Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Omista lähtökohdista ja tarpeista ammentava kirjoittaminen ei oo sama kuin trollaus. Mulle nuo geneeriset perus-Jaskat ja -RG:t edustavat paitsi visuaalisen tylsyyden huipentumaa, myös soittokelvottomuutta ohuine tikkukauloineen. Ja harvoinpa niissä myöskään mikään erityisen sielukas soundi on. Täähän ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö niillä voisi aiheuttaa vaikka miten mainiota musiikkia. Kyse on vaan siitä, millaisia fiiliksiä nuo mulle itelle synnyttävät, jos synnyttävät.
 
Kunnollinenkin Jackson on silti Jackson. Ja vaikka se omana itsenään olisikin miten laadukas soitin hyvänsä, se todennäköisesti ei puhuttele mua, koska se on Jackson, johon merkkinä vaan liittyy mulla semmoisia mielikuvia, jotka eivät ole vahvasti edustettuna siinä musiikissa, jota soitan tai kuuntelen.
 
Vähän niinkuin paraskin dubstep on silti dubstepiä.
 
Jacksoneissa on kyllä kaulat ainakin ihan erityylisiä kuin nämä Ibanezin RG kitarat. Nyt tarkoitan näitä Jacksonin CS osastoa ja niitä on itsellä ollut monenkin mallisia kitaroita ja suurin osa 80-luvulta tai ihan 90-luvun alusta. Silloin ei se paja edes tehnyt vielä niitä soittimia aasiassa kun mulla oli eka Jackson kitara.
Yhdessä pulttikaulaisessa Jacksonissa oli aika samanlainen kaula kuin Fenderin strato jenkki plus mallissa ja yhdessa oli taas sitten sellainen hieman ohuempi,jonka oli kitaran alkuperäinen tilaaja halunnut sellaisen ohkaisemman ja hieman leveämmän ( sekään ei ollut kyllä niin ohut kuin on kokeilemissani RG kitaroissa). Yleensä niissä kuitenkin peruskaula oli ihan perinteisen oloinen,vaikka voi olla ehkä vaikea uskoakkin. Enempi itselläni on ollut läpirunkoisia Jacksoneita ja ne ovat olleet kanssa kaikki mukavan tuntuisia,ei siis mitenkään ohkaisia tai mitään tikkuja.
 
Itse en oikein tykkää RG mallisista kauloista ja on sellaisiakin Ibanezin kitaroita kyllä muutama ollut. Ensimmäinen hieman parempi sähkökitarani oli 80-luvulla juuri ilmestynyt RG550 ja joskus tuli sitten vaihdossa joku malli jota en enää ihan tarkasti muista. Tämä RG joka tuli vaihdossa myöhemmin oli tuota 550 mallia arvokkaampi,mutta en muista enää tarkkaa mallia. Muitakin Ibanezin RG kitaroita on tullut liikkeissä kokeiltua, joten jonkinlainen omakohtainen tuntemus niistä on.
 
Poikkeaa hieman aiheesta,mutta esim EVH kitarat jotka aikoinaan Music Man teki olivat ainakin yllättävän jämäkällä kaulalla ja moni yllättyi kun niitä kokeili kun olin silloin musiikkiliikkeessä töissä.
Pulttikaulaisia Jacksoneita sai myös straton lavalla ja jos sellaisen halusi tilata niin siihen sai haluamansa mikit ja metalliosat. Suurin osa näistä tilatusta kitaroista ei kuitenkaan ole ihan perinteisiä stratoja ,mutta kaulaltaan ne ovat yllättävänkin perinteisiä ja samantyylisiä (radius niissä ei ole ihan niin pyöreä kuin ihan vanhemmissa Fendereissä). Ne ovat sitten olleet erikoistilauksesta jos haluttiin jotain muuta kaulamallia,mutta suurin osa ainakin Musamaailman kautta tulleista 80 ja 90-luvun Jacksoneista on siis ihan tehtaan perus Custom kaulalla johon on sitten laitettu otelautamerkit,reunustukset, nauhat ja otelaudan puut ja pintakäsittely mieleisekseen. Kauloissa oli muutamaa vakio mittaa/mallia ilman erimaksua ja suurin osa soittimista on 43 mm leveydellä esim. mitä porukka tilasi.
 
