Kitarat: kitarakamat ›

Alex_K: Yök, yök, yök yök.
 
Mitä, mitä, mitä? Justiisa hieno tele :D Stratolle en edelleenkään lämpene. Näyttää melkein aina vaan markettikitaralta, jonka kaupantekijäisinä saa 10W trankkukombon.

LP malliset oli ennen kauheinta ikinä, mutta nyt alkanut miellyttää silmää. Myös kaikki PRS-tyyliset mallit tähän samaan luokkaan. Strato on ihan järkyttävä. Varsinkin se perus. Superstratot menee jotenkin.

Muovinen: Mitä, mitä, mitä? Justiisa hieno tele :D Stratolle en edelleenkään lämpene. Näyttää melkein aina vaan markettikitaralta, jonka kaupantekijäisinä saa 10W trankkukombon.
 
Joo, perus washburn strato. Jotain aivan hirveää. Tulee mieleen sukulaismies ja rautalanka coverbändi. :/
 
Tele nyt on sen löysän mulkun, pellitallan ja pleksin kera sellainen yökyökyök, ettei tähän taloon tule teleä muuta kuin polttopuun muodossa :)

Lihis96: Strato on ihan järkyttävä. Varsinkin se perus. Superstratot menee jotenkin.
 
Aika pienestä kiinni jos humppari tallassa ja floikka pyllyssä pelastaa, höhö. No toisaalta, floikka pilaa mun silmissä jokaisen kitaran, joten mikäs mää oon sanomaan. Ymmärrän, ymmärrän!

Robben Ford ja SG Special ne yhteen soppii:
 
http://s2.photobucket.com/user/Petefaragher/media/IMG_4841-1.jpg.html
 
Samoin Frank Zappa ja SG Special:
 
http://studioh.free.fr/basezif7/Frank_Zappa_Charlotte_1972.jpg

Kyllä Tele on ruma ko petolinnun perse ja floikka myös. Vaikka alankin olemaan pian jo wanha pappa, niin on se Tele silti ruma. Kaikki ns. tilukepit näyttää kanssa järkyttävän rumilta, varsinkin jos niissä on floikka. Kahler on jollain pervolla tavalla ihan hienon näköinen.
 
Niin ja kaikki, ihan kaikki seiskat ja viisi -tai kuusikieliset bassot on kanssa helevetin rumia.

Hauska keskustelu, jossa näyttäisi telekäännynnäisyys nyt vallanneen alaa. Itse en ole varsinaisesti inhonnut mitään kitaraa, mutta jos asenteista puhutaan niin olen aina tykännyt perinteisistä kitaroista ja heavykirveitä olen vierastanut. Ne jotenkin vaikuttavat enemmän lavarekvisiitalta kuin oikealta soittimelta. Nyt olen alkanutmiettiä, että esimerkiksi floikka on varmasti hyvä tremolo ja että semmoista sopisi kokeilla. Lukkovirittimistä olen muuttanut mielipiteeni jo aikaisemmin. Pidin niitä höpöhöpönä,mutta kokeiltuani totesin,että nehän on pirun näppärät.

Kitaran ulkonäöllä tuntuu olevan merkitystä nuorena, varsinkin jos pitää jostakin tietystä musiikkigenrestä ja etsii sekä vahvistaa identiteettiään sitä kautta. Mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän mielipiteet kiinnittyvät käytännöllisiin seikkoihin. Minusta esimerkiksi telecaster ei ole erityisen ruma tai en osaa ajatella enää asiaa niin, mutta ikävin ominaisuus on tasakantisuus. Minulla on Godin Redline, jossa myöskään ei ole ranneviistettä ja koko ajanhan se muistuttaa itsestään todella ärsyttävästi. Joillekin tuo ei kai ole ongelma, koska tapa jolla kyynärvartta tuetaan kitaraan vaihtelee soittajien välillä.

Myrkky Nuoli: No toisaalta, floikka pilaa mun silmissä jokaisen kitaran, joten mikäs mää oon sanomaan. Ymmärrän, ymmärrän!
 
Sama homma. Tajuan kyllä, että se on tehokas työkalu joillekin, mutta ruma se on ku perkele. Toista on wanha kunnon Bigsby!
 
Vahvareiden suhteen tunteet on paljon viileämpiä. Mitä nyt mustalla tolexilla varustettu Orange on mun silmään täysin luonnoton otus.

hallu: Nyt olen alkanutmiettiä, että esimerkiksi floikka on varmasti hyvä tremolo ja että semmoista sopisi kokeilla..
 
