Aloittelijat ›

Itse olen reilu 5-kybänen heebo, joka teininä vähän soitteli kitaraa ja bassoakin. Opin tuolloin soinnut ja vähän musiikin teoriaa, pari bändiäkin oli vähän aikaa pystyssä. Homma jäi joskus 2-kymppisenä opiskelu-, työ- ja perhekiireisiin, kunnes 5-kybäsenä aloitin uudelleeen entisten kavereiden kannustamana basson soiton. Itseopiskelu on kyllä nykyään hemmetin paljon aiempaa helpompaa: on Youtube, kirjoja, nuottia ja tabia jos jonkinlaista ja Hesassa erittäin hyvä helmet.fi -palvelu, josta niitä voi etsiä ja tilata lähikirjastoonsa. Bändissä olen nyt soittanut basistina jazzia ja klassista rokkia muutaman vuoden ja joitakin keikkojakin on tehty. Covereita on ohjelmistoon kertynyt reilu 30 eli ainakin pari settiä pystytään vetämään. Treenejä on tosin vain 2-3 x kuussa lähinnä jäsenten kiireiden takia. Muut soittajat ovat kyllä mua parempia, enemmän elämässään soittaneita, mutta tällä tavoin kehittyy paremmin. Paineita ei kuitenkaan ole ja mitään kunnon muusikkoa musta ei koskaan kehity, eikä ole väliksikään. Omia biisejä emme ole tehneet, koska on varmaan liikaa näitä "omia biisejä" kuultu ja suurin osa niistä on yhtä tyhjän kanssa. Kaiken kaikkiaan mukava harrastus ja voi jotenkin kokea olevansa edelleen nuori tai ainakin soittaa sitä musaa, josta on aina pitänyt: Cream, Santana, Free, Hendrix, Deep Purple, Neil Young, Beatles, Procol Harum .... jazzilla höystettynä. Jälkimmäisessä on haasteena walking bass-kulkujen kehittely monimutkaisten sointujen taustaksi. Eli vaikka miettiä, että mitä ne sävelet Eb7b5 -soinnussa sitten olivatkaan ja miten vaihdan jouhevasti seuraavaan soituun.

Itsehän olen 22v ja olen nyt aloittamassa Pianon soittoa, tunneille on ilmottauduttu mutta alkavat vasta keväällä. Joten nyt olen aloittanut itseopiskeluvaiheen ennen tunteja, ja kun tutuissa on pari jotka soittavat pianoa niin saa vinkkejä. Olen hommannut Michael Aaronin Pianokoulu kirja ja sointuja ja nuotteja opettelen kaiken aikaa.
 
Ja mulle on ihan sama mitä kukin sanoo iästä, että on liian myöhäistä. Koska mulla on oikeasti nyt ollut monta vuotta kiinnostusta ja motivaatiota aloittaa soittaminen ja nyt aloitin. Kun on aikaa, mielenkiintoa ja itsekuria aloittaa opiskelemaan ja harjoittelemaan niin miksi se olisi liian myöhäistä?

Alessandro: Itsehän olen 22v ja olen nyt aloittamassa Pianon soittoa, tunneille on ilmottauduttu mutta alkavat vasta keväällä. Joten nyt olen aloittanut itseopiskeluvaiheen ennen tunteja, ja kun tutuissa on pari jotka soittavat pianoa niin saa vinkkejä. Olen hommannut Michael Aaronin Pianokoulu kirja ja sointuja ja nuotteja opettelen kaiken aikaa.
 
Ja mulle on ihan sama mitä kukin sanoo iästä, että on liian myöhäistä. Koska mulla on oikeasti nyt ollut monta vuotta kiinnostusta ja motivaatiota aloittaa soittaminen ja nyt aloitin. Kun on aikaa, mielenkiintoa ja itsekuria aloittaa opiskelemaan ja harjoittelemaan niin miksi se olisi liian myöhäistä?
 
No onhan se ehkä vähän myöhäistä mutta kun heti alat niin voit vielä keretä...
terveisin Fat-setä, 60 vee.

