| Aihe: Mystinen palastrato-projekti | |
|---|
|
Moro nääs!
Kitaran kierrätys päättyi ja rakennusprojekti alkoi. Normipäivä. Tosin tämä on ensimmäinen "oikea" rakennusyritys, mutta sitäkin tunteikkaampi.
No, koko homma alkoi siitä, että menin ostamaan Squierin. Mmm. Ihan itse ostin, mutta puolustukseksi totean, että kyseessä oli -96 vuoden Taiwanilainen eli Fenderin 50th anniversary malli. Body on paksu ja paljon painavampi kuin normi kurret. (Mittasin keittiövaa'alla 2,5 kg pelkkää lankkua.)
Yritin sitten kahlata netistä kaiken mitä löytyy Squierin tuosta kepistä ja vähänpä löytyi. Kuitenkin varmistui se, että kyseessä oli todella -96 keppi. Varsinainen ylläri oli kuitenkin se, että purkamisen jälkeen bodyn kolotukset näyttivät kovin vieraille.
Ei lainkaan normi skurre fenkku upotukset vaan pikemminkin 3xhumpparin kolot!? Lisäksi potikoiden kolo on erikseen kaiverretty syvemmäksi. Fenderillä koko elektroniikkaosasto on syvempi.
Kokopuinen body vaikkakin muovimaalissa tanakasti. Eikä samanlaista löydy missään.. Paitsi 2päivän selaamisen jälkeen putkahti eteen tismalleen samanlainen kaivanto! Lopputulos on se, että body on aivan identtinen 90-luvun alun Peavey Predatorin MIA bodyn kanssa :)
Okke. Sehän passaa. Pala Amerikkaa! Ilmeisesti Peaveyn bodyt lähtivät Taiwaniin Squiereiden lankuiksi 50-vuotispäivien kunniaksi ja käytettiin vuoden -96 malleihin. Ainoa ero Peaveyn keppeihin on kaulan kiinnitysreikien paikat ja takatallan rei'itys. Squierissa on tremolo kiinni 6 ja Predatorissa 4 ruuvilla. Malli on muuten sama myös.
Noita Predatorin keppejä alettiin valmistaa Koreassa ja Kiinassa vuodesta 1997, mutta siihen saakka jenkeissä. Loput palikat ennen muuttoa lähtivät siis Yakon tehtaille ja reiät porattiin oikeisiin paikkoihin..
Tästäpä on hyvä aloittaa!! Body on ilmeisesti ameriikan lehmusta tai sitten poppelia. Ihan sama mulle. On oikeaa puuta ja painaa tolokuttomasti. Täytyy alkaa reenata, että jaksaa kantaa.
Osapalstalta jo ostin projektiin 70's reissue Fenkku straton mikit ja sähköt. Pleksin hamstrasin Ollikaisen kellarista ja sain oikein aitovintakkeen. WD:n helmiäishärpäke ja valmiiksi vähän rupinen. Seuraavaksi etsintään kaula ja vintagehenkiset virittimet ja talla - tällä kertaa oikeaa rautaa eikä sinkkiä.
Saas nähdä mitä tästä syntyy - paitsi sanomista..
Kuvia voisin laittaa, mutta en osaa. Saakos tähän ylipäänsä liitettyä?? | |
Kuvia voit laittaa omaan profiiliin 3 kpl. Suoraan tähän foorumille et kuvia saa näkyviin, mutta linkityshän onnistuu tottakai. Myöskin photobucket, dropbox jne. toimivat kivasti kuviendumppauspaikkana. :)
I am therefore leaving immediately for Nepal, where I intend to live as a goat.
goatpit.weebly.com |  -HP-
07.11.2013 13:52:48 (muokattu 07.11.2013 13:53:20) | |
|
tth69: Saas nähdä mitä tästä syntyy - paitsi sanomista..
Kuvia voisin laittaa, mutta en osaa. Saakos tähän ylipäänsä liitettyä??
Minä ilmoittaudun jo nyt seuraajaksi. Lataa kuvat johonkin ja pistä linkit tänne, suoraan tekstiin ei kuvia saa.
E: minuutti myöhässä, damn
Kuka väittää ettei kitara muka ole lyömäsoitin? | |
Tai omiin kuviin. Olethan saanut ne myyntipalstallekin...