Lukkovirittimet ne itseäkin kiinnostaisi. Kokemusta ei ole, mutta kuvittelisin, että auttavat huomattavasti kielten vaihdossa ja ehkä vireenpidossa.
 
Floikka kuitenkin tökkii vastaan muistakin syistä kuin rumuudesta ja assosisaatiosta "huonoon" musiikkiin. Mielestäni varsinaiset floikkatemput kuulostavat tylsiltä ja väsyneiltä (vain minun mielipiteeni, ei herneitä nenään, kiitos) mutta sehän menee epävireeseen bendailtaessa? Eli jos venytän vaikka kahta kieltä ja haluaisin sen lisäksi kolmannen kielen soivan, niin eikö tämä kolmas kieli ole epävireessä, koska floikan jouset antavat bendauksessa periksi? Ja sama ongelma on jo yhden kielen venytyksessä ja toisen kielen venyttämättömänä soimisessa...? Vai onko kaikki vain kuvitelmaa...
 
Itse en ole koskaan suoranaisesti inhonnut teleä, mutta se on vaan ollut mitäänsanomaton kitara, jossa on ruma ja typerännäköinen lapa.

Kannattaa hommata suosiolla floikallinen ja floikaton kitara. Itse asiassa pitaa olla keppeja joka lahtoon ja tyyliin. Nain estetaan myos julmettu spekulointi jos kitaroita on lian vahan. GAS nostaa paataan heti jos tilanne on tuo.
 
Nyt soittelen lahinna jazzia ja bluestuubaa, mutta jos tulee tilutushimo niin napataan Kramer nurkasta ja vispataan floikkaa silmat kierossa.

Olen ilmeisesti tullut wanhaksi, kun ennen niin rumana pitämäni tele on alkanut jostain kumman syystä houkuttamaan. Ja jazz lootat samaten.

Laulava Kylätohtori: Lukkovirittimet ne itseäkin kiinnostaisi. Kokemusta ei ole, mutta kuvittelisin, että auttavat huomattavasti kielten vaihdossa ja ehkä vireenpidossa.
 
Floikka kuitenkin tökkii vastaan muistakin syistä kuin rumuudesta ja assosisaatiosta "huonoon" musiikkiin. Mielestäni varsinaiset floikkatemput kuulostavat tylsiltä ja väsyneiltä (vain minun mielipiteeni, ei herneitä nenään, kiitos) mutta sehän menee epävireeseen bendailtaessa? Eli jos venytän vaikka kahta kieltä ja haluaisin sen lisäksi kolmannen kielen soivan, niin eikö tämä kolmas kieli ole epävireessä, koska floikan jouset antavat bendauksessa periksi? Ja sama ongelma on jo yhden kielen venytyksessä ja toisen kielen venyttämättömänä soimisessa...? Vai onko kaikki vain kuvitelmaa...
 
Itse en ole koskaan suoranaisesti inhonnut teleä, mutta se on vaan ollut mitäänsanomaton kitara, jossa on ruma ja typerännäköinen lapa.
 
No mulla on yhdessä kitarassa kelluva tremolo ja oikeassa olet noiden bendien suhteen, mutta enimmäkseen bendailujen epävireisyys on kompensoitavissa soittotatsilla ei se niinkamalan radikaali ole. Sitä paitsi jos sitä kieltä, jonka nuottiin on bendaamassa painaa samalla, niin se hiukan himmaa sitä vireen laskua, mutta kyllä se laskee se vire ja siinä pitää sitä toista kieltä pikkuisen bendata mukana. Itse en paljoa venyttelyä harrasta, mutta tuohan se on kelluvan tallan huonopuoli. Vireenlaskua pystyy pikkuisen myös kompensoimaan siitä kammesta jolla voi pitää vastaan, mutta vaatii vähän harjaittelua saada se luontevaksi. Sehän on niin, että kelluvan tremolon kanssa siinä on yksi liikkuva elementti lisää hallittavana eli soittaminen on astetta vaikeampaa, mutta toisaalta sitä liikkuvaa elementtiähän siinä on tarkoitus hyödyntää.
 
Itse en harrasta mitään floikkatemppuja enkä tykkää muutenkaan sukeltaa tremololla isommin, mutta maltillisessakin käytössä vireenpidosta on mielestäni hyötyä. Kyllähän floikka ruma on kuin perhana ei siitä mihinkään pääse. enkä ole floikkaa hankkimassa (tuo kelluva wilkinssoni on ihan riittävä ja tykkään straton tremolosta myös), mutta tämän topikin aiheeseen liittyen se ei aiheuta mulle mitään oksennusrefleksiä, vaan on yksi ratkaisu muiden joukossa tremoloksi.
 
