Kitarat: kitarakamat ›

Entropia666: Äijä kyllä trollaa, mutta laitan silti. Kunnollinen Jackson voi olla ehkä kaikkee muuta noista, mutta soittotatsi ja viimeistely niissä on kyllä todella vakuuttavaa. Useimmathan näistä on suht ohutkaulaisia, mihin äijä varmaan ton mielipiteen perustaakin, mutta kyllä sieltä myös huomattavasti muhkuimmilla kauloilla on tullu kitaraa.
 
Ehkä paksuin kaula mitä on vastaan tullut on ollut Jaappanin Jacksonissa, semmoisessa firebirdissä siis jonkamoinen mun vaan täytyy vielä joskus itsellein saada!
 
http://cindysguitarplus.com/wp-cont … t/uploads/2013/07/DSC_0002-Copy.jpg

JaaGeRMaisTeR: Sama monalisa joka on mr. Beanissäkin?
 
Ei se ole Mona Lisa siinä Beanissa vaan Whistlerin äiti.
Telecaster on erittäin kaunis kitara, ja lapa on linjakkuudessaan ihastuttava.

Tsugu Way: Mutta mikä on itse asiassa merkityksellistä? ... nautinko loistokitarasta - vai laitanko karseennäkösen kepin kiertoon. onko teillä ollut koskaan vastaavanlaisia "ongelmia"?
 
Maailman asioiden laidasta puolet on aina sitä miltä näyttää. Tällä perusteella jokainen soittaja huomioi omalta osaltaan kitarassa myös ulkonäön. Nopealla päättelyllä saattaisin sanoa että meistä jokainen ensin mieltyy johonkin kitaraan ulkonäön perusteella ja sellaisten joukosta sitten käteen jää se mikä siihen parhaiten sopii.
Mutta....poikkeus vahvistaa säännön ja tokihan asiat voi mennä toisinpäinkin. Suosittelen antamaan aikaa hyvälle soittimelle.
 
En ollut Carvineihin aikaisemmin perehtynyt mutta kun sellainen sattui vieläpä hyvännäköisenä eteen niin se olikin sitten menoa. Carvin DC400T on mun käteen parhaiten ikinä sopinut kitara ja siksi myös ykkössoitin. Työkalu harrastajalle siinä missä "työstä" voi puhua.
 
Täällä jälleen paljon parjattu Gibson SG olis toinen loistava kitara, mutta kun vaan ei sovi käteen ja ei saa soittoa niin pari kertaa jo poistettu. Erittäin kaunis valkoisena tai normi puuruskeana.
 
Muuten vääränlaisista kitaroista ei ole koskaa ollut ongelmaa, koska ne on alussa mainitsemastani syystä jäänyt hankkimatta. Danelektro Longhorn basso saattaisi olla sellainen jos joskus päätän hankkia. gas lievällä liekillä kyllä.

Kefiiri: Ei se ole Mona Lisa siinä Beanissa vaan Whistlerin äiti.

 
Miten Beanin äiti ja Whistlerin Mona Lisa liittyvät kitaroiden soundiin ? Molemmat hienoja naisia kyllä.

mattim: Miten Beanin äiti ja Whistlerin Mona Lisa liittyvät kitaroiden soundiin ? Molemmat hienoja naisia kyllä.
 
Äläs viisastele, nyt on kyse ulkonäöstä eikä soundista, en minä tiedä miltä he kuulostivat.

Mielenkiintoinen aihe ja sanoisin että hyvä vaan että rikkoo myyttejä lankun oletusarvoisesta oikeasta sahausmuodosta, kun mikään kaava ei sano että teräviin yms "hevi"-kulmiin sahattu puu paskentaa soundia tai musikaalisuutta. Hyvä ensivaikutelma melkein aina ittellä osottautunut oikeaksi ja niistä (kahdesta) soittimesta tullut pysyviä. Välillä jos liikaa seurannut millä isot pojat soittelee {miljoonabudjetin hyväpuiset(?) soittimet} niin mennyt "huippu" oletusarvosta huolimatta ihan metsään (gibson les paul oli ittelle tällainen: sorakuorma soundi, huono vire, jäätävä paino, ja mustaksi maalattu slim kaula yks vitun vempula...ja kyllä osaan "ruuvata" ja siin ruuvikonees on jopa putki ;).
 
