Kitarat: soittaminen ›

Piinakiivi: Mistä tunnistan suuren septimin kuultaessa? Joku tuttu biisi auttas tähän. Mikä?
 
Take on me, kertsi.
 
http://youtu.be/djV11Xbc914?t=53s

Ei kyllä lähe yhtään Loudnessin Soldier of fortune-biisin soolon tappinki vaikka kuulostaa ja näyttää aika helpolta. En saa semmosta voimaa enkä sujuvuutta siihen ollenkaan ja tulee paljon virheääniä nuoteista jotka jää soimaan. Kyseessä siis tämä
 
https://www.youtube.com/watch?featu … _detailpage&v=JUkpp8ZtZQ0#t=143
 
Onko kukaan reenannut moista? Mahdollisia vinkkejä mitä teen väärin?

Ongelma. Ostin ekan akustisen kitaran viikko takaperin Yamaha fg700ms. Ongelmana on se että ku yritän vähänkin nopeammin soittaa niin ohuin e jää särisemään ikävästi. Ongelma ilmenee varsinkin E ja A soinnuissa. Olen soittanut kitaraa vasta kuukauden verran joten kyseessä luultavasti tekniikka virhe. Mutta kun tuntuu että en saa korjattua sitä millään niin kyselenkin varmuuden vuoksi voisiko kyse olla jostain muusta? Kaikki apu tarpeen, hermo jo tiukalla. :)

terde: ...ku yritän vähänkin nopeammin soittaa niin ohuin e jää särisemään ikävästi. Ongelma ilmenee varsinkin E ja A soinnuissa. Olen soittanut kitaraa vasta kuukauden verran joten kyseessä luultavasti tekniikka virhe.
 
Koska soiton nopeus ei vaikuta siihen säriseekö kieli vaiko ei, on ainakin osa viasta jossakin muualla.
 
Säriseekö, jos soitat kovalla tatsilla? Varsinkin soittajanuran alkuvaiheessa nopeasti soittaminen johtaa usein myös kovaa soittamiseen. Tällöin kieli värähtelee enemmän, mikä voi johtaa särinään.
 
Kielen ei kuitenkaan kuuluisi säristä kovaakaan soittaessa. Koska vapaana säriseviä kieliä on ilmeisesti ainoastaan yksi, kyseessä voi olla liian syvä satulan ura, eli kieli on satulan päässä niin matalalla, että se osuu kovaa soittaessa kieliin. Jos näin on, pitäisi satulan kieliuraa täyttää esim. pikaliimalla, ja muotoilla uusi ura.
 
Jos taas myös muut kielet särisevät vapaina kovaa soittaessa, lienee kaularautaa syytä löysätä hieman.

Kun soitellaan "shred"-nopeuksilla, niin miksi ohuimpien kielten soitto on paksumpia vaikeampaa? Mistä tämä johtuu? En usko että plekuläden asennosta on ainakaan kyse.
Tuntuu jotenkin siltä, että ohuimpien kielten kanssa kielten ympärillä on enemmän tyhjää tilaa joka vaikeuttaa etenkin kieleltä toiselle siirtymistä. Paksut kielet ovat sen verran paksumpia, ettei sitä "tyhjää tilaa" kielten väleissä ole ja tästä syystä plektran on helpompi navigoida... jeesatkaa...

En nyt ihan tajunnut pointtia, elikkä käsitin tuosta että kannattaisi treenata periaatteessa identtisillä liikeradoilla sekä paksuja, että ohkasia kieliä. Ts. unohtaa että kielet ovat eripaksuisia ja räiskiä nuotteja menemään kuin kaikki kielet olisivat samaa paksuutta? Kuulostaa ihan loogiselta, mutta toisaalta mietin että kun ne ohuemmat kielet tosiaan ovat ohuempia, niin käytännössä niiden sahailuun riittäisi pienempikin liikerata mitä tulee paksumpiin kieliin ja tämä taas tarkottaisi sitä, että niitä ohkasia kieliä pystyy soittamaan nopeemmin koska pikkailuun vaadittu liikerata on pienempi.

tomaattiorava: Kun soitellaan "shred"-nopeuksilla, niin miksi ohuimpien kielten soitto on paksumpia vaikeampaa? Mistä tämä johtuu? En usko että plekuläden asennosta on ainakaan kyse.
Tuntuu jotenkin siltä, että ohuimpien kielten kanssa kielten ympärillä on enemmän tyhjää tilaa joka vaikeuttaa etenkin kieleltä toiselle siirtymistä. Paksut kielet ovat sen verran paksumpia, ettei sitä "tyhjää tilaa" kielten väleissä ole ja tästä syystä plektran on helpompi navigoida... jeesatkaa...
 
