| Aihe: Biisin opettelu tabien ja sointujen avulla | 1 |
|---|
|
Oletteko huomanneet sellaista ilmiötä, jos biisin alunperin opettelee nuoteista tai (vielä pahempaa) tabeista ja soinnuista, sen haltuunotto ja soittaminen ilman näitä apuja on paljon hankalampaa, kuin sellaisten, jotka on opetellut korvakuullolta. Korkeintaan vilkaissut hankalan paikan muualta, mutta harjoitellut sen pääosin ilman apuvälineitä. Itsellä on useita biisejä, joita ei pysty soittamaan kunnolla ilman lappuja - jos ollenkaan. Toisaalta paljon hankalamman biisin vetäisee vaikka silmät kiinni pelkän (lihas-)muistin varassa.
Itse olen pähkäillyt, että homma johtuu em lihasmuistista ja siitä, että kipaleen kuviot ja idean on jotenkin piirtänyt aivosoluihin ja muutenkin jäsentänyt sen selviin osiin, jotka usein vaan toistuvat. Kädet toimivat ikäänkuin itsekseen, erikseen "komentamatta". Soittaessakin voi ihan eritavalla fiilistellä ja hakea uusia saundeja ja kuunnella biisiä. Laput ja nuotit jotenkin jäykistää koko homman. Nykyään olen aktiivisesti yrittänyt välttää mitään apuja uuden biisin kohdalla, ne oppiikin paljon nopeammin. Ainakin kokonaisuuden.
"Tosta se taitaa lähteä.." |
|
Oon aatellut sen omalla kohdallani olevan vaan yleistä musikaalisuuden puutetta kun laulukirjasta kompatessa biisiä olen ihan (no melko) hukassa jos yhtäkkiä joku vetäisi kirjan naaman edestä pois kun pitäisi kertsin jälkeen vetää täysin samanlainen säkeistö minkä just soitin.
Joskus piti jotain kissanristiäisiä kiertää ja soitella biisejä lunttilapuista, eikä niistä jälkeenpäin muistanut juuri mitään. Tähän tosin vaikutti että alun alkujaankaan ei ollut motivaatiota painaa niitä iskelmiä mieleen, siksi laput ylipäätään...
Do we need harmonics in the range above 8 kHz? Are a lot of dogs going to listen to your solos? - J. Johansson |
 FBJ
18.09.2013 08:00:33 | |
|
Tuttu ilmiö. Jostain kumman syystä korvakuulolta opetellut jutut jää helpommin ulkomuistiin kun taas suoraan lapusta paahdettua sointukulkua joutuu kerta toisensa jälkeen "lunttaamaan". Voi silti johtua vain siitä, että kuinka kiinnostava opeteltu biisi on itselle. Sama juttu tapahtuu biisien rakenteiden kanssakin. Jotkut kappaleet vaatii koko ajan seuraamista missä säkeistössä mennään yms. , toisissa sitten taas vaan "tuntee" missä mennään. |
|
Olisiko tässä samantapainen ilmiö, kuin vaikka joidenkin numerosarjojen muistamisessa. Jos on joku pidempi - noh.. vaikka verkkopankin asiakasnumero - jonka aina lunttaa jostakin, sitä ei ikinä vetäise ulkomuistista vaikka käyttää vuosikausia jatkuvasti. Jos sen heti alkuun pänttää ulkomuistiin, niin se tulee itsestään numeronäppäimiltä. Sormet naputtaa sen ilman erityistä muistelemista, sekin ikäänkuin lihasmuistista. Joku ammattilainen varmaan puhuisi lyhyt- ja pitkäaikaisesta muistista. Kun soittelee lapuilta, biisi ei mene helposti pitkäaikaiseen, mutta tapailemalla korvakuulolta näin saattaa käydä hyvinkin nopeasti.
