| Aihe: Erittäin kannattava bisnes | |
|---|
|
Lähiöräpin lisäksi ei taideta paljoa musiikille paljon arvoa nykyään antaa, mikäli pop-robineja ei lasketa (eikä idolseja ym).
Onko kukaan koskaan tästä huolimatta päättänyt jatkaa toimintaa musiikin parissa? Miten? Ei kai radiotkaan enää avaa oviaan ellei rahaa löydy. Suhteet varmaan auttaa. Säälittävät iTunes-myynnit eivät ole ainkaan minulle kannustin. Taitaa olla liikaa kilpailua eli liikaa ihmisiä maapallolla. Toista se oli viiden miljardin aikaan. |
|
Kuuntelet vääriä radiokanavia.
Kahdeksan vuotta painanut päivittäin musiikkia. Nyt ovet ovat alkaneet aueta jopa omalle marginaalimmalle musiikille. Pian musiikki soi taas soittimilla.
http://www.joosua.fi |
|
Internet on pilannut musiikin.
I was cured all right. |
|
Mitataanko musiikin arvo rahassa?
~ Love broke out and I forgot it's war. |
|
elsewhere: Mitataanko musiikin arvo rahassa?
Joku, joka sitä ammatikseen tekee, joutuu pakon edessä vähän joskus mittailemaan... Valitettavaa kyllä.
... |
|
Hargon: Internet on pilannut musiikin.
Pojat on pilanneet musiikin. Meinaan ne, jotka kravatit kaulassa tekee laskelmiaan siitä mikä myy parhaiten ja nopeiten. Sitten hankitaan herra Kolehmainen kumppaneineen tuottamaan joku uusi biisi, jollekin 18 vuotta juuri täyttäneelle pimatsulle. Singlen myytyä camp-huumorilla sen 3000 kappaletta laulajatar unohdetaan ja etsitään seuraava uhri. Tyhmä ei ole se, joka pyytää vaan se joka suostuu. Vink vink.
http://www.joosua.fi |
|
sticky fingers: Joku, joka sitä ammatikseen tekee, joutuu pakon edessä vähän joskus mittailemaan... Valitettavaa kyllä.
rahalla voi mitata suosiota, mutta taiteelliset arvot voi olla jotain ihan muuta. yleensähän paska myy, koska miljoona kärpästä tykkää paskasta. |
|
simohovari: Pojat on pilanneet musiikin. Meinaan ne, jotka kravatit kaulassa tekee laskelmiaan siitä mikä myy parhaiten ja nopeiten. Sitten hankitaan herra Kolehmainen kumppaneineen tuottamaan joku uusi biisi, jollekin 18 vuotta juuri täyttäneelle pimatsulle. Singlen myytyä camp-huumorilla sen 3000 kappaletta laulajatar unohdetaan ja etsitään seuraava uhri. Tyhmä ei ole se, joka pyytää vaan se joka suostuu. Vink vink.
Niin, no voikos asialle tehdä mitään? Saadapa ihmiset boikotoimaan paskaa. Paska vituttaa varmaan meitä kaikkia. |
|
Meteoristi: Niin, no voikos asialle tehdä mitään? Saadapa ihmiset boikotoimaan paskaa. Paska vituttaa varmaan meitä kaikkia.
