Kitarat: soittaminen ›

En oo kuullu kyseisen äijän soittavan. Mikä miehiään ja mikä ois äijän hyvä biisi/levy mistä kannattais alkaa tutustuun? Tietäis vähän mitä mies osaa ja mitä konsertissa odottaa..

King Crimson.

King Crimsonin Red tai sitte in the court of the crimson king. 70-lukulaista progerockia, lajinsa parhaimmistoa. Kuuntele vaikkapa Starless. Ei tilupilua.

King Crimsonin kitaristi ja bändinjohtaja. Erinomainen,tyyliltään uniikki soittaja. KC:stä olen muiden ohella vaahdonnut progepalstalla ihan riittävästi. Fripp on melko erikoinen mutta kenties hyvinkin kiinnostava valinta Satrianin ja Vain rinnalle, sillä äijä on monilta osin täysi vastakohta näille kahdelle.
 
Musiikin myötä myös Frippin soitto on muuttunut vuosikymmenien saatossa. Levyt Larks' Tongues in Aspic, Starless and Bible Black ja Red ovat erinomaista työtä 70-luvulta; Discipline vuodelta '81 esittelee millaista jälkeä Fripp ja Adrian Belew saivat aikaan kahdella kitaralla; ja kaksi uusinta levyä eli The ConstruKction of Light ja The Power to Believe ovat hyvin kitaravoittoisia kokonaisuuksia. Lisäksi kaikkien tulisi luonnollisesti tuntea debyyttilevyn klassikko 21st Century Schizoid Man.

Olen kuullu Frippiltä seuraavat biisit:
 
1988
Disengage
Explosure
Guitar Craft Theme
Here Comes The Flood
North Star
Urban Landscape
Water Music
 
Nämä ainakin on yleisesti ihan hirveetä sontaa, valmistaudun kärsimään G3-konsertissa Frippin soittosession ajan. Esim. tuota Explosurea ei voi kuunnella ärsyyntymättä -- ja se on jo saavutus sinänsä!
 
Olkaa siis niin ystävällisiä ja kertokaa että satuin osumaan vain Frippin heikoimpiin tuotoksiin? (Onhan Vai ja Satriani myös molemmat julkaisseet luvattoman huonojakin biisejä, mutta näistä edellämainituista osa menee kyllä jo äärimmäisen hirveyden tuolle puolen.)
 
Mielipidekysymys tietysti, mutta jos joku voi sanoa oikeasti pitävänsä em. biiseistä niin ihmettelen syvästi.

No mutta, Satrianillahan hirveää sontaa on kirkkaasti yli 98% tuotannosta. Vai on himpun verran parempi, mutta luulempa, että jos tuonne menisinkin, Fripp olisi selkeästi kolmikon mielenkiintoisin tapaus.
 
Juupas-eipäs.

Fripp olisi selkeästi kolmikon mielenkiintoisin tapaus.
 
Löytyykö perusteluja (so. Biisejä joista pidät tai jtn.)? Ihan mielelläni löytäisin jotain hyvääkin Frippistä. Omaperäisyyttä riittää mutta jotenkin tuntuu että yhtä omaperäisiin sointuihin esimerkiksi riittää seuraava temppu:
 
Heitetään noppaa 6 kertaa, yksi heitto jokaista kieltä kohden. Soitetaan vastaava sointu jossa silmäluku - 1 = nauhanumero (ts. heitto 5 = 4 jne). Jatketaan näin kunnes sopivan monen soinnun fraasi on valmis. Tämän jälkeen soitetaan saatu sointukulku mahdollisimman satunnaisessa rytmissä, kuitenkin siten että se voidaan perustella mystisinsupersävelsymmetriateorioin. Lopputulosta voi kutsua sitten vaikkapa musiikiksi.
 
Huh, harvemmin sitä näin paljon kenenkään musiikki tunteisiin vetoaa, että sinänsä mielenkiintonen tapaus.
 
Kuuntele ihmeessä tuo Explosure. Jos rehellisesti pidät siitä niin tarjoan lakujätskin ihan ihmetyksestä jos eksyt Jyväskylään :)

Olen kuullu Frippiltä seuraavat biisit:

1988
Disengage
Explosure
Guitar Craft Theme
Here Comes The Flood
North Star
Urban Landscape
Water Music

Nämä ainakin on yleisesti ihan hirveetä sontaa, valmistaudun kärsimään G3-konsertissa Frippin soittosession ajan. Esim. tuota Explosurea ei voi kuunnella ärsyyntymättä -- ja se on jo saavutus sinänsä!

Olkaa siis niin ystävällisiä ja kertokaa että satuin osumaan vain Frippin heikoimpiin tuotoksiin? (Onhan Vai ja Satriani myös molemmat julkaisseet luvattoman huonojakin biisejä, mutta näistä edellämainituista osa menee kyllä jo äärimmäisen hirveyden tuolle puolen.)

