| Aihe: Musiikin teorian opiskelu masentaa | 1 |
|---|
 Sencify
08.10.2013 20:46:13 (muokattu 08.10.2013 20:49:57) | |
|
Tuntuu kuin kaikki olisi jo tehty.
On 12 nuottia ja muutama hassu aika-arvo joiden ympärille koko länsimainen musiikki perustuu.
Tuntuu kuin olisi umpikujassa jossa sävellyksestä on mennyt kaikki ilo, ja mitä melodiaa ikinä säveltääkään, se menee AINA johonkin skaalaan ja se vie ilon säveltämisestä ja se ei tunnu enäää "omalta".
Haluaisin kuulla aatoksianne tästä aiheesta ja ehkä piristyn ja saan uuta puhtia vastauksia lukiessani. Lisäksi haluaisin kuulla millaisia suhtautumistapoja nuotteihin käytätte säveltäessänne. | |
Tää jumppa pitää varmaan kaikkien musaa tekevien jossain kohti käydä läpi, joten jos se yhtään lohduttaa - kaikki muutkin ovat samassa veneessä siinä että kaikki on tehty jo monta kertaa.
Itseäni helpottaa ajatus siitä, että jokainen musiikkia tekevä ponnistaa sen saman historian pohjalta, ja tuo siihen musiikin virtaan yhden pienen oman pisaran. Todella harva tulee mitenkään erityisesti muuttamaan maailmaa musansa kanssa, joten siitä ei kannata ottaa liikaa painetta. Vaikka tällä hetkellä joku tekijä nauttisi arvostusta ja suosiota, sadan vuoden päästä voi olla ihan toinen ääni kellossa.
Se on tietty aina hyvä ja ajankohtainen kysymys, mistä löytää uusia ideoita. Noiden 12 sävelen (mikrointervallit messiin ja säveliä saa lisää) ja muutaman aika-arvon lisäksi on olemassa myös harmonia ja soundi, joten kyllä vielä löytyy parametrejä joilla löytyy ainakin itselle uusia ilmaisun kanavia. Mitä pidemmälle etenet musan tekemisen lumihangessa, sen työläämpää on löytää ne uudet jutut. Niin se vain menee. Niin kauan kuin se etsiminen on mielenkiintoista, sitä kai sitten jaksaa tehdä. Jos mielenkiinto lopahtaa, voi olla että kukaan muu ei ehkä osaa keksiä sitä tapaa, joka sen sinulla taas herättää. Eli itse on pitänyt omat biisit tehdä, ja löytää se motivaatio aina uudelleen tehdä se seuraava. Tulipas sekava sepustus :D
"Dr. Dominant, I presume?" | levesinet
08.10.2013 22:46:21 (muokattu 08.10.2013 23:03:50) | |
|
Yleensä musiikki ei ole vain järjestettyä ääntä. Jos lastenlaulujen sanoittaja alkaisi sinua kiusata, tuskin olisi puutetta aiheista tai epävarmuutta musiikin merkityksestä. Olisi vaan semiotiikan riemua. :D
On vuorokaudenajat ja vuodenajat ja neljä klassista elementtiä: vesi, maa, ilma, tuli.
On monenlaisia tansseja.
On musiikkia jota kuunnellaan paikallaan lumoutuneina.
On kehtolauluja, työlauluja, venelauluja, aubadeja, nokturnoja, balladeja, romansseja.
On fanfaareja ja paraatimusiikkia ja surumarsseja ja kansallishymnejä ja hengellistä musiikkia.
Improvisaatioita, meditatiivista musiikkia, taustamusiikkia, mainosmusiikkia.
Alkusoittoja, välisoittoja, loppusoittoja.
Ja väitetään että on olemassa myös ihan vaan absoluuttista musiikkia, järjestettyä ääntä, mutta mun mielestäni se on jotenkin tylsää. Ainoastaan silloin lähtökohtana voi olla tyhjä nuottiviivasto.
