Keskustelua raskaammasta musiikista ›

PurpleCandle: ...And Justice For All
 
Tällä levyllä onkin eniten musiikillisia ideoita tän bändin levyistä. Karut soundit, mutta hankala enää kuvitella, miltä muultakaan tuon levyn pitäisi kuulostaa.

bedlam: Samaa laatua kummankin levyn riffiosasto.
 
Wrong sano arnold, kun asetta kiellettiin lataamasta.
 
Vaikka kolme ekaa veisua DM:ltä. Ei yllä mikään stankeri edes lähelle.

haunted: Wrong sano arnold, kun asetta kiellettiin lataamasta.
 
Vaikka kolme ekaa veisua DM:ltä. Ei yllä mikään stankeri edes lähelle.
 
No mun mielestä Some Kind of Monster voittaa jo yksin mennen tullen noi viisut, mutta turha tästä kai on jankuttaa joka sivulla uudestaan :D Kuuntelin Death Magneticin tuossa yksi päivä ja Unforgiven III oli mun mielestä ainut kelpo biisi levyltä. Hirveä siinäkin se torvi-intro. Ihan hyviä pieniä ideoita siellä täällä (esim. kakkosbiisin loppupuolella se hiljainen osio bassokuvioineen, ekassa biisissä se tokan kertsin jälkeen tuleva riffi yms.), mutta ei tuota kyllä mielikseen kuunnellut. Työstä kävi. Änkyrää luukutin joskus viime talvena kaljapäissään ja siitä tuli ihan hyvä fiilis. Nimibiisi siitäkin piti kyllä skipata.
 
E: pitääpä muuten laittaa Load ja Reload ostoon, ensinmainittu jäi exälle aikoinaan ja jälkimmäistä en ole koskaan kuunnellut läpi. Sekin voi maistua huomattavasti paremmalta nyt kuin silloin. Pitäsköhän uskaltaa Luluunkin joskus tutustua... :D

Lulu lähtee nyt kunnolla myyntiin kun lou reed päästi kylmän pierun..

tender.insanity: Lulu lähtee nyt kunnolla myyntiin kun lou reed päästi kylmän pierun..
 
No nyt ei ainakaan LULU 2:sta tarvitse pelätä. Kevyet mullat..

Ei tuo riffien myynti loppupeleissä paskempi idea ole, jos tuotot pistetään hyväntekeväisyyteen. Joku niitäkin kuitenkin ostaisi.

Kävin kattomassa ton Through the Neverin. Jos ei bändistä tykkäisi, niin ei tuosta paljoa irti saisi, mutta onneksi tykkään ja suu oli messingillä koko leffan. Varsinkin lopputekstien aikana.

Minushuman: suu oli messingillä koko leffan. Varsinkin lopputekstien aikana.
 
Joo, epäilen itsekin että lopputekstien alkaminen saisi suun messingille.
 
Vakavasti puhuen, olen yllättynyt että tästä on tykätty näin paljon. Oletin, että tästä tulee joku nolouden multihuipentuma. Ei tule kyllä varmaan koskaan katsottua silti.

bedlam: Joo, epäilen itsekin että lopputekstien alkaminen saisi suun messingille.
 
Vakavasti puhuen, olen yllättynyt että tästä on tykätty näin paljon. Oletin, että tästä tulee joku nolouden multihuipentuma. Ei tule kyllä varmaan koskaan katsottua silti.
 
Joo on tosi yllättävää että Metallican biisit on hyviä ja niitä on kiva kuunnella elokuvateatterissa. Juonellahan nyt ei ole vitunkaan väliä.

Röntgen-Jeesus: Joo on tosi yllättävää että Metallican biisit on hyviä ja niitä on kiva kuunnella elokuvateatterissa.
 
Mennä leffateatteriin ja maksaa rahaa siitä, että näkee jälkiäänitetyn keikan höystettynä hassulla elokuvalla. Kyllä minä ihan rehellisesti olen yllättynyt siitä, että porukka näyttää nauttineen. Mutta hyvä niin.

Siis jos on joskus saanut edes jotain kiksejä Master of puppetsista, tää Through the never - version on pakko saada jotain positiivisia fiiliksiä aikaan. Olkoonkin jälkikorjattua tai ei, tykkiä kamaa on ja sitä on nautinto kuunnella.

haunted: 99% prosettia siä näytettävästä kamasta on silti ennalta-arvattavampaa ja paskempaa.
 
