Lyriikka ›

Runo: Heikko voi olla sisältä vahvin (2013)
 

Ne käyvät armeijan harmaisiin
laittavat saappaat varpaisiin
mä tiesin jo aiemmin
ei sinusta taistella sotilasta;
kotilosta pujahtaa etana
näyttää sarvensa,
onko tänään puolipoutaa
jos sotilaaksi tulee
sotilaaksi joutaa
jos porukassa kuulet sotajutun
tai tutun käyneen sotkussa
jos kaljatuoppiin tippuu sotamerkki
kuivaa ja laita rinnuksiin,
se lienee herkkähetki
käy riviin ja marssi armeijan harmaisiin.
En nosta enkä laske lippua puolesta sen
aatteen sotilaallisen,
en puolesta sen
jonka sisäinen kaaos,
vapautti marssin askeleet,
sä ehkä runon teet
Kafkan tunnelmiin
purat unelmaksi Kierkegaardin
et ole mies käpykaartin,
vaan heikko voi olla sisältä vahvin.
Kas etana voi olla kuka vain,
ja pelkonsa vanki,
kun rautakangella kiviä käännetään,
kun rautakangella sydämiä käännetään
naisen helmoihin kaipaa ja itkua väännetään.
Ne käyvät armeijan harmaisiin
laittavat saappaat varpaisiin
mä tiesin jo aiemmin
ei sinusta taistella sotilasta;
kotilosta pujahtaa etana
näyttää sarvensa,
onko tänään poutasää
jos sotilaaksi tulee
sotilaaksi jää.
Sä ehkä runon teet
Kafkan tunnelmiin
purat unelmaksi Kierkegaardin
et ole mies käpykaartin,
haavoittunut voi olla sisältä vahvin.
 


merja ritala