Koskettimet ›

tarmo: Jos tästä saa aikaiseksi jonkun elämää suuremman koulukuntakysymyksen, täytyy olla pahasti metsässä.
 
Mun mielestä voi kyllä keskustella siitä mikä olisi ideaali vaikka monta tietä hyvään lopputulokseen onkin olemassa.

Mä mietin sitä joku päivä että miksi ylipäätään yritetään digipianolla matkia akustista,miksei se voisi olla oma soittimensa kuten on esim kitarassa,on akustinen ja sähkökitara?
 
Mitä soittamisen aloittamiseen niin metsään mennään siinäkin jos soittamisen ilo annetaan vain niille kenen vanhemmilla on mahdollisuus hankkia akustinen piano harjoittelua varten. Sehän rajaa jo esim kerrostaloasukit pois. Ainakaan meidän perheen soittomääriä ei kukaan kestäisi kerrostalossa.
 
Itse soitin ensimmäiset vuodet digipianolla ja vasta myöhemmin sain akustisen. Kuitenkin oon sitä akustistakin oppinu soittamaan niin että soittokeikkoja oon tehnyt. Oletan ettei kukaan pyytäisi esiintymään jos soittoni olis ihan karmeaa kuultavaa. Tosin en soita klassista vaan kevyttä musiikkia enimmäkseen. bachia tosin soitan,musta pitikin alunperin tulla kirkkomuusikki mut suuntauduin sitte toisenlaiseen musiikkiin.
 
Mutta kyllä mä itse ainakin oon sitä mieltä,soittotuntumasta yms että se on joka pianossa omanlainen. Mun Fazerin peruspianolla sama biisi kuulostaa erilaiselta kuin työpaikan yamaha u3:lla tai flyygelillä. Oon elämöni aikana soitellu aika monenlaisilla pianoilla ja niissä on isoja eroja, samoin digipianoissa on huimia eroja. Kotiin pitänee hankkia parempilaatuinen piano jahka tyttömme kasvaa ja soittotaito kehittyy.

Niin ja en tiedä siis onko olemassa jotain koulukuntia ja tarviiko niitä ees olla,oman tytön aloittaessa soittoharrastusta viime talvena,törmäsin kuitenkin siihen asiaan että yksi ope sanoo että ehdottomasti akustinen ja toinen sanoo ettei ole alkuvaiheessa väliä onko akustinen vai ei, pääasia että joku soitin löytyy. Ja mielipide määrittyi sen mukaan oliko kyse klassisen opesta vai kevyen musiikin opesta.

Kaanma: Mä mietin sitä joku päivä että miksi ylipäätään yritetään digipianolla matkia akustista,miksei se voisi olla oma soittimensa kuten on esim kitarassa,on akustinen ja sähkökitara?
 
Funny thing, alun perinhän hammondin klassikkomallien oli ymmärtääkseni tarkoitus kuulostaa kirkkouruilta ja rhodesin akustiselta pianolta. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Dolly_Keys: Funny thing, alun perinhän hammondin klassikkomallien oli ymmärtääkseni tarkoitus kuulostaa kirkkouruilta ja rhodesin akustiselta pianolta. Vaan kuinkas sitten kävikään?
 
Funny thing, ihmisillä on ollut korvat päässä jo viime vuosisadan puolella. Ei noiden soittimien kehittäjillä ole ollut missään vaiheessa tarkoitus emuloida akustisten soittimien sointia. Mellotronin pianokasettikin kuulostaa "autenttisemmalta" akustiselta pianolta kuin mikään Rhodes-malli.
 
___
 
Ihan nuorille soittajille pianon perustekniikkaa opeteltaessa tärkeintä on saada oikeat äänet syttymään rytmisesti oikeaan aikaan oikeilla sormituksilla. Tuossa kun onnistutaan, ollaan jo todella pitkällä. Digitaalipiano, jossa on painotettu koskettimisto, on nuorellekin aloittelijalle aivan riittävä - synakosketuksen lepsumpi vastus taas ei kehitä käsivarren+ranteen+sormien yhteispeliä ja kontrollia.
 
Ideaalitilanne on kallein mahdollinen flyygeli isossa akustoidussa 24/7 käytössä olevassa harjoitushuoneessa. Siinä, keskusteltu.

Kaanma: Mä mietin sitä joku päivä että miksi ylipäätään yritetään digipianolla matkia akustista,miksei se voisi olla oma soittimensa kuten on esim kitarassa,on akustinen ja sähkökitara?
 
