| Aihe: Kitaristeja joista ei puhuta? | |
|---|
 hallu
26.10.2013 20:53:23 (muokattu 27.10.2013 10:29:35) | |
|
Juutuubi sessiossa eksyin kuuntelemaan Hank Marvinia ja the Shadowsia. Tuli mieleeni, että näistä instrumentaalimusiikin uranuurtajista aika vähän muusikoiden netissä käydään keskustelua. Rautalankakitaristeista ehkä Esa Pulliaisen nimi pulpahtelee monissa yhteyksissä esille mutta Hankia ei mainita.
Kertokaapa mitä tuumailette tästä ukkelista? itse noita livevetoja kuunnellessa tuumasin, että ne saa sen musan svengaamaan tosi hyvin ja tuo musiikin vähäeleisyys ja niukkuus tekee siitä tosi vaikeaa. Se helppous on aika näennäistä. Niin ja se niiden lavakoreografia on jotenkin aika liikuttavaakin, mutta vähän kieliposkessa vedettyä. Esa Pulliaista pidetään melkoisena tyyliniekkana ja soundimaestrona. Mitenkä Hank? sillä kai on ainakin oma nimikkostrato fenderiltä. Omasta mielestäni Esan soundi on tuhdimpi ja soitto rikkaampaa ja ehkä nykyaikaisempaa, mutta ei niin vähäeleistä kuin Hankilla.
E: piti vähän pahimpia typoja korjailla kun tuli aamuyöstä hutiloitua:-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
 Kefiiri
27.10.2013 09:57:10 (muokattu 27.10.2013 09:58:08) | |
|
Tuo Shadowsin homma on kitarasoundeja ja visuaalista ilmettä myöten niin näkemyksellinen paketti, että toista saa hakea. Ei ihme, että kaikenlaisia tribuuttibändejä löytyy Youtubesta pilvin pimein.
Noita kappaleita on suhteellisen helppo opetella soittamaan, kun on malli valmiina, mutta että alun perin on osattu käyttää vibrakampea noin tyylitajuisesti ja tehdä kuuntelua kestävät, asian ytimessä pitäytyvät sovitukset... se ei ihan keneltä tahansa onnistu.
Pulliaiselta onnistuu, mutta se onkin Marvininsa kuunnellut.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kefiiri: Tuo Shadowsin homma on kitarasoundeja ja visuaalista ilmettä myöten niin näkemyksellinen paketti, että toista saa hakea. Ei ihme, että kaikenlaisia tribuuttibändejä löytyy Youtubesta pilvin pimein.
Noita kappaleita on suhteellisen helppo opetella soittamaan, kun on malli valmiina, mutta että alun perin on osattu käyttää vibrakampea noin tyylitajuisesti ja tehdä kuuntelua kestävät, asian ytimessä pitäytyvät sovitukset... se ei ihan keneltä tahansa onnistu.
Pulliaiselta onnistuu, mutta se onkin Marvininsa kuunnellut.
"Näkemyksellisyys" on hyvä sana, juuri sitähän se on. Ei meinaa itsekään muistaa, että Hank ja kumppanit ovat todellakin kokonaisen maailmoja ravistelleen tyylilajin luojia ja uranuurtajia.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
|
No kyllähän Hank on jeesh skittamiehiä ja tuli aikoinaan kuunneltuakin ja tutuksi kun olin pieni poika, oma juttunsa tuo ja kun miettii näitä nykyajan radiosoittoja niin eipä juuri koskaan kuule Hankin soittoa vaikka sitä olisi ihan kiva kuunnella.
Ja sitten tuo Pulliainen, tykkään soitosta ja itseasiassa täytyy sanoa, että jopa enempi kuin Hankista, molemmat tietty hyviä ja ammattimiehiä mutta ite siis diggaan enempi Pulliaisen soitosta ja menosta (makuasia).
Ja onhan noita muitakin, joista ei juurikaan puhuta, kotimaastakin löytyy hienoja kitaristeja, joilta lähtee sormista vaikka mitä kuten Juha Björninen ja moni muu ammattikitaristi joista ei juurikaan paljoa kirjoiteta. Ben Grandfelt on myös herra jonka soitosta tykkään ja eikä hänenkään nimeä kovinkaan monessa paikkaa kuule vaikka miehellä on maukasta soittoa.
Ulkomaisista herroista harvemmin kuule mainittavan nimiä kuten, Al Di Meola tai herraa nimeltä Prince, joka useasti mielletään enemmänkin laulajana vaikka onkin erinomainen kitaristi.
