Musiikin teoria ja säveltäminen ›

En silti ole antanut periksi, vaan olen opetellut nuotit ja tarvittavaa musiikin teoriaa sekä instrumentin hallintaa. Hyvin olen pärjännyt näilläkin korvilla. Jos joskus teen joitain yksinkertaisia kitarakappaleita tai lauluja, niin tarkkaa korvaa ei ole tarvittu, vaan hyvä maku, mielikuvitus ja luova tila ovat olleet parhaat avut sävellyksen luonnissa. Toki oppimastani soittotaidosta on ollut hyötyä em. teossa, ei niinkään teoriasta.
 
Mä luulen Old Guitar, että tarkoittamasi "ei-hyvä-sävelkorva" on määritteenä vähän mielipidekysymys, jonka jokainen meistä mieltää omalla tavallaan ;-). Itse lähden siitä, että teoria, sävelkorva ja oman instrumentin tekninen hallinta on varmastikin ne keskeisimmät pelimannin tunnusmerkit. Teorian katson sisältävän myös tällaisia asioita, kuin tyylit yms. Teoria on vain siksi, että pystytään kuulemistamme asioista keskustelemaan jotenkin järkevästi samaa kieltä puhuen.
 
Olen joskus hyvin voimakkaasti ottanut kantaa näihin tietokoneohjelmistoihin, jotka muodostavat "sävellyksiä". Mielestäni ne eivät ole sitä, vaan kansakoulumatematiikkaan perustuvan musiikkiteorian osatekijöiden arpomista random-generaattorilla musiikkiteoriasäännöstön mukaisiin vaihteleviin järjestyksiin.
 
Jokainen voi teoriassa ottaa vaikka pelikorttipakan ja lähteä siitä lähtökohdasta, että ässä on I aste, 2=II aste jne. Luodaan nyt sitten "sävellys" tietokoneohjelman logiikalla ilman sävelkorvaa. Valitaan simple-cadence (päässämme, kuten koneen ruudulta alussa aina valitaan jokin lähtökohta). Laitettaan viisi korttia järjestykseen pöydälle vasemmalta oikealle. Ässä, nelonen, jokeri joka voi tarkoittaa kakkosta tai ässää, vitonen, jokeri joka voi tarkoittaa vitosta tai ässää. Tämän jälkeen kone arpoo, laitetaanko ensimmäinen jokeri kakkoseksi vai ässäksi, ja laitetaanko jälkimmäinen jokeri vitoseksi vai ässäksi. Tosta voi nyt sitten jokainen soitella kaikki vaihtarit läpi, niin siitä löytyy neljä eri kadenssia ;-) Tollai noi on tehty, onko toi nyt sitten sävellys, mun mielestäni ei.
 
Kauniistihan se soi, esimerkiksi tämä vaihtoehto: I-IV-II-V-I kuulostaako tutulta.
Ja oho, tästä tulee helposti myös tämä: I-IV-I-V-I.
 
Ja jotta saadaan vielä tietokonesävellysohjelmisto vaikuttamaan todella fiksulta, voidaan se laittaa tulostamaan kysymys, "Haluatko vaihtaa täyslopukkeen harhalopukkeeksi?". Tähän kun vastaat kyllä, niin viimeinen I vaihtuu V:ksi.
 
Kun sitten mallinnetaan samalla idealla musiikin teorian keskeisimmät asiat tehokkaaseen tietokoneohjelmistoon, niin saadaan aikaan uskomattoman hyvältä kuulostavaa tavaraa. Lisäksi kone tarjoaa vaihtoehtoja, eli koneen käyttäjä "säveltää", no joopa joo. Mutta lopulta koneen rajat tulee vastaan, ja se sitten siitä. Jokainen voi kuvitella, millaista tavaraa pohjan päälle alkaa syntyä, kun sitten aletaan tunkea lyriikkaa ja säveltää siihen melodiaa. Lyriikan semantiikan tuntemus vaatisi sellaista tekoälyä, että ehkäpä satojen vuosien päästä jotain sellaista on olemassa. Tämä on se kohta, jossa tulee koneiden vallankumous, mutta se on jo sitten oma topicinsa.
 
Pointtini on se, että ihmistä tarvitaan tekemään taiteellinen teos, ja musiikin ollessa kyseessä, hänellä täytyy olla kokonaisuudesta taju, ja tähän liittyy sävelkorva. Mä luulen, että tässä ketjussa musiikin teoriaa ja kuuntelu/instrumentihallintaitoa korkealla tasolla omaavat henkilöt saattavat mieltää ajatuksen "sävelkorvaa ei tarvita, tyylitaju ja maku riittävät" hieman kuvaamallani tietoteknisellä tavalla. Eli musikantti on musikantti ja hänellä tulee olla tietyt valmiudet, ja niitä tulee opiskella ja harjoitella. Sellainen "mopoauto-muusikko" on ammattiautoilijan kuvakulmasta huono juttu liikenteessä.