Luulen että kyse on siitä että paksuissa kielissä on se punos. Pleku liukuu paremmin siitä päältä. Varsinkin jos soittaa niin että plektra on hieman lappeellaan.
Olen kyllä huomannut saman juu.

Vaihdoin kitaraan kielet tänään, mutta nyt venytykset ei toimi ilman että sormenpäihin todellakin sattuu, jos venytän pelkästään etu- ja keskisormella. Onko tämä ihan normaalia vaikka kielet ovat yhtä ohuita kuin ennenkin?

Iltaa!
 
Aloittelijoiden jelppikerho oli puoli vuotta vanha topicci, eikä sitä kai juuri lueta?
 
Asiaan.
 
Rämpyttelyvaiheen jälkeen olen vihdoin opiskellut kitaransoiton teoriaa kirjasta Kitara (Richard Chapman). Melodioiden soittamisesta puhuttaessa kirjassa sanotaan seuraavasti: "Aloita Greensleevesin melodian ja sointujen yhdistäminen lisäämällä pelkkä bassosävel melodiaäänen alle. Lisää sitten muut sointujen sävelet."
Vieressä on tabit, ja niiden yllä soinnut. Tabi on eri kuin netistä löytämäni, sillä ei liene tässä väliä. Tässä nettitabissa nähdäkseni tuo bassosävel on tabeissa mukana, muuten tabit on samat.

Kysymykseni kuuluukin, mitä teen käytännössä? Näppäänkö aina (soinnun vaihtuessa) ensimmäisen melodiaan kuuluvan pimpautuksen yhteydessä kerran kyseisen soinnun bassosäveltä peukalolla? Entäs kun kirjan esimerkin mukaisesti otetaan mukaan muut soinnun sävelet, otanko esim otteeksi tuon 5. tahdin C-duurin, ja soitan sen peukalolla samaan aikaan, kun etusormella pimpautan "melodiasäveliä" ( korkean e:n 3-3-1-0). Vai jääkö näin soitettaessa tuo e-kieleltä soitettu ensimmäinen 3-fretti pois?

Tuossa esimerkissä bassosävel soi useammin kuin vain soinnun ekalla melodiasävelellä, mutta voinko soittaa tätä tavalla, jota parhaani mukaan yritin kuvata?

Tässä vielä nettitabi, jossa siis bassosävelet ovat mukana.

Am G Am E Am
|--------0--1--0--|-----------------|--------------------|-----------|
|--1--3-----------|--3--0--------0--|--1--0--------------|-----------|
|-----------------|--------0--2-----|--------2--1-----1--|--2--2--2--|
|-----------------|-----------------|--------------4-----|-----------|
|--0-----0--------|-----------------|--0-----0--2--------|--0-----0--|
|-----------------|--3-----3--------|--------------------|-----------|

C G Am E
|--3--3--1--0--|-----------------|-----------------|-----------|
|--------------|--2--0--------0--|--1--------------|--0--------|
|--------------|--------0--2-----|-----2--2--1--2--|-----1-----|
|--------------|-----------------|-----------------|--------2--|
|--3--3--------|-----------------|--0-----0--------|--2--------|
|--------------|--3-----3--------|-----------------|--------0--|

C G Am E Am
|--3--3--1--0--|-----------------|--------------------|--------|
|--------------|--2--0--------0--|--1--0--------------|--------|
|--------------|--------0--2-----|--------2--1-----1--|--2--2--|
|--------------|-----------------|--------------4-----|--------|
|--3--3--------|-----------------|--0-----0-----------|--0--0--|
|--------------|--3-----3--------|-----------0--------|--------|

 
Edit. Ymmärrän logiikan niillä kohdin, kun "melodiasävel" sisältyy sointuun. Kuitenkaan vaikka tuossa C-duurissa näin ei ole, onko tabi vain väärä vai mitä?
 

 
Kiitos etukäteen vaivannäöstä ja vastauksista!

-frodonli

frodonli: ...Melodioiden soittamisesta puhuttaessa kirjassa sanotaan seuraavasti: "Aloita Greensleevesin melodian ja sointujen yhdistäminen lisäämällä pelkkä bassosävel melodiaäänen alle. Lisää sitten muut sointujen sävelet."
 
Vähän ylimalkainen ohje. Koetetaan, josko saataisiin selvemmäksi.

Kysymykseni kuuluukin, mitä teen käytännössä? Näppäänkö aina (soinnun vaihtuessa) ensimmäisen melodiaan kuuluvan pimpautuksen yhteydessä kerran kyseisen soinnun bassosäveltä peukalolla?
 