"Tosta se taitaa lähteä.." |
|
Myös jos joka päivä menee töihin samaa reittiä, niin meneehän se mukavasti. Mitäs sitten jos tutulla reitillä onkin työmaa ja joutuu kiertämään? Eksytkö vai löydätkö perille kuitenkin?
Toisin sanoen, helvetin tyhmää opetella vain yhdellä tavalla. Sitäpaitsi jos luottaa pelkkään lihasmuistiin, niin eikös mene aika suorittamiseksi, jolloin soittamisen koko ydin ja idea katoaa kuin suolikaasu seinäjoelle? |
|
tender.insanity: Myös jos joka päivä menee töihin samaa reittiä, niin meneehän se mukavasti. Mitäs sitten jos tutulla reitillä onkin työmaa ja joutuu kiertämään? Eksytkö vai löydätkö perille kuitenkin?
Toisin sanoen, helvetin tyhmää opetella vain yhdellä tavalla. Sitäpaitsi jos luottaa pelkkään lihasmuistiin, niin eikös mene aika suorittamiseksi, jolloin soittamisen koko ydin ja idea katoaa kuin suolikaasu seinäjoelle?
Tuo ei ihan auennut? Vaikka työmatkaan verrattuna, - vaikka autolla - voisi ajatella ettei tarvitse muistella miten autoa ajetaan ja voi keskittyä liikenteeseen tai siihen uuteen reittiin. Puhumattakaan siitä, että aina lukisi kartalta tutunkin reitin, vaan se tulee "selkärangasta". Jalat painelee polkimia ja kädet veivaa rattia ja vaihdekeppiä erikseen komentamatta tai edes seuraamatta. Kitaristin lihasmuisti soittaa biisin ja soittaja voi keskittyä musiikkiin ja vaikka esiintymiseen tai laulamiseen - jopa yleisöön - eikä vilkuile jatkuvasti nuottejaan. Mielellään edes soittimeen.
Autoilussahan ahkera navigaattorin käyttö saattaa johtaa siihen, ettei enää hahmota reittiä vaan on riipuvainen ohjeista. Siis reitti ei piirry aivosolukkoon. Yleensähän mikä tahansa suoritus, jota ehkä joutuu toistamaan, kannattaa opetella heti muistiin. Esim digiboxin ajastus ilman manuaalia tms. Solistienkin olisi hyvä osata biisin sanat ulkoa, ettei näytä oopperalaulajalta ständillä nuottiteline edessään. Silloin on helpompi improvisoidakin.
"Tosta se taitaa lähteä.." |
|
No miten vain. Mutta ihmiset oppii eri tavalla. Esimerkiksi itselläni harvoin jää mitään päähän jos vain kuulee kappaleen ensi kerran. Enemmän jää päähän kun vilkuilee nuotteja ensi kerran edes kuulematta kappaletta. Ja eniten jää päähän kun on nuotit edessä ja soittaa itse kappaleen. Tietysti auttaa jos vielä kuulee biisin siihen bonuksena, mutta eipä sen väliä jos nuotit on tehty asianmukaisesti. |
 TMik
18.09.2013 17:37:35 (muokattu 18.09.2013 17:41:26) | |
|
tender.insanity:
Toisin sanoen, helvetin tyhmää opetella vain yhdellä tavalla. Sitäpaitsi jos luottaa pelkkään lihasmuistiin, niin eikös mene aika suorittamiseksi, jolloin soittamisen koko ydin ja idea katoaa kuin suolikaasu seinäjoelle?
Mun mielestä se soittaminen vasta kivaa onkin kun ei tarvi kokoajan miettiä mitä tekee ja mennään lihasmuistin/korvien varassa. Sillon joutaa keskittyä siihen tärkeimpään ja fiilistellä niitä pikkujuttuja. Melkeen uskaltasin väittää että lopputulos on näin kaikista paras.