Makujahan on monenlaisia,mutta näissä vanhemmissa jenkki Jacksoneissa mitä on minulle tullut vastaan yhdessäkään ei ole kaula ollut mitenkään ohkainen tai RG tyylinen. Ei siis pulttkaulaisissa ,eikä läpirunkoisissakaan.
Jacksoneita on muuten tehty hieman perinteisempiäkin malleja ja onhan niillä soittanut ZZ Top ja vaikka Jeff Beck esim. Ettei ne aina ole ole ihan täysin hevikitaristien soittimia pelkästään. Siellä on muitakin malleja kuin teräviä v-tyylisiä ja Soloist bodeja. Kitaran on saanut tilattua myös sellaisella kaulaprofiililla kuin on halunnut. Kitaroiden lavankin on saanut toisenlaisena jos "normaali" Jackson lapa ei ole miellyttänyt, ei tietenkään ihan kaikilla mahdollisilla vaihtoehdoilla mutta vaihtoehtoja on ollut kyllä muitakin.
 
Tähän kyllä täytyy ainakin ZZ Topista sanoa ,ettei se ole kyllä mitenkään hyvä bändi jos puhutaan soittimista joilla ne ovat soittaneet kiertueilla tai jossakin. Taitaa olla heillä varmaan kaikkien vähänkään parempien merkkien tekemiä soittimia. Eikä tule varmaan jatkossakaan loppumaan heiltä soittimet.
 
En kuitenkaan ketään siitä moiti jos soittimen ulkoinen olemus ei miellytä tai sen soittotatsi. Makuasioitahan nämä pitkälti ovat ja moneen soittoon käy joku toinen kitara varmasti paremmin kuin joku toinen.
 
Valikoima ja soittimien saatavuus ovat nykyään varmaan paremmin kuin koskaan aikaisemmin. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono,mutta onhan meitä soittajiakin erilaisia ja hyvä niin :)

mpekkanen: Itse en oikein tykkää RG mallisista kauloista ja on sellaisiakin Ibanezin kitaroita kyllä muutama ollut. Ensimmäinen hieman parempi sähkökitarani oli 80-luvulla juuri ilmestynyt RG550
 
Jos kiinnostaa niin testaa joskus RG:tä jossa on "Ultra" profiilin kaula. Se on sellainen vähän pyöreämpi, RG550:ssä olleita Wizardeja hitusen paksumpi. Esim. torilla olevassa RG620:ssä on Ultra-kaula.

Jii-Gee: Mihkä Frank Marino unohtui.. !!?
 
Gibson SG on ns Äijä Kitara, pitää myös olla viikset ja rintakarvat.
 
Ilmanks mulla onkin LPJunior. Mutta mikäs olikaan se alkuperäinen kysymys?
 
Kannattaa antaa aikaa sopeutumiseen. Miekin jo lähellä kriittistä puolenvuosisadanikää huolestuneena huomaan haikailevani STRATOCASTERin perään. Siis ihan fenkun, jota oon aina malliltaan vihannu tai ainakin hyljeksinny. Maailma muuttuu keskoseni...
 
Mutta hyvä keppi soittajan käteen löytyy silloin, kun speksit kohtaa hakijan. Hinta ei tällöin aina kohtaa...soittajaa, ei keppiä, ei myyjää tai mitään, mutta joskus...

ReBeat: Jos kiinnostaa niin testaa joskus RG:tä jossa on "Ultra" profiilin kaula. Se on sellainen vähän pyöreämpi, RG550:ssä olleita Wizardeja hitusen paksumpi. Esim. torilla olevassa RG620:ssä on Ultra-kaula.
 
Täytyy laittaa korvan taakse. Yleensä kun tulee käytyä soitinliikkeissä niin aika useasti tulee soittimia kokeiltua,vaikka ei varsinaista tarvetta sitten olisikaan. On minulla ollut joskus muitakin Ibanezin soittimia kuin nuo pari RG kitaraa ,että tiedän kyllä ettei sen merkin kaikki kaulat ole samanlaisia.
 
Nyt ei ole ihan kauheaa tarvetta sähkökitaralle,mutta pidämpä mielessä kuitenkin. Joskus kun käy vaikka kieliostoksilla niin saattaa joutua odottelemaan kun on jollain toisella kaupat kesken, niin siinä on hyvä aika monesti kokeilla soittimia. En sano tätä siksi, että minulla olisi mikään kiire. Päinvastoin.Luonnollisesti tulee testattua muutenkin jos on jotain ihan selkeästi mielenkiintoista uutta.

