Rock, pop, alternative ›

Keski-ikäisen luuserin on aikamoinen homma raahautua kuuntelemaan nuorten aikuisten paikkaan rokkia sekä rollia. Varsinkin keskellä viikkoa, kun seuraavana päivänä ei jaksa sitten enää edes nimeään sanoa. Viimeinen tavu sukunimestä katoaa. Pitää vielä seistä vanhoilla jäykillä jaloillaan parisen tuntia, niitä pitää liikuttaa rytmikkäästi eteen ja taakse, sivulle ja taas toiselle puolelle. Ja tämä ei välttämättä sen vuoksi, että tanssittaisi, vaan siksi että huonoja verisoluja sisältävät suonet eivät tukkeutuisi ja aiheuttaisi veritulppaa. On taputettava ja jopa hihkaistava innostuksesta välillä. Tai ainakin naputettava rytmikkäästi muovisen oluttuopin kylkeen. Kaikki tämä on vaikeata, sillä keski-ikäinen luuseri tietää, että hänestä ei enää ole mihinkään.
 
Niinpä keski-ikäinen luuseri raahautui eilen ihmettelemään Lutakkoon Röyhkää Narttuinensa. Pakollisia jalkaliikkeitä oli tehtävä, sillä muuten olisivat kipeytyneet seisomisesta muka nuorekkaissa tennareissa. Erottuakseen ei olisi tarvinnut tehdä mitään, sillä harmaa parta erottaa miehen yöstä ja nuoresta aikuisesta. Mutta koska keski-ikäinen luuseri tiesi, että Röyhkä pukeutuu tyylikkäästi (luuseri ajatteli, että Morrisseyhan on Britannian Röyhkä), päätti keski-ikäinen laittaa appiukoltaan perimänsä pikkutakin päälle kunnioittaakseen lauluntekijä-kirjailijaa.
 
Röyhkä narttuili suoranaisen hittipotpurin repertuaaristaan. Eikä siinä mitään. Siihen on keski-ikäisen luuserin helpompi adaptoitua. Viksten ja Heikkinen soittelivat rouheasti, bassonkainen Huldén juoksutteli bassotintaan jossain taustalla. Paitsi Pahassa maassa, jossa bassotin möyri Hyundain kaivurin lailla. Varsinkin Viksteenin kitarointi aiheutti valtaisia kunnioituksen tunteita. Kun on tuollainen soitinyhtye taustalla, sitä voisi itsekin onnistua jossain, ajatteli keski-ikäinen luuseri. Ajatus meni ohi 12 sekunnissa.
 
Kauko vitsaili, ilveili, irvisteli ja vääntelehti kuin paras turkkilainen napatanssija. Olisikohan päivällä olleella kustantajan tarjoilulla ollut jotain tekemistä asian kanssa?
 
Onneksi eivät soittaneet kuin kaksi encorea. Keski-ikäisen luuserin tennareitten verhoamat jalat eivät olisi kestäneet enää enempää. Neljä olutta enemmän olisi ehkä auttanut enemmän, mutta tieliikenne- ja työaikalaki on keski-ikäisen luuserin mielessä konsertissakin, joten ei siitä enempää.
 
Salin vasemmassa reunassa oli myyntipöytä. Luuseri köpötteli väsyneillä jaloillaan sinne, osti levyn ja t-paidan. Tuota jälkimmäistä voi sitten pitää kesällä ja osoittaa, että ei keski-ikäinen ole vielä 60 vuotta vanha vasta kuin kymmenen vuoden päästä, ajatteli luuseri.
 
Focus hurahti käyntiin ja pakkia päälle pistäessään keski-ikäinen mietti, että täytyy huomenna raportoida keikasta, koska ei enää lauantaina muista siitä mitään. Vaikka ei raportti kuitenkaan ketään kiinnosta. Jos on muuta tekemistä, kannattaa vaikka imuroida tai tyydyttää rakastajatar.