Mä ajattelen, että digivehkeelläkin pystyy parhaimmillaan kohtuullisen hyvin matkimaan akustista, mutta se ei olekaan pääpointti vaan juuri nimenomaan tämä, että kyseessä onkin oma soittimensa, jolla voi jo nyt saati sitten tulevaisuudessa tehdä vaikka mitä!
 
Minun mielestä sähkömekaaniset soittopelit - itselläni oli Rhodes - olivat kivoja vaikkei ne pianoa kauheasti muistuttanut paitsi ehkä siinä, että Rhodesia sai painella aika jämäkästi sormillaan.
 
Pitkä aika meni, että sähkösoittimet olivat omaan makuuni tylsähköjä, mutta nyt ne tuntuu taas kivoilta. Olisi suorastaan ihme jos saisin käyttööni jonkun Korg Kronoksen tai Nord Stagen jos niillä ei jotain jännittävän kuuloista aikaan saisi oli vasaria tai ei...
 
Ja mielipide määrittyi sen mukaan oliko kyse klassisen opesta vai kevyen musiikin opesta.
 
En ole musiikillisen kiinnostuksen mukaan jyrkästi kallellaan mihinkään tyylisuuntaan vaan tilanteen mukaan ja taitojen mukaan mennään eteenpäin. Eniten tällä hetkellä pidän ehkä jos itse soittaa pitää elokuvien tunnussävelmistä ja erilaisten tunnelmien luomisesta.
 
Mitä vanhemman ajan tyylisuunnasta on kyse, sen vähempi löytyy innokkaita soittokavereita tai laulajia. Itse taas yleensä innostun vanhemmista tyyleistä ja tällä tavoin yhä "klassisemmat" tyylisuunnat tulee vastaan.
 

 
Mun mielestä voi kyllä keskustella siitä mikä olisi ideaali vaikka monta tietä hyvään lopputulokseen onkin olemassa.
 
Mites me jotka ei pyritä mihinkään maatamullistavaan lopputulokseen paitsi ehkä pienessä kännissä voi käydä mielessä, että olis kiva olla kova tekijä tälläkin alalla, mutta toiminta todellisuudessa ja treenimäärä on linjassa pikemminkin keskinkertaisuuden kanssa :D
 
Todellinen pyrkimys ehkä siis jotain sentapaista, että elämä olisi jotenkin sisältörikkaampaa ja tulisi uusia kivoja tilanteita vastaan musiikin ansiosta vaikka jonain täysin uusien aluevaltausten takia...

on olemassa kaks eri koulukuntaa totta, mutta lähinnä siitä aiheesta pitääkö pianonsoittoa ylipäätään opiskella vai ei..

Mä en tarvis keikkaliksaa ollenkaan vaan voisin soittaa ilmaiseksi,
jos olis varaa palkata pari roudaria kuljettamaan aina flyygeli paikalla
Parasta jos vois pimputelle Stainway&Sons vehkeellä
 
siitä ei enää soundi parane eikä kyllästy.
Pikku Baarissa porukka vois vaikka seisoo ulkona ja kuunnella,
kun bändi ois ahtautunut sisälle.
 
PS. pianon soittoo mitä sitä turhaan opettelemaan ja aikaa kuluttaa
 
Soittamaan oppiii vain soittamalla.. Elämä lyhyt!

Jo kauan sitten jossain sanottiin ettei puuta riitä enää kuin muutamaksi vuodeksi näihin kunnollisiin flyygeleihin. Sanottin että viljellyt puut ei kelpaa.

Har.64: Jo kauan sitten jossain sanottiin ettei puuta riitä enää kuin muutamaksi vuodeksi näihin kunnollisiin flyygeleihin. Sanottin että viljellyt puut ei kelpaa.
 
Eikä norsunluuta valkoisiin koskettimiin!
Yksi mun kaverini osti vanhan flyygelin pelkästään sen takia että siitä soi kunnon koskettimet sen uuteen flyygeliin!

Janus: Osapuilleen staccato-mittaisen soinnun soittaminen ilman pedaalia, ja pedaalin painaminen pohjaan heti sormien irrottua koskettimistolta.
 
Kyllä mäkin työskentelen digitaalisilla kosketinsoittimilla ja pianoilla, mutta treenaan mahdollisuuksien mukaan akustisilla ja elektromekaanisilla soittimilla.
 
