Roots ›

Tänään hankin tämän, ja nyt olen kuunnellut jo kaksi kertaa läpi. Aivan uskomatonta, Stratocaster laulaa ja vinkuu. Oli ollut jo pitkään aikeissa katsastaa SRV ja nyt se tuli tehtyä , parempi myöhään kun ei milloinkaan:). Mitäs muuta voisitte suositella, näin aloittevalle SRV-fanille?

Kaikki SRV:n levyt ja dvd:t ovat tutustumisen arvoisia, mutta tuon debyytin lisäksi ainakin In Step -levy on must.

Studiolevyistä Couldn't Stand The Weather ja In Step on must, Texas Floodin lisäksi. In Step näistä vahvempi kokonaisuus. Soul To Soul on paria raitaa lukuunottamatta aika huono, SRV:n pahinta rännittelykautta.

Kaikki SRV:n studiolevyt ehdottomasti ostamisen arvoisia. Enpä osaa niitä arvottaa. Täydellistä hipovia kaikki.
Näiden lisäksi omasta hyllystä löytyy In The Beginning, joka on mainio valinta, jos rokimmasta SRV:stä diggailee sekä blues-kokoelma Blues At Sunrise. Sydäntä riipivä levy.
 
Tämän miehen kohdalla huonoa levyä ei ole olemassa, kunhan ei mihinkään halpislaarin kokoelmiin kajoa. Tai en tiedä. Ei oo niistä kokemusta.
 
Itse myöhäisheränneenä aloitin noilla Greatest Hits kokoelmilla. Saa tulla ostamaan nurkista halvalla.

Kaikki SRV:n levyt ja dvd:t ovat tutustumisen arvoisia, mutta tuon debyytin lisäksi ainakin In Step -levy on must.
 
In Step levy on ehdottomasti kovin kaikista. Sanoissa on aitoa fiilistää ja Strato vinkuu paremmin kuin koskaan, kun jätkä soittaa non-mömmöissä.Soolot ja riffit rakennettu loistavasti. Paras dvd on mielestäni Live in austin, Texas.

Texas Floodissa kiehtoo ehkä sen spontaanius. Levyhän äänitettiin lähes nollabudjetilla parissa päivässä Jackson Brownen studiolla. Bändillä oli tiukka livesetti valmiiksi harjoiteltuna ja siihen tyyliin se äänitettiinkin- overdubbauksia ei ole juuri lainkaan. Itselleni tärkein SRV&DT-levy.
 
Couldn´t Stand the Weather yltää parhaimmillaan Texas Floodin tasolle ja ylikin, mutta kokonaisuus ei ole aivan yhtä vahva. Loistava albumi joka tapauksessa.
 
Olen samaa mieltä siitä, että Soul to Soul (ja samoihin aikoihin äänitetty livelevy Live Alive) on bändin selkeästi heikointa kautta. Vaikka liiallinen työtahti ja rankka huumeiden käyttö onkin vaatinut veronsa, yksittäisiä helmiä löytyy näiltäkin.
 
In Step on itselleni vähän ristiriitainen. Kyseessä on epäilemättä loistava levy, mutta jotakin tästä puuttuu. Ehkä käytössä on ollut jo liikaa aikaa ja rahaa? Levy on myös aiempaa rockimpi. Jostakin syystä pidän myös enemmän Texas Floodin kitarasoundista, vaikka In Stepin sessioissa SRV:llä oli huoneellinen vahvistimia käytössä.. Joka tapauksessa ehdottomasti hankinnan arvoinen levy ja monille jopa tärkein SRV-albumi.

Kaikki levyt yhtä lailla hyviä. Texas Flood, In Step ja postuumi levy usein parhaimpina mainittu. Itse pidän eniten tuosta postuumista levystä (ja Texas Floodista kun se oli eka SRV-vinyyli joka kouraani tiensä löysi), mutta ei se silti tarkoita että sen nimeä muistaisin... :D
 
Veljesten yhdessä tekemä Brothers on vänkä levy, muttei kait mikään klassikko millään mittarilla...
 
Livelevyistä Live Alive ei ehkä ole paras, mutta mulla on se CDnä, ja myyn kyllä mielelläni 4€ plus postit. En meinaan SRV levyjäni ole soittanut pariin vuoteen.
 
DVDistä parhaaksi mainitaan usein hikinen El Mocambo.

Itse pidän eniten tuosta postuumista levystä (ja Texas Floodista kun se oli eka SRV-vinyyli joka kouraani tiensä löysi), mutta ei se silti tarkoita että sen nimeä muistaisin... :D
 
The sky is crying?