mä luulen kyl, että ihmiset jotka ensisijaisesti hakee musiikista jonkinlaisia tunne-elämyksiä ja joille se musiikki edustaa jotakin muutakin kuin brändikonsulttien hyväksymää lifestyle-äänisaastetta jolla myydään lenkkareita ja lapsityövoimalla Aasiassa kudottuja trendirättejä tyhmille keskiluokan kersoille täällä lännessä - tällaiset ihmiset taitaa kyllä boikotoida kaikenlaista geneeristä fläppitaulumusiikkia jo nytkin. tämä joukko taitaa ikävä kyllä olla yhä pienempi ryhmä ihmisiä - niin pieni markkinasegmentti ettei mainosmarakattien tarvitse vaivautua. jotain vitun boheemi-wannabe-taiteilijanuoria joilla ei kuitenkaan olis ees varaa kuluttaa musiikkihankintoihin yli varojensa - tai siis näin ne kauppiksen käyneet pukupellet ajattelee, oikeastihan asia taitaa olla justiinsa päinvastoin: tämmöiset ikuisen syrjäytymisuhan alla velttoilevat taiteilijasielut taitavat pikemminkin kuluttaa kulttuurinautintoihin yli varojensa, ainakin mun näkemyksen mukaan...kaikilla tuntemillani kroonisesti persaukisilla muusikonplantuilla on notkuvin hyllymetreittäin levyjä/leffoja/kirjoja kaikenlaisissa obskyyreissä formaateissa ja sit ne kulkee kaupungilla rikkinäisissä farkuissa kun ei oo rahaa ostaa vaatteita :D
mut kun silmäilee virallisia myyntilistoja, jotka perustuu noihin kokoajan hupeneviin äänitemyynteihin, niin silti taitaa vielä(kin) olla niin, että valtaosan levyistä ostaa iskelmäikäiset vanhat pierut (mikä selittää suomihumpan ja vanhat klassikkobändit listoilla vuodesta toiseen - aina kun niiltä ilmestyy uusi, ties kuinka monennes Best Of-kokoelma) ja näiden alaikäiset lapset, joille kustannetaan samasta kukkarosta ne "olen yksillöllinen ja kuuntelen samaa paskaa kuin kaikki muutkin ikäiseni nuoret"-räppi- ja perseenkeikutuslevyt. Ensinmainitulle segmentille musiikki taitaa edustaa enää jonkinlaista nostalgiatrippailua ja menetetyn nuoruuden kaihoamista - ja jälkimmäiselle keskenkasvuiselle ryhmälle musiikki on vain tuote siinä missä Tommy Hilfigerin farkut, Lacosten mokkasiinit tai viimeisin iPhone - jotain millä voit viestittää kuuluvasti tiettyyn "menestyvään in-jengiin".
ja kai tää kuvio on aina mennyt aikalailla näin...ihmiset jotka ei itse tee musiikkia, eikä soita mitään instrumenttia, suhtautuu musiikkiin aika lailla köykäisemmin kuin muusikot. olenpa jopa tavannut sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät omien sanojensa mukaan "juuri kuuntele musiikkia". Tässä joku vuosi sitten ostin mm. 500-cd:n hyllykön jannulta joka oli pistänyt koko levykokoelmansa lihoiksi kun ei "enää kuuntele musaa" (!?!). Ihmiskunnalla ei ole toivoa, missään suhteessa, sehän nyt on sanomattakin selvää - joten on melkoista tuulimyllyjä vastaan taistelemista alkaa sivistää sitä suurta miljoonapäistä kärpäslaumaa. helpompaa lienee olis yrittää virkata kahdella keitetyllä spagetilla villapaita. |
|
Tässä silti päästäänkin tämän alan syvimpään olemukseen eli, mikä on hyvää musiikkia. Sellainen, joka myy vai joka ei?
Jos lähdetään oletusarvosta, että musiikin tulisi koskettaa/saada kuulija samaistumaan on tätä vaikea mitata millään muulla arvolla, kuin myytyjen levyjen määrällä tai sillä radiosoitolla. Radiossa ei soi sellainen musiikki, joka ei kiinnosta ketään. Sellaista musiikkia ei hirveästi kuunnella, joka ei kosketa ketään. (Vrt. Mikseri.net)
Jos taas ajatellaan, että sellainen musiikki on hyvää, jonka tekeminen on hankalampaa tai pyrkii ulosanniltaan olevan abstraktia niin päästään taas kysymykseen: kenelle se on tarkoitettu? Niille parille hifistelijälle soitinliikkeen nurkassa vai artistille itselleen? On sokeaa ja tyhmää väittää, että tällainen musiikki toteuttaisi taiteen perustehtävää, jos se ei oikeasti kosketa. Kyllähän minäkin voin röyhtäistä mikrofoniin ja itkeä sitä, että miksei kukaan ymmärrä, kun ei Universal soittele demon perään tai keikoilla ei käy yleisöä.
