Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jou
http://www.facebook.com/photo.php?f … 0.7677942180&type=1&theater

Katoppas vaan:). Jospa ne vetääkin 4 h shown kiitokseksi suomalaisille faneille:P

Trial of Tears on minusta ihan hyvä. Onko sinustakin? Ei oo pakko sannoo jos ei halua.
 
http://www.youtube.com/watch?v=M3Qc7w5U3kg

Kampela77: Trial of Tears on minusta ihan hyvä. Onko sinustakin? Ei oo pakko sannoo jos ei halua.
 
http://www.youtube.com/watch?v=M3Qc7w5U3kg
 
On. Levynsä parhaimmistoa Peruvian Skiesin ja Hollow Yearsin ohella.

Kampela77: Trial of Tears on minusta ihan hyvä. Onko sinustakin? Ei oo pakko sannoo jos ei halua.
 
http://www.youtube.com/watch?v=M3Qc7w5U3kg
 
Musta Raw Dog on edelleenkin hyvä.

M4ss3 m/: Musta Raw Dog on edelleenkin hyvä.
 
Miten vitussa tämä liittyy Trial of Tearsiin. Joka on muuten erinomainen biisi jos sitä aivan höpöksi menevää kitarasooloa ei lasketa.

Vessajono: On. Levynsä parhaimmistoa Peruvian Skiesin ja Hollow Yearsin ohella.
 
Kaikki kovia biisejä, mutta allekirjoittaneen mielestä levyltä löytyy yksi bändin parhaimmista yksittäisistä biiseistä ikinä, nimittäin Lines in the Sand. Hyviä riffejä, hyviä melodioita, hyviä sooloja, jotka ei lähde lapasesta ja progressiivinen rakenne, joka tuntuu luonnolliselta. Verse jopa groovaa jossain määrin. Muutenkin en tajua Falling to Infinityn parjausta, koska levyllä ei ole mielestäni kuin yksi vähän tylsempi biisi, joka on Burning My Soul; senkin kappaleen kyllä kuuntelen mielummin kuin näitä uusia hengettömiä tuotoksia.

Wild String Of Voodoo Strat: Kaikki kovia biisejä, mutta allekirjoittaneen mielestä levyltä löytyy yksi bändin parhaimmista yksittäisistä biiseistä ikinä, nimittäin Lines in the Sand. Hyviä riffejä, hyviä melodioita, hyviä sooloja, jotka ei lähde lapasesta ja progressiivinen rakenne, joka tuntuu luonnolliselta. Verse jopa groovaa jossain määrin. Muutenkin en tajua Falling to Infinityn parjausta, koska levyllä ei ole mielestäni kuin yksi vähän tylsempi biisi, joka on Burning My Soul; senkin kappaleen kyllä kuuntelen mielummin kuin näitä uusia hengettömiä tuotoksia.
 
Myös meitsin ehdoton DT-suosikki tuo Lines In The Sand. Se iski heti eka kerralla kun sen kuuli. Pitkäksi biisiksi yllättävänkin koukuttava.
 
Mulle menee tuo Burning My Soul myös. Tolla levyllä oikeastaan ainoat ärsyttävät on You Not Me, Take Away My Pain ja Anna Lee, muista löytyy paljon hyvää. En myöskään ymmärrä miksi tuota levyä pitää aina dissata. Äkkisiltään ton jälkeen vain Train Of Thought on tehny vaikutusta. Toki muillakin on jokunen hyvä biisi (Octavariumilla jopa useampi). Metropolis Pt. 2 on jotenkin liian pitkä paketti (pari toimivaa osaa silläkin) ja 6 Degrees on jääny varsin etäiseksi.
 
Tää uusi kyllä vaikuttaa lupaavimmalta pitkään aikaan. Tosin osa biiseistä vaatii vielä sulattelua. The Enemy Inside iski kyllä eka kuuntelulla.

Komppausta mitä Burning My Souliin tulee. Pirun kova biisi. Olisi kiva kuulla livenäkin joskus...
 
edit:Kuten myös You Not Me ja Peruvian Skies.

Wild String Of Voodoo Strat: Kaikki kovia biisejä, mutta allekirjoittaneen mielestä levyltä löytyy yksi bändin parhaimmista yksittäisistä biiseistä ikinä, nimittäin Lines in the Sand. Hyviä riffejä, hyviä melodioita, hyviä sooloja, jotka ei lähde lapasesta ja progressiivinen rakenne, joka tuntuu luonnolliselta. Verse jopa groovaa jossain määrin. Muutenkin en tajua Falling to Infinityn parjausta, koska levyllä ei ole mielestäni kuin yksi vähän tylsempi biisi, joka on Burning My Soul; senkin kappaleen kyllä kuuntelen mielummin kuin näitä uusia hengettömiä tuotoksia.
 