The Sky Is Crying on aivan loistava, on sen normiSRV:n lisäksi vähän jazzia(Chitlin's Con Carne) ja akustista(Life By The Drop), joku täytebiisi saattaa seassa ollakin mutta ei se mitään, loistava levy.

Jostakin syystä pidän myös enemmän Texas Floodin kitarasoundista, vaikka In Stepin sessioissa SRV:llä oli huoneellinen vahvistimia käytössä
 
Texas Floodilla on kyllä makeet kitarasoundit, ehkä tosiaan keskimäärin paremmat kuin In Stepillä. Mutta kyllä esimerkiksi Wall Of Denialissa on aika samperin hyvät kitarasoundit ja soundit ylipäätään noilla levyillä on mun mieleen.
 
Tuli taas mieleen se Essential(s?) levystä Soundissa ollut arvostelu: "Stevie Ray, tuo 80-luvun bluesdiggareiden vara-Jeesus, ei osannut laulaa eikä tehdä biisejä, mutta kitaraa hän kyllä osasi vinguttaa" (oikein vapaasti ulkomuistista).
 
Kun tuli DVDt puheeksi niin sanoisin niistä sen verran että kaikki ne on helposti hintansa väärtejä. Austin City Limitsin alku(vuodelta 1983) ei ole mitään erityisen hyvää mutta se myöhäisempi (1989) taltiointi on silkkaa jautaa. SRV boxissa olevassa dvdssä on lisää biisejä tosta austinin keikasta. 30min silkkaa tykitystä, se on huippu se.

Texas Floodin kuulin ekana ja sen jälkeen muut levyt olikin pettymyksiä. Texas Flood on kyllä genrensä parhaita. Albumeita kun ei niin hirveästi ole että kannattaa ne katsastaa kaikki. Imet netistä tai lainaat kirjastosta tai mummolta.

nimen omaan tuo couldn´t stand the weather kannattaa tsekata ja livelevyjä. kokoelma voisi olla hyvä kanssa näin alkuun niin saisit hyvän yleiskuvan siitä äijästä.
DVD:t on myös hyvää matskua: live in el mocambo ja live in austin, texas on kanssa kova!

Itse olen SRV:hen tutustunut vasta kokoelman "The essential Stevie Ray Vaughan and Double trouble" kautta ja tykkään siitä perskeleesti. Sanokaahan enemmän perehtyneinä antaako tuo kokoelma kattavan kuvan SRV:n tuotannosta vai onko tuo taas yks nistä rupukokoelmista.

In Stepistä se kaikki lähti mun kohdallani. Diggaan myös Texas Floodia ja Couldn't Stand The Weatheria kovasti. Alku- ja loppupää rulettavat, huumekausi ei ollut niin jees.
 
Aika veikeetä että mistä lähtee vaikuttaa niin paljon; itse lähdin Texas Floodista ja sen jälkeen ne kaikki oli pieniä pettymyksiä...

Aika veikeetä että mistä lähtee vaikuttaa niin paljon; itse lähdin Texas Floodista ja sen jälkeen ne kaikki oli pieniä pettymyksiä...
 
itse lähdin liikkeelle myös texas floodista, mutta en ole kyllä pahemmin pettynyt minkään levyn kohdalla...

Aika veikeetä että mistä lähtee vaikuttaa niin paljon; itse lähdin Texas Floodista ja sen jälkeen ne kaikki oli pieniä pettymyksiä...
 
Tuo on täysin totta. Monet mun kuuntelemani bändit on vanhoja, ja mä olen aloittanut niiden kuuntelemisen sieltä täältä ja diggaan koko tuotantoa. Mutta sitten on näitä tyyppejä, jotka ovat seuranneet niitä bändejä alusta asti ja saattavat jopa inhota myähäisempää tuotantoa vaikkapa miehistönmuutosten takia.

Texas Flood levystä se diggailu käyntiin taisi lähteä, ja eka veisu mistä innostuin oli tottakai Pride & Joy.
 
EDIT: DVD:itä en omista vielä yhtään. Kauan jo pitänyt niitäkin haalia.

SRV vetää Little Wingin todella kauniisti. Ne soolot ovat todella rautaa. Muutenkin SRV on blueskitaristien eliittiä.

Muutenkin SRV on blueskitaristien eliittiä.
 
Kuuntele Albert Kingin "Laundromat Blues"in soolo niin kuulet että mistä ne ideat on pöllitty (no ei vaineskaan. Mutta kuuntele silti!)