| Aihe: Äänitätkö harjoitteluasi? | 1 |
|---|
 hallu
29.10.2013 16:41:03 (muokattu 29.10.2013 16:43:55) | |
|
Mun mielestä tästä on ollut joskus puhettakin, mutta itse olen pyrkinyt säännöllisesti nauhoittamaan omaa soittoani huomatakseni kehityksen ja bongatakseni pahimpia puutteita ja maneereita joita tulee toisteltua ihan liikaa. Nyt kun on tuo sanelukone ja luupperi, niin äänitteleminen on ihan naurettavan helppoa ja olenkin siirtynyt semmoiseen käytäntöön, että äänitä joka päivä omaa soittoani harjoittelun päätteeksi ja illalla nukkumaan mennessä kuuntelen sen läpi ajatuksen kanssa. Vanhoihin tallenteisiin voi palata hiukan myöhemmin kun ne eivät ole enää niin kirkkaana mielessä.
No mitä siitä sitten olen oppinut? no ensinnäkään en ole lähellekään niin hyvä kitaristi kun olen kuvitellut:-( ainahan sitä yrittää olla "vaatimaton", mutta kuitenkin inspiraation hurmoksessa kun soittelee, niin sitä kuvittelee kuulostavansa jumalaiselta. Myöhemmin kun nauhalta kuuntelee ne pätkät, niin aika karu totuus omista kyvyistä paljastuu. Se ahdistunut alastomuuden tunne pitää ylittää ja kuunnella vähän analyyttisemmin, että mikä siellä oikein mättää. Taimi on tärkeää, jos rytmin kanssa sleebailee, niin eipä svengaa soitto silloin yhtään. Metronomia siis tulee nykyisin käytettyä lähes kaiken aikaa. Soiton haparoivuus tulee yleensä harjaantumattomuudesta ja se helpottaa kun sahaa niitä likkejä vaan kylliksi. Soiton harjoitteleminen varmaotteiseksi ja samojen likkien jauhaminen taas johtaa siihen että soitto muuttuu yllätyksettömäksi ja tylsäksi. Niin ja semmoisia paskamaisia maneereja ilmaantuu jotka ajan saatossa vain korostuvat, jos ei ole hereillä niiden kanssa. Hyvältä kuulostavan soiton pitää siis kuulostaa sopivasti haparoivalta, jotta siinä olisi jännitettä, mutta ei niin haparoivalta, että kuunteleminen kävisi työlääksi ja noloksi. Yllätyksellisyyttä ja liikettä saa soittoon, kun lähtee mukavuusalueeltaan kokeilemaan vähän jotain muuta tai vaikka siirtyy itselleenkin yllättäen uuteen asemaan. Tämä vaatii jälleen harjoittelua ettei soitto mene liikaa kompuroimiseksi.
Sitten se draamankaaren kehitteleminen. Soolo pitää yrittää saada kohoamaan kohti kliimaksia, joka saavutetaan jossakin puolen välin jälkeen ja sitten vielä päättää tyylikkäästi. Olen oppinut, että ihan helvetisti voi soittaa oppimatta mitään jos ei välillä vähän haasta itseään ja kuuntele mitä soittaa. Tiedän, että omaa soittoa on vaikea kuunnella soittaessa, mutta välillä sitä oikein häkeltyy kuinka vähän sitä oikeastaan soittaessa kuulee (omat ajatukset ovat varmasti liikaa tiellä).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
hallu: ainahan sitä yrittää olla "vaatimaton", mutta kuitenkin inspiraation hurmoksessa kun soittelee, niin sitä kuvittelee kuulostavansa jumalaiselta.
Hahaha!! Täyttä asiaa, pamautin plussalla! Tykkäsin myös tuosta "soolon kehittäminen kohti kliimaksia"-osiosta tässä viestissä.