Tämä sopii varmaan tämän topicin alle paremmin:
Semmosta uskaltauduin tässä kyselemään, että mitenköhän sitä pääsis ikään kuin seuraavalle portaalle tässä rakkaassa harrastuksessa? Tarkennettuna hieman tilannettani ja tämän hetken tasoa. Olen aloittanut kitaran soiton harjoittelun about pari vuotta sitten. Joskus nuorena tuli vähän kokeiltua soittamista mutta se jäi sitten. Nyt olen vajaa viiskymppinen, mutta nuorekas ;) . Tällä hetkellä osaan apinoida esim. juutuupista joitain simppeleitä biisejä. Ehkä tuo komppipuoli on enemmän hallussa. Toki ns. pakolliset pentatoniset skaalat menee myös ja niitä tulee juurikin skaalamaisesti harjoiteltu tuon tuostakin. Vaikeutena on soveltaa ja improvisoida. Joitain helppoja riffejä ja sooloja osaan siis apinoida mutta siinä se. Eikä ne oikeen tahdo pysyä muistissa, aina täytyy katsoa mallia ensin juurikin juutuupista. Sieltä löytyy kyllä vaikka mitä mutta juuri tuohon luovaan improvisointiin ei oikeen taidot riitä. Etupäässä blues voittoista harjoittelen vaikkakin musiikkimaku on kyllä laaja, tykkään monestakin genrestä ja kuuntelen monipuolisesti. Kyllähän semoinen melodisempi rock on ehkä lähinnä sydäntä. Ei ehkä uskoiis että näin vanha "kolli" kuuntelee sitä musaa mitä minä kuuntelen. Ajattelin kysyä siis mielipiteitä siitä miten päästä eteenpäin. Itse olen aprikoinut, että olis hyvä päästä soittamaan muiden kanssa etenekin sellaisten jotka osaa ja osaa myös kärsivälliesti neuvoa. Olis mageeta päästä soittelemaan vaikka ihan perus komppeja jonkun porukan kanssa, jammaillemaan vaan siten että koko biisit tulisivat tutuksin ei vain jotkut riffit tai soolonpätkät. Siis kysymyksen tarkemmin, onko tämä tie oikea? Oppisiko sitä ja pääsiskö "eteenpäin" juuri sillä, että soittelis joidenkin kanssa yhdessä siis vähän niinku bändityyppistä toimintaa? Kävin viimevuonna jonkin aikaa kansalaisopiston sähkökitarakurssilla mutta piti muiden kiireiden takia jättää kesken. Nyt olen ilmoittautunut uudestaan tälle kevät lukukaudelle. Jos seillä ei ole liikaa porukkaa niin näyttäisi siltä, että kerran viikossa saisin siis vähän sitä perusopetustakin. Tuo teoriapuoli vähän takkuaa.. ;) Toki esim. nuotit otetaululla on tulleet jo vähän tutuksi ja ne tietyt skaalat pitkin otetaulua joskin vähän hitaasti. Toinen on tietty se backing tracksien päällä skaalojen soittaminen mutta siitä en ole oikeen siis päässyt eteenpäin siihen improvisointiin siis. Joitakin licksejäkin osaan mutta nekin tuppaa unohtumaan siten että ne täytyy aina kaivaa esiin juutuupista ensin ja sitten apinoida perässä. Tässä siis vähän pohdintaa. Olis kiva jos joku vaikka vähän ottais kantaa, että olisiko se oikea tie siis toisten (joku bändinpoikanen) kanssa soittelu se joka nostaisi osaamisen seuraavalle portaalle? Ei minusta varmaan mitään lead / soolo kitaristia tule mutta soittohalu on kova edes päästä kokonaisia biisejä skulaamaan jonkun bändinpoikasen kanssa. Toinen asia onkin sitten se että mistä ja miten pääsisi jonkun porukan kanssa siis lähinnä samaa tasoa ja parempien kanssa täällä Jkl:ssä kun asustelen?

