Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Uus levy herätti vähä kyllä ristiriitasia tunteita, kun odotukset oli aika korkeella. Osittain levy lunasti nuo pop-fiksujen mätäntöjuttujen perään haikailut, mut etenkin Sneapin takuuvarma tuotanto latisti taas tunnelmaa jonkun verran. Tuntuu, että äijä liikkuu levybisneksessä mukana metsästettävää tapettavaa dynamiikkaa ja kun sellasta jonkun musasta löytää, ni se pitää miksata, kompressoida ja masteroida tukehduksiin. Carcassin tyylisen bändin levylle ois sopinu autotallimaisen rouhee ilmavampi tuotannon taso ja ei-niin-huolitellut soundit ku nenä päähän, mut kun ei ni ei. Ehkä äijät toisaalta ite toivo tollasta modernimpaa soundia kun onha edeltävät Heartwork ja Swansong molemmat soundeiltaan aikalaisikseen aika modernia matskua, mut onko se levy pakko puristaa niin tiukkaan kompuralla, että varmasti digirätisee ja -paukkuu? Jos tosta jotain hyvää pitää löytää, ni ainakin erottelevuutta löytyy (kun kaikki on niin saakelin irrallista ja päälleliimattua).
 
Muutenha mie käytännössä yhdyn muihin ylistyksiin tota aiempaa Sneap-pohjaista avautumista lukuunottamatta, mut viel täytyy lisätä, et monet kappaleet ainaki tällee alkuu kuulostaa valitettavan sekavalta kitarapornoriffikasalta, jonka alla se punasen langan karannu pää on jossakin hukassa. Toisaalta loputon määrä toinen toistaan hauskempia riffejä on kiva kokemus, mut kokonaisuus kärsii. Sitten ku siellä on kuitenkin niitä vähintään pariin kertaan mm. Megadethin "lanseeraamia" riffejä, kuten se Unfit for Human Consumptionin pääriffi. Myös lähinnä huonolta läpältä kuulostavasta Mount of Executionin akkari-intro kuulostaa (Megadethin In My Darkest Hourin ja noin tusinan muun saman sointukierron sisältävän kappaleen lisäksi) siltä, et joku bändissä on mielivaltaisesti päättäny ahtaa raatomättölevylle akustista kitaraa lopputuloksen ollessa "yllätyksellinen" intro, joka yllättää tasan yhtä paljon kuin Steven Seagalin näyttelijänlahjat.
 
Älkää välittäkö, en siis oikeesti oo läheskään nii kyrpiintynyt levystä kokonaisuutena ku mitä tää postaus ehkä antaa olettaa. Miul on vaa tapana käräyttää käämi jos toinenkin tollasista pienistä, mutta silti niin haittaavista yksityiskohdista. Steerin ja kumppanien Carcass-kynät on ollu niin terässä tällä levyllä, että ite heittäsin tolle joka tapauksessa jotai tyylii 7/10 tai 8/10. Sneapille sen sijaan postittaisin 30kg märäntyneitä silakoita jos tietäsin miehen osoitteen.