Meinaat että Metallica-leffa on parhaimman prosentin joukossa kaikista teatterissa pyörivistä leffoista? Sehän on melkein Oscar-kamaa jo sitten. Kai tää täytyy joskus tsekata, varmuuden vuoksi kännissä kuitenkin.

bedlam: Meinaat että Metallica-leffa on parhaimman prosentin joukossa kaikista teatterissa pyörivistä leffoista? Sehän on melkein Oscar-kamaa jo sitten. Kai tää täytyy joskus tsekata, varmuuden vuoksi kännissä kuitenkin.
 
Ja kaikki oscar kama on automaattisesti hyvää?
No ei jaksa kinata :) En mäkään tota ole siis edes nähny, mutta vähä kiinnostais silti. Tuntuu että hyvien leffojen suhde huonoihin pienenee ihan kokoajan. Sama musas, ehkä viä rajummin.

haunted: Ja kaikki oscar kama on automaattisesti hyvää?
No ei jaksa kinata :) En mäkään tota ole siis edes nähny, mutta vähä kiinnostais silti. Tuntuu että hyvien leffojen suhde huonoihin pienenee ihan kokoajan. Sama musas, ehkä viä rajummin.
 
En nyt sanoisi noin. Jos musan täytyy kuulostaa samalta kuin kasarilla, niin ehkä silloin.
 
Yllätys kyllä, että kasarinkin bändit halusivat kuulostaa uudelta eikä vanhan kopiolta.

Funkonaut: En nyt sanoisi noin. Jos musan täytyy kuulostaa samalta kuin kasarilla, niin ehkä silloin.
 
Yllätys kyllä, että kasarinkin bändit halusivat kuulostaa uudelta eikä vanhan kopiolta.
 
Nyt ei liity kauheesti metallikaan..
 
Mä just koitin sitoa tota kuhunkin aikaan verrattaen. Ennen, vaikka tolla valitsemallas 80 luvulla, äänittäminen ja studioaika oli paljo kalliimpaa / vaikeemmin saatavilla suhtees tähän päivään. Reccivalo paloi kun oli jotain annettavaa. Tuntuu, että tänäpäivänä sinne mennään koska sinne päästään, ja sitte geneeristä aasinpaskaa ulos. Kylä mulle kelpaa nykymusa siinä missä esim kasariki, tai ysäri viä paremmin, jos se on hyvää. 2000-luvulta on tosi paljo kovia levyjä niin metallis, kuin muuallaki tottakai. Mutta se suhde paljoko tulee ihan täyttä peskoo siihen rinnalle on aika surullinen. Ja kokoajan suhde pienenee. Tämä tottakai kaikki mun omas pienes maailmas, mutta kuitenki!

haunted: Ennen, vaikka tolla valitsemallas 80 luvulla, äänittäminen ja studioaika oli paljo kalliimpaa / vaikeemmin saatavilla suhtees tähän päivään. Reccivalo paloi kun oli jotain annettavaa. Tuntuu, että tänäpäivänä sinne mennään koska sinne päästään, ja sitte geneeristä aasinpaskaa ulos.
 
Eiks studioaikojen hinnat ole pikemminkin nousseet niinkuin kaikki muukin? Ja itse asiassa moni rockin ja metallinkin suurista klassikkolevyistä on syntynyt niin, että bändi on mennyt studioon ilman biisin biisiä, pistänyt nauhat pyörimään ja alkanut jamittelemaan.
 
Uskoisin, että bändien on nykyään huomattavasti hankalampi saada levytyssopimusta kun entisvanhaan, bändejä kun on paljon enemmän nykyään ja levybisneksellä ei enää mene kovin lujaa.
 
Oiskohan kyse kuitenkin osaltaan nostalgiasta sekä siitä, että musiikkia on nykyään niin paljon enemmän saatavilla kuin ennenvanhaan eri radiokanavilta ja varsinkin netistä, että väkisinkin sitä aasinpaskaa kuulee enemmän.

bedlam: Eiks studioaikojen hinnat ole pikemminkin nousseet niinkuin kaikki muukin? Ja itse asiassa moni rockin ja metallinkin suurista klassikkolevyistä on syntynyt niin, että bändi on mennyt studioon ilman biisin biisiä, pistänyt nauhat pyörimään ja alkanut jamittelemaan.
 
Uskoisin, että bändien on nykyään huomattavasti hankalampi saada levytyssopimusta kun entisvanhaan, bändejä kun on paljon enemmän nykyään ja levybisneksellä ei enää mene kovin lujaa.
 
Oiskohan kyse kuitenkin osaltaan nostalgiasta sekä siitä, että musiikkia on nykyään niin paljon enemmän saatavilla kuin ennenvanhaan eri radiokanavilta ja varsinkin netistä, että väkisinkin sitä aasinpaskaa kuulee enemmän.
 
