Yleistä keskustelua musiikista ›

Veksu: ... Näin väitän ja syön vaikka hatullisen paskaa jos joku vääräksi väitteeni osoittaa!
 
Puhdasta paskaa ilman sisältöä. Söisit mieluiten kunnollista ruokaa, niin olisi ulosteessakin jotain. *hymiöt*

Eikös tämä "ammattilaiset on parempia kuin amatöörit" ole näitä totuuksia, jotka pätevät isossa otannassa, mutta ei voi soveltaa jokaiseen yksilöön. Kuten "ruotsalaiset on pitempiä kuin japanilaiset".

pekkap82: Eikös tämä "ammattilaiset on parempia kuin amatöörit" ole näitä totuuksia, jotka pätevät isossa otannassa, mutta ei voi soveltaa jokaiseen yksilöön. Kuten "ruotsalaiset on pitempiä kuin japanilaiset".
 
Ai niinkö tilastotieteen lempilapset keskiarvo ja mediaani?

GiovanniDiRondo: Amatööri-sanahan tulee ranskasta, amateur, joka tarkoittaa rakastajaa. Tässä yhteydessä siis ihmistä joka rakastaa sitä mitä tekee.
 
Jos rakastaa aidosti musiikkia, niin miten ihmeessä siitä kilpailee.
 
Eikä ei-ammattilainen voi kilpailla ammattilaisen kanssa ammattilaisuudesta. Ammattilainen osaa tehdä sen työn minkä ammattilainen osaa.
 
Minusta silti musiikin rakastaminen on välttämätöntä, ammattilaisuus ei. Jos joku tästä touhusta saa rahaa, niin ei voi muuta sanoa kuin hieno homma. Saa työkseen tehdä sitä mistä tykkää.
 
Tarkoitin paremmuudella tiedon määrää ja teknistä osaamista. Ei minusta taiteissa oikein voikaan kilpailla.

BassoSisko: Puhdasta paskaa ilman sisältöä. Söisit mieluiten kunnollista ruokaa, niin olisi ulosteessakin jotain. *hymiöt*
 
Joku viisas thv-mies on joskus sanonut: Yllätä rakkaasi, syö kakkaasi. Se on hienosti sanottu.
 
pekkap82: Tarkoitin paremmuudella tiedon määrää ja teknistä osaamista. Ei minusta taiteissa oikein voikaan kilpailla.
 
Kyllä mie diggaan sellaista kuka tekee asiansa hyvin, ja pystyy kertomaan mikä tarkoitti mitäkin, miksi teki näin ja näin, mikä vaikutti mihinkin. Mikä on hienompaa kuin oppia ja olla osaavamman opissa? Se on kuitenkin mielestäni silloin eri asia, kun osaava tyyppi kertoo mitä teki, jonka jälkeen painottaa että jos ei sitä ja sitä tiennyt, on kyllä aivan väärällä alalla ja huono. Ja sitten on nämä jotka eivät alennu opettamaan alempiarvoisiaan ja vittuilevat vielä päälle. Saavutetaan jotain elämässä ja pelätään loppuelämä että joku muukin voisi saavuttaa saman, itsetuntohan siinä menisi lopullisesti jos ei olisi edes omasta mielestään paras.

Meikä ammattilaisena rakastaa musiikkia, soittamista ja kouluttamista. Koulutan ammattiorientoituneista amatööreistä ammattilaisia. Ammattilaisena täytyy ymmärtää rahaliikenteen päälle enemmän kuin amatöörin, jotta pystyisi elämään. Muuten homma on samaa. On mukava soittaa myös hyvien amatöörien kanssa. Täysin tasaveroista hommaa. Jos amatööri on huono, niin sitten hänen kanssaan soittaminen ei ole yhtä mukavaa. Aina voi harjoitella. Jos harjoittelu ei maistu amatöörille ja kuulostaa edelleen paskalta, on hän tyhmä, laiska tai arvostelukyvytön. Mutta toisaalta on myös paskoja ammattilaisia, joiden kanssa on ikävä soittaa tai olla sosiaalisessa tilanteessa. Joko he ovat paskoja tai sitten narsisteja.