Edit : harvemmin opin papereista mitään muuta kuin sormituksia, kaikki muu menee korvilla. |
 Milkop
19.09.2013 09:42:18 (muokattu 19.09.2013 09:43:25) | |
|
tender.insanity: Sitäpaitsi jos luottaa pelkkään lihasmuistiin, niin eikös mene aika suorittamiseksi, jolloin soittamisen koko ydin ja idea katoaa kuin suolikaasu seinäjoelle?
Jaa että parempi vain lukea suoraan nuoteista kuten biisi on ylöskirjoitettu ja ennalta sovittu? Nyt ei oikein auennut miten sellainen olisi vähemmän suorittamista. Päinvastoinhan tuo menee.
E: Tai no itsellä menee ainakin. Tabeja käytän harvoin, helpommin tuntuu löytyvän kappaleet ihan korvakuulolta.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." |
|
Milkop: Jaa että parempi vain lukea suoraan nuoteista kuten biisi on ylöskirjoitettu ja ennalta sovittu? Nyt ei oikein auennut miten sellainen olisi vähemmän suorittamista. Päinvastoinhan tuo menee..
Tarkoitin että jos kappale tulee vain lihasmuistista koko ajan ajatellen vaikka naapurin vaimoa, niin ollaanko siinä sitten läsnä? Pitää osata biisi ja olla koko ajan kartalla missä mennään, niin on helpompi lähteä omia polkuja soitossa. Ja sehän ei onnistu jos on kaikki ennalta opittu yksi yhteen.
Mun mielestä mut eipä sillä ole merkitystä. |
|
Aihe taisi hieman karata. Alunperin kerroin huomiosta, jossa nuotit, tabit ja soinnut aiheuttavat helposti (ainakin minulla) sen, ettei biisiä osaa soittaa ilman niitä jos kipaleen on alunperin opiskellut niiden avulla. Toki niistä voi tsekata jonkin kohdan, mutta biisi pitää oppia soittamaan ilman lippuja ja lappuja, mielellään heti alussa. Varmasti tämä on yksilöllistä, mutta en usko olevani ainoa joka on huomion tehnyt.
Korvakuulolta tapailu kehittää myös sävelkorvaa. Monesti kuvio on pitkälle selvä jo kappaletta kuunnellessa, vaikka kitara ei ole edes kädessä. "Voi soittaa sen ilmakitaralla ;-)"
"Tosta se taitaa lähteä.." |
|
Yallup: Aihe taisi hieman karata. Alunperin kerroin huomiosta, jossa nuotit, tabit ja soinnut aiheuttavat helposti (ainakin minulla) sen, ettei biisiä osaa soittaa ilman niitä jos kipaleen on alunperin opiskellut niiden avulla. Toki niistä voi tsekata jonkin kohdan, mutta biisi pitää oppia soittamaan ilman lippuja ja lappuja, mielellään heti alussa. Varmasti tämä on yksilöllistä, mutta en usko olevani ainoa joka on huomion tehnyt.
Allekirjotan kyllä ihan täysin, vielä jos lisää sanat mukaan niin soppa on valmis. Soinnuista kuitenkin on yleensä mahdollista rakentaa selkeitä kuvioita, mutta sanat tuppaa muuttumaan sen verran paljon, ettei ne painu selkeinä rakenteina päähän. Tätä varten esim. cover-kappaleissa pidän aluksi lappuja mukana, ettei soitto kaadu muistiin, mutta jossain vaiheessa on vain pakko jättää ne pois ja kärsiä hetki unohtelusta. |
 Jzci
19.09.2013 16:14:50 (muokattu 19.09.2013 16:48:19) | |
|
Jos soittaa pelkästään lapuista niin sitä on helposti ihan kujalla sitten kun niitä lappuja ei olekaan edessä. Jää jotenkin ne biisit "tajuamatta" kun vetää vaan autopilotti päällä, eikä biisin jälkeen välttämättä muista yhtään mitään mitä on juuri äsken soittanut.