Levysopparit voi olla tiukemmas, mutta kyllä levyn saa ulos suht hyvin tuottettuna ilman sitäkin, "halvalla ja helposti", jos vertaa vaikka tilannetta 30 vuotta sitten, kun joka talossa ei ollu Maciä ja cubasee. Jollain kuppasilla analogivehkeillä sai kasetille jotain rätinää ite nauhalle. Jos halus parempaa saundia, sai siittä maksaa suhteellisen paljon sen ajan hintatasoon verrattuna. Digitekniikka ja juutuubit on tosiaan mahdollistanu sen, että kaikki ketkä haluaa saa jollaintapaa tuotetun äänensä kuuluviin ja sitäkautta uutta tavaraa syntyy notkeemmin markkinoille. Tämä on siis tosi hyvä asia pelkästään, varsinkin alottelevia artisteja ajatellen. Nuoret sällit ja tytöt on saanu hirveen määrän esikuvia, opetusta ja motivaatioo tätäkautta.
 
Miks toi nostalgia-kortti pitää ottaa usein esille? Jos levy on hyvä, se ei mun kirjois liity mitenkään nostalgiaan. Tästä kertoo se, että kyllä tosiaan hyvää musaa julkastaan kokoajan. Se vaan tuppaa hukkuun em syiden takia paskamereen. Tottakai trendit vaikuttaa siihen mikä on kenenkin makuun sitä parasta aikaa uusien levyjen ilmestymisen suhteen.
 
Jos nyt vaikka tota rässiä miettii, tuntuu että uusia pändejä ja levyjä on aivan tolkuton määrä, joista surullisen pieni määrä uppoo tosissaan meikäläiselle. Musabisneksen luonne on muuttunu (tai sen tietyt piirteet korostunu) paljon ja siihen kun lisätään tämä raadollinen "enemmän ja nopeammin tavaraa ulos markkinoille, ennen kuin joku muu tekee sen" meininki, saadaan lopputulos joka ei kovin usein miellytä mua.
 
Anteeks ketjun tukottamisesta off-topicilla. Kattokaa Pauli Hanhiniemee vain elämää sarjas. Se äijjä on muusikko, eroottinen ja karismaattinen sellanen.

haunted: Levysopparit voi olla tiukemmas, mutta kyllä levyn saa ulos suht hyvin tuottettuna ilman sitäkin, "halvalla ja helposti", jos vertaa vaikka tilannetta 30 vuotta sitten, kun joka talossa ei ollu Maciä ja cubasee. Jollain kuppasilla analogivehkeillä sai kasetille jotain rätinää ite nauhalle. Jos halus parempaa saundia, sai siittä maksaa suhteellisen paljon sen ajan hintatasoon verrattuna.
 
En tuossa ottanut laskuun noita kotiäänittelijöitä ihan siksi, kun käsitin sun puhuvan ihan maksullisista studiopalveluista. Kotistudiot tosiaan erikseen. Monet isotkin bändit äänittelevät kitararaitoja kotisohvallaan Macin kanssa, mutta en itse näe sitä huonona juttuna. Enemmänhän siinä on aikaa testailla ja mokailla kun paineessa tarkasti määrätyn studioajan puitteissa. Toki nykyään varsinkin metallimusiikki on monesti ylituotettua ja kylmän kliinistä kun kaikki voidaan vääntää millintarkasti kohdalleen. Livesoitanta pienine heilumisineen on paljon kivempaa.
 
haunted: Miks toi nostalgia-kortti pitää ottaa usein esille? Jos levy on hyvä, se ei mun kirjois liity mitenkään nostalgiaan.
 
No ihan siksi, kun voin myöntää ainakin omalta kohdalta että iällä ja nostalgialla on vaikutusta asiaan. Nuorena musiikki ja myös leffat kolahtivat mulle ainakin paljon kovempaa kuin nykyään. Hyvää musiikkia kuulee edelleen, mutta vaikka se olisi paljon parempaa kuin se teininä fanitettu matsku, niin siitä ei innostu samalla tavalla kuin silloin pentuna. Ja ne levyt joita on oikein himofanittanut teininä niinkuin vain teini voi jotain fanittaa, niin niissä on mulla ainakin ihan selkeä nostalgialisä päällä.
 
Tämän lisäksi kun kuukauden viikkorahoilla osti jonkun älppärin ja kiikutti kotiin niin siihen oli panostettu sen verran, että levy kuunneltiin alusta loppuun muutama kerta päivässä olipa se minkälaista matskua tahansa. Jokaiseen levyyn syntyi näin jonkinlainen side. Nykyään on niin helppo kuunnella näyte juutuubissa ja nakata 20 sekunnin päästä menemään jos ei miellytä.