Rummut: rumpukamat ›

sakkeus83: Mitä mieltä muuten Yamahan Stage Customista? Pärjääkö edellisille? Olisiko jokin muu Yamaha selkeästi parempi? Aika paha. Nyt arvon sitten näistä:
 
- DW Design Series
- Sonor Prolite
- Yamaha Live Custom
- Mapex Saturn
 
Perskele.
 
Jos kyseessä olevat mallit olisivat ainoat rummut maailmassa, niin näistä vaihtoehdoista lukitsisin mapexin:
 
-dw:n merkillä myyty kura ei ole sen ihmeellisempää kuin muukaan kura
-sonorit on niin hiton rumia että en itse inspiroituisi soittamaan niillä ikinä, tulee niistä lugeista ja kamalista reiällisistä ripustuksista mieleen saksalaisen junttikansa, yhdellä sanalla mauttomat
-yamahan kohdalla alkaa heti oksettamaan niin että on pakko kääntyä pois
-mapex on ihan ok, ei herätä suuria tunteita kumpaankaan suuntaan. Laatu varmasti hyvä kalliimmissa sarjoissa.

Mikä merkki ja malli sua ei okseta, ärsytä, tai aiheuta sulle kansanmurha-ajatuksia?
 
majuku: Jos kyseessä olevat mallit olisivat ainoat rummut maailmassa, niin näistä vaihtoehdoista lukitsisin mapexin:
 
-dw:n merkillä myyty kura ei ole sen ihmeellisempää kuin muukaan kura
-sonorit on niin hiton rumia että en itse inspiroituisi soittamaan niillä ikinä, tulee niistä lugeista ja kamalista reiällisistä ripustuksista mieleen saksalaisen junttikansa, yhdellä sanalla mauttomat
-yamahan kohdalla alkaa heti oksettamaan niin että on pakko kääntyä pois
-mapex on ihan ok, ei herätä suuria tunteita kumpaankaan suuntaan. Laatu varmasti hyvä kalliimmissa sarjoissa.

sakkeus83: Mikä merkki ja malli sua ei okseta, ärsytä, tai aiheuta sulle kansanmurha-ajatuksia?
 
Lydwig?
 
Täysin oikean mittainen kirjoitus.

markkuliini: Jos rungolle annetaan nimi vintage shell, niin ei se tarkoita vielä mitään. :)
 
Vanhojen settien soundiin vaikuttaa eniten pyöreät reunaviisteet, ja nykyistä ohuemmat vanteet. Myös sekapuusta (esim. mahonki/poppeli/mahonki tai vaahtera/kumipuu/vaahtera) tehdyt rungot antavat oman sävyn monien vanhojen settien soundiin. Vanhat setit eivät ole mitenkään erityisen ohuita millimääräisesti, vaikka niissä saattoi olla vain 3 kerrosta. Kerrokset olivat paksumpia. Myöskin vahvikerenkaat olivat keskimäärin paksumpia ennen.
 
Ihmettelin joskus oisko ollut Rolandin aivoissa ollutta valikkoa rungon paksuudelle heavy-medium-thin-vintage. Sittemmin mulla on ollut Edgwaret ja Ajaxit, missä runko oli tosiaan oli sen muutaman millin paksu keskeltä (vahvikerenkailla enempi) ja yhdestä lattiatomista se oli jo kulunut läpi. Jotakin 60-luvun settejä noi olivat. Samis valetut vanteet niin kuin vaikka nykyään Tamoissa. Itse asiassa identtiset vanteet. Viisteet noissa oli ihan terävät, lähellä moderneja settejä. Oli mulla 50-luvun Premieritkin, missä paksut rungot vahvikerenkailla. Niissä oli tumput viisteet ja tatsi sen mukainen.
 
Mites SonorLite tai HiLite? Onko ne ohuita vai ns. medium mittaisia runkoja?
 
Ainot pro -sarja tosta taitaa olla Mapexin Saturnit.

El Jefe: Ihmettelin joskus oisko ollut Rolandin aivoissa ollutta valikkoa rungon paksuudelle heavy-medium-thin-vintage. Sittemmin mulla on ollut Edgwaret ja Ajaxit, missä runko oli tosiaan oli sen muutaman millin paksu keskeltä (vahvikerenkailla enempi) ja yhdestä lattiatomista se oli jo kulunut läpi. Jotakin 60-luvun settejä noi olivat. Samis valetut vanteet niin kuin vaikka nykyään Tamoissa. Itse asiassa identtiset vanteet. Viisteet noissa oli ihan terävät, lähellä moderneja settejä. Oli mulla 50-luvun Premieritkin, missä paksut rungot vahvikerenkailla. Niissä oli tumput viisteet ja tatsi sen mukainen.
 