Vastauksena vastaukseen kyllä, mutta valitettavan harvoin. Sillon kun on treenikausi menossa et on vähemmän kaikkea muuta sählinkiä menossa koulujen ja muiden juttujen puolesta, niin sit vähän enemmän. Erityisesti omaan fraseeraukseen ja taimiin pitäis aina vaan kiinnittää enemmän huomiota, lisäksi jos pyrkii soittamaan jotain nopeampia juttuja niin siinä on se vaara että jos ne menee monesti "sinne päin", korva tottuu siihen eikä oikeesti pois jääviä nuotteja tai muhjusia kolahduksiakaan siinä likkeihin keskittyessään kuule. Pitäis kyllä aina vaan enemmän ja enemmän nauhottaa omaa soittoaan.. |  steelduck
31.10.2013 15:28:41 (muokattu 31.10.2013 15:29:00) | |
|
Ikävä kyllä äänitän. Ei pitäisi, kun tulee aina paha mieli. | Jucciz
31.10.2013 21:51:33 (muokattu 31.10.2013 21:56:06) | |
|
Takavuosina tuli äänitettyä paljonkin omaa soittoa esim. Muusikoiden.netin sooloskaboihin, eli ihan vaan kylmän viileästi kaikkien muidenkin kuultavaksi ja arvioitavaksi. Onhan siitä ollut hirmuisesti hyötyä: kuulee, mihin suuntaan eri asiat soitossa ovat menneet milloinkin. Lisäksi noiden skabojen ansiosta sai paljon myös ulkopuolista palautetta, josta on niin ikään ollut hyötyä.
Suosittelen kaikille lämpimästi soiton äänittämistä. Soittohetkellä kuitenkin (toivottavasti) suurin osa energiasta menee itse soittamiseen, joten kuuntelu saattaa jäädä siinä kohtaa vähemmälle huomiolle. Jälkeenpäin voi sitten tarkastella nauhalta, mitä oikein tuli soitettua.
Varsinaista harjoittelua en ole koskaan äänittänyt, koska en ole likipitäen koskaan "varsinaisesti harjoitellut", mikäli sillä tarkoitetaan mekaanista puurtamista yhden tai parin asian kimpussa. Aina on ollut kovempi hinku soittaa "jotain oikeaa musiikkia", oli se sitten komppia, sooloja, melodioita tai mitä hyvänsä. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Tonski: Hahaha!! Täyttä asiaa, pamautin plussalla! Tykkäsin myös tuosta "soolon kehittäminen kohti kliimaksia"-osiosta tässä viestissä.
Vastauksena vastaukseen kyllä, mutta valitettavan harvoin. Sillon kun on treenikausi menossa et on vähemmän kaikkea muuta sählinkiä menossa koulujen ja muiden juttujen puolesta, niin sit vähän enemmän. Erityisesti omaan fraseeraukseen ja taimiin pitäis aina vaan kiinnittää enemmän huomiota, lisäksi jos pyrkii soittamaan jotain nopeampia juttuja niin siinä on se vaara että jos ne menee monesti "sinne päin", korva tottuu siihen eikä oikeesti pois jääviä nuotteja tai muhjusia kolahduksiakaan siinä likkeihin keskittyessään kuule. Pitäis kyllä aina vaan enemmän ja enemmän nauhottaa omaa soittoaan..
Kiitos ja kumarrus:-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Jucciz: Takavuosina tuli äänitettyä paljonkin omaa soittoa esim. Muusikoiden.netin sooloskaboihin, eli ihan vaan kylmän viileästi kaikkien muidenkin kuultavaksi ja arvioitavaksi. Onhan siitä ollut hirmuisesti hyötyä: kuulee, mihin suuntaan eri asiat soitossa ovat menneet milloinkin. Lisäksi noiden skabojen ansiosta sai paljon myös ulkopuolista palautetta, josta on niin ikään ollut hyötyä.
Suosittelen kaikille lämpimästi soiton äänittämistä. Soittohetkellä kuitenkin (toivottavasti) suurin osa energiasta menee itse soittamiseen, joten kuuntelu saattaa jäädä siinä kohtaa vähemmälle huomiolle. Jälkeenpäin voi sitten tarkastella nauhalta, mitä oikein tuli soitettua.
Varsinaista harjoittelua en ole koskaan äänittänyt, koska en ole likipitäen koskaan "varsinaisesti harjoitellut", mikäli sillä tarkoitetaan mekaanista puurtamista yhden tai parin asian kimpussa. Aina on ollut kovempi hinku soittaa "jotain oikeaa musiikkia", oli se sitten komppia, sooloja, melodioita tai mitä hyvänsä.