Mielipidekysymys tietysti, mutta jos joku voi sanoa oikeasti pitävänsä em. biiseistä niin ihmettelen syvästi.
 
Empä alkaisi arvostella jos on kuullu 8 (laskinko oikein) biisiä mieheltä. Ja varsinkaan kun ei nähtävästi ole tutustunu miehen, eikä varsinkaan King Crimsonin musiikkiin.
 
Heitetään noppaa 6 kertaa, yksi heitto jokaista kieltä kohden. Soitetaan vastaava sointu jossa silmäluku - 1 = nauhanumero (ts. heitto 5 = 4 jne). Jatketaan näin kunnes sopivan monen soinnun fraasi on valmis. Tämän jälkeen soitetaan saatu sointukulku mahdollisimman satunnaisessa rytmissä, kuitenkin siten että se voidaan perustella mystisinsupersävelsymmetriateorioin. Lopputulosta voi kutsua sitten vaikkapa musiikiksi.
 
Ja vaikka Vaista pidänkin niin sinusta sitten äärimmäinen kammellarenkkaus ja efektien avulla tehdyt merkillisiset äännähdykset, joitten järjestys on vaikka valittu sillä sinun arpakuutiollasi, on musiikkia. "Vai" oletko sattunut tältäkin herralta saamaan käsiisi vain 8 biisiä, jotka ovat sattuneet olemaan parhaimmistoa?
 
Mutta tutustu toki King Crimsoniin :) taisi hyviä ehdotuksia tulla tuolla aiemmin.

Varmastikin Frippin diggauksella saa lisäpisteitä oikeissa piireissä ;-).
 
Pystyn sulattamaan herran soiton jotenkuten, mutta muutama asia mietityttää varsinkin kun nyt vertauskohteina ovat Satriani ja Vai.
Frippin kohdalla eivät jostain kumman syystä häiritse jos esim. jotkin kappaleet ovat kuin jostain sormiharjoitusten 'järjettömimmästä' päästä. Lisäksi efektoinnin määrä ja efektiräkin koko on huikea (eräs tuore live). Jne jne..

Ja vaikka Vaista pidänkin niin sinusta sitten äärimmäinen kammellarenkkaus ja efektien avulla tehdyt merkillisiset äännähdykset, joitten järjestys on vaikka valittu sillä sinun arpakuutiollasi, on musiikkia. "Vai" oletko sattunut tältäkin herralta saamaan käsiisi vain 8 biisiä, jotka ovat sattuneet olemaan parhaimmistoa?
 
Heh, tässä se tulikin :-)

Sanoisin että Fripp on enemmän muusikko kuin kitaristi.

Varmastikin Frippin diggaukssella saa lisäpisteitä oikeissa piireissä ;-).

Pystyn sulattamaan herran soiton jotenkuten, mutta muutama asia mietityttää varsinkin kun vertauskohteina ovat Satriani ja Vai.
Frippin kohdalla eivät jostain kumman syystä häiritse jos esim. jotkin kappaleet ovat kuin jostain sormiharjoitusten 'järjettömimmästä' päästä. Lisäksi efektoinnin määrä ja efektiräkin koko on huikea (eräs tuore live). Jne jne..
 
Käsittääkseni en ole mistään sormiharjoituksista missään vaiheessa puhunut. Ja a) livet ovat minusta asia erikseen. Otin tässä vertailukohteiksi lähinnä studioalbumit :) b) Kyllä minä ne räkkien koot tiedän. Ja anteeksi jos se kuulosti siltä mutta en todellakaan tarkoittanut että efektien käyttö olisi huono juttu. Se oli vain (ilmeisesti huono) vastalause tuolle "arpakuutio" sointujutulle :P
 
Ja tekstini oli alunperinkin (ilmeisesti huono) vastalause sille, että yli 35 vuotta musiikkia tehnyttä kitaristia aletaan arvostella kun on kuullut 8 kappaletta.

Empä alkaisi arvostella jos on kuullu 8 (laskinko oikein) biisiä mieheltä. Ja varsinkaan kun ei nähtävästi ole tutustunu miehen, eikä varsinkaan King Crimsonin musiikkiin.
 
Musiikin arvosteluhan on ylipäätään typerää, eikä puolustukseksi kelpaa oikeastaan edes se että sitä tekevät kaikki. Täällä esim. parjataan paljon Fransesco Fareria, ja kuka meistä on kuullut Fareria yli 8 biisiä?
 
Oikeastaan sitä vain halusin kuulla että nuo 8 ovat huonoimmasta päästä ja että parempiakin on olemassa, tai jotain selkeyttä siihen että edustaako nuo 8 biisiä Frippin musiikkia miten hyvin yleisesti.
 
Ja vaikka Vaista pidänkin niin sinusta sitten äärimmäinen kammellarenkkaus ja efektien avulla tehdyt merkillisiset äännähdykset, joitten järjestys on vaikka valittu sillä sinun arpakuutiollasi, on musiikkia. "Vai" oletko sattunut tältäkin herralta saamaan käsiisi vain 8 biisiä, jotka ovat sattuneet olemaan parhaimmistoa?
 