Sama täällä. Mulla itse asiassa onkin kotona pelkästään digipiano (Rolandin RD-700SX).
 
Mutta: paikallisen seurakunnan pääkanttori on niin mukava että antaa mun käydä treenailemassa paikallisen seurakuntakeskuksen salissa Yamaha S6:lla aina kun siellä on ovet auki ja sali on tyhjillään :D
 
S6 on siis niitä Yamahan parempia käsintehtyjä flyygeleitä. Ja tuo täkäläisen seurakuntakeskuksen salin yksilö on oikeastikin aivan loistava soitin.

Burnoutlander: Jos olet varma että soitat pelkkää klassista ja olet palavasti kiinnostunut soittamisesta niin soita akustisella. Jos soitat mitä tahansa muuta(kin) niin soita akustisella kun se on mahdollista ja käytännöllistä, mutta varaudu siihen että suuri osa keikoista, treeneistä, jne soitetaan digivehkeillä.
 
Allekirjoittanut toivottaa digivehkeet tervetulleeksi sen takia, että ylipäätään pystyy tekemään mitään musiikin saralla. Mielestäni huomattavasti vähemmän ammattilainen tulee oltua silloin jos ei treenaa juuri ollenkaan eikä keikkaile.
 
Digivehkeillä pystyy lisäksi tekemään sellaista mitä akustisilla ei.
 
Sitä miltä tuntuu ja kuulostaa kun akustisesta pianosta painaa koskettimen pohjaan ja ääni kantautuu kaikukopan ja tilan kautta korviin ei voida eikä pystytä koskaan matkimaan digitaalisesti.
 
Itse näkisin, että digitaalisoittimet on niin uusia, ettei kaikkea ole vielä koettu. Siinä missä 1980-luvulla ne ei olleet kovin kiinnostavia, tilanne on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut.
 
Vanhempia digipianoja hauskempi soitin oli Rhodesini. Nyt uudet on mielestäni todellisessa keikkatilanteessa hauskempia.
 
Jos vähänkään aikoo keikkailla, keikoilla soitetaan sellaista musiikkia mikä sinne sopii ja mitä pystytään. Omasta mielestä kaikkein hienostuneinta tai haastavinta musiikkia ei välttämättä näissä tilanteissa voi esittää.
 
Koska digivehkeiden avustuksella pystyy keikkailemaan pienellä miehityksellä jopa yksin, on se silti yksi hyvä tie jos ajateltaisiin, että "vakava vaihtoehto" olisi hakeutua johonkin sinfoniaorkesteriin ja soittaa niissä yhteyksissä pianoa. Taiteelliset vapaudet voisi kaventua ja tie nousta muutenkin pystyyn.
 
Digivehkeiden helpon kuljetettavuuden takia on mahdollista hakeutua helpommin itselle sopiviin keikkapaikkoihin. Toistaiseksi suunta on ollut yleensä siellä missä viini virtaa ja laulu soi...

Janus:
Ihan nuorille soittajille pianon perustekniikkaa opeteltaessa tärkeintä on saada oikeat äänet syttymään rytmisesti oikeaan aikaan oikeilla sormituksilla. Tuossa kun onnistutaan, ollaan jo todella pitkällä. Digitaalipiano, jossa on painotettu koskettimisto, on nuorellekin aloittelijalle aivan riittävä - synakosketuksen lepsumpi vastus taas ei kehitä käsivarren+ranteen+sormien yhteispeliä ja kontrollia.

 
Tämä.
 
En tiedä, onko se omaa kermaperseyttäni, mutta mitä tulee digipianoihin, nirsoilen. Kokoikäni olen soittanut lähes ainoastaan akustisella pianolla, tai flyygelillä. Digipianoilla sitten leikitään, pimputetaan ja soitetaan hassunhauskoja synasaundeja.
 
Sanottakoon vielä se, että kallistun inasen klassiseen päin, jolla toki on oma vaikutuksensa mielipiteeseeni. Vain ja ainoastaan akustisella tästäkin huolimatta saa oikean kosketuksen pianoon, soittipa sitä sitten klassista tai discopurkkapoppia.

Aika härkä: Tämä.
 
En tiedä, onko se omaa kermaperseyttäni, mutta mitä tulee digipianoihin, nirsoilen. Kokoikäni olen soittanut lähes ainoastaan akustisella pianolla, tai flyygelillä. Digipianoilla sitten leikitään, pimputetaan ja soitetaan hassunhauskoja synasaundeja.
 