Juu, Trial of Tears iskisi mullekin paljon kovempaa, jos ei levyltä löytyisi tuota nimenomaista viisua. Lines in the Sand jakaa mulla nimittäin Space Dye-Vestin kanssa ykköspaikan kun bändin parhaista biiseistä puhutaan. Miksi ihmeessä bändi ei tehnyt enemmän tollasta matskua, joka groovaa ja rokkaa ihan oikeasti? Kertsissä varsinkin Portnoylla on sellanen meininki, että se korvaa tarttuvan melodian puutteenkin siinä kohtaa täysin. Jotain pieniä yritelmiä ton jälkeenkin on kuultu, jossa bändi koettaa laittaa groovevaihteen päälle, mutta jostain syystä ne ovat kuulostaneet väkinäisille, eikä niissä ole päästy samanlaiseen meininkiin mitä tuossa. Meininki olikin oikeastaan se sana, mitä tässä hain.
 
Burning My Soul oli minusta ensimmäinen esiaste sille heviparodialle, mikä bändistä hiljalleen alkoi muotoutua. Riffi ja kertsi on kyllä niin hohhoijaa-osastoa...

Looking Glassin soolo-osio alkaa ihan samalla tavalla kuin Trail of Tearsin vastaava.

Niin jos se on tuo "väärä kosketinsoittaja" kun Falling Into Infinity:ä pitää aina mollata. Itte en näe "liikaa kaupallisuutta" kuin tossa Desmond Childin peukaloimassa biisissä, ja toki noita hitaampia balladeja tuolla on liikaa.

Kenttäliput tilattu. Jee! Aika kalliit oli ...

Uutta levyä tullut luukuteltua nyt lukuisia kertoja. Mitäs tästä nyt sanoisi.
Parasta minusta ehkä se, että biisien pituudet pysyvät aika hyvin aisoissa.. Eipähän jää Rudessille liikaa aikaa käyttää näitä hulluja soundejaan (hehehe) .
Molemmat instrut ja the enemy inside on minusta aivan perseestä , mutta muuten kyllä on hyvä lätty! The Looking Glass on juuri sellaista DT:tä mitä toivoisin kuulevani enemmän! Jotenkin "Freshiä" eikä aina sitä Petruccin matalan E-kielen jauhamista.
 
Levyn arvioisin 7/10 .. Hyviä biisejä ja huonoja biisejä.. EIkä tietenkään lähellekkään Falling Into Infinityn tasoa! Sillä sehän on paras DT!

7 on alhaisin numero mitä tälle uusimalle voi antaa. Hyvä albumi kokonaisuutena.
Jos Bridges in the Sky alkaen kohdasta 6:49 antaa kylmät väreet, niin antaa The Bigger Picture kohdasta 4:18.

Tässä just kattelen Japanin television 1995 vuoden Tokio DVDtä. Tuli hommattua jo kauan sitte, mutta nyt ku poika heräs 5:30 niin alettiin yhdessä kattomaan. Kyllä näissä biiseissä on hyvää meininkiä, Labrien ääni kyllä huonossa kunnossa, loppukeikasta pettää useasti.
 
Pitääpä kirjoittaa joulupukille toivomus josko sais Awake nuottikirjan, Erotomanian vois palauttaa mieliin. Jotenki hienoa että John vetää oikealla akustisella livenä Silent manin...

Uusi levy ei oo niin mun juttu. Olen rehellinen ja haluaisin DT:n palata aikoihin 1995-2005. Pompin silti ilosta aina nähdä herrat livenä.
 
Edit: The Count of Tuscany sulattaa aivot, Bridges In The Sky on huikeeeee piisi ja Breaking All Illusions on Cool Dt!

hevikukko: Uusi levy ei oo niin mun juttu. Olen rehellinen ja haluaisin DT:n palata aikoihin 1995-2005. Pompin silti ilosta aina nähdä herrat livenä.
 
Edit: The Count of Tuscany sulattaa aivot, Bridges In The Sky on huikeeeee piisi ja Breaking All Illusions on Cool Dt!
 
Olenko ainut joka tykkää koko DT:n tuotannosta? I&W ja nimikkoalbumin välillä ilmestyneet albumit, vois sanoo että ei siellä ole yhtään huonoa. Joillain levyillä sattuu olemaan hieman kehnompi kappale.
 
Toivottavasti soittavat Breaking All Illusionsin kiertueellaan.

fadetoblack_: Olenko ainut joka tykkää koko DT:n tuotannosta? I&W ja nimikkoalbumin välillä ilmestyneet albumit, vois sanoo että ei siellä ole yhtään huonoa. Joillain levyillä sattuu olemaan hieman kehnompi kappale.
 
Kyllä BC&SL on loppupeleissä aika ankeeta jöötiä. En edes muista koska oon viimeksi kuunnellut.
 
Toivottavasti soittavat Breaking All Illusionsin kiertueellaan.
 
No justhan sitä edellisellä kiertueella veivattiin.