Lyriikka ›

Minulla on sävellyttynä piisejä, ja jotakin myös protarilla ääniteltynä. Sanotukset ei vaan irtoa. Ei edes vaikka olisi teema ja esim kertosäkeen sanat tehtynä. Kuinka tästä eteen päin? Olen odotellut jo 2.5 vuotta sanoittajan kohdalle sattumista. Ei ole vielä sattunut.

Nyt on alkanut jotain ripotellen irrota.
Itsellä ei riimittely ole SE ongelma, vaan kertominen ja aiheen keksiminen.
Teeman kun keksii niin jotain alkaa paperille ilmestyä.
Alunperin minulla oli varsinainen asia se, että mistä sanoittajat repii ne aiheet ja muuntaa mielikuvat lyriikaksi.
 
E: Sanoitukset luonnollisesti suomeksi.

Mie oon tehnyt sen ratkaisun, että käytän mahdollisimman paljon ajastani lukemiseen.. runoja, proosaa, mitä vain. Jos en lukisi, tuntuu, että olisin sanojen suhteen jonkinlaisessa tyhjiössä, ja silloin on vaikea luoda omaakaan tekstiä. Eri tekijöillä on tietenkin eri tapoja löytää inspiraatiota, mutta tämä toimii miulla:)
 
Kirjoitan myös paljon tajunnanvirtaa, sieltä sitten voi poimia teemoja ja lauseita, joista lähteä työstämään tekstiä. Itselläni usein sanoituksen teema nousee tarkemmin esiin vasta, kun tekstiä on jo jonkinverran kasassa.
 
Mutta silti, tilanne on tuttu, joskus ei vaan irtoa, vaikka kuinka yrittäisi houkutella muusaa kolostaan..

vellamoverikorva: Mie oon tehnyt sen ratkaisun, että käytän mahdollisimman paljon ajastani lukemiseen.. runoja, proosaa, mitä vain.
 
Tätä olen itsekin miettinyt. Että pitäisikö lueskella jotain hyviä runokirjoja? Mikä olisi sopiva? Kun en tunne runoutta oikeastaan muuta kuin suomirockin klassikot :)

Työtähän se vain on. Sama melkein mistä lähtee liikkeelle. Kirjoittaa leffan X tai kirjan Y henkilön Z näkökulmasta, tai jonkun historiallisen henkilön. Tai valitsee satunnaisen kirjan tai biisin nimen (esim kirjaston hyllystä) joka kuulostaa hienolta ja koittaa tehdä tekstin jonka nimeksi se sopisi. Tai keksii ensin kertsin ja sitten yrittää laajentaa siihen ympärille vähän lihaa luiden päälle. Tai aloittaa kääntämään jotain vieraskielistä biisiä suomeksi ja sitten kun se ei ihan käännykään niin jatkaa omille teilleen siitä mihin pääsee. Jokin juttu sitten vain toimii ja kaipaa hiomista, toinen ei toimi. Veikkaan että mitä parempi kirjoittaja, sitä enemmän on tullut kirjoitettua ihan kurapaskaa. Ei ajateltua tai suunniteltua, vaan nimenomaan kirjoitettua paperille, siinä sen vasta näkee.
 
Tietysti myös kirjallisuuden lukeminen. Runoista on vähän vaikea jotain "sopivaa kirjaa" suositella, kun niitä on kirjoitettu tuhansia vuosia. Haet kirjastosta kourallisen kirjoja ja katsot mistä pidät. Onhan ne suomirockin klassikotkin esim runokirjoja tehneet. Ja toisaalta vaikutteistaan puhuneet, niistä vaikuttajien vaikutteista on aina hyvä alottaa. Eikä sen tosiaan tarvitse runoutta olla jos ei sitä jaksa lukea, muukin kaunokirjallisuus toimii.

Plussat tipahti Sergei Falliselle. Hän on hyvä esimerkki
kirjoittajasta, joka kirjoitta hyvää lyriikkaa, se näkyy myös tässäkin tekstissä.
Tiivistä, selkeää, ei kuitenkaan tylsällä tavalla esitettyä. Toista kirjoittajaa auttavaa,
epäitsekästä.