Mihin tarkoitukseen haluaisit seuraavaksi luoda musiikkia?
Toisin sanoen, haluatko kehittää uuden sävelkielen (mulla on suvussa yksi ammattisäveltäjä joka pyrkii tähän) vai riittäisikö että kerrot uusia tarinoita vakiintuneella ja helpommin ymmärrettävällä sävelkielellä?
Mutta jos nimenomaan skaalat alkavat kyllästyttää voit vaihtaa viritysjärjestelmää tai soittaa instrumentteja joilla on helppo poiketa vallitsevasta viritysjärjestelmästä.
Rytmejä löytyy ja niitä voi rakentaa uusia
http://www.khafif.com/rhy/rhylist.html
http://www.ethnicdance.net/rhythm_g … ry/left-e_rhythm_gallery_index.html |  nisumaka
09.10.2013 11:59:38 (muokattu 09.10.2013 12:29:19) | |
|
Tuntuu kuin kaikki olisi jo tehty.
Jos tämä olisi totta, eli kaikki olisi jo tehty, ei kultturit enää kehittyisi. Jos joskus opinnoissani pääsen venymään tasolle, että teen lopputyön, niin ehdottomasti teen sen aiheesta "Miksi musiikkiteos menestyy", pohdiskelen sitä. Teoriani mukaan krittisiä osatekijöitä on kolme: kultturi, aika ja paikka. Huomaa, mikä puuttuu. Korkeatasoinen osaaminen uupuu tuosta. Taidon (=riittävä osaaminen) olen laittanut kulttuurin alatekijäksi, mutta en ala niin laajalti asiaa tässä avaamaan, ja sitä paitsi olen vakavissani, että tästä aiheesta teen ainakin seminaarityön tasoisen tutkielman, sillä niin paljon tällaiset asiat minua kiinnostavat.
Miten tämä liittyy tähän ketjuun. No alkuperäiselle kirjoittajalle voisin sanoa, että koska tulee uusia kulttuureja ja olemassa olevat kehittyvät (ainakin muuttuvat), niin varmasti tarvitaan uusia musiikkiteoksia. Vaikka ne muodostetaan olemassa olevista "vanhoista" komponenteista, niin silti ne kuvastavat omalla tavallaan ihmisten tunteita ja kuuluvat uuteen ja kehittyneeseen kulttuuriin, aikaan ja paikkaan, joten älä menetä motiiviasi.
** Palveluitasi tarvitaan ;-) ** | |
Sencify: Tuntuu kuin kaikki olisi jo tehty.
On 12 nuottia ja muutama hassu aika-arvo joiden ympärille koko länsimainen musiikki perustuu.
Oot sä laskenut kuinka monella tavalla 12 nuottia voidaan ryhmittää 3 tai 4 nuotin ryhmiksi?
Kaikkea ei oo todella tehty!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |  filtteri
09.10.2013 14:35:36 (muokattu 09.10.2013 14:38:12) | |
|
Ongelma on usein siinä, et haluaa tehdä musiikkia, joka on jo tehty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi musiikkia, jota ei olisi tehty. Tämä näkyy juuri noissa oletuksissasi "12 säveltä" ja "länsimainen musiikki". Musiikin teorian masentavuus ja "kaikki on jo tehty" ovat omasta mielestäni lisäksi eri kysymyksiä. Näiden linkkaaminen kertoo mielestäni jotakin siitä, mitä pidät musiikkina.
Tietty kuten edellä jo mainittiin, on tärkeää kysyä itseltään, miksi tekee musiikkia ja mitä varten, eli esim. kuinka kulttuurisidonnaista ja "naturalistista" musiikkia haluaa tehdä - haluaako olla vahvemmin uudistaja vai viihdyttäjä. Mitä vahvemmin haluaa olla kulttuurisidonnainen ja vanhojen traditioiden edustaja, sitä enemmän flirttailee ja temmeltää jo kirjoitetun musiikin keskellä.