Vailta löytyy mielestäni kaikenlaista tavaraa, ehkä löytyisi huonolla tuurilla jopa 8 lähes yhtä huonoa biisiä kuin edellämainitut. Kuitenkin joukossa on suuria helmiä. Ja siis musiikkiahan ne huonoimmatkin biisit silti olisivat, samoin kuten arpakuutiotekniikalla luodut biisit. Maailma on täynnä kaikenlaisia enemmän tai vähemmän perverssejä musiikkimakuja, jopa arpakuutiobiisit saattaisivat olla jonkun mielestä hyviä.
 
Mutta tutustu toki King Crimsoniin :) taisi hyviä ehdotuksia tulla tuolla aiemmin.
 
Täytyy yrittää saada jostain näitä käsiinsä, helpompaa olis kyllä jos joku kertoisi jotain suosikkikappaleitaan (itselläni kärsivällisyys on niin mitättömän pieni ettei aina jaksa kuunnella laajaa kokoelmaa läpi löytääkseen niitä helmiä sikojen joukosta).

Juu. Ja pyydän anteeksi mikäli nuo juttuni olivat aiheettomia :)
 
Mutta esimerkiksi debyyttiin "in the court of the crimson king" kannattaa tutustua. Samoin kuin albumiin "Red" ja "In the wake of Poseidon".
 
Jatketaan musiikin parissa ..eihän se ole tosiaan riidanaihe :)

king crimsonin funky jam on loistava biisi muuten

Robert Frippin soitosta voi olla montaa mieltä,
mutta omaperäisyyden puutteesta herraa ei
ainakaan voi syyttää... =) Frippin käyttämä
viritys on jotain aivan mystistä, mutta olin
joskus asiaa puntaroidessani oivaltavani,
että se helpottaa Frippin suosimien dimi-
ja kokosävelasteikkojen soittamista. Edellä
mainitut skaalat ovat sen verran omituisen
ja riitasointuisen kuuloisia (jatkuvasti käytettynä),
etten yhtään ihmettele jos joku ei oikein
saa Frippin revityksestä kiinni...
 
Tuo muodostaa kuitenkin vain yhden osan
herran soitosta ja esim. David Bowien
kappaleessa Heroes kuultava soitanta
on sieltä hieman tavallisemmasta päästä.
 
Oma vaatimaton mielipiteeni on, että herra Fripp
on varsin kunnioitettava kitaristi, muusikko
sekä sekopää. =)

Kuuntele ihmeessä tuo Explosure. Jos rehellisesti pidät siitä niin tarjoan lakujätskin ihan ihmetyksestä jos eksyt Jyväskylään :)
 
Täytyy tsekata. Jyväskylään eksyin jo syksyllä 2001 ja yliopisto-opintoni ovat jotakuinkin puolivälissä.

Mielipidekysymys tietysti, mutta jos joku voi sanoa oikeasti pitävänsä em. biiseistä niin ihmettelen syvästi.
 
Exposure on mainio levy.
 
Olet siis kuullut kuusi biisiä Exposure-levyltä, yhden Let the Power Fallilta ja yhden Guitar Craft -kitarakurssin teemasävelmän, mikä ei vielä ole kovin paljon mieheltä, jolla on arviolta likemmäs sata levytyssessiota takanaan kolmannesvuosisadan ajalta -- Fareri-vertailut ovat sinänsä suhteettomia. Ja King Crimsonin olet tosiaan onnistunut sivuuttamaan kokonaan.
 
"Hyviä" biisejä tai levyjä on kovin vaikeaa yrittää suositella, koska en voi tietää minkälaisesta musiikista mahdollisesti pidät ja koska KC:nkin tyyli on vuosikymmenten varrella muuttunut melkoisesti ja moneen kertaan. Mutta jos silkkaa kitarapyrotekniikkaa haet, niin kokeile vaikka kahta uusinta levyä (The ConstruKction of Light ja The Power to Believe).
 
Toisaalta hienoin biisi ikinä koskaan missään on luonnollisestikin Starless, levyltä Red (1974). Voisi myös toimi kohtuullisen hyvänä tutustumisena 70-luvun Crimsonin ihmeelliseen maailmaan.
 
EDIT: Ja juu, tähdennetään nyt vielä että itse lähden G3-keikalle vain ja ainoastaan Robert Frippin vuoksi.

No mutta, Satrianillahan hirveää sontaa on kirkkaasti yli 98% tuotannosta. Vai on himpun verran parempi, mutta luulempa, että jos tuonne menisinkin, Fripp olisi selkeästi kolmikon mielenkiintoisin tapaus.
 
Juupas-eipäs.
 
Melkein sen takiahan sinne kait pitäisi lähteä.
 
Vaista en niin pidä mutta Satriani on ihan jees.