Juu tai ei. Soinnun vaihtuessa soinnun perusäänen soittamisella ei mennä metsään, mutta voi sinne basoon soittaa muutakin kuin pelkät perusäänet.
 
esim otteeksi tuon 5. tahdin C-duurin, ja soitan sen peukalolla samaan aikaan, kun etusormella pimpautan "melodiasäveliä" ( korkean e:n 3-3-1-0). Vai jääkö näin soitettaessa tuo e-kieleltä soitettu ensimmäinen 3-fretti pois?
 
Noup. Jos soitat näppäilemällä - tai fingerstylenä, ihan kummin vaan halutaan hommaa kutsua - perinteisillä konsteilla, niin peukalo (p) soittaa bassoäänet, ja melodia- ja sointuäänet ovat etu- (i) ja keskisormen (m) ja nimettömän (a) hommmia. Vaikka niin, että i soittaa melodia- m ja a sointuäänet. Tietysti sormitukset vaihtelevat tilanteen mukaan, eikä mitään "perusvarmaa ja kiveen hakattua" sääntöä ole. Sointua, ei tarvitse (eikä just kannata) soittaa kaikilla kielillä, vaan mukaan otetaan vaan tarpeelliset äänet. Niin, ja fretti on toki viehättävä eläin, mutta kitarassa puhutaan aika tylsästi "nauhoista". Nusnus.

Tuossa esimerkissä bassosävel soi useammin kuin vain soinnun ekalla melodiasävelellä, mutta voinko soittaa tätä tavalla, jota parhaani mukaan yritin kuvata?
 
Se, mikä kuulostaa hyvältä on ihan oikea tapa, ja niitä oikeita tapoja on vaikka kuinka. Greensleevesiin löytyy varmaan satoja erilaisia sovituksia, hyvinkin simppeleistä hyvinkin vaativiin. Tuossa on pari linkkiä, joiden takaa löytyy pari eri tasoista. Älä ala kuitenkaan tahkoamaan kaikkein hankalimppia aluksi, ettei hommasta mene maku.
 
http://www.tabledit.com/tabs/archives.shtml
http://www.guitarnick.com/greenslee … easy-guitar-song-beginners-tab.html

Tuossa pikaisesti kirjoitettu pätkä, josta toivottavasi selviää mitä tuolla edellä tarkoitin. Tabeja en just ole kirjoittanut, enempi nuottiukkoja olen (tähän pakollinen suosittelu nuottien opettelemiseksi), joten aika-arvojen pähkääminen jää sun hommaksi. (Sinun tabulatuurissa kappale on kirjoitettu 6/8 tahtilajiin, mutta mun mielestä se on mieluummin 3/4.)
 

     Am       C            G      Em       Am        E           Am
---|--------|-0--1--0--|-------|----------|----------|----------|-----------|
---|--1---3-|-1--------|-3---0-|-------0--|--1--0----|----------|-----------|
-2-|--2-----|-0--------|---0---|-0--2-----|--2-----2-|-1-----1--|--2--2--2--|
---|--------|----------|---0---|----------|--2-------|----4-----|-----------|
---|--0---2-|-3-----3--|-------|----------|--0-----3-|-2--------|--0-----0--|
---|--------|----------|-3-----|-0-----3--|----------|-------0--|-----------|
 
...jne

Kiitos, hyvä ohje ja hyvin selitetty. Nuotteja tulee opiskeltua väkisinkin tässä sivussa, ko. kirja pohjaa niihin ja tabien yhteydessä on nuotitkin. Myös PIMA -tekniikkaa siinä käydään läpi, hieman ehkä suppeasti vastauksestasi päätellen. Mutta näillä eteenpäin, VALTAVASTI KIITOKSIA!

Moro! olisko joku soitellut Marko Haaviston loistavaa kappaletta Pieni lintu? itse en tunnista sointuja kuuntelemalla.., mutta kappaletta olisi kiva soitella vaikkapa omille tyttärille:) , eli jos joku tietäisi soinnut ja jaksaisi vielä laittaa ne tänne.Kiittäen R.

Mitä tarkoittaa "diminished" tai "dimi"? Tiedän että sillä haetaan tietynlaista riitasointuista soundia mutta osaisiko joku vähän avata ja analysoida sitä minulle enemmän? Ja jos pystyy kertomaan myös, miten käytän jotain tämäntyyppistä juttua järkevästi.