Mulle Les Paul on ulkonäön puolesta kitara numero 1, mutta soitannollisesti ne on osoittautuneet aivan karmeiksi kapistuksiksi, siksipä joutuu tyytymään Jacksoneihin yms kapuloihin. Joskus vois testata jotain modernimpaa LP:tä, tyyliin Esp tai Amfi.

markkuilari: Mulle Les Paul on ulkonäön puolesta kitara numero 1, mutta soitannollisesti ne on osoittautuneet aivan karmeiksi kapistuksiksi, siksipä joutuu tyytymään Jacksoneihin yms kapuloihin. Joskus vois testata jotain modernimpaa LP:tä, tyyliin Esp tai Amfi.
 
Voi johtua myös siitä ,että Gibsoneissa on nauhat kanttikkaammat kuin monella muulla merkillä. Kyllä niihinkin tottuu jos kitara on muuten hyvä:)

johanssen: huomaan haikailevani STRATOCASTERin perään
 
Olen huomannut itsellänikin pelottavaa kutinaa tämän mallin perään. Kaverin strato kävi kylässä taannoin ja olin ihan unohtanut miten monipuolinen kitara sekin oikeastaan on.. voi voi..

2randpo: Perinteiseen roots-soittoon tuntuisi sopivan paremmin perinteisten kitaroiden tatsi. Esim. jotkut Ibanezit on kyllä tatsiltaan loistavia, mutta..., ja kyllä estetiikallakin on merkityksensä.
 
Sitten on sekin, mistä muistaakseni Jeff Beck puhui jossain haastattelussa. Hänhän taisi siirtyä takaisin Fenderin stratoon, koska piti modernimpien kitaroiden soittamista liian helppona. Taisi puhua jotain "ylisoittamisesta" siinä yhteydessä, (Ibanezin?) ulkonäkö lienee kuitenkin kelvannut hänelle.
 
Voin yhtyä Beckin mielipiteeseen. En saa oikein mitään järkevää irti tilukeihäistä, kun niitten kanssa tulee aina jotenkin kiireinen olo... tai no teininä Charvel Predatorilla vetelin thrashia, mutta nykyisin tuntuu kuin kädessä olisi esine toisesta ulottuvuudesta kun jostain Ibanezin RG:stä yrittää raapia jotain kitaramaisia ääniä kasaan. Eli totuushan on, etten vain osaa.
 
Muutoin tuohon ulkonäkökysymykseen olen taipuvainen ajattelemaan linjakkuutta musatyylin ja instrumentin kanssa. Eli kyllä sillä tyylillä ja ulkonäöllä on aika iso merkitys. Kitarassa huomio kun ensisijaisesti kiinnittyy ulkonäköön ja yleensä se korreloi musiikkimaun kanssa. En tiedä kuinka omaperäistä on loppupelissä vetää Jazzlootalla deathia tai Jemillä deltabluesia... Mutta senkus.
 
...but don't fuck with SG.
 
Kyllä minä Tsugun tapauksessa Carvinin pitäisin.

Laulava Kylätohtori: Suunta on oikea, nyt olet oikealla tiellä... ;)
 
Ei tsiisus. Ensin pedalit. Nyt stratot. Ihme samiXxii :D

Ite pääsin 33 vuotiaana gibson melodymakerin oston jälkeen eroon "todella hienon näköinen kitara" syndroomasta. Mattamusta lankku jossa on mikki, pari potikkaa ja kaula :) Todella loistava kitara.

SpeedGovernor: Ite pääsin 33 vuotiaana gibson melodymakerin oston jälkeen eroon "todella hienon näköinen kitara" syndroomasta. Mattamusta lankku jossa on mikki, pari potikkaa ja kaula :) Todella loistava kitara.
 
Itsellä on jenkki Reverend Slingshot Junior ja siinä on yksi p90 mikki ja volume& tone. Kitara on pulttikaulainen ruusupuuotelaudalla ja kirkkaan keltainen,mutta silti todella hieno ja minusta aivan mielettömän hyvä kitara.
 
Meneehän tämä täysin aiheen ohi kun siinä ei ole mitään vikaa eikä ole "vääränmallinen",mutta oli mulla hieman asiaakin...
Eli jokaisessa kitarassa on vain yksi paras soundi. Tämän viisauden taisi joskus heittää ZZ Topin kitaristi. Kun on hyvä vahvistin ja osaa käyttää myös kitaran volumea ja ehkä mahdollista toneakin niin monesti yksinkertainenkin peli voi olla todella hyvä ja monipuolinen. Omalla soittotatsilla hyvä soittaja vaikuttaa todella paljon siihen soundiin ,vaikka olisi ihan yksimikkinenkin soitin kyseessä.