"Pelimanni kolmannessa polvessa. Toisessa polvessa kuluma" | |
Ensimmäinen rakennuspäivä takana. Olipa hyvin jännä. Päivän teema oli hyvin vintage, kuten itse projektikin eli siis:
E-KIELI JA ALUMIINITEIPPI ELI KÖYHÄN MIEHEN FARADAYN HÄKKI
Kaikki me pitkän fysiikan tunneilla tukevasti nukkuneet muistanemme, että Faradaylle häkki heilahti. Miksi - sitä en muista. Onneksi juutuubissa oli sellainen (samanlainen) vanha pappa, joka päätti rakentaa kitaran, joka toimii sähöllä. Toisin kuin se setä, itse en juuri osaa soittaa. Paitsi puhelimella, joka on nykyään aika kallista kun firman puhelin vietiin pois.
Se setä oli rikas. Oli tilannut jonkun vermutin tai warmutin lankun, jossa oli hieno lakka pinnassa. Piteli sitä hellästi kuplamuovin päällä ja taisipa olla melkein jotkut sormikkaatkin kädessä ettei tule tahroja. Hieno ja siisti mies. Niin mutta se häkki! Setä alkoi silittää lankun koloja kuparilla. Oikeasti se oli jotain kupariteippiä, josta sormiin tuli likaa. Sedän piti lopettaa ja vaihtaa paitakin. Sen se muisti kertoa erikseen seuraavassa osassa. Ja kolmannessakin.
Sitä kupariteippiä siliteltiin kaikkiin koloihin ja reunoihin. Laittoi se sellaisen huulloksen pinnallekin, mutta hirmuisen siististi ettei puuhun tule naarmuja tai muuten vain rötväydy. Sanoinko jo, että oli siisti mies. Juttu oli kuulemma siinä, että se häkki pitää kaiken sisällään ja siksi sitä teippiä piti laittaa sen mikkipleksinkin alle. Ihan niin pitkälle, että ottaa kiinni joka paikasta. Sanoinko jo, että se oli hirmu rikas setä. Kävin nimittäin meijän Naumaselta kysymässä onko sellasta kupariteippiä, mutta ei ollunna. Vaikka on se Naumanenkin varmasti rikas kun sillä on ihan oma iso rautakauppa. Mutta eipä ollu kuparista teippiä. Alumiinista oli, mutta oli niin kallista että piti lähtee pois. Kävin Biltemasta hakemassa, mutta elä kerro muille. Nolottaa.
Se kupariseppä-setä sanoi, että sähkö on vaarallista ja että maihin pitäs ottaa joka paikasta. Sanopa vielä, että jos ei ota, niin kun kitaralla rämpyttää ja töröhuulet osuu laulumikkiin, niin suattaapi tulla säpsäys. Ja sillon kyllä kuulemma männään maihin. Tuosta minä en tiiä mittään, kun eivät piästä laulammaan. Varmaan on sillä lailla, että jos multa pääsee laulu, niin kaikki heittäytyy maihin. Tai tiiäppä häntä. Ajattelin ihan varalta kuitenkin sen häkin viritellä.
En sitten ostanut rautalankaa. Ajattelin, että ei tarvii selitellä kenellekkään. Mutta se Ollikainen eilen totesi, että se alumiiniteipin liimapuoli ei ottauvu sähölle. Siitä en tiiä, mutta sormiin se liima otti tiukasti. Teippiä piti kuulemma laittaa välillä oikein ja välillä nurin. En oikein ymmärtänyt, kun olin aikanaan teknisessä käsityössä ja nuo neulontahommat jäi vähille. Hitsauslanka oli vähän liian jämäkkää, joten ajattelin että joka talosta löytyy ainakin yksi vähän käytetty pikku-E. Sattumalta kun tämä kepakkoviritys pantiin alulle, niin olihan siinä semmonen. Roskista kaivoin kahvinpurujen seasta. Onneksi olin nokkelasti piilottanut kielet meetvurstipaketin muoviin. Koiralla oli ohjelmanumeroa rasvoja nuollessa...
Ajatus oli tämä: teippailen alumiinit kaukaloon ja kieputtelen kielen ympäriämpäri niin, että ottaa maihin varmasti joka paikasta. Eihän se kuparin veroista varmasti ole, mutta eipä liene joka pojalla varakieltä näin topakasti pakattu keikalle lähtemään. Ei muuten huku.