Sanottakoon vielä se, että kallistun inasen klassiseen päin, jolla toki on oma vaikutuksensa mielipiteeseeni. Vain ja ainoastaan akustisella tästäkin huolimatta saa oikean kosketuksen pianoon, soittipa sitä sitten klassista tai discopurkkapoppia.
 
Mä siirryin sanoista tekoihin ja rupesin soittamaan digipianolla kun hommasin juuri uuden Yamaha CP4:sen. Ainakin nyt pääsee helpommin soittamaan ja treenaamaan kuin ennen. Vehje on onneksi niin kevyt, että sitä jaksaa itse nostaa.
 
Täytyy myös itse toimia siihen suuntaan, että saisi vaikutelmaa itselle sopivaksi. Viimeksi kytkin vehkeeseen kokeeksi Genelec monitorit ja meinasin laittaisiko tänään omatekoisen aktiisubwooferin mukaan, jotta ollisi lähempänä oikeaa flyygeli- ja orkesteritunnelmaa...
 
Jatkossa myös kuuloketilanne pitää miettiä uudestaan ja ostaa ehkä jotkut paremmat.
 
Digipianoilusta voi olla seurauksena, että akustisen pianonkaan kohtaaminen ei ujostuta kun on enempi treeniä takana!

Harkitsen juuri oikean ja digipianon välillä niin tuli tämä keskustelu eteen.
 
Mun näkemys koulukunta keskusteluun:
Kotona soitetaan oikeaa pianoa ja oikeissa hommissa digipianoa.
 
En muista milloin olisin nähnyt akustisen pianon ns. "tositoimissa". Siis pois lukien klassisen musiikin. Niin studioissa kuin keikoilla näkee ainoastaan digipianoja.
 
Jos on tottunut kotona hifistelemään hyvällä akustisella, niin miten taittuu keikka digipianolla kun ääni kuuluu huonosta mono monitorista?

Vaihe: Harkitsen juuri oikean ja digipianon välillä niin tuli tämä keskustelu eteen.
 
Mun näkemys koulukunta keskusteluun:
Kotona soitetaan oikeaa pianoa ja oikeissa hommissa digipianoa.
 
En muista milloin olisin nähnyt akustisen pianon ns. "tositoimissa". Siis pois lukien klassisen musiikin. Niin studioissa kuin keikoilla näkee ainoastaan digipianoja.
 
Jos on tottunut kotona hifistelemään hyvällä akustisella, niin miten taittuu keikka digipianolla kun ääni kuuluu huonosta mono monitorista?
 
Mielestäni mielekkäämpi harkinta tulisi siinä vaiheessa kun pääsee tarkemmin harkitsemaan minkälainen olisi akustinen vaihtoehto ja minkälaisessa tilassa se sijaitsisi? Minkälainen digivaihtoehto tulisi parhaiten kyseeseen kun oma tarve on tarkemmin tiedossa?
 
Ehkä johdonmukaista olisi lähteä sieltä liikkeelle 1. ketkä ovat soittimen käyttäjät, 2. minkälainen tarve on kyseessä, 3. minkälaisessa tilassa soitetaan - onko se sama koko ajan vai vaihteleeko jne...

Vaihe:
Jos on tottunut kotona hifistelemään hyvällä akustisella, niin miten taittuu keikka digipianolla kun ääni kuuluu huonosta mono monitorista?
 
Mulla on himassa akustinen flyygeli ja keikoilla digipiano. Joskus harvoin keikkapaikalla on vireessä oleva flyygeli ja silloin käytän tietenkin sitä.
 
Kyllähän monet ottaa keikallekin erilaisia kiippareita.
Keikalla soundia "häiritsee" jo muun bändin soitto eli kyllä se digisoittimen monitorointi menee muun vaivan ohessa.

