettoman kärkäs. On se hieno kyllä että noita kivijalkaliikkeitä edelleen on, vaikka ei ne hyllyt ehkä varsinaisesti notku isoimmissakaan liikkeissä (no ehkä vantaanportissa on joknen seinällinen niitä kitaroita).
 
ei ole kaikilla tietenkään mahdollista noin vain päästä liikkeitä kiertelemään, mutta mahdollisuuksien mukaan sitten vaan. Tai tilaa sieltä postimyynnistä kuten jo aiemmin todettiin.

Jos nyt tarkoituksena on ostaa keppi jolla meinaa tahkota esmes seuraavat 5-10 vuotta,niin eiköhän tuo ole aika sama maksaako se 1500€,vai 1700€.Tietysti jos on altis vaihtamaan romuja yhtenään,niin sittenhän se tulee kalliiksi.Jos nyt ihan perus stankusta puhutaan,oli sitten uudempi kammioitu,tai 90-luvun puolelta,kait 2006/2007 asti täyttä puuta oleva,niin eiköhän se käypä hintahaitari heilu jossain 1300€-1700€
liepeillä? Saako rahoilleen vastinetta,sen joutuu kyllä ihan itse arvioimaan ja jos ei itse osaa arvioida,kannattaa kyllä ottaa mukaan joku joka oikeasti asian päälle ymmärtää.Noi Tradit,Faded,Zebra...etc mallit on sitten ihan oma lukunsa,ei auta kuin tarpeeksi Googlettaa.1500€ jos on lapasessa,varmasti saa hyvän Stankun,pitää vaan olla malttia.Sen verran pitää kyllä kommentoida uusista LP Standard nimeä kantavista:Kyllähän Trad. on on lähempänä perinteistä stankkua,kuin nämä chambered-stankut,vaikka niissäkin on nämä cheese-holet,eivät kuitenkaan ole semi-acoustic osastoa.Josko nyt joku sanoo ettei vähempi puuta soi eri lailla,kuin enempi puuta,taitaapi olla väärässä,mutta jos itsestä soundaa hyvältä,niin onko sen väliä?
Varmaan hyväkuntoisen,ei säästölakatun Tradin hinta lienee 1500€ jompa/kumpa puoli(poislukien ebony).Yksilöitä kaikki tyynni,aika monta Paulia on matkan varrella ollut,jotkut on soundillisesti/soitettavuudeltaan hyviä,mutta on ollut muuta sanomista,tai sitten kaikin puolin hyviä,on kyllä ollut niitäkin joista ei juuri hyvää sanottavaa jäänyt,oikeastaan vaan ihmeteltävää,että kuis sitä meni moisen paskan ostamaan,noh,ne nyt oli "niitä junnuna tehtyjä ostoksia".Loppukaneettina:Ihan yks ja sama,mitä siinä lavassa lukee,jos itteensä miellyttää(näissä omissa LP:ssa näyttää
lavassa seisovan:Lottonen,Gibson,Tokai)

Tänään tupsahti Thomannin läpyskä postista.
 
AAA-kannella varustettu 2012 LP standard 1899€.
 
Valkoista 2012 studiotakin saa alle 900€.
 
Eli uudet on nyt vanhoissa käytetyn hinnoissa..

hallu: Gibsonin hankinta on aivan yhtä helppoa kuin fenderinkin. Mennään kauppaan otetaankitara hyllystä jasoitetaan sitä ja jos se on hyvä, niin maksetaan kassalla. Ei kovin monimutkaista.
 
No eihän sitä noinkin vaikealla kaavalla kandee tehdä. Nykyään kun kuuluu operoida kätevästi ja helposti näin:
 
- katellaan kitaroita netissä
- kysellään hankintavinkkejä netissä
- tilataan kitara netistä
- elvistellään netissä sillä juuri hankitulla kitaralla
- tullaan hetken päästä nettiin itkemään ku se tilattu kitara ei sit ollukaan kiva
- laitetaan se 'tää ei sopinutkaan käteen' -kitara myyntiin nettiin

Jii-Gee: No eihän sitä noinkin vaikealla kaavalla kandee tehdä. Nykyään kun kuuluu operoida kätevästi ja helposti näin:
 
- katellaan kitaroita netissä
- kysellään hankintavinkkejä netissä
- tilataan kitara netistä
- elvistellään netissä sillä juuri hankitulla kitaralla
- tullaan hetken päästä nettiin itkemään ku se tilattu kitara ei sit ollukaan kiva
- laitetaan se 'tää ei sopinutkaan käteen' -kitara myyntiin nettiin
 
Oliskohan tässä kaikessa nyt yksi asia mitä ei useinkaan sanota ääneen.
 
Nimittäin, esimerkiksi minä tykkään kierrellä liikkeissä ja muiden soittajien luona, siis toisin sanoen ihmisten parissa. Se on itselleni luontaista, olen sellainen. Lisäksi kaupan hierominen ja tinkaaminenkin on minulle suorastaan mieluisaa - se kuuluu osaltaan toimenkuvaani myös työssäni.
 
Kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia, eikä tarvitsekaan. Nämä ihmiset ostavat lähinnä netistä, ehkä käytettyäkin kitarakamaa. Varmaankin siinä tapauksessa valmistajien mallikirjo vähintäänkin nyppii, joskus ehkä jopa raivostuttaa.
 
Jos yksi jako on face-to-face ostajat ja netti-ostajat, niin toinen on ehkä impulsiiviset ja harkitsevat. Hei tästähän saa kivan nelikentän... :D
 
Itse kuulun niihin impulsiivisiin. Selvitän toki googlettamalla ensin usein tarkkaankin GAS:ini kohteen, jos nyt mieli tekee vaikka lespaa, mutta sitten kun sopivan oloinen sattuu kohdalle, niin soitan, kyselen sekä tingin ja jos yksimielisyys löytyy, niin ilmoitan tulevani hakemaan saman tien (toki varaan itselleni oikeuden tarkistaa tavaran).
 
Nyt siis oltaisiin jo nelikenttämallissa, jolla ostajat voidaan jakaa seuraaviin luokkiin: impulsiiviset face-to-face, harkitsevat face-to-face, impulsiiviset netti-ostajat, harkitsevat netti-ostajat. Noiden luokkien sisällä voisi jakaa vielä ainakin kahteen sen perusteella haetaanko ennen kaikkea tarkkaa soittotuntumaa vai fiilistä. Myönnän kuuluvani jälkimmäisiin. Olen, ainakin vielä, melko paska soittaja.
 
Riisun puvun, käärin hiani, laitan jonkun vahvistimen tulille, nautin hetken sen hehkusta ja nappaan seinältä kitaran - enkä todellakaan vielä tiedä minkä tai mitkä niistä:) Mulla on niitä varsin paljon ja nimen omaan mahdollisimman erilaisia. Aivan sama mikä kaulaprofiili - ehkä ei olisi jos osaisin soittaa paremmin (ja nyt kun olen pikku hiljaa oppinut jotain, niin täytyy myöntää että olen alkanut vierastamaan niitä aivan ohuimpia, koska itselläni on varsin pitkät sormet).