Omien kokemusteni perusteella juuri bändisoittaminen on se, joka nostaa soittamisen seuraavalle tasolle. Eli kannattaa rohkeasti vaan hakeutua porukoihin. Etsi ensin vaikka soittokaveri mnetin wanted-palstan kautta, siitä luonnollinen jatkumo on bändin perustaminen tai bändiin liittyminen. Tämä oli oma polkuni. Eikä se haittaa, jos taidot ovat vaatimattomat. Aluksi voi soitella yksinkertaisempaa kamaa ja sitten taitojen kehittyessä lisätä vaikeusastetta.
 
Muutenkin mielestäni koko soittoharrastuksen idea on juuri muiden kanssa soittaminen. Yksin on kiva treenailla ja "backing trackien" päälle soittaminen on kehittävää, mutta homman ydin löytyy bändisoitosta.

Tämä sopii varmaan tämän topicin alle paremmin:
Semmosta uskaltauduin tässä kyselemään, että mitenköhän sitä pääsis ikään kuin seuraavalle portaalle tässä rakkaassa harrastuksessa? Tarkennettuna hieman tilannettani ja tämän hetken tasoa....
 
Itse tässä juurikin pari vuotta kitaraa itsekseen räpeltäneenä aloin kanssa miettiä tuota muiden kanssa soittamisen mahdollisuutta ja ominaiseen tapaani lähestyn asiaa kurssien kautta. Availin täälläkin keskustelua aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=220989
 
Eli tuo on myös yksi vaihtoehto jos lähimaastosta löytyy joku musiikkikoulu tai kansanopisto joka tarjoaa bändikursseja. Itse en siis vielä ole osallistunut moiselle mutta suunnitelmissa olisi yrittää päästä ehkä syksyllä mukaan ja ilmeisesti porukalla on noista hyviä kokemuksia - ja sitä kautta löytynyt myös soittokavereita joiden kanssa jatkaa harrastusta. Wanted-palstan ja yleisen huutelun lisäksi vaihtoehto soittoseuran etsintään :)

MissFox: Itse tässä juurikin pari vuotta kitaraa itsekseen räpeltäneenä aloin kanssa miettiä tuota muiden kanssa soittamisen mahdollisuutta ja ominaiseen tapaani lähestyn asiaa kurssien kautta. Availin täälläkin keskustelua aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=220989
 

 
Vastasinpa tuonne sitten. :)

Nyt on sellainen aihe mikä koskettaa myös minua. Oikeastaan tämän ketjun ansiosta kävin tänään ostamassa basson, mistä olen pitkään haaveillut.
Itse olen siis nyt 26-vuotias ja soitin kitaraa ja kävin tunneilla 17-19 vuotiaana, mutta sitten kun menin armeijaan soittaminen jäi ja armeijan jälkeen aloitin uudestaan pelaamaan jääkiekkoa, sekä seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa, joten aika perusjuttuja miten varmaan aika monelle tapahtuu ja soittaminen jää pois kuviosta. Päätin silloin keskittyä jääkiekkoon ja panostaa siihen niin, että pelaan vielä joskus kilpasarja-tasolla. Näitten reilun kuuden vuoden aikana meille on syntynyt myös tytär ja hankimme oman asunnon, joten mietin, että soittaminen saa olla lopullisesti. Nyt kuitenkin noin viikko sitten aloin miettimään, että jos vielä kokeilisi kun kaikki muut "tavoitteet" on saavutettu niin voisi olla aikaa musiikille. Koko ajan kuitenkin on tuntunut siltä, että jotain puuttuu ja tänään kun taas soitti niin huomasi että mikä. Tuntui sen verran hyvältä taas, että väkisin harmitteli onkohan jo liian myöhäistä aloittaa uudelleen. Itselläni on sen verran "vaikea" luonne, että ei vaan osaa aloittaa mitään ilman, että haluaisi saavuttaa siinä jotakin. Saa nähdä tuleeko enää mitään vai ei, unelma olisi soittaa vielä joskus jonkinlaisessa kasarityylisessä hard rock/heavy bändissä vaikka covereita jos ei muuta.