Digipianon saundi jäljittelee akustista pianoa tai useammin flyygeliä. Miksi niin? No siksi että flyygelin saundi vaan parhaimmillaan on ihan mielettömän hieno ja sitä kannattaa jäljitellä. Itse olen ikäni pelannut ennakkoluulottomasti kosketinsoittimilla konserttiflyygeleistä syntikoihin. Jos ajatellaan perus flyygelin koskettimistoa niin joka ikinen kosketin on käyttökelpoinen. Samaa ei voi sanoa vaikka jostain Hammondista, jonka bassopää on lähinnä epämääräistä huminaa. Tyypillisesti käyttökelpoisinta aluetta on muutama oktaavi. Sama koskee tylysti sanottuna useimpia syntikasoundeja (kokeilkaa vaikka itse). Väitän hieman provosoivasti että akustisen kitaran (tai kitaran) suosio perustuu enemmän helppoon roudattavuuteen kuin siihen että siinä olisi soitinmaailman mahtavin soundi. Sen voi ottaa esim. mukaan bileisiin ja tehdä vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Pianisti jää yleensä nuolemaan näppejään. Siksi useimmat haluaa olla kitaristeja.
 
No sitten jos verrataan akusista ja digipianoa, niin ollaan aika karkeassa vertailussa.
 
Varsinkin akustisesta päästä sanoisin että suurin osa perus pystypianoista on aivan kuraa. Tyypillisesti varsinkin matalat äänet on uskomattoman tunkkasia ja soinnut menee tukkoon vaikka yrittäisi miten laajalle skaalalle niitä jakaa. Touchi on aivan hirvittävä eli tunnoton ja niin raskas että pitäisi vasaralla hakata koskettimet pohjaan ja koskettimet palautuvat ylös takaisin pitkän ajan päästä. Kun tämä kokonaisuus vielä ahdetaan johonkin akustiikaltaan arvelluttavaan peräkammariin ja jätetään virittämättä, niin minua alkaa ahdistaa jos sellaisella pitää soittaa. Monesti vielä ollaan perheessä hirveän ylpeitä tyyliin "meidän perheeseen ei mitään digileluja tule". Meidän Vesa harjottelee "oikealla" pianolla. Lähtisin itse akustisessa vähintään isoista pianoista liikkeelle (koska ne soivat paljon kauniimmin). Samoin pitäisi olla ostajalla ymmärrystä touchista. Rahalla tietysti saa kun pistää uuden auton hinnan, niin tuskin menee pahasti metsään. Ja monen mielestä flyygeli on ainoa oikea piano. Olen itse samaa mieltä.
 
Digipianoissa on pelleilymallit, joissa koskettimet näyttävät pianon koskettimilta, mutta ovatkin syntikkamaisesti ilman painotusta. Ne pitää kiertää kaukaa jos haluaa pianon. Vajaan tonnin hintaluokasta saa jo ihan kelpo soittimen. Uusissa on polyfoniatkin luokassa 128, mikä riittää useimmille. Digipiano on aina vireessä ja ääni on sämplätty laadukkaista flyygeleistä, mikä päihittää kuppaset pienet akustiset pianot 100-0. Kun pistää hintaa lisää, niin saa hienomman näköisen ja mahdollisesti jotain syntikkaominaisuuksia tyyliin rumpukoneet yms. Niitä ei tarvitse pianoharjotteluun, mutta saattavat olla kivoja. Kalliimman pään digitaalipianot ja flyygelimallit tuntuu kelpaavan telkkariin ja sibiksen opiskelijoille joten en lähtisi niille paljon nauramaan.

Osasin ilmeisesti olla melko vaativainen jo natiaisena. Vanhemmat olis ostanu mulle pienen leikkipianon. Olin sit asiantuntevasti sanonut (ikää jotain 3-4 v), et "Pieni piano, huono ääni", ja niinpä melle ostettiin akustinen piano.
Eka soittimeni oli kuitenkin faijan vanha 1970-luvun Landola, kun otin tutulta viitisen vuotta tunteja klassisen kitaran soitossa.Ne taidot oon unohtanu. Pianotunteja mulla oli vaan yhden vuoden ajan, mut sillä oli helppo säveltää, tosin puutteellisista nuottimerkinnöistäni johtuen en pysty niitä biisejä enää soittamaan. Nykyisin soittelen lähinnä Elämän siiville-laulukirjan tai Toivelaulukirjojen kappaleita, koska prima vista-taitoni ovat melko hyvät näin amatööriksi, kunhan nuoteissa ei oo liikaa alennuksia. Lienen siis ns. "puolioppinut", mut soittelu o mul harrastus vaan.
Sori Off Topicit.
Pyörin yleensä aika "häröfoorumeilla", ja niillä hypellään yhen topicin alla aiheesta toiseen.
Sorry ja kiitos. t. WolleForever