ADEHD: Mitä tarkoittaa "diminished" tai "dimi"? Tiedän että sillä haetaan tietynlaista riitasointuista soundia mutta osaisiko joku vähän avata ja analysoida sitä minulle enemmän? Ja jos pystyy kertomaan myös, miten käytän jotain tämäntyyppistä juttua järkevästi.
 
Se tarkoittaa vähennettyä sointua. Näitähän löytyy useampaa sorttia:
 
Vähennetty kolmisointu on sellainen, jossa on kaksi molliterssiä päällekäin, toisin kuin tavanomaisissa duuri- ja mollikolmisoinnuissa, joissa on yksi kappale molli- ja duuriterssejä. Vähennetty kolmisointu olisi siis vaikkapa C:stä: C - Eb - Gb.
 
Tähän päälle sitten voidaan, kuten muihinkin kolmisointuihin, lisätä septimi. Niin kutsutussa täysdimissä lisätään päälle vielä yksi molliterssi lisää, jolloinka sointuun tulee VÄHENNETTY septimi (pienestä septimistä vielä puoli sävelaskelta pienempi intervalli; enharmonisesti sama kuin suuri seksti). C - Eb - Gb - Bbb (kaksinkertaisesti alennettu B).
 
Jos sen sijaan lisätään pieni septimi, saadaan puolidimi: C - Eb - Gb - Bb.
 
Puolidimit, jotka voidaan kirjoittaa myös varmasti sinullekin tutulla tavalla m7b5 (esimerkiksi Dm7b5) ovat hyvin tavanomaisia sointuja, koska luonnollisissa duuri- ja molliasteikoissa se muodostuu suoraan asteikon sävelistä. Mollisävellajissa toiselle asteelle ja duurisävellajissa seitsemännelle asteelle. Mollissa menevässä II-V-I-kierrossa voidaan siis II asteen sointuna käyttää m7b5-sointua, esimerkiksi Bm7b7 - E7 - Am7. Hyvin usein tätä lainataan myös mollisävellajiin kuudennelle asteelle, esimerksi näin: Dm7 - Cadd9 - Bm7b5 - Bbmaj7.
 
Täysdimeillä on voimakas dominanttisointinen luonne. Tavanomaisimmin niitä käytetäänkin johtamaan puolisävelaskelta korkeampana olevaan toonikaan. Esimerkiksi G#dim7 -> Am. Huomaa, että symmetrinen rakenne mahdollistaa minkä tahansa täysdimin sävelen tulkitsemisen pohjasäveleksi ja tämän kautta voi tehdä kaikenmoisia enharmonisia uudelleentulkitsemisia. Entäpä jos G#-dimin pohjaksi otetaankin vaikkapa sen terssi B ja puretaan sointu siitä puolisävelaskelta ylöspäin? Tai septimi F?
 
Toki kaikenmoisia muitakin käyttötapoja soinnuille löytyy, tuossa oli jotain mitä äkkiseltään pulpahti mieleen.

Dimien kanssa täytyy muistaa myös se, että koska niissä ei ole puhdasta kvinttiä, on näiden sointujen asema itsenäisinä sointeina jotakuinkin hämärä. Voidaankin siis halutessamme nähdä vaikapa Bm7b5 G9-sointuna, josta puuttuu pohjasävel. Tai G#dim7 E7b9-sointuna vailla pohjasäveltä.
 
Dimi-sointuihin liittyviä asteikoita on kaksi. Ne molemmat rakennetaan symmetrisesti niin, että vuorotellaan koko- ja puolisävelaskeleita. Dimiasteikko, jota käytetään tavallisesti dimisointujen päälle, aloitetaan kokosävelaskeleella; dominanttidimiasteikko, jota käytetään tavallisesti dominanttisointujen päälle, aloitetaan puolisävelaskeleella. Klassisessa teoriassa näitä kutsutaan oktatonisiksi asteikoiksi, koska niissä sattuu olemaan kahdeksan säveltä. Varsinkin 1900-luvun alun taidemusiikkia on analysoitu oktatonisista lähtökohdista.

ADEHD: Mitä tarkoittaa "diminished" tai "dimi"? Tiedän että sillä haetaan tietynlaista riitasointuista soundia mutta osaisiko joku vähän avata ja analysoida sitä minulle enemmän? Ja jos pystyy kertomaan myös, miten käytän jotain tämäntyyppistä juttua järkevästi.
 