Hassua että soittamista aloittaessa mietitään että onko liian vanha tai liian myöhäistä. Mielestäni ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa harrastusta varsinkaan ellei aikeissa ole tulla joksikin lapsinerosoittaja Mozartiksi. Samallailla voi aloittaa lenkkeilyn tai näyttelemisen tai tenniksen pelaamisen milloin vain. Soittaminen on hauska asia ja siitä pitää muistaa nauttia. Pois turha itsekritiikki.

40+ ja kauhee kutina alottaa rumpujen hakkaaminen.Soittokokemusta kitaralla ja bassolla jonkin verran,rummuilla niinkin paljon et oon joskus istunu rumpusetin takana :D

onkelsam: 40+ ja kauhee kutina alottaa rumpujen hakkaaminen.Soittokokemusta kitaralla ja bassolla jonkin verran,rummuilla niinkin paljon et oon joskus istunu rumpusetin takana :D
 
Sitä kokemusta tulee soittamalla! Joten anna mennä! Sieltä pitää raapia mistä kutiaa. (Tietty rumpujen hommaaminen on helposti isohko kysymys, ainakin soittotilan osalta.)

Itsellänikin tämä on ensimmäinen kirjoitus rekisteröitymisen jälkeen. Olen pian 40 v. Ensin innostuin opettelemaan laulamaan, takkuisesti on sujunut, vain muutama lyhytkurssi suoritettu. Reilut 1,5 v sitten ilmoittauduin laulukurssille ja musiikin perusteiden kurssille, ja molemmat jäivät kesken, kun turhauduin alkuunsa. Ennätin kuitenkin ostaa käytetyn kiipparin. Alkuun tuskin tajusin, kumpaanko suuntaan äänen korkeus nousee ja kumpaan laskee. Mustat koskettimet olivat vain "outoja vieraita ääniä". Kuvionuoteilla soittelin alkuun, mutta siinäkin vain melodiaa yhdellä kädellä. Myin kiipparin parin kuukauden päästä pois, ja ostin pianomelodikan.
 
Pianomelodikan avulla opin diskanttiviivaston nuotit siltä äänialueelta, jolla pystyn laulamaankin. Jotenkuten melodian soitto nuoteista alkoi sujua, vaikka aika-arvot ja rytmi ovat yhä hukassa. Vaajaat vuosi sitten juhannuksena ostin sähköpianon. Aloin käydä läpi lasten soitto-opasta, jossa on nuotit diskanttiavaimelle ja vasemmalle kädelle muutama simppeli sointu. Syksyllä siirryin soittamaan kirpparilta löytämääni ikivanhaa Aaronin pianokoulu 1:stä. Nyt olen soittamassa Aaron 2:n alkua. Pystyn soittamaan hitaasti (mutten virheettömästi) muutamia simppeleitä kappaleita aivan aloittelijoille tarkoitetusta klassisen musiikin vihkosesta.
 
Eli soittamaan päädyin vahingossa. Se on itselleni kuitenkin sekä aivojumppaa että terapeuttista toimintaa. Elämäni ei ole sujunut helposti. Vasta musiikin opettelemisen myötä mietin yleensäkin sitä, miten opin. Itselläni ei ole edes tässä vaiheessa tavoitteena soittaa ryhmässä (jos koskaan). Panikoin, ja heiveröiset jo opitut taidot unohtuvat siinä helposti. Tavoitteenani tässä vaiheessa on oppia kunnolla nuotit ja hakeutua sitten ryhmäopetukseen pianon alkeisiin (jossa sitten paikataan ne kaikki asiat, jotka olen ehkä ymmärtänyt väärin tai ollut liian laiska opettelemaan kunnolla...). Ulkomuistista tai korvakuulolta en osaa soittaa mitään. Improvisoinnissa en käytä mitään musiikin lainalaisuuksia, mutta teen sitäkin välillä hauskuuden vuoksi.
 