Joo en tarkoittanut mitään 123 treenejä, vaan ihan koittaa soittaa vähän musiikkia treenien päätteeksi. Olen itse myös pyrkinyt aina soittamaan ensisijaisesti musiikkia ja harjoitteluni on ollut sitä, että opettelen erilaisia musiikkikappaleita soittamaan. Viimeaikoina kun olen yrittänyt oppia ymmärtämään teoriaa ja teorian suhdetta musiikkiin, niin olen harjoittelussa käyttänyt enemmän aikaa "epämusiikkiin" siis tutkinut esimerkiksi asteikkojen anatomiaa ja koittanut pikkuisen hioa omaa motoriikkaani vähän joustavammaksi. Mutta kyllä musasta löytää yleensä sopivat harjoitteet plektratekniikkaan ja ihan kaikkeen (ja jos sitä ei musasta löydy, niin kannattaako sellaista harjoitellakaan;-). Meinaan jotain tikotikoa ja säkkijärvenpolkkaa tms. etydeiksikö noita nyt sanotaan?
Enimmäkseen aikani kitaran kanssa kuluu siihen, että yritän keksiä biisejä omasta päästäni ja koitan ilmaista tunteitani. Olen joihinkin sooloskaboihin huonolla menestyksellä osallistunut ja kerään rohkeutta osallistua taas, mutta muutamat yritykseni ovat kariutuneet siihen ettei kilpailuehdokas ole läpäissyt omaa seulaani. Pitää vaan jatkaa harjoittelua. Ehkä jossakin vaiheessa saan aikaiseksi jotakin jota ilkeää soittaa muillekin:-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Oon oikeestaan alusta asti äänitellyt kun se on niin kivaa. Nuorempana mankalla ja nykyään dawilla biisejä viritellessä. Äänittelen myös jammailuja kavereiden kesken ja sitä kauttakin oon kyl huomannut epätoivottuja maneereita ja toisaalta taas saanut rohkeutta päästellä entistä rohkeammin metsään. Luupperi on myös käytössä.
Tuntuu epämukavalta listata niitä mulle tyypillisiä puutteita, joita äänittäessä oon huomannut, mutta tosiaan; paljon olis jäänyt huomaamatta jos ei olisi äänittänyt. Eipä niistä silti hirveästi (tarpeeksi) jaksa ressata. Sitä paitsi niitä huomaa nopeammin uusia kuin ehtii vanhoja korjata :)
Suosittelen - en pelkästään treenin takia vaan myös sen takia, että se on kivaa. | |
meillä bändissä nauhoitetaan kaikki treenit. tai siis nauhuri pistetään pyörimään heti kun pukkaa uutta biisiä lyriikkaa tai muuta vastaavaa. vanhoja ei enää nauhoitella. | |
Mikä on harjoittelun nauhoittelun ja oikean nauhoittelun ero? Ainakin mun kohdalla todella häilyvä. Kun olen saanut biisin tehtyä, niin sitten se nauhoitetaan. Jos joku kohta vaatii monta ottoa, niin kaikki miellyttävää ottoa edeltävät ovat harjoittelua =)
Kerrankin olen jossain asioissa Juccizen kanssa samoilla linjoilla, että harjoittelua harjoittelun takia en ole koskaan jaksanut harrastaa. Se on helvetin tylsää. Suoraan vain soittelemaan. Ja hyvästä treenistä käy kun säveltelee juttuja mitkä vaativat vähän enemmän itseltä, niin siinä sitten hampaat irvessä vedellään kunnes menee sopivasti.
Mutta aina tässä on oltu paska kitaristi, teki mitä teki :) | |
Hyvä idea! Lätkästään nauhuri seuraavaks päälle! Innolla odotan mitä huomaan omasta soitosta
Tätäkin olisin voinuy kysyä googlelta... Mutta mielummin postitin sen tänne. | |
No hei, covereita soitellaan itselle sovitettuina tulkintoina, niin eihän tässä ny mitään omia ideoita ole tarvis äänittääkään. Bändin kanssa uusia biisejä jonkin aikaa treeneissä äänitetään, jotta voidaan sitten kotona pohtia miten meni. Vanhoja ei äänitetä. Onhan se eriasteista kuraa aina alussa, mutta kyllä ne siitä kohdalleen loksahtaa kun veivaa vaan. Kotona äänitän Roland-kännykkään soittamalla uuden biisin pohjan ja treenailen sooloja sen päälle, jotta on valmista kun treeneissä on tarkoitus on keskittyä yhdistämään soitot ja laulut.
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