Itseasiassa jos olisin äärimmäisen vireistä kampikeppiä hakemassa, niin se Steinbergerin lavaton skitta (missä käytetään niitä kieliä joissa on klunssi molemmissa päissä) olisi kaikkein kiinnostavin ja saattaa edustaa jonkinlaista parhautta vireenpidon saralla.
 
Tele, Strato, Pauli ja SG ovat mielestäni lankkuitaramaailman neljä arkkityyppiä, jotka oikeastaan määrittää ne päälinjat ja joihin vertaamalla ilmiöitä kuvataan. Niistä kaikki alkoi ja niihin kaikki aina kiertyy takaisin.

hallu: No mulla on yhdessä kitarassa kelluva tremolo ja oikeassa olet noiden bendien suhteen, mutta enimmäkseen bendailujen epävireisyys on kompensoitavissa soittotatsilla ei se niinkamalan radikaali ole. Sitä paitsi jos sitä kieltä, jonka nuottiin on bendaamassa painaa samalla, niin se hiukan himmaa sitä vireen laskua, mutta kyllä se laskee se vire ja siinä pitää sitä toista kieltä pikkuisen bendata mukana. Itse en paljoa venyttelyä harrasta, mutta tuohan se on kelluvan tallan huonopuoli. Vireenlaskua pystyy pikkuisen myös kompensoimaan siitä kammesta jolla voi pitää vastaan, mutta vaatii vähän harjaittelua saada se luontevaksi. Sehän on niin, että kelluvan tremolon kanssa siinä on yksi liikkuva elementti lisää hallittavana eli soittaminen on astetta vaikeampaa, mutta toisaalta sitä liikkuvaa elementtiähän siinä on tarkoitus hyödyntää.
 
Joo. Ongelmia tulee esim. Hendrix-tyylisessä soitossa, missä >12 nauhoilta bendaillaan ja samaan aikaan soi vapaita kieliä. Itse taas bendailen jatkuvasti, joten eipä taida oikein sopia omaan tyyliin tuo floikka - tai oikeastaan mikään muukaan kelluva systeemi. Jossain kohtaa tietysti tuollaiset kompensoinnit voisivat toimia, mutta kyllähän jatkuva kompensointi ja siihen keskittyminen vie huomiota itse soitolta. Tosin taitaa sitä kovemmankin luokan miehet soitella sujuvasti floikilla ym. joten miehestähän se on kiinni. Mutta ehkä se ei vaan ole mun juttu. :) Joskus >10 vuotta sitten kokeilin staratoa kelluvana ja muistelisin, ettei oikein toiminut silloinkaan, vaikka tuli bendailtua ym. paljon vähemmän...

Väkisinkin tulee mieleen Teemalla jokin aika sitten esitetty dokumentti Fender Stratocasterista. Kai sen takoitus oli lähestyä aihetta muotoilun historian näkökulmassa. Ohjelmassa pulut paskoi Lespan päällä.

Alex_K: Yök, yök, yök yök.
 
Jotenkin tuo natural-pinta on vaan niin vitun pahka-kaluste-painajaismaisen perseestä.

FensonGibder: Jotenkin tuo natural-pinta on vaan niin vitun pahka-kaluste-painajaismaisen perseestä.
 
Itsekin tykkään maalatusta (http://jucciz.com/jucciz.com/gfx/guitars/nocaster.jpg) enempi, mutta eipä se naturaalikaan ruma ole.

Jucciz: Itsekin tykkään maalatusta (http://jucciz.com/jucciz.com/gfx/guitars/nocaster.jpg) enempi, mutta eipä se naturaalikaan ruma ole.
 
Tuo onkin ainoa oikea väri telelle.
 
Tosin 60-luvun customiin sopii bursti aikas mukavasti..