Terry Pantheras:
Muutoin tuohon ulkonäkökysymykseen olen taipuvainen ajattelemaan linjakkuutta musatyylin ja instrumentin kanssa. Eli kyllä sillä tyylillä ja ulkonäöllä on aika iso merkitys. Kitarassa huomio kun ensisijaisesti kiinnittyy ulkonäköön ja yleensä se korreloi musiikkimaun kanssa.
 
Minäkin olen taipuvainen jossain määrin ajattelemaan näin. Esimerkkinä rautalanka. Jos joskus vielä laitan The Shadows-henkisen pumpun kasaan, niin on ilmiselvää millä kitaralla leadit soitellaan. Ja värikin on vielä varma juttu :-)
 
Kyllä minä Tsugun tapauksessa Carvinin pitäisin.
 
Kyllä olen taipuvainen tähän suuntaan päätöksessäni menemään. Monta iltaa soittutunteja Carvinilla takana. Millään kitaralla en ole niin innoissani pitkiin aikoihin soitellut. Jäinkin miettimään tuota aloitustani "voiko tälläinen vanha bluesukko...", että mikä helvetin bluesukko - tällä hetkellä en edes missään bluespumpussa soita. ja sitte jos johonkin viitosdivarin bluesorkkaan pääsen, niin mitähän väliä sillä lavan terävyydellä on jossain maakunnan pizzakaljakuppilassa puoli kolmelta yöllä kun vetelen Hidewayta ja kymmenen kyllästynyttä kaljaukkoa huutelee hävyyttömyyksiä pöydistä. Siinä on turha hakea yleistä roots-uskottavuutta, vaikka olis epävireinen raiskattu 53`telecaster messissä :-O

Laulava Kylätohtori: Suunta on oikea, nyt olet oikealla tiellä... ;)
 
Tuollainen valkea AST kelpaisi oikein hyvin. :)

Tsugu Way: Minäkin olen taipuvainen jossain määrin ajattelemaan näin. Esimerkkinä rautalanka. Jos joskus vielä laitan The Shadows-henkisen pumpun kasaan, niin on ilmiselvää millä kitaralla leadit soitellaan. Ja värikin on vielä varma juttu :-)
 
Hmm, mikähän se mahtais olla...
 
Kyllä olen taipuvainen tähän suuntaan päätöksessäni menemään. Monta iltaa soittutunteja Carvinilla takana. Millään kitaralla en ole niin innoissani pitkiin aikoihin soitellut. Jäinkin miettimään tuota aloitustani "voiko tälläinen vanha bluesukko...", että mikä helvetin bluesukko - tällä hetkellä en edes missään bluespumpussa soita. ja sitte jos johonkin viitosdivarin bluesorkkaan pääsen, niin mitähän väliä sillä lavan terävyydellä on jossain maakunnan pizzakaljakuppilassa puoli kolmelta yöllä kun vetelen Hidewayta ja kymmenen kyllästynyttä kaljaukkoa huutelee hävyyttömyyksiä pöydistä. Siinä on turha hakea yleistä roots-uskottavuutta, vaikka olis epävireinen raiskattu 53`telecaster messissä :-O
 
Hehe! Tuskin on tosiaan piirunkaan vertaa väliä millä kepakolla siellä pizzerian nurkassa vetelee.
 
Tulipa mieleen kun joskus kymmenisen vuotta sitten tuli käytyä duuniporukalla Tallinnassa ja hotellin yökerhossa soitti rockabillybandi, jonka kitaristi veti vaaleanpunaisella JEMillä ja muutoin bändillä oli tyyliin sopivat vermeet. Olihan se aika perseestä :D Tosin eipä tuo tainnut haitata ketään muuta kuin yhtä suomalaista kamarunkkaria...

Terry Pantheras: Voin yhtyä Beckin mielipiteeseen. En saa oikein mitään järkevää irti tilukeihäistä, kun niitten kanssa tulee aina jotenkin kiireinen olo... tai no teininä Charvel Predatorilla vetelin thrashia, mutta nykyisin tuntuu kuin kädessä olisi esine toisesta ulottuvuudesta kun jostain Ibanezin RG:stä yrittää raapia jotain kitaramaisia ääniä kasaan. Eli totuushan on, etten vain osaa.
 
Muutoin tuohon ulkonäkökysymykseen olen taipuvainen ajattelemaan linjakkuutta musatyylin ja instrumentin kanssa. Eli kyllä sillä tyylillä ja ulkonäöllä on aika iso merkitys. Kitarassa huomio kun ensisijaisesti kiinnittyy ulkonäköön ja yleensä se korreloi musiikkimaun kanssa. En tiedä kuinka omaperäistä on loppupelissä vetää Jazzlootalla deathia tai Jemillä deltabluesia... Mutta senkus.
 
