Aihe: Nuoteistasoiton opettelu ilman opettajaa? | |
---|
|
Onnistuuko "helposti"? Oon rämpytelly tuolta 80-luvun puolivälistä asti kitaraa mutta väliin mahtuu pitkiä taukoja. Nyt on ruvennut kiinnostamaan myös nuottien opettelu ja musiikin teoria muutenkin. Ainoa ongelma on että lomautettuna perheellisenä ei ylimääräistä rahaa juuri ole soitto-opetukseen laitettavana. Voitteko suositella jotain kirjallisuutta mistä lähteä liikkeelle? ??? |
kimurantti1 29.09.2013 17:52:03 (muokattu 29.09.2013 17:53:38) | |
|
Nuottien opettelu omin avuin ilman opettajaan on täysin mahdollista. Jos et ole ikinä ennen nuoteista soittanut, niin Hal Leonardin Kitarakoulu 1 (ja siitä seuraavat osat) on todella helppo lähtökohta. Kyseessä on suht. yleinen opus, jonka luulisi löytyvän useista kirjastoista. Musiikkia ainakaan ekassa kirjassa ei juuri ole, mutta mekaaninen nuotinluku ja kitaran otelauta tulee kyllä tutuksi. Kirjan harjoitukset menee avoasemassa, mutta kukaanhan ei kiellä vetämästä samoja juttuja ylempää otelaudalta. Sitten jos ko. opus on helppoa kauraa, voit siirtyä lukemaan mitä tahansa itsellesi sopivan haastavaa matskua. Voisit myös ottaa opettajalta vaikka pari tuntia, ei ole tolkuttoman iso investointi, joka voi vähän neuvoa ja tökkiä oikeaan suuntaan, minkä jälkeen on helpompi jatkaa itseopiskelua. "Practice cures most tone issues." -John Suhr |
|
Otin muutaman kitaratunnin joskus vuonna 86 tai sinnepäin mutta niistä ei paljoa muistiin jäänyt. Osaan mie sen jäljiltä vielä jotenkin holvikirkon melodian :) Tyhjästähän tuo on taas lähdettävä. Paljonkohan nuo soittotunnit suunnilleen Oulussa maksaa, tietääkö kukaan? ??? |
jesteri 30.09.2013 22:14:52 (muokattu 30.09.2013 22:50:14) | |
|
Voi opetella itse, eikä ole kovin vaikeaa. E:turhat höpinät poies... |
sickboy 01.10.2013 08:28:05 (muokattu 01.10.2013 08:28:32) | |
|
Modern Method For Guitar 1, William G. Leavitt Tota ne käytti musiikkiopistossa ku aloitin nuotinluvun ja on siihen tarkoitukseen oikein oiva opus. Nykyään noissa taitaa tulla cd-levykin mukana, mikä voi helpottaa itseopiskelua. |
|
Oman kokemuksen mukaan nuottien ja teorian opiskelu itsenäisesti on hyvinkin vaativaa ja pitkäjänteistä puuhaa. Riippuu paljon siitä mille tasolle haluaa päästä. Itse olen kehittynyt rytmin lukemisessa nuoteista käyttämällä linkin takana olevaa Ipad softaa mutta tuonkin käyttäminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja toistoja että edistystä tulee. Tällä softalla voi kehittää vain nuottien kestoajan lukemista ja rytmin hallintaa. https://itunes.apple.com/us/app/rhy … ht-reading-trainer/id396302174?mt=8 |
korvaoo 01.10.2013 11:45:32 (muokattu 01.10.2013 11:46:39) | |
|
joka tapauksessa ne pitää itse oppia, eri asia sitten miten ne tykkää oppia, niinkö että opettaja pitää kädestä vieressä ja korjaa tarvittaessa, vai niin että itse tsekkaa esmes netistä miten ne menee ja etenee omaan tahtiin. Itse opiskellessa on kyllä iso riski että oppii väärin jotain ja se on pirullinen sitten korjata, mutta ihan itsestä kiinni katsooko sen opettajan esim. 50e / tunti arvoiseksi ja pelkkiin nuotteihin menee helpolla se 10-20 tuntia. Kansalaisopistot järjestää myös kohtuu hintaista varsinkin teoriaopetusta, pääsee näppärästi alkuun, jos vaan mahtuu mukaan. Itselle sen jälkeen jää soveltaminen oman soittimen kanssa. kaikki paitsi on turhaa. |
|
Guitar Pro + valmiit tabit ultimate guitar -sivustolta. Voi auttaa jos jaksaa perehtyä.. Ei liene oikotie, mutta yksi mahdollinen polku. yarbles, bolshy great yarblockos to thee and thine |
|
Jarkre: Oman kokemuksen mukaan nuottien ja teorian opiskelu itsenäisesti on hyvinkin vaativaa ja pitkäjänteistä puuhaa. Riippuu paljon siitä mille tasolle haluaa päästä.