Mites SonorLite tai HiLite? Onko ne ohuita vai ns. medium mittaisia runkoja?
 
Ainot pro -sarja tosta taitaa olla Mapexin Saturnit.
 
Sonorliteissä näköjään koivua ja 6 mm/9 kerrosta tomeissa sekä 7 mm/12 kerrosta snareissa ja bassareissa. Hiliteissa vaahteraa ja kaikki 7,5 mm/9 kerrosta.
Sanoisin että medium ja vähän päälle ne paksuudet.
 
Juu, onhan varmasti todella ohutrunkoisia vintagerumpujakin. Itse kuitenkin puhun niistä tunnetuimmista ja suosituimmista (Ludvig, Gretsch, Slingerland jne).

sakkeus83: Oli siis itse asiassa kyse Live Customeista, ei stage Customeista.
 
Aika mahdotonta tuo vertailu on. Kaupoissa ei tarjontaa paljon ole, ja ne ovat tehdaskalvoilla, nettiklipeissä enemmän vaikuttaa mikitys. Pitäisi olla hitosti hintaa takataskussa, jotta pääsisi kaikki kokeilemaan rinnakkain.
 
Mä neuvoisin sua rajaamaan vaihtoehdot ensin sen perusteella, haluatko koivurunkoisen setin vai vaahterarunkoisen. Okei, se ei todellakaan takaa onko setti laadukas, koska hyviä rumpuja ollaan aina tehty muistakin materiaaleista. Tuo koivu ja vaahtera ovat nykyään vaan niin yleiset materiaalit että settien tarjotanta on hyvin pitkälle jompaa kumpaa rungoiltaan.
 
Sitten kattosin, että mitkä setit suunnilleen on samassa hintaluokassa ja jakaisin vaikkapa kolmeen eri kategoriaan hinnan perusteella ja jokaisesta hintaluokasta koittasin valita mieluisimman vaihtoehdon. Sitten miettisin, että mitä setiltä muutenkin haen ja fundeeraasin, että otetaanko se kalliimpi vaihtoehto vai pärjätäänkö edullisemmalla.

Velli: Lydwig?

 
Hajosin.
 
Taas mähistään Mapexista. En sano muuta kuin että Saturn Pro.
 
Know the difference! DW:tä ja Sonoreita vastaan ei oo mitään mutta kuunnelkaa niitä settien soundeja älkääkä arvailko tai fiilistelkö!!! Kys. sarjoista ei oo kokemusta mutta siis.
 
pro -sarja mitä se tarkoittaa?

Epämuusikko:
 
Know the difference! DW:tä ja Sonoreita vastaan ei oo mitään mutta kuunnelkaa niitä settien soundeja älkääkä arvailko tai fiilistelkö!!!?
 
Joo, todellakin sellainen fiilis itsellä että aika monella on soundi ihan toisisijainen asia, vaan mielikuvat ja ulkonäkö ovat paljon tärkeämpiä.

markkuliini: Joo, todellakin sellainen fiilis itsellä että aika monella on soundi ihan toisisijainen asia, vaan mielikuvat ja ulkonäkö ovat paljon tärkeämpiä.
 
Ja vielä Mapexin seteistä sen verran etten Signioiden x2 ja Sonorin Phonic Bebop-setin (oho pääsin omaisuudella bostailemaan ranne kello) omistajana siinä sivussa hoardaisi Mapexin halvempia settejä jos ne olisi saatanan huonoja. Osa niistä on, osa ei. Kuunnelkaa ja miettikää vehkeillenne sopiva käyttötarkoitus. Seteillä on tarkoitus soittaa ja pitkässä juoksussa taiteen ohella jäädä hieman voitollekin.
 
Silleen ei-missään-nimessä-pelkästään taloudellisessa mielessä, mutta myös siinä.
 
Olettaen että jengi käy keikoilla, käyhän?

markkuliini: Joo, todellakin sellainen fiilis itsellä että aika monella on soundi ihan toisisijainen asia, vaan mielikuvat ja ulkonäkö ovat paljon tärkeämpiä.
 
Sepä! Aika turha täällä on ryhtyä kamoista kskustelemaan. Meillä on omat mielikuvat ja soundimieltymykset. Todella ohtrunkoisten kelluvasti ripustettujen tomien soundi ei ole minun juttu. Vaikka niitä juuri vintage-leimalla usein myydään.
 