Tsugu Way: Olen soitellut aina hyvin vintage-henkisillä kitaroilla. Esikuvieni mukaiset stratot, lespaulit ja jatsarit ovat olleet ainoita jotka huolin. Nyt vastikään laitoin vaihtokaupassa itselleni modernin Carvinin. Sain sen edullisesti. Hevikirvesmäinen ulkonäkö tökki pahasti jo koesoitossa, mutta kaikki muu olikin aivan loistavasti. Soitettavuudeltaan aivan järkyttävän hyvä. Upea viimeistely, action todella matalalla ilman särinöitä. Omaan makuuni laatu oli siis aivan viimeisen päälle virheetöntä. Suorastaan ammattimaista.
 
Nyt muutaman päivän soiteltuani olen entistä vakuuttuneempi, että minulla on huippukitara hyppysissä. Sormet miltei lentävät otelaudalla ja soittaminen on mukavaa. Mutta - sitten ne ongelmat: Onhan se nyt aivan järkyttävää tälläsen vanhan bluesmieheksi itseään tituleeraavan vintage-ukon katsella olohuoneessa jököttävää hevikirvestä. Aivan karsean muotoinen lapakin.. Ja miten tolla kehtaa edes mennä bänditreeneihin - saatikka keikalle?
 
Aiemmin olen aina liittänyt kitaroihin ja kitarointiin tietyn fiiliksen. Lespaulilla vedetään garymooret ja syliinotettu stratocaster vie tunnelmat aina jonnekin Claptonin, Marvinin ja Hendrixin maisemiin. Carvin ei vie nyt oikein mihinkään. Paitsi että soitto kulkee upeasti ;-)
 
Mutta mikä on itse asiassa merkityksellistä? Sen suhteen teen kovaa jaakobinpainia, että nautinko loistokitarasta - vai laitanko karseennäkösen kepin kiertoon. Toisaalta - tarvitsisiko tähän suhtautua näin tunteella? Löytyväthän hyllystä kuitenkin edelleen nuo Gilmourit, garymooret ja claptonit. Onneksi kitaroiden suhteen moniavioisuus on sallittua. Ja voinhan pitää tätä Carvinia laatikossa piilossa?
 
Toisaalta voisinhan antaa Karviselle mahdollisuuden. Ja jos myöhemmin yhteiselo ei pelitä, niin pannaan sitten kiertoon. Ja tuskin ero kirpaisee yhtä paljon kuin teininä ero ensimmäisestä kihlatusta?
 
Mutta joo - onko teillä ollut koskaan vastaavanlaisia "ongelmia"? :-)

fox: Siinä olis Ibanezia..
http://www.lehmo.com/fox/lataamo/AR%20300%20Brass%20Beauty.jpg
 
Mulle ainakin kelpaa, ja mikäli pitää "normaalivireessä" niin 12-setti on "vähän paksu". Mutta kokemus kitaroitten laittamisen parissa on osoittanut, että myös se minkä paksuisia kieliä käyttää, on henkilökohtainen juttu. =)
 
Mulla on jazzilootassani hiottu 13-setti normaalissa vireessä. Jäykkähän se on, mutta tarkoituskaan ole mitään yli kokosävelaskeleen meneviä venytyksiä heitellä yhtenään.

Kefiiri: Äläs viisastele, nyt on kyse ulkonäöstä eikä soundista, en minä tiedä miltä he kuulostivat.
 
Jotta kitara on loistava, on soundin myös oltava loistava. Epiphonen lapa on ruma, liki pilaa hyvän Casinon.

mattim: Epiphonen lapa on ruma, liki pilaa hyvän Casinon.
 
Meinaatko, että se tappaa mojon eli tunteen?

Entropia666: Äijä kyllä trollaa, mutta laitan silti. Kunnollinen Jackson voi olla ehkä kaikkee muuta noista, mutta soittotatsi ja viimeistely niissä on kyllä todella vakuuttavaa. Useimmathan näistä on suht ohutkaulaisia, mihin äijä varmaan ton mielipiteen perustaakin, mutta kyllä sieltä myös huomattavasti muhkuimmilla kauloilla on tullu kitaraa.
 
Omista lähtökohdista ja tarpeista ammentava kirjoittaminen ei oo sama kuin trollaus. Mulle nuo geneeriset perus-Jaskat ja -RG:t edustavat paitsi visuaalisen tylsyyden huipentumaa, myös soittokelvottomuutta ohuine tikkukauloineen. Ja harvoinpa niissä myöskään mikään erityisen sielukas soundi on. Täähän ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö niillä voisi aiheuttaa vaikka miten mainiota musiikkia. Kyse on vaan siitä, millaisia fiiliksiä nuo mulle itelle synnyttävät, jos synnyttävät.
 