Viimeiset hankintani ovat pari okariinaa ja nokkahuilu. Ajattelen simppelin puhallinsoittimen auttavan laulutekniikassakin. Ukulelea yritin, en onnistu virityksessä (ja koko homma olisi pitänyt kääntää vasuriksi). Joitakin muitakin hutisoitinostoksia on tullut. Ajattelen, että musiikki on yksi kokonaisuus, eli jos soitan, laulan, kuuntelen, katson toisten esityksiä (kahta viimeistä hävettävän vähän) tai luen teoriaa, kaikki palvelee samaa kokonaisuutta. Kuitenkaan omalla kohdalleni en tule koskaan kehittymään hyväksi "muusikoksi". Olen sitä mieltä, että kunnollisen sävelkorvan kehittymisen edellytys on saada sopivia musiikillisia ärsykkeitä muutaman vuoden ikäisenä. Itse olen pianoa soittaneen äidin lapsi, mutta saimme musiikin suhteen "ateistisen" kasvatuksen. Piano myytiin pois ollessani pieni. Peruskouluopetukseni taso oli onneton. Mitään koulusoittimia ei tarjottu kaikkien oppilaiden käyttöön. Eli todennäköisesti sävelmuistini ei tule koskaan kehittymään hyväksi, ja sama taitaa olla rytmitajun kanssa. Mutta itselleni tämä soitto antaa kuitenkin paljon nautintoa, eli jatkan. Onnea kaikille vanhemmalla iällä soiton aloittaneille!

Itse olen alkanut jälleen soittelemaan omaksi iloksi 10... vai onko siitä jo 15v, jälkeen. Homma on muuttunut sillä aikaa melkoisesti, ainakin nauhoittelun osalta. Lisäksi on tullut jos jonkinlaista mallinnusta ja efektiä tietokoneisiin ja padeihin. Tämä onkin tuonut uutta mielenkiintoa soitteluun. Innostuinpa ostamaan myös kitaran, jotta voin tehdä itselleni kappaleita, sillä aikaisempi soittokokemukseni teininä rajoittui basson kanssa hauskanpitoon. Olenkin aina sanonut, että en juuri osaa soittaa vaan olen pitänyt basson kanssa nimenomaan hauskaa. Ehkäpä teoriatieto olisi helpottanut ymmärtämään soittamisen oppimista, mutta kun ei... Sitä rämpytetään mikä kuulostaa hyvälle omasta mielestä. Ja eihän soittamisessa mitään rajoja tai lakeja ole.
Olen kohta 40v. Ja harrastanut koko ikäni myös liikuntaa. Totuus vain on, ettei jalka liiku enää niinkuin nuorempana. Musaa taas voin fiilistellä vaikka 70v. ihan samaan malliin kuin tänäpäivänäkin. Mukavahan se olisi soitella porukassakin, mutta en koe olevani kummoinenkaan soittaja. Ikäiseni musiikinharrastajat taas ovat usein soitelleet koko ikänsä, joten sellaiseen seuraan on vaikea lähteä. Atk tietysti mahdollistaa myös etäsoittelut, mikä on nasta juttu. Vanhan bändikaverini kanssa olen vaihtanut riffejä ja ajatuksia ja jotain on valmistunut sitäkin kautta. Musiikki kiinnostaa tietysti kaikissa muodoissa, ja nyt kun olen muuttanut Jyväskylään, niin pääsenpä katsomaan keikkojakin useammin.

Itse sain kipinän tuossa pari kuukautta sitten joka on johtanut jo siihen, että äänikorttia hommattu kuten midikiippari, Reason 7 softaks ja laadukkaampaa kuuloketta. Soitin kakarana ja junnuna viulua 9 vuotta josta jatkoin koskettimilla viitisen vuotta. Parikymmentä vuotta tuossa vierähti ilman soittamista mutta taas on hyvä olo, kun huomaa ettei kaikkea ole läheskään menetetty. Soitin parina päivänä 5-6h sellasta asteikon tapaista renkutusta alkuun vuoron perään kummallakin kädellä josta siirryin sormien taas vetristyessä kaksikätiseen treeniin. Eli asiat tapahtuivat yllättävän nopeasti pitkän tauon jäljiltä. Nythän tässä paljon uutta opiskeltavaa jo pelkästään tuon softan muodossa mutta sehän vain lisää mielenkiintoa. Olen tehnyt niin, että jaan harjoituksen selkeästi vapaaseen jammailuun jonkin musiikin soidessa taustalla, ihan jonkin helpohkon kappaleen opiskeluun sekä softan opiskeluun. Koitan pitää tuota soitantaa etusijalla koska se helpottaa stressiä jo tässä vaiheessa ja siinä edistymisen huomaa pitkän tauon jälkeen niin nopeasti. Musiikin teoriaa pitäisi myös kerrata sillä nuo jo unohtuneet vaikka ne läpi aikoinaan kävinkin. Mutta on se niin mukava taas omaksi ilokseen soitella ja kenties tulevaisuudessa muidenkin ;)