Tietty sekin vaikuttaa aika paljon, uskooko mihinkään absoluuttiseen sävelkieleen, esim. puhtaisiin intervallisuhteisiin tai luonnollista kieltä mukailevaan musiikkiin.
Olen Dr. Dominantin kanssa samaa mieltä siitä, että parametrejä on paljon, ja niitä voi hyvinkin rassailla, ja jopa siinä määrin, että yhteys vanhaan traditioon säilyy sopivasti, jos niin haluaa. Itse pidän esim. J.S Bachia vieläkin melko uniikkina (omaleimasena - sitähän usein tavoitellaan!), ja hän operoi kuitenkin melko samoilla leluilla kuin muutkin säveltäjät - hän yksinkertaistettuna vain syvällisempi ja taidokkaampi. Omasta mielestä soundi on oleellinen parametri nykyään - siirrytään pois diskreetistä musiikista. Toinen on polyrytmiikka ja polyfonia. Syvällisyys vie lisäksi pois keskuksesta / massasta.
On tärkeää ymmärtää, että analyysi (asioiden merkityksien todellinen ymmärtäminen ja osiin purkaminen) on oleellista, jos haluaa tehdä jotakin eri tavalla, koska ilman analyysiä päätyy vain yhdistelemään asioita valmiiksi pureskellussa kultturillisessa kontekstissa. Musiikki koostuu äänistä. Ääni on värähtelyä väliaineessa... hyvä tulee. | |
Miksi pitää yrittää tehdä uraauurtavaa, uutta ja erilaista ja mitä vain?
Itse teen musiikkia mistä pidän. Piste. Ihan sama onko se tehty kymmeniä kertoja vai ei. | |
Sencify: Tuntuu kuin kaikki olisi jo tehty.
On 12 nuottia ja muutama hassu aika-arvo joiden ympärille koko länsimainen musiikki perustuu.
Tuntuu kuin olisi umpikujassa jossa sävellyksestä on mennyt kaikki ilo, ja mitä melodiaa ikinä säveltääkään, se menee AINA johonkin skaalaan ja se vie ilon säveltämisestä ja se ei tunnu enäää "omalta".
Eikös tuo ole aikalailla paras syy olla asiasta stressaamatta :) Ei vaan, mutta luulen, että et vaan näe metsää puilta. Todennäköisesti kuitenkin tunnistat oman tyylis isommista kokonaisuuksista. Tai sen tunnistaa joku muu.
tender.insanity: Miksi pitää yrittää tehdä uraauurtavaa, uutta ja erilaista ja mitä vain?
Itse teen musiikkia mistä pidän. Piste. Ihan sama onko se tehty kymmeniä kertoja vai ei.
Tämä. Eikä se oo ihan sattumaa että me ihmiset pidetään samoista asioista. Laulaahan ne linnutkin keskenään samoja lauluja. Lähes päivittäin keitän samanlaista kahviakin kuin muut ja aina se vaan maistuu. En haluaisi mitään erikoiskahvia vaan sen takia, että kukaan muu ei ole sitä tehnyt. Tai siis haluaisin, mutta ehkä vain kuriositeettina sen kerran tai pari.. | |
Voisin lisätä että jos soitat kaksi nuottia yhtä aikaa, toinen voi valita 11 eri tavalla (jos ei on sama kun ensimmäinen). Jos soitat kolme, niin kolmas voi valita 10 eri tavalla... jos soitat neljä nuottia yhtä aikaa, sinulla on jo 990 eri vaihtoehtoja yhdistää ne nuotit. Lisää tähän äänensävy, aika (eli rytmi) jne, ja huomaat että mahdollisuudet niillä nuoteilla ovat loputtomia.