Joskus mun humppakeikoilla on ollut yleisönä "nimekkäitä ammattilaisia" ja meinannut mennä pupu pöksyyn mutta siinä ne on lavalla hyppineet samalla lailla kuin muukin yleisö eivätkä ole katsoneet aiheelliseksi antaa minkäänlaista palautetta.
Eli normaali ihmisiä nekin on: ovat tulleet viihtymään eikä nipottamaan.

Epämuusikko: Ama- ja ammattilaisissa halveksun ainoastaan ajoittaista tietämättömyyteen tuudittautumista. Kamoja ollaan valmiit puljaamaan viimeiseen asti, mutta esim. nelisointua jännemmät harmoniset ilmiöt tai joidenkin rytmisten asioiden treenaaminen viitataan kinttaalla ettei "luovuus kärsi" tai yksinkertaisesti henkilökohtaiselle opintielle ei olla valmiita hyppäämään.
 
Tää on hyvin tuttu ilmiö erityisesti nettikeskusteluista mutta myös ihan reaalimaailmankin puolelta. Musiikkia pitää elää täysillä ja sen pitää olla aitoa - ynnä muita tuhanteen kertaan kuultuja latteuksia - ja se aitous katoaa kertaheitolla jos osaa tehdä tolppa-analyysin Bachin koraalista.

Vessajono: jos osaa tehdä tolppa-analyysin Bachin koraalista.
 
Mut sehän on helppoa: Bachilla ihan samat ilmiöt kuin jazz-stankuissa!

Aloittajan kuvaama tapaus ei kyllä ole mitenkään hirveän yleinen omalla kohdalla. Joskus kuitenkin tulee näitä nuorempia tapauksia vastaan joilla ammattiylpeys on vielä pikkasen hakusessa (myös muillakin aloilla) ja tämän takia sitten tällaisia ajatuspieruja, -ripuleita ja -paskamyrskyjä pääsee muodostumaan. Ei ole vielä alasta hirveän realistista kuvaa ja siksi sitten oletetaan koulutuksen kaikkivoipaisuuteen.
Harvemmin tämän tyylisiä kommentteja kuitenkaan kuulee vanhemmalta porukalta. Ikä/kokemus korjaa suhtautumista asioihin.

Minun mielestäni ammattilainen on vain ja ainoastaan sellainen, joka tekee kyseistä asiaa työkseen tai ainakin hakee töitä kyseiseltä alalta. Mikään koulu ei tee kenestäkään minkään alan ammattilaista.
 
Muusikkona en ole ammattilainen, mutta muulla alalla kyllä ja minulla on alaltani jopa tutkinnot suoritettuna, mutta teen töitä ihmisten kanssa, jotka ovat ns. itse oppineita ja he ovat ihan yhtä ammattilaisia, kuin minäkin.
 
Jos koulu tekee ammattilaisen, niin mikä sitten on henkilö, joka on nuoruudessaan käynyt koulut musiikkiin ja jopa työskennenytkin sen jälkeen jonkin aikaan ammattimuusikkona, mutta joka ei sittemmin ole soittanut mitään soitinta vaikka kahteenkymmeneen vuoteen. Onko hän edelleen ammattilainen, vaikka taidot ovat varmasti ruostuneet tai jos ei ole, missä vaiheessa hän lakkasi olemasta ammattilainen? Olen nimittäin tavannut tällaisen tapauksen.

Euphonium: Onko hän edelleen ammattilainen, vaikka taidot ovat varmasti ruostuneet tai jos ei ole, missä vaiheessa hän lakkasi olemasta ammattilainen? Olen nimittäin tavannut tällaisen tapauksen.
 
Paperi ratkaisee, alalla kuin alalla. Kun on ammattipaperit, niin on esimerkiksi työnantajan silmissä ammattilainen. Ihmisiä kun ovat niin ei niitä kiinnosta se oletko tehnyt 15 vuotta asiaa vai et ja miten hyvin. Ne kattelee niitä dokumentteja: ei papereita, ei ammattilainen -> ensimmäinen skipattava, moido.

Lennu: Paperi ratkaisee, alalla kuin alalla. Kun on ammattipaperit, niin on esimerkiksi työnantajan silmissä ammattilainen. Ihmisiä kun ovat niin ei niitä kiinnosta se oletko tehnyt 15 vuotta asiaa vai et ja miten hyvin. Ne kattelee niitä dokumentteja: ei papereita, ei ammattilainen -> ensimmäinen skipattava, moido.
 