PappaSFin |
|
pappasfin: Ulkomaisista herroista harvemmin kuule mainittavan nimiä kuten, Al Di Meola tai herraa nimeltä Prince, joka useasti mielletään enemmänkin laulajana vaikka onkin erinomainen kitaristi.
Princen kohdalla vinha pointti. Tosin, aikanaan kyseinen heppu soitti kaikki soittimet levyilleen, mutta siitä tainnut luopua viime aikoina.
Mutta joo, harvemmin nimeä Roy Buchanan mainitaan kun kitaristeista puhutaan. Tahi Bob Brozmania. Ry Cooderin nimen sentään joskus näkee mainitun. Täällä harrastetaan kellonaikoja ja kuunnellaan Pikku G:tä.
Kuuntelen tämmöistä |
 BigPapa
27.10.2013 15:31:44 (muokattu 27.10.2013 15:34:48) | |
|
Aika usein unohdetaan The Ventures ja kitaristinsa Nokie Edwards, joka alkuperäisessä kokoonpanossa soitti aluksi bassoa. |
|
http://www.vintageguitar.com/2795/dick-wagner-and-steve-hunter/
Steve Hunter ja Dick Wagner. Kovempi kaksikko kuin mikään muu. |
|
http://www.youtube.com/watch?v=-ot4uAuEENI
Tuossa on oikea rautalangan "isoisä" josta kaikki on ottaneet vaikutteita!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 Don Felder
28.10.2013 00:06:22 (muokattu 28.10.2013 00:07:00) | |
|
http://www.youtube.com/watch?v=sShsWLQeHME
Dick Dale
En juo alkoholia uskonnon takia vaan aivan muun syyn takia. |
|
Minusta Mark Knopfler kuuluu tähän kategoriaan. Toki Markista puhutaan, ja on puhuttu, mutta ei ehkä niinkään kitaristina, enemmän laulutekijänä ja Dire Straitsin nokkamiehenä. Ehkä se johtuu siitä että hänen biisinsä on niin paljon enemmän kuin pelkkä kitarointi.
Tämä siitäkin huolimatta, että jätkä on aivan loistava finger picking kitaristi ja millä saundeilla on aina vedetty.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... ja mitä se sulle kuuluu.. ja jos kuuluukin , niin syytön mä siihen oon. |
|
Don Felder: http://www.youtube.com/watch?v=sShsWLQeHME
Dick Dale
Dick Dale sai kuitenkin uutta nostetta uralleen Tarantinon elokuvien myötä.
"Linkkejä kiitos tutkimuksiin tai artikkeleihin, missä Hulkon muusikon uran näytöt todetaan merkittäviksi."
-Jazzmies- |
|
No tuli itsellekin vielä mieleen Frank Zappa kun noita sen livevetojakin katseli, niin voisi sanoa, että idearikas ja taitava kaveri oli kyseessä. Zappa tietenkin profiloitui musiikin saralla musiikkinsa kautta biisintekijänä ja kaikkinaisena toisinajattelijana, että hänen kohdallaan se kitarismi ei ollut asia josta hänet muistetaan, vaikka kova jätkähän se oli soittamaan.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
|
blaekie: Minusta Mark Knopfler kuuluu tähän kategoriaan. Toki Markista puhutaan, ja on puhuttu, mutta ei ehkä niinkään kitaristina, enemmän laulutekijänä ja Dire Straitsin nokkamiehenä. Ehkä se johtuu siitä että hänen biisinsä on niin paljon enemmän kuin pelkkä kitarointi.
Tämä siitäkin huolimatta, että jätkä on aivan loistava finger picking kitaristi ja millä saundeilla on aina vedetty.
Olen eri mieltä, Knopfler on kuin musiikin Godard. Piirit lynkkaavat jos tunnustaa ettei oikein välitä herran tuotoksista. |
|
Gritsen: Olen eri mieltä, Knopfler on kuin musiikin Godard. Piirit lynkkaavat jos tunnustaa ettei oikein välitä herran tuotoksista.
Mitä, etkös tykkää edes Godardin Alphavillestä? (paheksuva hymiö)
Ihan alkuun, kun tuli Sultans of Swing, Knopflerin soundia ja helpon kuuloista soittoa ihasteltiin. Ei ole tullut seurattua miten mies pärjää kitaristiäänestyksissä nykyään.
Jotkut luulivat J.J. Calen tehneen salanimellä sen ekan demon (heh heh), josta koko homma muistaakseni lähti. Cale oli vähän pahoillaan siitä, miten Knopfler vohki hänen tyylinsä ja löi rahoiksi.