En kuitenkaan suosittelisi teorian käyttäminen lähtökohtana musiikkin tekemiseen... teoria ei *määrää* mitä kuulostaa hyvältä vaan se on päinvastoin tapa kuvailla sitä. | |
Sencify: Tuntuu kuin olisi umpikujassa jossa sävellyksestä on mennyt kaikki ilo, ja mitä melodiaa ikinä säveltääkään, se menee AINA johonkin skaalaan ja se vie ilon säveltämisestä ja se ei tunnu enäää "omalta".
http://2.bp.blogspot.com/-93quBxxNw … /s1600/Synthetic+Scales+(Pitch+Sets).jpg |  Feline
13.11.2013 15:57:18 (muokattu 13.11.2013 15:59:15) | |
|
Minuakin masentaa. Tällä hetkellä teoria ja käytäntöharjoittelussa vitossointuja ja voeh, kyllähän noita mahdollisuuksia on vähän liikaakin mitä näitten kanssa voisi tehdä. Ja näitten äänien lisäksi vielä erilaiset rytmitykset ja muut omituisuudet, pää menee sekaisin tyhmällä.
Eli lienee päinvastainen ongelma aloittajan kanssa? | |
Feline: Minuakin masentaa. Tällä hetkellä teoria ja käytäntöharjoittelussa vitossointuja ja voeh, kyllähän noita mahdollisuuksia on vähän liikaakin mitä näitten kanssa voisi tehdä. Ja näitten äänien lisäksi vielä erilaiset rytmitykset ja muut omituisuudet, pää menee sekaisin tyhmällä.
Eli lienee päinvastainen ongelma aloittajan kanssa?
Ai, musta teorian opiskelu on kivaa ja aina kun opin jotain uutta keksin tapoja soveltaa sitä omaan soittooni!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Ai, musta teorian opiskelu on kivaa ja aina kun opin jotain uutta keksin tapoja soveltaa sitä omaan soittooni!
No sie nyt ootkin "vähän" edistyneemmällä tasolla :D Mie vaan opin jotain uutta ja sitten mietin että miten tämän nyt sais ohjelmoituu tuonne päähän ja näppeihin ja mitä ihmettä mie tällä teen ja miks tää on näin tahmeeta (niin päässä ku näpeissäkin). Ehkä mieki joskus isona osaan :) | |
Feline: Minuakin masentaa. Tällä hetkellä teoria ja käytäntöharjoittelussa vitossointuja ja voeh, kyllähän noita mahdollisuuksia on vähän liikaakin mitä näitten kanssa voisi tehdä. Ja näitten äänien lisäksi vielä erilaiset rytmitykset ja muut omituisuudet, pää menee sekaisin tyhmällä.
Eli lienee päinvastainen ongelma aloittajan kanssa?
Huomaa, että monissa teoriajutuissa käyttökohteita on rajattomasti, ei niitä ihan kaikkia tarvi osata :) Jos löydät sen yhen jutun, jonka voit tuoda omaan musaas, niin sen avulla todennäköisesti muistat sen teorian ja voit sitä sitten tarvittaessa myöhemmin miettiä muihinkin juttuihin. Se on työkalu. Jos opit mikä on saha, ei tarvi kun hoksata, että sillä saa asioita poikki. Ei tarvi valmiiks käydä läpi kaikkia skenaarioita, joissa saatat sahaa tarvita.
Paitsi jos oot koulussa. Mut koulut onkin vähän sellasia.
Törmäsin muuten joskus muusikkoon, joka pänttäsi asteikkoja ulkoa sävelten niminä ilman sen kummempaa logiikkaa. Ei siksi, että se niitä tarvisi, oli vaan kuullut, että kaikki (yleiset) asteikot pitää osata. Ei ihme että maistuu teoria hieman puulta sellasessa tilanteessa :) | |
Muistaisin joskus katselleeni videota jossa japanilainen äijä "musisoi" repimällä paperia. Että siitä niin.