Siitäpä sitten alumiinia alle ja Eetä päälle. Kielen teippasin topakasti paikalleen, ettei tuulimyllyssä ala rämpsyttelemään. Vai mikä se oli se yhen kaverin tavaramerkki?! Se jolla ei männynnä käsj' koukkuun. Varmistin vielä, että jakkikupissa ei pyörteet sotke paikkoja ja kiepsautin kielen sitä kautta ja takasin kaukaloon ja ihan tremolopuolelle asti. Sen kun ruuvaan tremolon palikoihin kiinni niin kyllä häkki muuttuu pytty-tuomioksi asti laakista. Kaikki tähän saakka on nähtävissä siellä meikäläisen omissa kuvissa. Se missä on monta laatikkoa ja sitä mustaa puuta ja teippiä.
Mutta. Se setä siellä tuubissa sano, että teippiä piti olla myös siinä pleksissä! Niinku alapuolella. Tai sinne se ite sitä laitteli. Minä laitoin kanssa. Hirmusen hienosti leikkelin niitä teippejä pois aukkojen kohilta, vaikka pikkusen sapetti kun meni hukkaan niin paljon kiiltävää. Yhen palan talletin varuilta sukan pohjaan. Mutta sitten tuli tenkkapåå. Se E-kieli oli siellä montussa ja loput siellä makkarapaketissa enkä kehannu ennee kaivella. Lapset oli jo kotona ja olis tullu sanomista. Sitten muistin mitä Ollikainen saneli siitä neulomisesta. Yks nurin ja toinen piälle. Tai sitten se puhu jostain keikkamatkasta. En tiiä tarkemmin.
Minä nyt kuitenkin laittelin semmosen siiprakkeen teippiä selälleen sen isomman teippipalan päälle. Sen mikä oli siinä pleksissä. Siellä alapuolella. Tarkasti laitoin. Oli varmasti alumiinit vastakkain. Ja varovasti silittelin sitten isomman laastarin sen päälle. Kyllä ei varmasti oo muilla näin taiten tehtyjä häkkejä, mutta mullapa on. Otin minä tästäki kuvia. Siinä ne on ensimmäisten perässä. Siinä kahessa kuvassa osottelen piikillä niitä ompelukohtia - ennen ja perästä. Suattaapi olla, että vielä joutuu koko homman purkamaan. Eipähän ne tavallisesti asiat kerrasta onnistu. Siinä viimisessä kuvassa on koko homma paketissa. Tai sängyllähän se oikeesti on.
Mukavaa hommaa! Ja se on kyllä hieno se Ollikaiselta ostettu WD-pleksi. Piti oikein jättää nimilappu näkyviin, kun köyhällä on halvat huvit. Kuka sitä nyt kallista merkkiä peittäs, vaikka ostinkin halavalla. Ihan niinkun sillon ennenvanhaan, kun oli rahat tiukilla. Ostettiin jostain halpahallista niitä jameksia, missä oli semmonen lentävän lokin näkönen ompelus perstaskussa ja äiti ommella napsautti perintönä kulukenneen american Leviksen nahkamerkin topakasti paikalleen. Kyllä se läpykkä kymmenkunta vuotta kesti.
Että semmonen oli ensimmäinen päivä. Se Iso Pomo sai valot ensimmäisenä päivänä, mutta mullapa tuli sähöt :) |  Kefiiri
07.11.2013 21:54:03 (muokattu 07.11.2013 21:54:16) | |
|
Kaveri taitaa olla Tuomas Kyrö salanimellä.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Hei taas!
Sillä aikaa kun odottelen postin lajittelukeskuksen käsittelevän Jyväskylästä saapuvaa retro-sinkku-mikki-härdelliä :) ajattelin esitellä teille Herra Fletcherin.
Herra Fletcher tykkää kovasti kitaroista, mutta Herra Fletcher on hyvin köyhä. Niin köyhä, että joutui tekemään oman kitaransa ihan itse. Köyhyyden lisäksi Herra Fletcher on ilmeisesti työtön, koska hänellä oli aikaa puuhailla pelkän kaulan kimpussa yli kaksi viikkoa! Onneksi Herra Fletcher asuu Australiassa, missä ei asioista paljon otella paineita. So no worries mates!