Nämä ovat vaikeita asioita ja olisikin hyvä, jos emme leimaisi tiettyä musiikkia huonoksi vain sen takia, että sitä kuunnellaan laajemmassa mittakaavassa. Vaikka se olisikin paskaa täällä ei se tarkoita, että se oikeassa maailmassa on. Itselleni tulee mieleen aina näistä topiceista tietty epäonnistumisen maku, kun juttu lähtee niin katkeraksi välillä.
Peace and love. Tehkää omaa musaa ja toivokaa koskettavanne sillä edes yhtä ihmistä.
http://www.joosua.fi |
|
Mikäli teos koostuu parin koskettimiston suht sattumanvaraisesta painelusta ja lyriikoista tyyliin "bits, hou, jou, jou" on ihan aiheellista vähän miettiä miten tähän on tultu eli miksi se alin yhteinen nimittäjä on nykyään tämän koulukunnan hallussa.
Oliko se NYT-liite, jossa joku asiantuntija päivitteli fast food -teosten harvinaisen heikkoa lyriikan tasoa AD 2013. Taisi vielä n. vuosikymmen sitten olla joku järki pop-musiikissakin. Mikrofoniin röyhtäilystä tai siitä miksei se myy ei ole siis kysymys. |
|
Mutta onko ulosannilla oikeasti merkitystä, jos se koskettaa tarinallaan? Kyllähän abstraktimpikin taide saattaa olla tyhjä valkoinen a4 Kiasman seinällä, mutta saattaa silti olla joidenkin mielestä maailman parasta ja shokeeraavinta ulosantia.
http://www.joosua.fi |
|
simohovari: Mutta onko ulosannilla oikeasti merkitystä, jos se koskettaa tarinallaan? Kyllähän abstraktimpikin taide saattaa olla tyhjä valkoinen a4 Kiasman seinällä, mutta saattaa silti olla joidenkin mielestä maailman parasta ja shokeeraavinta ulosantia.
Kyllä ns vihapuhekin varmasti koskettaa. Eri asia pitäisikö sellaisia promota. Ehkä kaikki ei ole suhteellista. |
|
simohovari: Tässä silti päästäänkin tämän alan syvimpään olemukseen eli, mikä on hyvää musiikkia. Sellainen, joka myy vai joka ei?
jos on vähänkään hajulla markkinoinnin ja promootion lainalaisuuksista, tajuaa aika nopeasti, että sellainen tuote X myy, joka saa paljon näkyvyyttä. näkyvyys maksaa, joten sellainen musiikki jota promotaan näkyvästi, myös myy - ja maailman sivu mainosmarakatit ovat häikäilemättä vedonneet vasta nupullaan olevan medialukutaidon omaavan nuorison makuhermoon. ei varsinaisesti enää liity musiikkiin, mutta kannattaa silti lukea jo reilu 10-vuotias Naomi Kleinin klassikkoteos No Logo. Sen jälkeen voit tulla kysymään uudestaan, mikä on hyvää musiikkia - sellainen joka myy, vai sellainen joka ei myy. |
|
ganesha: jos on vähänkään hajulla markkinoinnin ja promootion lainalaisuuksista, tajuaa aika nopeasti, että sellainen tuote X myy, joka saa paljon näkyvyyttä. näkyvyys maksaa, joten sellainen musiikki jota promotaan näkyvästi, myös myy - ja maailman sivu mainosmarakatit ovat häikäilemättä vedonneet vasta nupullaan olevan medialukutaidon omaavan nuorison makuhermoon. ei varsinaisesti enää liity musiikkiin, mutta kannattaa silti lukea jo reilu 10-vuotias Naomi Kleinin klassikkoteos No Logo. Sen jälkeen voit tulla kysymään uudestaan, mikä on hyvää musiikkia - sellainen joka myy, vai sellainen joka ei myy.