Tarkoittaa vähennettyä sointua. Voi olla joko "a diminished triad" eli vähennetty kolmisointu, mutta tarkoittaa yleisemminkin sellaista sointurakennetta, jonka pohjalla on vähennetty kolmisointu. Näitä muodostetaan helpoiten ottamalla mollikolmisointu, esimerkiksi Cm = C-Eb-G, ja vähentämällä kvintti/pudottamalla kvinttiä puoli sävelaskelta, jolloin vähennetyksi soinnuksi tulee Cdim = C-Eb-Gb. Tällaisia sointuja esiintyy mm. duuriasteikon seitsemännellä asteella (esimerkiksi jos muodostat C-duuriasteikolle B-pohjaisen kolmisoinnun, saat soinnun Bdim = B-D-F) ja ekvivalentisti molliasteikon toisella asteella, joten näillä sointuasteilla dimisoinnun säveliä voidaan muun muassa käyttää. Yleensä jos näitä sointurakenteita merkitään intervallipohjaisesti siten, että duurikolmisointu on 1-3-5, mollikolmisointu on 1-b3-5 ja vähennetty on 1-b3-b5, päästään samalla logiikalla melko helposti nelisointuihin käsiksi.
 
Vähennettyjen nelisointujen tapauksessa yleisemmät niistä ovat m7b5 ja dim7. Nämä saadaan simppelisti lisäämällä dimikolmisoinnun päälle halutunlainen septimi-intervalli. Tuo m7b5-sointu saadaan lisäämällä vaikkapa duuriasteikon seitsemännen asteen soinnun päälle septimi asteikon mukaisesti, jolloin soinnusta tulee Bm7b5 = B-D-F-A. dim7-sointua esiintyy pääasiallisesti harmonisen mollin seitsemännellä asteella, ja sen saa vähentämällä m7b5-soinnun septimin, jolloin saatu sointu olisi C harmonisen mollin tapauksesa Bdim7 = B-D-F-Ab. Kun lähtee kasaamaan eri asteikoiden jokaisen asteen päälle terssipinoja = sointuja haluttuun laajuuteen asti - septimiin asti olis ainakin hyvää harjoitusta - alkaa dimi pikkuhiljaa hahmottua sointuna funktioltaan ja muodoltaan. Dimisoinnulla on tonaalista funktiota ajatellen dominantti luonne, ts. kannattaa makustella ja kuunnella sen purkausta puolta sävelaskelta ylempää löytyvään duuri- tai mollisointuun. Tästä esimerkkinä voi kokeilla vaikkapa Edim-F, Bdim-C jne. tyyppisiä ratkaisuja.
 
E:
Hehee, karvan verran myöhässä :) Jätän tämän tähän siltä varalta, että näitä joku lukee.

Ja mä oon taas myöhässä, hyviä vastauksia edellä.
Jos sen verran täydentäisin asiaa joka mulle on vasta vähän aikaa sitten valjennut eli dimiasteikkojen käyttö improvisoinnissa.
Dimiasteikkojahan on tasan kolme erilaista ja niillä saadaan aikaiseksi 12 dimiasteikkoa ja 12 domdim-asteikkoa sen mukaan mistä aloitetaan.
Dimiasteikko on sellainen jossa aloitetaan kokosävelaskelella ja sitten vuorotellen puoli ja kokosävelaskel ja saadaan oktatoninen (8-sävelinen) asteikko jota käytetään dim soinnun kanssa.
Domdim asteikko on sellainen että aloitetaan puolisävelaskeleella ja sitten vuorotellen koko ja puoli ja käytetään x7b9 soinnun kanssa.

Mikäs se kolmas dimiasteikko on, ei soita ainakaan kelloja?

Tonski: Mikäs se kolmas dimiasteikko on, ei soita ainakaan kelloja?
 
Se on se väliinjäävä. Sama symmetrinen kaava voi alkaa kolmesta eri puolisävelaskeleen päässä olevasta sävelestä.

Swan: Se on se väliinjäävä. Sama symmetrinen kaava voi alkaa kolmesta eri puolisävelaskeleen päässä olevasta sävelestä.
 
AAAAAAaaahhhh... Tässäkö tarkotettiin siis että kakstoistasäveljärjestelmässä on enharmonisesti vain kolme eri dimiasteikkoa kokonaisuudssaan? Siis esimerkiksi C-, Db- ja D-dimiasteikot spännii käytännössä kaikki dimiasteikot? Vai ymmärsinkö jotakin väärin? Käsitin asian niin, että perus dimiasteikko on yksi, dominanttidimiasteikko on toinen ja on olemassa vielä kolmas, erillisellä sisäisellä intervallirakenteella määritelty dimiasteikko näille jatkumoksi. Tästä näin tarkoittamastani kolmannenlaisesta dimiasteikosta en siis ole kuullut, jos sellainenkin on olemassa!