E: Mainittakoon vielä että korvakuulolta noita juttuja tulee opeteltua 95% ajasta. Parhainkaan nuotinnus ei vastaa sitä informaation määrää minkä suurimmasta osasta biisejä saa irti jo pelkällä yhdellä kuuntelulla. |
|
Entä jos opettelee nuoteista/leikeistä skulaamaan ja korvalla hiostelee täydelliseen ulkomuistiin?
Itse reenaan pääosin näin. Kun muistaa ulkoa biisit ja sointuvaihdokset, voi biisiä sitten varioida ja transponoida mielin määrin ilman pelkoa että unohtaa jonkin osan. "What do you think the next happen now?" - Jari "Sporde" Porttila
Kuuntelen tämmöistä |
 sustain65
19.09.2013 16:50:25 (muokattu 19.09.2013 22:18:52) | |
|
Funkonaut: Entä jos opettelee nuoteista/leikeistä skulaamaan ja korvalla hiostelee täydelliseen ulkomuistiin?
Itse reenaan pääosin näin. Kun muistaa ulkoa biisit ja sointuvaihdokset, voi biisiä sitten varioida ja transponoida mielin määrin ilman pelkoa että unohtaa jonkin osan.
Samalla tyylillä. Ja biisi sujuu sitten kohtuudella kun siitä on hyvä kuulokuva päässä ja se tavallaan ohjaa aina oikeaan sointuun. Lappuja tarvitsen treeneissä uudemmista biiseistä lähinnä rakenteen vuoksi, siis että montako kertaa jokin osa tulee jne. |
|
Jzci: Jos soittaa pelkästään lapuista niin sitä on helposti ihan kujalla sitten kun niitä lappuja ei olekaan edessä. Jää jotenkin ne biisit "tajuamatta" kun vetää vaan autopilotti päällä, eikä biisin jälkeen välttämättä muista yhtään mitään mitä on juuri äsken soittanut.
E: Mainittakoon vielä että korvakuulolta noita juttuja tulee opeteltua 95% ajasta. Parhainkaan nuotinnus ei vastaa sitä informaation määrää minkä suurimmasta osasta biisejä saa irti jo pelkällä yhdellä kuuntelulla.
Tuo on juuri se, mitä itsekin koen ja haen. Biisi jää tajuamatta ja soittaminen on suorittamista orjallisesti lapun mukaan. Ilman lappua on ihan kädetön, vaikka biisiä on soitellut kymmeniä kertoja. Korvakuulolta kappaleen ikäänkuin rakentaa (sovittaa?) itse, korjaa tarvittaessa vaikka tabeja/sointuja vilkaisemalla ja kohta biisin perusidea ja kuvio on auennut ja hallussa. Biisi itsessään ohjaa otteelta toiselle oikeassa timingissä, eikä teknistä suoritusta edes tarkkaile. Voi rauhassa kuunnella ja nauttia soittamisesta ja heittää sekaan omia juttuja.
Toinen juttu on se, että lähes kaikki biisit rakentuvat tietyn kaavan mukaan. Jonkun soinnun jälkeen ei ole montakaan vaihtoehtoa, mikä on seuraava liike. Kuunnellessa ja tapaillessa biisiä, sen rakenteen oivaltaa aika nopeasti. Biisi menee aivoihin tiettyjen kuvioiden sarjoina, eikä yksittäisinä sointuina tai riffeinä tms. Jonkun aikaa soittaneena huomaa, ettei mitään uutta auringon alla ja kädet hoitaa peruskuviot itsekseen. Se biisi itsessään on se "lappu" joka ohjaa eteenpäin.
"Tosta se taitaa lähteä.." |
|
Kyllä itelle ainakin on helppoa muistaa tabit. itseasiassa paljon helpompaa kuin korvakuulolla opetellut pätkät. ihmisten tapa muistaa on vaihteleva, toiset oppii näkemällä, toiset kuulemalla, jne. varmaan tää on jotain vastaavanlaista?
"Kokoo kokko."
"Koko kokkoko?"
"Koko kokko." |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