Luettu ja hihitelty. Itseasiassa, kun se julkaistiin ostin omakseni tiedostavana lukiolaisena.
En ole kanssanne alkuunkaan samaa mieltä, mutta koska keskustelut ovat yleensäkin aika turhia jätän tähän metakeskustelumme.
http://www.joosua.fi |
|
En ole kanssanne alkuunkaan samaa mieltä, mutta koska keskustelut ovat yleensäkin aika turhia jätän tähän metakeskustelumme.
Yhteiskunnalliset keskustelut ovat harvemmin turhia. Kaikki ei ole aina hyvin. Tai suhteellista. |
|
simohovari: Luettu ja hihitelty. Itseasiassa, kun se julkaistiin ostin omakseni tiedostavana lukiolaisena.
En ole kanssanne alkuunkaan samaa mieltä, mutta koska keskustelut ovat yleensäkin aika turhia jätän tähän metakeskustelumme.
joo, suosittelen. jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa :) |
|
simohovari: Tässä silti päästäänkin tämän alan syvimpään olemukseen eli, mikä on hyvää musiikkia. Sellainen, joka myy vai joka ei?
Jos lähdetään oletusarvosta, että musiikin tulisi koskettaa/saada kuulija samaistumaan on tätä vaikea mitata millään muulla arvolla, kuin myytyjen levyjen määrällä tai sillä radiosoitolla. Radiossa ei soi sellainen musiikki, joka ei kiinnosta ketään. Sellaista musiikkia ei hirveästi kuunnella, joka ei kosketa ketään. (Vrt. Mikseri.net)
Peace and love. Tehkää omaa musaa ja toivokaa koskettavanne sillä edes yhtä ihmistä.
Ei musiikki kaikille ihmisille ole sellasta mukavan soljuvaa taustamelua kummempaa. Jos se ei häiritse, niin sitä sietää tai sillä voipi täyttää sen ikävän hiljasuuden, joka joitain ahistaa. Tällaset henkilöt ei mitenkään aktiivisesti varmaan etsi musiikkia, omaa sen kummempia intohimoja tai edes analysoi kuulemaansa muutakun mukavaa-epämukavaa akselilla. Kuuntelevat radiota autossa ja työpaikalla. Nämä lienevät niitä normaaleita radiolaisia, se suurin yleisö.
Uskallan kuitenkin väittää, että jos radiossa soitettaisiin musiikkia ihan laidasta laitaan. Ilman, että eritellään musiikkia edes niihin demo-"oikea artisti" lokeroihin, niin aika moni radiolainen löytäiskin itsestään yllättäviä piirteitä. Saattais jopa pitää, siis ihan oikeasti pitää jostain, jota ei koskaan tienny olevankaan. Kun ei olisi mitään ennakkoasenteita niin jotkut (ei kaikki) osaa tehdä ihan itse sellaisia päätelmiä, että tykkääkö vaiko eikö tykkää. Radio (niinkun kaikki muukin media) tekee kyllä karhunpalveluksen sellaselle elävälle, innostavalle, hyvällä tavalla haastavalle kulttuurille, pyörittämällä sitä samaa huttua suoltavaa pyörää vuodesta toiseen. |
|
...vaihteeksi taas kateellisten ja menestymättömien valitusketju...
eikös mnetin säännöissäkin ole ettei toisten musaa saa dissata.. |
|
Leikari: ...vaihteeksi taas kateellisten ja menestymättömien valitusketju...
eikös mnetin säännöissäkin ole ettei toisten musaa saa dissata..
Kenen musaa on dissattu? Ai niin. Omaa makua ei saa olla. Jos jokin asia on julkista, sitä pitää vaan sietää. Näin toimivat suuret ajattelijat. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