Paksurunkoiset Sonorin vanhat on minusta mahtavia rumpuja. Toisen mielestä ne on ihan väärät mihinkään.
 
Jos haluaa 60-lukulaisen Ludwigsoundin, on ostettava 60-lukulaiset Ludwigit. Niissä se soundi on ainoastaan.

Tuolla maailmalla isot pojat puhuvat että diileistä huolimatta studiossa käytetään melko usein Gretsch vitnage-settejä.

Onhan nuo täysin tunnepuolen asioita, mitkä ovat hyvät. Jos olisi absoluuttinen totuus, mikä on hyvä setti, muita ei varmaan enää myytäisikään.

Joskus käy silleen, että pitkästä aikaa kun kasaa jonkun setin, se ei ihan heti kolahdakkaan, vaikka tietää, että se on parhaasta päästä ja on sillä ennenkin soiteltu. Kolmet rummut on ja niistä osa makaa joskus pitkän aikaa nurkassa. Joskus menee useampi päivä, ennen kuin soundi alkaa kuulostaamaan taas hyvältä. Tuntumaa ja tunnelmaa saa hakea joskus pari päivää, joskus taas ei. Kaikki rummut on vähän eri kaliberia kooltaan, niin sekin tottakai vaikuttaa, mutta jokin muu on myös välillä hukassa.
Sama homma uusien kalvojen kanssa, jos vaihtaa merkkiä tai mallia. Parempi nukkua yön yli ja testata vielä seuraavanakin päivänä.
Rummut pitäisi saada silleen about pariksi päivää aina kunnon testiin.
Hätäisiä päätelmiä tulee muutoin. Sellainen liikkeessä kopauttelu ei ole mun juttu, kun ottaa silleen vähän aikaa hyväksyä joku uusi rumpuhärpäke. Se saattaa sitten lopulta olla jopa erittäin hyvä, vaikka alkuun vähän tökkii,....
Symbaaleja on mennyt ehkä eniten kiertoon, kun ne on saattanut osoittautua pettymykseksi muutaman päivän päästä, vaikka liikkeestä ne oli ihan pakko saada heti mukaan, kun kopautteli.

Vallu-Veke: Joskus käy silleen, että pitkästä aikaa kun kasaa jonkun setin, se ei ihan heti kolahdakkaan, vaikka tietää, että se on parhaasta päästä ja on sillä ennenkin soiteltu. Kolmet rummut on ja niistä osa makaa joskus pitkän aikaa nurkassa. Joskus menee useampi päivä, ennen kuin soundi alkaa kuulostaamaan taas hyvältä. Tuntumaa ja tunnelmaa saa hakea joskus pari päivää, joskus taas ei. Kaikki rummut on vähän eri kaliberia kooltaan, niin sekin tottakai vaikuttaa, mutta jokin muu on myös välillä hukassa.
Sama homma uusien kalvojen kanssa, jos vaihtaa merkkiä tai mallia. Parempi nukkua yön yli ja testata vielä seuraavanakin päivänä.
Rummut pitäisi saada silleen about pariksi päivää aina kunnon testiin.
Hätäisiä päätelmiä tulee muutoin. Sellainen liikkeessä kopauttelu ei ole mun juttu, kun ottaa silleen vähän aikaa hyväksyä joku uusi rumpuhärpäke. Se saattaa sitten lopulta olla jopa erittäin hyvä, vaikka alkuun vähän tökkii,....
Symbaaleja on mennyt ehkä eniten kiertoon, kun ne on saattanut osoittautua pettymykseksi muutaman päivän päästä, vaikka liikkeestä ne oli ihan pakko saada heti mukaan, kun kopautteli.
 
Rummut ja pellit paljastavat todellisen luonteensa vasta pitkällä aikavälillä. Siksi minä en enää testaa mitään. Ostan ja testaan käytössä. Panen kiertoon tai jätän... Kerran testasin. Oli ihan pakko ostaa. Koskaan en sen jälkeen saanut siitä pelistä mieleistäni soundia ulos.

hollmi-5: Rummut ja pellit paljastavat todellisen luonteensa vasta pitkällä aikavälillä. Siksi minä en enää testaa mitään. Ostan ja testaan käytössä. Panen kiertoon tai jätän... Kerran testasin. Oli ihan pakko ostaa. Koskaan en sen jälkeen saanut siitä pelistä mieleistäni soundia ulos.
 
Niin, aika harvoin niitä saa kuitenkaan testattua sellaisissa olosuhteissa missä niitä tulee itse käyttämään. Kunhan on speksit kohdallaan ja laatu niin eiköhän noilla pärjänne. Ja jos ei niin laatukamat pitää aina hintansa hyvin.