Tuskinpa sentään. Vähän yli viiskymppisenä minulta löytyy paperit vuodelta 1981, alalta jota en ole koulun jälkeen työkseni tehnyt ja jota en osaisi ainakaan tämän päivän tekniikalla ja koneilla tehdä sen paremmin, kuin joku kouluttamaton. Jos nyt joutuisin hakemaan töitä, noilla vuoden 81 papereilla ei olisi työnantajan silmissä mitään arvoa. Kuitenkin, jos olisin päässyt töihin heti koulun jälkeen, olisin osannut hommat. Missä vaiheessa siis lakkasin olemasta ammattilainen, jos olin sitä vuonna 1981?

Euphonium: Tuskinpa sentään. Vähän yli viiskymppisenä minulta löytyy paperit vuodelta 1981, alalta jota en ole koulun jälkeen työkseni tehnyt ja jota en osaisi ainakaan tämän päivän tekniikalla ja koneilla tehdä sen paremmin, kuin joku kouluttamaton. Jos nyt joutuisin hakemaan töitä, noilla vuoden 81 papereilla ei olisi työnantajan silmissä mitään arvoa. Kuitenkin, jos olisin päässyt töihin heti koulun jälkeen, olisin osannut hommat. Missä vaiheessa siis lakkasin olemasta ammattilainen, jos olin sitä vuonna 1981?
 
Työnantajan toiveissa tietenkin se on näin. Mutta jos alallesi olisi yksi paikka vapaana ja olisi kaksi hakijaa: sinä ja paperiton vuodesta '81 hommia tehnyt jamppa, niin se työhönoton hommaansa kypsynyt täti lyö leiman sulle, että jatkoon. Työnantajalla on ohjeistus ottaa ammattipätevä ja aina ne tädit tulkitsee sen niin, että se kellä paperit on, viran täyttäköön. Ei niitä kiinnosta muu, illalla paikalliseen laulamaan karatea.

Lennu: Työnantajan toiveissa tietenkin se on näin. Mutta jos alallesi olisi yksi paikka vapaana ja olisi kaksi hakijaa: sinä ja paperiton vuodesta '81 hommia tehnyt jamppa, niin se työhönoton hommaansa kypsynyt täti lyö leiman sulle, että jatkoon. Työnantajalla on ohjeistus ottaa ammattipätevä ja aina ne tädit tulkitsee sen niin, että se kellä paperit on, viran täyttäköön. Ei niitä kiinnosta muu, illalla paikalliseen laulamaan karatea.
 
Toi pätee korkeintaan valtion ja kuntien viroissa. Yksityisellä puolella työnantajaa kiinnostaa sen henkilön taidot hoitaa se homma, eikä paperit.

Ma oon aina pitany itteeni tyonantajana. Ma oon tyollistanyt omalta osaltani ainakin levy-yhtioita, soittoruokaloiden henkilokuntaa, alan lehdistoa, keikkamyyjia, musiikkikauppiaita, roudareita, laki-ihmisia, ja hoho virkavaltaa. Mitaan papereita ei oo. Eika tule.

BassoSisko: Toi pätee korkeintaan valtion ja kuntien viroissa. Yksityisellä puolella työnantajaa kiinnostaa sen henkilön taidot hoitaa se homma, eikä paperit.
 
Noin se menee. Yleisin kysymys työn hakijalle taitaa olla: "Mitäs oot hommaillu viime aikoina?"

jukkajylli: Ma oon aina pitany itteeni tyonantajana. Ma oon tyollistanyt omalta osaltani ainakin levy-yhtioita, soittoruokaloiden henkilokuntaa, alan lehdistoa, keikkamyyjia, musiikkikauppiaita, roudareita, laki-ihmisia, ja hoho virkavaltaa....
 
Plussan arvoinen ajatus oli tämä.

BassoSisko: Toi pätee korkeintaan valtion ja kuntien viroissa. Yksityisellä puolella työnantajaa kiinnostaa sen henkilön taidot hoitaa se homma, eikä paperit.
 
No eipä se päde valtiolla tai kunnallakaan.