Knopfler on tehnyt aika tylsiäkin levytyksiä, toisin kuin Cale.
En ole musiikin asiantuntija. |
hallu
28.10.2013 10:19:52 (muokattu 28.10.2013 10:21:04) | |
|
Kefiiri: Mitä, etkös tykkää edes Godardin Alphavillestä? (paheksuva hymiö)
Ihan alkuun, kun tuli Sultans of Swing, Knopflerin soundia ja helpon kuuloista soittoa ihasteltiin. Ei ole tullut seurattua miten mies pärjää kitaristiäänestyksissä nykyään.
Jotkut luulivat J.J. Calen tehneen salanimellä sen ekan demon (heh heh), josta koko homma muistaakseni lähti. Cale oli vähän pahoillaan siitä, miten Knopfler vohki hänen tyylinsä ja löi rahoiksi.
Knopfler on tehnyt aika tylsiäkin levytyksiä, toisin kuin Cale.
No tyylin varastamisesta voidaan olla montaa mieltä. J.J. Cale kyllä nautti jo elinaikanaan aikamoista gloriaa itsekin ja ei se Knofler nyt mikään pelkkä plagiaatti ollut, vaan onhan sillä ihan omaakin sanottavaa. Mutta niinhän se on ennenkin nähty musiikin saralla, että se joka aukaisee ladun, ei kerää niitä isoimpia voittoja (valmista latua kun on niin paljon helpompi hiihtää). Esimerkkejä sellaisesta on vaikka kuinka ja usein se sillan rakentaja unohdetaan kokonaan kun keskitytään juhlimaan vain sitä joka siltaa ensimmäisenä kulki.
Tuli tuohon aiheeseen palatakseni mieleen semmoinen asia, että monestihan se taiteilijan kitarismi jää vähän huomiotta silloin jos on muulla saralla niittänyt mainetta laajemmin. Esimerkiksi biisintekijänä tai laulajana tms. Eihän Mauno Koivistoakaan muisteta siitä, että se pelasi lentopalloa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
|
Mutta missä on Ted Nugent?
En juo alkoholia uskonnon takia vaan aivan muun syyn takia. |
|
Don Felder: Mutta missä on Ted Nugent?
Haastattelujen perusteella Amerikassa, ja hiton ylpeä siitä. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
|
Itseeni puree skandinaavinen tekniikan ja luonteen yhdistelmä. Ronni Le Tekro ja Kee Marcello ovat soittajina paljon enemmän kuin vakiokasarihevareita, eikä heistä niin enää jauheta. |
|
Don Felder: Mutta missä on Ted Nugent?
Politiikkaa räkyttää nykyään enemmän?
On rokkarina jäänyt unholaan, mutta oli arvostettu hevipiireissä ainakin 70- ja 80-luvulla. Hän on oma suosikki tuolta ajalta samoin acdc. Nämä kaverit oli sopivasti villejä ja enemmän rok. Muut tuli kaukana perässä.
Holle Holopainen diggaili ko. kitaristia. Hän soitti koko Scream Dream älpykän radiossa ja otin sen nappulana c-kasetille. Oli toki aikaisemmat levyt jo kuunneltu läpi. Paitsi ne varhaisemmat Amboy dukes, tms. jotka ei oikein uponnut.
No nykyään musiikkimaku on muuttunut ja pidän "lyhyemmästä virsi kaunis"-tiluttajista myös. Välttämättä biisiin ei tarvita sooloa ollenkaan, jos riffit ja muut krumeluurit hoitaa homman. Itse biisi on tärkeämpi ja kokonaisuus.
Esim. The Cult on hyvä ja siinä on hyvä kitaristi Billy Duffy , vaikka ei kilometrin pituisia sooloja vedäkkään.
http://www.youtube.com/watch?v=raql_Hh_NmU
David Bowiella on ollut aina hyvät kitaristit, mm. Mick Ronson.
Billy Idolin kitaristi Steve Stevens on todella hyvä, ..... |
|
Gritsen: Itseeni puree skandinaavinen tekniikan ja luonteen yhdistelmä. Ronni Le Tekro ja Kee Marcello ovat soittajina paljon enemmän kuin vakiokasarihevareita, eikä heistä niin enää jauheta.
Kee Marcellon soitto oli kyllä todella maukasta ainakin 80-luvun lopulla: hyviä melodioita ja suvereenia tekniikkaa samassa paketissa. Monilla oli tuohon aikaan vain jälkimmäistä. Kaipa miestä voisi unohdetuksi tituleerata, koska käsittääkseni aika harva tuntee edes nimeltä. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