Se into homman tekemiseen on itselläni ollut aina avain edistykseen. Ei auta vaikka olisikin soittovuosia takana jos ei vain lähde niin ei lähde. Ikää se ei katso kun mielentila on oikea niin se on ja sen kyllä tietää jokainen sitten itse. Tietysti pitää saada kipinä ja kokeilla mutta loppu on enemmän siitä kiinni että saako soitosta irti sen mitä siitä hakee jolloin joko homma jatkuu tai sitten ei tai tauko jatkuu ja koikeillaan toiste uudestaan. Henkistä se mulla on aina ollut.

Nyt tuli vielä lisää kipinää touhuun, kun saimme laulajan mukaan bändiimme, kiitos Wanted-palstan! Tähän asti rumpalimme lauloi osan biiseistä ja osaa treenailimme vaan instrumentaaleina. Oli taas äsken vallan kivaa soittelua porukalla. Kyllä todella kannatti aloittaa kitaran soittelu kolmisen vuotta sitten, vaikka ikää jo jonkin verran olikin. Ja nyt on kolmisen vuotta enemmän, mutta ei se tahtia haittaa, eh-heh.

Pikaisesti ketjua läpi lueskelin ja sain lisää intoa. :)
 
Eli pian 38 täyttävä, reilun vuoden kitaraa perässään vetänyt aloittelija minäkin. Hankalaltahan tässä vielä kaikki tuntuu, muttei enää läheskään niin mahdottomalta kuin edellisenä syksynä... Ja aloittaessani en tiennyt musiikin teoriasta yhtään mitään! :D Kuuntelin sujuvasti, muttei mitään käsitystä tai hajua, että mitä siinä biisissä oikeastaan soittamisessa tapahtuu. :D
 
Mukavinta hommassa ovat tosiaan nuo "ahaa" -ilmiöt. Ja se, että saa edes omasta mielestään jonkun rämpytyksen kuulostamaan tutulta biisiltä.
 
Tavoitteena olisi joskus saada soittaa ihan omaksi ilokseen muutaman kaverin kanssa. Enemmän semmoinen sosiaalinen harrastus tämä on, kuin mihinkään virtuoosimaiseen soittoon pyrkivä. :)
 
Ja kitarakamat, vahvistimet, jne... Ne tuntuu välillä kiinnostavan enemmän kuin itse soittaminen. :D
 
Joten kaikille hommaa edes harkitseville: Kannattaa. :) Paljon iloa tästä touhusta saa, vaikkei se aluksi helppoa ole.

Ja kitarakamat, vahvistimet, jne... Ne tuntuu välillä kiinnostavan enemmän kuin itse soittaminen. :D
 
Pieni vinkki. Treenaamista ei voi korvata laitteilla. Eli ei kannata hirveesti ostella kaikenlaista alussa, vaan hankkia kunnollinen kitara ja siihen vahvistin, ja keskittyä musiikkiin.

nisumaka: Pieni vinkki. Treenaamista ei voi korvata laitteilla. Eli ei kannata hirveesti ostella kaikenlaista alussa, vaan hankkia kunnollinen kitara ja siihen vahvistin, ja keskittyä musiikkiin.
 
Kamojen kanssa touhuaminen avartaa kummasti tajua soundeista ja auttaa ongelmien ratkomisessa. Ei sitä luuttua jaksa millään hangata tuntikausia joka ilta jos se ei omaan korvaan kuulosta hyvälle.