Herra Fletcher on varmaankin kansalaisopiston jäsen, koska hänellä on käytettävänään niin paljon erilaisia puutyökoneita. Valtavan hienoja sellaisia! Mutta valitettavasti opisto sijaitsee ilmeisen pienellä paikkakunnalla, koska videoilla ei näy muita henkilöitä lainkaan. Herra Fletcher on varmasti hyvin yksinäinen, mutta ahkera on mies. Ja on hänellä koira. Se on kiva juttu. Koirat on kivoja. Tiedän, koska minullakin on sellainen, vaikka en itse ole kovinkaan kiva - tai niin minulle on kerrottu.
No. Niitä Herra Flecherin kuvaamia videoita löytyy alla olevasta linkistä:
http://youtu.be/NZSDzBv_rIA
Tai minä ainakin löysin. Osissa 1-6 Herra Flecher rakentaa stratomalliseen kitaraan kaulaa - ja onhan se kyllä hieno kaula. Asian toteamiseen tosin kului monta tuntia, sillä nyt vasta saatiin Herra Fletcherin kanssa homma valmiiksi ja minulla on vieläkin yöpuku päällä ja neljännet aamukahvit tulossa. Vaikka heräsin jo puoli seitsemältä. Tänään aamulla siis.
Vielä yksi juttu. Herra Fletcher pitää hurjan paljon maalarinteipistä, niin siitä sinisestä. Jos jollakulla on sitä yli oman tarpeen, niin lähettäkää ihmeessä Herra Fletcherille! Hän tulee varmasti iloiseksi. Ja toinenkin asia. Jos joku tuntee Hanhiniemen Paulin, niin voisitko pyytää Paulia lähettämään vanhoja flanellipaitoja Herra Flecherille? Osassa 5 käy ilmi, että Herra Fletcherillä on paljon käyttöä myös sellaisille.
Nyt kyllä nolottaa, mutta vielä kolmaskin juttu!
Herra Fletcher asuu siellä Oceaanian läänissä. Austraalian kylässä, Sidneynkadulla. Herra Fletcher osaa puhua vain austraaliaa... Se on sukua suomen savolle. Jos tykkää vain kuunnella asioita, mutta ymmärtämisestä ei niin väliä, suosittelen katsomisajankohdaksi varhaista aamua, jolloin ei ihan vielä oikeasti olla hereillä tai myöhäistä iltaa, jolloin ollaan jo korkeanpromillen-leirillä.
Eipä nyt muuta. Kai. Palataan myöhemmin mikrofonien asennuksella asiaan. Siihen saakka mukavaa hetkeä ja kertokaa Herra Flecherille terveisiä!! | |
Pieleen meni. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta. Ihan pieleen. Menin sitten katsomaan juutuubista vielä varmistukseksi, että se Faradayn häkki meni oikein. Ei mennyt. Äsken harmitti, mutta ei enää. Sain korjattua.
Juttuhan meni niin, että teippailin niitä saunan tiivistysteippejä bodyn monttuun ja silleen. Ja vähän pleksin perällekin. Eihän se riitä, vaikka oli se E-kielikin mukana! Semmonen toinen vanha setä, joka puhu englantia ja jolla kanssa ei ollu paljon tukkaa sano, että folio on kiva kaveri. Ja edullinen vielä. Otin siitä mallia ja piti purkaa kaikki mitä viimeksi olin saanut aikaan. Harmitti mahottomasti. Ensin ajattelin, että teenpä ihan tosi modernin Faradayn häkkyrän ja käytän Elmukelmua, mutta en sitten kuitenkaan. Otin mallia siitä pälvikaljusta papasta ja pistin foliot uuniin. Meinas kyllä homma jäädä tekemättä ja sain valmiiksi vasta äsken, kun piti käydä keikalla. Ihan Musiikkikeskukseen piti mennä esiintymään. Menin kun pyysivät. Ensin olin ovella ja sitten lopussa avittelin narikassa. Ihan kiva oli, vaikka lonkkaa kolotti. En minä siitä Hovatasta niin, mutta se Tahdistin-orkesteri oli kiva. Paljon tuttuja lääkäreitä ja loput tapasin lämpiössä. Kyllä sitä tähän ikään jo ehtii saamaan paljon kavereita. Tai ainakin tuttuja.