Kunnollinenkin Jackson on silti Jackson. Ja vaikka se omana itsenään olisikin miten laadukas soitin hyvänsä, se todennäköisesti ei puhuttele mua, koska se on Jackson, johon merkkinä vaan liittyy mulla semmoisia mielikuvia, jotka eivät ole vahvasti edustettuna siinä musiikissa, jota soitan tai kuuntelen.
 
Vähän niinkuin paraskin dubstep on silti dubstepiä.

Jucciz: Omista lähtökohdista ja tarpeista ammentava kirjoittaminen ei oo sama kuin trollaus. Mulle nuo geneeriset perus-Jaskat ja -RG:t edustavat paitsi visuaalisen tylsyyden huipentumaa, myös soittokelvottomuutta ohuine tikkukauloineen. Ja harvoinpa niissä myöskään mikään erityisen sielukas soundi on. Täähän ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö niillä voisi aiheuttaa vaikka miten mainiota musiikkia. Kyse on vaan siitä, millaisia fiiliksiä nuo mulle itelle synnyttävät, jos synnyttävät.
 
Kunnollinenkin Jackson on silti Jackson. Ja vaikka se omana itsenään olisikin miten laadukas soitin hyvänsä, se todennäköisesti ei puhuttele mua, koska se on Jackson, johon merkkinä vaan liittyy mulla semmoisia mielikuvia, jotka eivät ole vahvasti edustettuna siinä musiikissa, jota soitan tai kuuntelen.
 
Vähän niinkuin paraskin dubstep on silti dubstepiä.
 
Itsellä taas tämä sama pätee fendereihin. Onhan tuo härveli vähän sinne päin stratoa, mutta ei kumminkaan. Ehkä sen tekee tuo jaskamaisuus. Fenderistä tekeen inhokin myös se, että musta jenkki strato tai williams.. ei sitä kukaan tajua yli 15m päästä. Eihän nuita voi verrata.. toinen on soitin ja toinen taas on kasa ruuvattua vaneria. Soundissa voi olla sielua, ulkonäössä ei.
 
No fenderille puolustusta. Ei voi olla huono jos kaikki kopioi mallia :)
 
Siirtyminen teleen.. Hyvä, helppo, simppeli ja kuten torakka.. Kestää kaikkea. Pahaa sanottavaa, että se näyttää norsun korvalta jossa on kaula kiinni. Saakelin ruma.
 
Muut on hyvinkin neutraaleja. Ei mitään mielipidettä.. tai on, mutta kuunnellaan fendermiesten haukut ensin. :D

mattim: Ei enää, olen tottunut tai turtunut. Olen kyllä tottunut myös Ibanez RG2570:n ulkonäköön.
 
Epiphonen lapa tosiaan on ruma, mutta sekin on totta, että siihen tottuu.

Summa summarum - Rumuuteen tottuu. Mnet aforismi.

LaMotta: Summa summarum - Rumuuteen tottuu. Mnet aforismi.
 
Mun mielestä ainoot oikeet soittimet on gibson les paul, fender stratocaster ja fender telecaster. Nämä ovat aikuisten kitarat, joilla soitti henrix, page ja stradlinin izzykin. Millä ME soitettais? vaikka wiliamsilla sitte!

Myrkky Nuoli: Ai niinku vaiks Frank Zappa, Eric Clapton, Tony Iommi, Robby Krieger ja Pete Townshend?
 
Mihkä Frank Marino unohtui.. !!?
 
Gibson SG on ns Äijä Kitara, pitää myös olla viikset ja rintakarvat.

LaMotta: Summa summarum - Rumuuteen tottuu. Mnet aforismi.
 
Tämän kun pitää mielessä, niin on naismarkkinoillakin ihan eri malliin tarjontaa....

Jii-Gee: Gibson SG on ns Äijä Kitara, pitää myös olla viikset ja rintakarvat.
 
Ilmankos ei oo syntynyt vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Eikä nää aina oo omia valintoja. ;)

on ollut..tele...mutta nyt sen kanssa on päässyt sinuksi eikä se ole enää vääränmallinen vaan se on Tele...ja on myös ongelma toisin päin, se on SG kun sen kaulapainoisuus häiritsee tai sitten nuo millä olen soittanut ovat olleet jostain syystä kaulapainoisia(onko tämä SG:n ominaisuus vai onko ollut vain huonoja yksilöitä)

Hmm... En pitäisi rumaa kitaraa, mutta jos se on vain oudonnäköinen eikä varsinaisesti ruma, niin kannattaa ainakin kokeilla josko silmäkin tottuu. Itse tykkään monennäköisistä kapineista ja ulkonäön takia ei ole mikään joutunut hylkyyn. En kyllä esim. mitään tähtisakarakitaraa hankkisikaan.