"Kyllä nyt jää Jonekin toiseksi, ADEHD on uusi päällikkö äiä" -Stradlin | |
baron: Ai, musta teorian opiskelu on kivaa ja aina kun opin jotain uutta keksin tapoja soveltaa sitä omaan soittooni!
Jep.
Joka paiva pienin annoksin eteenpain. Nukkumaan mennessa on mukavaa lueskella teoriaa ja laulella mielessaan melodioita. Nyt kahlaan taas Bert Ligonin Jazz Theory Resources kirjaa.
En allekirjoita. | |
Sencify: Tuntuu kuin kaikki olisi jo tehty.
On 12 nuottia ja muutama hassu aika-arvo joiden ympärille koko länsimainen musiikki perustuu.
Tuntuu kuin olisi umpikujassa jossa sävellyksestä on mennyt kaikki ilo, ja mitä melodiaa ikinä säveltääkään, se menee AINA johonkin skaalaan ja se vie ilon säveltämisestä ja se ei tunnu enäää "omalta".
Haluaisin kuulla aatoksianne tästä aiheesta ja ehkä piristyn ja saan uuta puhtia vastauksia lukiessani. Lisäksi haluaisin kuulla millaisia suhtautumistapoja nuotteihin käytätte säveltäessänne.
Kokeile kirjoittaa musiikkia ilman soittimia tai tietokone ohjelmia. Piirrä se. Kuvittelet eka jotain ja sitten yrität luoda sen suoraan. Sitten pyydät jotain muuta soittamaan ja kuuntelet että mitä olet saanut aikaiseksi.
Unohda kaikki teoria ja nuotit (nuottejanhan on muuten oikeasti loputtomasti oktaavissa) ja lähde liikkeelle jostain mitä haluat sanoa. | |
Joo, ainakin länsimainen populaarimusa menee aika pitkälle tiettyihin skaaloihin, tiettyyn sävellajiin ja tietyillä soinnulla. Mutta minusta on myös mielenkiintoista huomata, kuinka vähän pakkaa tarvitsee sekoittaa, kun se jo kuulostaa oudolta tai vaikealta. Mitä keskeisempään itsestäänselvyyteen puuttuu, sitä pienempi muutos tuottaa uuden vaikutelman. Silloin lopputulos voi olla tuoreen kuuloinen.
Mitä tulee skaaloihin, niin esim popmusassa voi aivan hyvin melodiassa käyttää asteikon ulkopuolisia säveliä. Esim. C-duurissa kaikki mustat koskettimet ovat käyttökelpoisia, mutta pitää vaan tietää miten niitä käyttää. Ok, sitten se on kohta kromaattinen skaala, mutta jos länsimaisessa musiikissa mennään kovasti mikrotonaaliteettiin, sitä ei välttämättä ihmiset tajua. Voi olla että ne kuulee sen vain epävireisyytenä.
Nykyaikana ei enää odotetakaan säveltäjiltä kauheasti uusia ideoita tai kokonaan uutta sävelkieltä. Riittää että se kuulostaa tuoreelta tai että se kuulostaa persoonalliselta. Ja persoonallinen tyyli on usein vain rohkeutta ja oman maun kärjistämistä. Eli sen sijaan että keksisi uutta, tekeekin vain sitä omaa vanhaa juttuaan ja oikein liioittelee kaikkea mistä itse pitää. | |
Riittää että se kuulostaa tuoreelta
Palaan teoriaani siitä, miksi jokin teos menestyy. Ratkaisevat tekijät ovat kulttuuri, aika ja paikka. On varmasti tosi hankala kehittää tänään sellaisia uusia tyylisuuntia, kuin esimerkiksi Hendrix loi aikoinaan. Komppaan täysin tuota ajatusta, että sävellykset on saatava kuulostamaan tuoreelta siinä kulttuurissa, johon ne kuulluvat. Miksi siis masentua? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