Mikä siinä on niin vaikeaa? Onkohan tämäkin aikuiselle vaikeampaa, kuin lapselle? Itse olen oppinut lukemaan nuotteja pikkupoikana ainoana soittimena lasten leikkipiano, jota siis soitin jo nuoteista. En ole edes varma olenko oppinut lukemaan ensin nuotteja vai kirjoitusta. Suunnilleen samoihin aikoihin se kai on tapahtunut ekaluokkalaisena koululaisena. |
|
Itsestä tuntuu että aikuisena uusien asioiden opettelu on huomattavasti työläämpää kuin lapsena. Johtuisiko siitä että lapsena varsinkin kiinnostavien asioiden opetteluun oli aikaa käytettävissä lähes rajattomasti, aikuisena taas perhe ja muut menot haukkaa vuorokauden tunneista melkoisesti. Tavallaan hyvä että jäi lomautetuksi, onpahan edes vähän enemmän aikaa käytettävissä. Kyllähän tuo näyttää monimutkaiselta kun kirjaston opuksiin rupesin eilen perehtymään. Tiedä sitten olenko vain yksinkertaisesti liian tyhmä käsittämään lukemaani :) ??? |
Chunga 02.10.2013 10:50:31 (muokattu 02.10.2013 10:55:27) | |
|
Mulle "nuottien" opiskelu on pitkälti kahtiajakautunutta, yksi homma on saada kitaran äänet ja tarkemmin, ääniala kartoitettua nuottiviivastolle. Tämän pystynee oppimaan melko vaivattomasti, ihan internet-lähteitä käyttämällä. Vaatii toki tutustumista sekä nuotinnosjärjestelmään, että kitaran ääniin joka kuitenkin on hyödyllistä hommaa. Tätä voi tehdä esimerkiksi kirjoittamalla itselleen harjotteita käyttämällä ihan ronskisti äänialan ääripäitä. Työ joka vaatii enempi aikaa, on rytmien opettelu. Sitä touhua pystyy onneksi tekemään myös ilman kitaraa. Tähän voi käyttää esimerkiksi jotakin opusta, esim syncopation for the modern drummer, tahi ihan mikä tahansa nuottikirja. Sitten pulssi yhteen raajaan ja rytmi toiseen. Edit: Summa summaarum: tärkein taito minusta on saada rytmit kroppaan. Äänet seuraa kyllä perässä. Ja sitten kriittisesti kuuntelee itseään, ja varmistaa että tekee oikein! We've gone full circle. |
|
Chunga: Mulle "nuottien" opiskelu on pitkälti kahtiajakautunutta, yksi homma on saada kitaran äänet ja tarkemmin, ääniala kartoitettua nuottiviivastolle. Tämän pystynee oppimaan melko vaivattomasti, ihan internet-lähteitä käyttämällä. Vaatii toki tutustumista sekä nuotinnosjärjestelmään, että kitaran ääniin joka kuitenkin on hyödyllistä hommaa. Tätä voi tehdä esimerkiksi kirjoittamalla itselleen harjotteita käyttämällä ihan ronskisti äänialan ääripäitä. Työ joka vaatii enempi aikaa, on rytmien opettelu. Sitä touhua pystyy onneksi tekemään myös ilman kitaraa. Tähän voi käyttää esimerkiksi jotakin opusta, esim syncopation for the modern drummer, tahi ihan mikä tahansa nuottikirja. Sitten pulssi yhteen raajaan ja rytmi toiseen. Edit: Summa summaarum: tärkein taito minusta on saada rytmit kroppaan. Äänet seuraa kyllä perässä. Ja sitten kriittisesti kuuntelee itseään, ja varmistaa että tekee oikein! Tuosta tuli mieleen yksi kaveri, joka joskus kehui osaavansa lukea nuotteja. Sitten tuli eteen, että häntä pyydettiin soittamaan nuoteista melodia, jolloin hän sanoikin ettei pysty kun ei ole koskaan kuullut sitä. Hän osasikin katsoa nuoteista vain sävelkorkeudet, mutta ei jakoja (rytmejä). Minusta nuottien idea on juuri se, että voi soittaa vaikka ei ole kappaletta kuullut tai vaikka lukemaan melodian ilman soitintakin. |
|
Jos olisi pakko valita, kuuntelisitteko mielummin jokaisen oikean äänen väärässä rytmissä, vai muutamia vääriä ääniä oikeiden seassa, kuitenkin jatkuvasti oikeassa rytmissä :) We've gone full circle. |