Mutta se häkki -taas. Purin entisen katiskan ja tein ihan uuven. Ensin teippasin topakasti ympäriltä, ettei roisku ja sitten suihkasin liimalla perrään. Ja sitä foliota sitten torppasin yltäpäältä joka koloseen. Varuilta laitoin toisen kerroksen. Aika hyvä tuli. Tykkeen ite niin, että ihan peukutan sikälti. Laitoin siihen pleksin perrään kanssa, vaikka kyllä sapetti kun se WD hintalappu piti jättee alle. Otin kyllä valokuvan siitä, ettei jälestäpäin kukkaan eppäile.
Yks juttu pitäs kyllä nyt oikasta. Joku sano, että se Kyrö olis mulle joku sukulainen. Ei se kyllä kai. Eikös se ollu siinä uutispanelistina siinä yhessä, missä oli se Kuustonen ja se tyttö joka puhu roisisti, kun se tuli sen tytön tilalle, joka ei paljon puhellu? Kyrö eikö ollu se, jolla oli parta? Mukava poika. No, poikahan se. Ikäsä puolesta vois olla vaikka oma poika, mutta ei se kyllä varmaan, kun en minä tunne sen äitiä. En kyllä ainakaan nimeltä. On mulla kyllä poika, mutta ei sen nimi oo Tuomas. Vaikka vois se kyllä olla, kun sehän on ihan hyvä nimi. Kyllä minä ihan tykkään siitä Kyrön Tuomaksestakin, vaikka se ei kai ookkaan oma poika. On sillä sentään parta ja se on hyvä. Mulla on kanssa. Parta on aina hyvä juttu, paitsi jos se ei kasva tai jos on tyttö. Paitsi Kreikassa. Siellä on tytöilläkin parta heti sitten, kun ne täyttää kolomisenkymmentä - tai suavat jonnii Jorgoksen miehekseen. Sitten niillä on ainaki viikset. Tai sitten niillä on movemperi koko vuojen. En tiiä. Sen kyllä tiiän, että Kreikassa on lämmintä ja mukavaa. Paitsi sillon, kun tanssin Zorpasta niitten tarjoilijoitten kanssa. Vanhin tytär sano, että hävetti. Siinä se on tullu äitiisä. Vaimo on monesti sanonu, että on hävettäny. Nykyään se niin paljon juttele, niin että en tiiä sannoo mitenkä se asia on.
Ihan on kysyttävä semmonen juttu, että onko muilla kanssa semmonen olo, että kukkaan ei näitä juttuja lue? Tai kyllä joku varmaan. Yhelle palstalle kirjottelin joskus ja aina siellä yks kaveri kommentoi. Se oli varmaan joku mamu, kun sillä oli semmonen nimi. Eikä se paljon suomee osannu, kun se aina kirjotti, että poistettu. Poika se oli varmaan, kun se oli joku Admin. Semmosta vaan mietiskelin. Olishan se ihan mukava, jos joku joskus sanos, että olipa sulla taas jutut tai että pääsi itku. Tai vaikka pieru. Se olis varmasti ilosempi juttu. No, nyt varmasti vaimo sanos, että hävettää, mutta onneks sillä ei näitä muusikoitten tunnuksia taija olla. Ei pääse jyvälle jutuista, vaikka itekseen naurattelen sohvalla...
Oli mulla kyllä se vielä, että pistän uusia kuvia tuonne omille sivuille. Otan pois ne missä tuli töpeksittyä ja laitan uudet tilalle. Siitä tuli kyllä mieleen se, kun joskus taisin mainita, että monesti aina on kaikki tehtävä. Sillon kun mökkiä rakennettiin, niin kaikki piti panna ruuvilla kiinni kun kaikki olj' aina purettava ja tehtävä uuvestaan. Olis pitäny se häkki ruuvata varmaan, mutta olis kyllä tullu melko topakka pötkäle. Eipä olis puntti taitanu riittee. Olisin joutunu ostamaan toisen trollaattorin tuolle kepille. Ei sitä olis jaksanu kannatella. Eipä siinä mittään. Kaikki hyvä kannattaa tehä monesti. Yks kaveri kyllä sano, että naimisiin pitäs mennä vaan kerran, mutta siitä ei nyt tässä yhteyvessä enempätä.