Laulava Kylätohtori: Floikka kuitenkin tökkii vastaan muistakin syistä kuin rumuudesta ja assosisaatiosta "huonoon" musiikkiin. Mielestäni varsinaiset floikkatemput kuulostavat tylsiltä ja väsyneiltä
 
Taidat nyt ajatella joitain Kummeli-metallisteja, jotka vatkaavat aivan randomilla kampea ylös alas säröt täysillä... :-p
 
Itse en kyllä jaksa murehtia mitään temppuja jotenkin erityisesti juuri floikkaan liittyen. Hendrix teki jo paljon aikaisemmin vaikka mitä syöksypommituksia straton vintage-tallalla. Toki usein meni vire siinä samalla, joten floikka olisi varmasti ollut Hendrixillekin mieluisampi tuollaiseen käyttöön.
Kampihan se stratossakin on, tismalleen samaa käyttötarkoitusta varten. Joka ei kait edellenkään ole äänenvoimakkuuden vatkaaminen nopeasti edestakaisin, kuten tremolo-pedaaleissa tapahtuu. ;-)
 
Hendrixiä ei kait minään temppupellenä kovinkaan yleisesti pidetä, vaan ennemminkin huippuluokan muusikkona ja kitaransoiton uudistajana. Kuten floikkaa usein käyttävää Van Haleniakin.
Noista talloista puhutaan joskus kuin olisivat melkein toistensa vastakohtia. Vireen lasku ja nosto ovat kuitenkin ne kaksi perusjuttua, jotka kummallakin tallalla on mahdollista tehdä.
 

 
Ja harvemmin se floikkakaan ihan itsekseen tuosta noin vain alkaa omin päin huonolta, tylsältä ja väsyneeltä kuulostaa. Eli eiköhän se ole käyttäjä joka kuulostaa huonolta, jos on kuulostaakseen.
Enimmäkseen kelluvalla tallalla soittavia löytyy hirmuisen suuri joukko, kuten Steve Vai, Joe Satriani, Jeff Beck, Vernon Reid jne. jne. jne. Eipä tule nyt heti heistä mieleen häiritsevän epävireisesti soittavaa tyyppiä. Tosin minulla ei kyllä onneksi olekaan absoluuttista sävelkorvaa.
 

 

 
Laulava Kylätohtori: sehän menee epävireeseen bendailtaessa?
 
Riippuu tapauksesta:
 
a.) Ei mene, jos ei ole kelluva talla. Eli kun talla on säädetty dive-onlyksi, kuten Eddie Van Halenin floikka yleensä on. Hänen soittoaan kuulleet eivät varmaankaan pidä tuota setuppia kovinkaan hirmuisena musiikillisena rajoituksena...
Toki flutterit eivät tällöin onnistu, eikä ylöspäin voi venyttää kuin vain otelautakäden sormilla. Tai jollain pedaalilla. Eli kaikki on aina kompromissia, ellei ole useampia kitaroita käytettävissä.
 
b.) Kyllä, menee lievästi & hetkellisesti epävireeseen, mikäli talla on kelluva. Kuten floikka yleensä tuppaa olemaan ja stratonkin talla varsin usein. Sekin vaikuttaa, että montako jousta on jne.
Ilmiötä lieventävät erilaiset stabiloijat, joita esim. monissa Ibanezin uusissa talloissa on vakiona (ZPS). Ja muihinkin saa kaikenlaisia virityksiä jälkikäteen ruuvailtua. Hintana noissa on se, että kammen käyttö on tällöin selvästi aiempaa jäykempää, ainakin toiseen suuntaan. Ja ne flutterit eivät ainakaan kovin hyvin onnistu, jos sellaisiakin pitäisi saada tehdyksi. Eli aina siis on jonkunlainen kompromissi.
 

 
Steinberger TransTrem on ainoa tietämäni kelluva talla, joka säilyttää kielten välisen suhteellisen vireen kampea käytettäessä. Eli sen saa kuulostamaan melkein kuin slide-kitaralta.
Lisäerikoisuutena se, että sen saa lennossa lukittua myös neljään muuhun tasavireeseen (2 alempaa ja 2 ylempää, vaihtelevat versiosta riippuen), joskin ne tilat toimivat vain "kiinteänä tallana".
Steinbergereissä on ollut muunkinlaisia talloja. Vain silloin ne toimivat em. tavalla, kun niissä lukee TransTrem. Muutoin Steinbergerienkin tallat ovat ymmärtääkseni joko kiinteitä tai enemmän perinteisen floikan kaltaisia.
 
Eddie Van Halen on parissa biisissä käyttänyt Steinberger GL2T:aa, esim. 'Get Up'. Muita TransTremin käyttäjiä en osaa nimetä. Ja Van Halenkin siis soittaa valtaosassa biisejä jollain floikan versiolla tai muulla perinteisemmällä tallalla.
 

 

 
Otsikkoon liittyen minunkin kantani telecasteriin on selvästi lieventynyt. Liekö joku yleinen vanhenemisen merkki. :-p