|
Euphonium: Tuosta tuli mieleen yksi kaveri, joka joskus kehui osaavansa lukea nuotteja. Sitten tuli eteen, että häntä pyydettiin soittamaan nuoteista melodia, jolloin hän sanoikin ettei pysty kun ei ole koskaan kuullut sitä. Hän osasikin katsoa nuoteista vain sävelkorkeudet, mutta ei jakoja (rytmejä). Minusta nuottien idea on juuri se, että voi soittaa vaikka ei ole kappaletta kuullut tai vaikka lukemaan melodian ilman soitintakin. Oma nuotinlukutaitoni on juuri tuollainen. Muistan aina sanoa että osaan lukea nuotteja auttavasti/välttävästi - ja korostaa että tällainen rajallinen nuotinlukutaito on helppo oppia. Tällaisestakin vajavaisestakin taidosta on ollut ratkaiseva apu, koska nuottikorvassanikaan ei ole kehumista enkä pysty opettelemaan kappaleita korvakuulolta. Näinkin saan kappaleista paremman käsityksen kuin tabulatuureista. |
Kontiak 02.10.2013 13:41:13 (muokattu 02.10.2013 13:41:42) | |
|
edenbeast: Itsestä tuntuu että aikuisena uusien asioiden opettelu on huomattavasti työläämpää kuin lapsena. Johtuisiko siitä että lapsena varsinkin kiinnostavien asioiden opetteluun oli aikaa käytettävissä lähes rajattomasti, aikuisena taas perhe ja muut menot haukkaa vuorokauden tunneista melkoisesti. Aikuisena pitää kaiken päälle vielä tarkemmin määritellä, että mihin se opeteltava asia liittyy ja mitä hyötyä siitä on. Ammattinuotintaja ainakin perustelee sen helposti itselleen. ;) "If you dig it, you must learn it."
http://www.truthinshredding.com |
|
Euphonium: Mikä siinä on niin vaikeaa? Onkohan tämäkin aikuiselle vaikeampaa, kuin lapselle? Itse olen oppinut lukemaan nuotteja pikkupoikana ainoana soittimena lasten leikkipiano, jota siis soitin jo nuoteista. En ole edes varma olenko oppinut lukemaan ensin nuotteja vai kirjoitusta. Suunnilleen samoihin aikoihin se kai on tapahtunut ekaluokkalaisena koululaisena. On varmaankin vaikeampaa aikuiselle. Mielestäni vaikeita asioita nuottien luvussa ovat mm. - Vaikea muistaa "lennossa" tietyssä sävellajissa mitkä sävelet pitää ylentää tai alentaa. - Rytmin lukeminen silloin kun nuoteissa tulee vastaan tupletteja. Triolit vielä menevät mutta vaikeaa tulee kvintolien jne. kanssa. - Yksittäisen nuotin nopea ja vaivaton mäppääminen otelaudalle erityisesti nuottiviivaston ylä ja alapäästä. Kitarassa ja muissakin kielisoittimissa saman korkuisen sävelen voi soittaa useammasta paikasta joka lisää vaikeustasoa. - Rytmissä pysyminen erikoisemmissa tahtilajeissa (esim. 11/8). - Sointujen nopea ja vaivaton hahmottaminen nuoteista (siis nuoteista eikä sointumerkinnästä. - Intervallien nopea ja vaivaton hahmottaminen. Erityisesti silloin kun intervalli on oktaavin ylittävä intervalli. - Tahtiviivojen ylityskohdat jos sävelet tai tauot on yhdistetty ja ko. kohdassa on 16-osa tai lyhyempiä taukoja tai säveliä. + paljon muuta vaikeaa mutta tuossa nyt alkuun. Itselle jostain syystä rytmin lukeminen nuoteista on jossain määrin helpompaa kuin sävelten korkeuden lukeminen. Johtunee treenauksesta. |
|