Kohta aamusella alan soitella kaulan perrään. Jos vaikka piäsis kaupoille. Sitten niitä alakas olla kalikoita hyvästi kasassa. Laitan vielä ne kuvat. Siitäpä suapi tirkistellä mikä oli männä pieleen. | |
Jos oikeasti haluat vastauksia, kannattaisi ehkä kirjoittaa sen verran tiivistetymmin että joku jaksaisi lukea selostukset. Ehkäpä vain verryttelet ajankuluksesi. Tiettyä sujuvuutta teksteissä on, mutta eihän moisia massoja jaksa muuta kuin silmäillä kursoorisesti. Sikäli ihan ajatuksella laadittu jaarituksesi menee täällä hukkaan.
Ehkä sinun pitäisi laittaa nämä pitkät jutut jollekin kirjoittajien foorumille, sieltä saisit varmasti enemmän palautetta tyylistä?
En ole musiikin asiantuntija. | |
Itse tunnustan tämän ketjun lukevani muita tarkemmin, sen verran makiasti toimintakertomus poikkeaa totutusta. Mukavaa että joku jaksaa nähdä vaivaa tekstinsä takia oli tai oli olematta Tuomas Kyrö tai tai Tuomaan äidin vanhoja tuttuja. Lisää kiitos. Ja löytyyhän sieltä sitä "oikeaa" asiaakin, vaikka sitten rivillinen. Mutta liekö tuo lisäkertomustila muilta pois, tuskin.
DOOMED | |
Jatkahan vaan samaan malliin.
??? | |
OK ehkä sorruin vain jonkinlaiseen aamuäreyteen =oI
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kiitos teille. Kefiiri on siinä oikeassa, että jaaritteluksi on mennyt. Mutta väärässä siinä, että homma olisi jotenkin suunniteltua. Ei ole. Ihan tunteella mennään alusta loppuun. Senhän huomaa myös siitä, että homma lähti heti lapasesta ja piti aloittaa alusta. No katkaistaan kökkö hetkeksi ja yritän laatia pikakatsauksen nykyhetkeen. Ok?
Squierin 22-nauhainen keppi Fenderin 50th anniversary mallinen lähti purkuun. Body painaa 2,5kg ja on täyttä puuta. Melko tiiviin surffailun päätteeksi selvisi, että body on peräisin Peaveyn Predatorista. Tämä selvisi mikkimonttuja ja potikkapesää vertailemalla. Kellään muulla valmistajalla ei ole vastaavia! Ainoa ero Peavyn omiin keppeihin on siinä, että kaulan istukassa olevat ruuvinreiät ovat erilaiset. Predatorissa on siistit kaksi reikää, mutta tässä Squikassa niitä on seitsemän. Enkä tarkoita kaulan kiinnitysreikiä, vaan niitä jotka ovat jääneet bodyn käsittelyvaiheessa pidetystä kalikasta. Maalaus/työstöpalan kiinnitysreiät siis. Mulla on ollut käsittelijänä joku kaihinen mummeli, koska puolet rei'istä on tiheästi ryppäissä. Ei ihan osunut vanhaan..
No body jokatapauksessa on early 90's predator ja lienee amerikan lehmusta tai poppelia. Näitä Peavey kai käytti Jenkki Predatoreissaan. Tietääkö joku tarkemmin?!
Pakko olla early 90's koska Kuikka kasattiin -96 :) Vastaavasti Peaveyn tuotanto siirtyi itään tuolloin sinne suunnalle ja bodyt tehtiin siellä. Varaston jämät lähtivät näin ollen Fenkun juhlamallin pohjiksi, mikä kannaltani on aivan loistava juttu!
Eka yritys-moka ja paikkaus:
Kuten tiedätte vetelin sitä alumiiniteippiä ja kielen sähköä johtamaan. LOL! Nyt jo vähän itseäkin huvittaa. Ei ihan paras vaihtoehto. Valtavan tiukkasti se teippi tarttuu. Meni pitkään raapiessa irti. Lopulta sain pois ja ruiskutin 77-liimaa monttuun. Tietysti suojasin hyvin ensin ympäröivät osat. Suojat pois ja foliorulla esille. Sitten vain töpöttelin foliota joka paikkaan. Tiivistelyssä tulee repeämiä, mutta paikkasin se levittämällä ohuesti kultauksessa käytettävää litkua ja ompelin alumiinit yhtenäiseksi. Ihan siisti tuli ja varmasti laadukkaampi häkki kuin se edellinen yritys. Pleksin takaosan foliointi oli liikuttavan helppoa. Suojaus-suihkaus-folio-silitys. Ylimääräiset pois ja se on siinä! Paitsi että se WD lappu jäi alle... Laitan vielä pienen siiprakkeen keski- ja takamikin kolosta potikkamonttuun. Samalla se varmistaa, että kontakti pleksin kanssa on kunnossa.