...but don't fuck with SG.
 
Kyllä minä Tsugun tapauksessa Carvinin pitäisin.
 
Itsekään en pidä jos kielet ovat liian matalalla. Tuossa Carvinissa aktionin saa kyllä tosi alas, mutta eihän sitä ole pakko pitää niin alhaalla. Itse olen Carvinin säätäntyt aika lähelle samaa missä mulla on muutkin kepit. Ainoa outous soittotuntumassa on se olematon radius, mutta siihenkin tottuu. Meinaan, että kyllähän tällä bluesit irtoaa;-) siinä missä gibsonilla tai fenkullankin. Ainoa mikä Carvinissa tuntuu ehkä jopa puuttuvan, on sellainen luonteikkuus tai oikukkuus mitä noissa fenkuissa gibsoneissa on (niillä on ihan oma tahto ja niiden kanssa pitää pikkuisen neuvotella. Carvin tekee nöyrästi mitä käsketään). Meinaan, että Carvin on ihan järkyttävn hyvä kitara, mutta samanlaisia suuria tunteita (vihaa ja rakkautta) se ei aiheuta kuin nuo oikukkaat gollegansa:-). Ehkä se on tämän kitaran luonne tai sitten en vain ymmärrä sitä vielä täysin.
 
Oma Carvinini jää kyllä taloon.

hallu: Itsekään en pidä jos kielet ovat liian matalalla. Tuossa Carvinissa aktionin saa kyllä tosi alas, mutta eihän sitä ole pakko pitää niin alhaalla. Itse olen Carvinin säätäntyt aika lähelle samaa missä mulla on muutkin kepit. Ainoa outous soittotuntumassa on se olematon radius, mutta siihenkin tottuu. Meinaan, että kyllähän tällä bluesit irtoaa;-) siinä missä gibsonilla tai fenkullankin. Ainoa mikä Carvinissa tuntuu ehkä jopa puuttuvan, on sellainen luonteikkuus tai oikukkuus mitä noissa fenkuissa gibsoneissa on (niillä on ihan oma tahto ja niiden kanssa pitää pikkuisen neuvotella. Carvin tekee nöyrästi mitä käsketään). Meinaan, että Carvin on ihan järkyttävn hyvä kitara, mutta samanlaisia suuria tunteita (vihaa ja rakkautta) se ei aiheuta kuin nuo oikukkaat gollegansa:-). Ehkä se on tämän kitaran luonne tai sitten en vain ymmärrä sitä vielä täysin.
 
Oma Carvinini jää kyllä taloon.
 
Eniten mua niissä tiluttimissa se tikunohut kaula häiritsee, vaikka emminä ny mistään pesismailoistakaan tykkää. Mutta joo, samoilla linjoilla oikukkuuden suhteen; kitaran pitää vähän tapella vastaan! :)

SpeedGovernor: Ite pääsin 33 vuotiaana gibson melodymakerin oston jälkeen eroon "todella hienon näköinen kitara" syndroomasta. Mattamusta lankku jossa on mikki, pari potikkaa ja kaula :) Todella loistava kitara.
 
Ja sitten, kun ulkonäkö alkaa mietityttään ja myyt tuon, niin tänne vaan tulemaan.. :D

Olen aina vannonu että maailman ruminta kitaraa Firebirdiä ei tuu. Mitä tein...tilasin Auroralta semmoisen =) Ku eihän sillä voi soittaa hevvii ja metellii...eihän? Kokeillaanpas perkele eikö voi ;)

Karhukoira74: Olen aina vannonu että maailman ruminta kitaraa Firebirdiä ei tuu. Mitä tein...tilasin Auroralta semmoisen =) Ku eihän sillä voi soittaa hevvii ja metellii...eihän? Kokeillaanpas perkele eikö voi ;)
 
Eikös sellaisella nyt ole soiteltu vaikka minkä genren juttuja? Muistaakseni yhdellä suosikkikitaristillanikin Juan Aguirrella on (ainakin ollut) sellainen käytössä joissakin kappaleissa ja kyse on ihan pop/rockista.
 
E: Taisin nyt sekoittaa tuon kitarsitinkohdalla Exploreriin... sorry. Mutta miksei tuo Firebird nyt sitten muuhun kuin heviin ja meteliin sopisi?