No minä olen soittanut nuoteista eniten pasuunaa ja koskettimia, kitaraa soitan vähemmän nuoteista, kun ei niitä bänditoiminnassa kovin paljon käytetä' vaikka siinäkin on välillä apua nuoteista uuden biisin opetteluvaiheessa. Jarkre: On varmaankin vaikeampaa aikuiselle. Mielestäni vaikeita asioita nuottien luvussa ovat mm. - Vaikea muistaa "lennossa" tietyssä sävellajissa mitkä sävelet pitää ylentää tai alentaa. Muistan kyllä nuo ilman enempiä miettimättä. - Rytmin lukeminen silloin kun nuoteissa tulee vastaan tupletteja. Triolit vielä menevät mutta vaikeaa tulee kvintolien jne. kanssa. Noissa ajattelen jotain sopivaa sanaa, jossa on oikea määrä tavuja. Esim. kvintolissa "se-ka-ta-va-ra" - Yksittäisen nuotin nopea ja vaivaton mäppääminen otelaudalle erityisesti nuottiviivaston ylä ja alapäästä. Kitarassa ja muissakin kielisoittimissa saman korkuisen sävelen voi soittaa useammasta paikasta joka lisää vaikeustasoa. Kun otelaudan osaa, tuo on mielestäni paremminkin helpottava, kuin vaikeuttava asia. - Rytmissä pysyminen erikoisemmissa tahtilajeissa (esim. 11/8). Vaikeaa, myönnän, mutta ei ylipääsemätöntä - Sointujen nopea ja vaivaton hahmottaminen nuoteista (siis nuoteista eikä sointumerkinnästä. - Intervallien nopea ja vaivaton hahmottaminen. Erityisesti silloin kun intervalli on oktaavin ylittävä intervalli. Tämäkin onnistuu harjoittelulla. Kiippareilla soittaessa osaan kyllä hahmottaa soinnut ja intervallit. Kitaran kanssa en tätä taitoa ole juurikaan tarvinnut. Puhaltimillahan ei soiteta kuin yksi ääni kerrallaan. - Tahtiviivojen ylityskohdat jos sävelet tai tauot on yhdistetty ja ko. kohdassa on 16-osa tai lyhyempiä taukoja tai säveliä. Ei minusta tämäkään erityisen vaikeaa. Tietysti, kun on soittanut kymmeniä vuosia nuoteista, on nähnyt useimmat jaot jo monta kertaa aikaisemmin.
+ paljon muuta vaikeaa mutta tuossa nyt alkuun. Itselle jostain syystä rytmin lukeminen nuoteista on jossain määrin helpompaa kuin sävelten korkeuden lukeminen. Johtunee treenauksesta. |
|
Euphonium: No minä olen soittanut nuoteista eniten pasuunaa ja koskettimia, kitaraa soitan vähemmän nuoteista, kun ei niitä bänditoiminnassa kovin paljon käytetä' vaikka siinäkin on välillä apua nuoteista uuden biisin opetteluvaiheessa. > Muistan kyllä nuo ilman enempiä miettimättä. Mikä on mielestäsi paras tapa oppia nuo (eli mitkä sävelet ylennetään ja alennetaan eri sävellajeissa)? Käytän itse kvinttiympyrää ja muistisääntöjä mutta oppiminen on hidasta eikä millään mene selkäytimeen noilla muistisäännöillä. >Noissa ajattelen jotain sopivaa sanaa, jossa on oikea määrä tavuja. Esim. kvintolissa "se-ka-ta-va-ra" Tuo kuulostaa erittäin hyvältä menetelmältä. Pitää soveltaa tuota. Kiitti vinkistä. >Kun otelaudan osaa, tuo on mielestäni paremminkin helpottava, kuin vaikeuttava asia. Tästä meillä on eri näkemys. Esim. pianossa on vain yksi paikka soittaa tietty sävel. Mitä enemmän on jotain muistettavaa sitä vaikeampaa se on. >Vaikeaa, myönnän, mutta ei ylipääsemätöntä Mikä on mielestäsi paras tapa harjoitella tuota (eli erikoisia tahtilajeja ja niissä rytmissä pysymistä)? >Tämäkin onnistuu harjoittelulla. Kiippareilla soittaessa osaan kyllä hahmottaa soinnut ja intervallit. Kitaran kanssa en tätä taitoa ole juurikaan tarvinnut. Puhaltimillahan ei soiteta kuin yksi ääni kerrallaan. Miten noita kannattaa mielestäsi harjoitella? >Ei minusta tämäkään erityisen vaikeaa. Tietysti, kun on soittanut kymmeniä vuosia nuoteista, on nähnyt useimmat jaot jo monta kertaa aikaisemmin. Tämä vaatinee tosiaan vuosien kokemuksen että menee helposti. |
|
Tietääkö kukaan mistä Oulussa saisi teoriaopetusta inhimilliseen hintaan? ??? |
|
En kyllä ihan suorilta yhdy tuohon, että nuotit olisi lapsena helpompi oppia. Aikuiselle logiikka on simppeli ja siten pääsee reunaan kiinni helposti, varsinkin jos on soittovuosia takana. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|