Mikitkin tulivat postista. 70's mallin reissue Fenderit. Tänään otan pleksistä pois ja siirrän tuohon helmiäiseen. Tai sitten etsin vähän elähtäneemmät kuoret mikkeihin ennen asennusta. Hakusessa on myös kaula ja talla ja virittimet. Varmaan se 54mm talla on paras tähän. Omat sormet ovat sen verran paksut, että lipsuu varmasti yli kaulan.
No tällainen on asiallisin selostus mihin pystyn. Kuten huomaatte, en osaa kirjoittaa lyhyesti. Voi johtua ammatista. Hirmu innoissani olen kyllä tästä projektista! Yritän pyytää lapsia opettamaan, miten dropboxin tai vast kuvia saa tähän liitettyä. Niistä lienee helpompi halukkaiden asiaa seurata. Mielelläni ottaisin vastaan myös ohjeita ja opastusta tähän rakentamiseen. Kuten kokeneemmat varmasti huomaavat, ei tämä kovin rutiinilla mene. Mutta se onkin löytöretkessä yleensä parasta :) | |
No nyt löytyi tietoa! Body on tämän perusteella leppää. Kyllähän sekin sopii :)
http://youtu.be/D3N4Vm8NCGQ
Tässä on relikoitu samanlainen keppi. Aika hieno minusta, paitsi että tuohon on jätetty vanhat osat paikalleen. Tuollainen halpisblokki on mullakin ja mikit keraamisilla palikoilla. Niiden tilalle tulee ehtaa Fenkkua. Jotenkin himottaisi rapsutella noita maaleja reippaasti pois. Vähän niinkuin Claptonin Blackiessa. Se on kyllä aika hevisti kulutettu. Vähän niinkuin itsekin. Kilometrit näkyy naamassa... Toisaalta body on muutamaa iskua ja rapsua lukuun ottamatta aika hyvässä kunnossa. Voe voe - mitteekä tuolle taetas tehhä!? | |
Loistava topikki. Kyllä tällaiselle etelän miehellekin maistuu savolainen sanan rieska siinä kuin makoisa kalakukkokin. Odottelen kärsimättömästi jatkoa juttuun.
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. | |
Voe pojat! Nyt tulj' joulu etuajassa savvoon!
Kävin eilen niitä kauloja sipistelemässä. Olipa monta. Eikä siinä vielä ihan kaekki. Oli niin monta bodia, että olis ruumisauton kanssa pitänä lähtee. Onneks se on jo talaviteloilla. Kyllä sitä rompetta tarttu mukkaan yli oman tarpeen tälleennii. Ihan mahoton kauppamies oli vastassa. Keräsin siinä niitä leekoja ja sitten sanoin, että tuon verran voisin maksella, niin sano että ota sitten vähän lissee... No otin! Otin vielä yhen niistä ruumiista. Se oli jo melekein valamiiks tuhkattu kun se oi sitä saarnia. Ashes to ashes - vai mitenkä ne sannoo?
Kotimatkalla meinasin kävästä ensin ojassa ja sitten männä lossilla pitkäks, kun piti sitä nettiä näplätä. Yritin katella, että mitä tuli ostettua. Samassa hommassa mäni koko eilinen ilta. Onneks emäntä lähti keikalle. Sitäki pyyvettiin. Kaveri pyysi, kun sillä on niitä. Vaemo piäs salliin sisälle. Siellä oli joku ruotsinsuomalainen pyromaani. Se Sillanpiä. Se olj' kuulemma liekeissä.
No sillä ajalla kun tytöt sammuttelj' sitä kuumakallee siellä hallissa, niin minä se kävin lainelautaelemassa. Niillä ATK vehkeillä kuitennii vuan, kun en tykkee tuosta veestä. Siis järviveestä. Enkä kyllä merj'veestäkään, jos se on kylymee. Vesj' on niin märkee. Mutta en kyllä löytäny mittään. Tai löysin kyllä, mutta en just sitä mitä olin ehtimässä.