Epämuusikko: Toinen juttu on se, että jos jaksaisi pitää itsensä soittotikissä sekä ulkomusiikillisessa että soitannollisessa mielessä niin soitin kuin soitin alkaa tuntua enemmän omalta. Ellei kyseessä ole aidosti susipaska maanantaikappale tai senhetkiseen soittokontekstiin täysin sopimaton kampe.
 
Nyt en ihan ymmärrä mikä on tässä pointti, miksi pitäisi näin tehdä? Itsellä se ei ole jaksamisesta kiinni, vaan pystymisestä.. Itse kategorisoin soittimet läinnä kolmen asteikolla, huono - hyvä - täydellinen.. Jos jokin on huono, niin en kyllä pysty kuvittelemaan sitä hyväksi vaikka miten paljon ajatusta ja soittoa olisi mukana..
 
En näe järkeväksi pakottaa itseään tykkäämään jostain, mikä ei herätä fiiliksiä.. Kuten mainittiinkin, setti voi kuullostaa toisessa tilassa hyvältä, toisessa huonolta. Jos sillä soittaa aina samassa paikassa, niin sittenhän se toimii. Mutta jos setti vaihtaa paikkaa (keikoilla) niin en itse ainakaan vielä luota yhteen keikkapaikkaan, varsinkin jos ei ole aiempaa kokemusta samaisesta paikasta. Tosin jonkinlainen tuntuma varmasti tulee, kun useammalla setillä soittaa samassa paikassa, miten joku setti toimii.. tai ei toimi..
 
Ja sitten on Markkuliininkin mainitsema akustiikka-asia. Ja kapulat. Ja muita muuttujia. Soitinta on valitettavan helppo syyttää.
 
Nuo nyt on kuitenkin aika marginaali muuttujia, kapuloitakin on helpompi vaihtaa kuin soitinta.. Mutta pienestähän saattaa olla kiinni parin erimerkkisen setinkin erot, mutta ainakin itsellä siinä vaiheessa tulee fiiliskysymys aiheelliseksi.
 
Offtopikkina täytyy sanoa, että kasasin Sonorin setin treenikselle ja olipa kyllä mukava soitella.. Treeniksellä on aiemmin ollut vähän mitä sattuu sekalaista viritelmää Vistalitejä ja kaikkea mitä sattuu.. Ei ole oikein ollut fiilistä edes treenata.. Ennen myyntiä siellä oli DWn jazzit, sama homma.. No nyt tuli nuo Collectorsit ja ne syrjäytti Sonorit keikkasettinä.. Sonoreilla on kiva ollut soittaa joka paikassa, ja nuo DWt tuntuis muutaman keikan jälkeen yhtä mukavilta... =)
 
Nyt taitaa olla vain täydellisiä settejä.. Monta hyvääkin on kyllä ollut..=I

Speedy: Jos jokin on huono, niin en kyllä pysty kuvittelemaan sitä hyväksi vaikka miten paljon ajatusta ja soittoa olisi mukana..En näe järkeväksi pakottaa itseään tykkäämään jostain, mikä ei herätä fiiliksiä.. Kuten mainittiinkin, setti voi kuullostaa toisessa tilassa hyvältä, toisessa huonolta. Jos sillä soittaa aina samassa paikassa, niin sittenhän se toimii. Mutta jos setti vaihtaa paikkaa (keikoilla) niin en itse ainakaan vielä luota yhteen keikkapaikkaan, varsinkin jos ei ole aiempaa kokemusta samaisesta paikasta. Tosin jonkinlainen tuntuma varmasti tulee, kun useammalla setillä soittaa samassa paikassa, miten joku setti toimii.. tai ei toimi..
 
Nyt taitaa olla vain täydellisiä settejä.. Monta hyvääkin on kyllä ollut..=I
 
Ei ollut agendassani pakottaa ihmiset soittamaan paskoilla kamoilla suu veressä päivästä toiseen. Sanoinpahan vain, että niitä Täydellisiä settejä odotellessa on hyvä pitää itsensä sen verran soittokunnossa ettei mene aina kamojen piikkiin. Mutta siis, minun kamalätinäni on tämän ketjun osalta jo kovasti ylittynyt, se siitä.

Pro vetää vaikka yhdellä pahvilaatikolla. Meille heikommille pitää olla parempaa ;)

hollmi-5: Pro vetää vaikka yhdellä pahvilaatikolla. Meille heikommille pitää olla parempaa ;)
 
Hyvin sanottu. Ota plussa.