Voepi olla, että nyt kyllä tarviisin apua. Tarviisin kuulemma muutennii, mutta ei männä nyt siihen. Pistän tuonne omille sivuille kuvan tuosta meipöli-kaulasta. Sanokee nyt ihmeessä, että kenenkä tekele se on! Minnen tiiä. Siitä lavasta joku on rapsutellu nimet pois. Vissiin tuli pänksit eikä löytäny saman nimistä heiloo tilalle. En tiiä mikä tulj'... Kahtokkee sieltä. Ite löysin melekosen lähelle samanlaisia, mutta ei ihan justiisa kuitenkaan. Varmaan se on joku Kiinan kutale, mutta on se suora. Ja siinä on leima perässä. Olisko ne luullu sitä porsaaks ja lätkässeet luomulihamerkin varuilta takamukseen?? Mutta ei ne kyllä ihan selevänä taennu olla, kun siinä lukkoo "QC BASS 03". Se basson B on kyllä vuan puolikas ja siinä se näyttää P:ltä. Passoks luulivat, vaekka on kitaran kaula! Vissiin se 03 on romillet tarkastajan veressä. Varmaan se on kuitennii joku rimpula, mutta senpä taisin jo mainita. Halavalla sain. Jospa se on niitä harleypenttosia, harleypennettoneita ja geeälliä - mitä näitä vinkuroita on. Se viimenen olis kyllä paras, kun siinä on vähiten kirjaimia. Suapi dekkaalin halavalla.
Voipi se kyllä minun puolesta olla WD varakaula kanssa. Niillä on samanlaisentapasta piätä kaupalla. Ihan se on muuten hyvä, mutta se puu on mahottoman kovvoo. Äsken huitasin vahingossa sillä nilikkaan ja vielä on kippee. Se toinen kaula, minkä laitan kohta kuvvaan on varmasti joku fenteri. Tai siinä ainakkii lukkoo sillä laella. Ilimeisesti entinen omistaja on ollunna näkövammanen, kun se teksi on sillälailla koholla. Suapi sormella sivellä ja tietää mikä keppi on seuraavaks vuorossa. Joku on varmasti kiusallaan mualannu siihen jotaki sinistä lappaan. Onneks sitä ei näy muuten kun siinä pultin navassa. Ovat suaneet pestyä loput poekkeen...
Tämmöstä tällä kertoo. Elekee muuten sanoko sille Herra Fletcherille mittään tästä. Sillä mänj' monta viikkoo sen kaulasa kanssa. Minäpä se ostin vartissa kaks :) | |
Kattoppa mikä minulla on. Näyttää melko samalta, ja sitähän se onkin. Siis vuoden 96 Squier.
http://muusikoiden.net/dyn/users/117442.jpg
Tää on mun eka kitara. Alunperin musta. Olen joskus miettiny että mahtaako body olla alkuperäinen, vai onko tää joku paloista nykerretty, mutta taitaa se sitte olla jos sullakin samanlainen.
http://muusikoiden.net/dyn/users/112469.jpg | |
Sama! Paitsi että sulla mikit päivitetty paremmiksi. Alunperin noissa on ollut halpikset, joissa on sellainen keraaminen pötkö päällä. Ja kuparikaivoksellakin on käyty! Body on tosiaan jenkkituotantoa eli pidä siitä kiinni :) | |
tth69: Sama! Paitsi että sulla mikit päivitetty paremmiksi. Alunperin noissa on ollut halpikset, joissa on sellainen keraaminen pötkö päällä. Ja kuparikaivoksellakin on käyty! Body on tosiaan jenkkituotantoa eli pidä siitä kiinni :)
Jeps, on ne alkuperäiset mikitkin jossain vielä tallella. Ja en tätä myy, ku on kuitenkin mun eka kitara.
http://muusikoiden.net/dyn/users/112469.jpg | -HP-
10.11.2013 15:30:10 (muokattu 10.11.2013 15:33:57) | |
|
Se leima siinä kaulassa on varmaan vaan jonkun tehtaan hyväksyntämerkki. Eli siis siinä lukee ihan pass eikä bass, pass tarkoittaa läpäisemistä ja tässä tapauksessa se on läpäissyt jonkun tehtaan laatutarkastuksen.
Rumasti on kyllä dekaali hiottu pois. Hienoa tekstiä kyllä, elä sitä murehdi että hukkaan menisi kirjottelut.
Kuka väittää ettei kitara muka ole lyömäsoitin? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
