Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kertokaapas, mikä olisi teidän materiaalivalintanne (body/neck) siinä valossa, että soittimen tulisi olla mahdollisimman kevyt? Ilmeisesti painava puu soi paremmin.. elikäs joudutaan todennäköisesti tekemään jonkin asteinen kompromissi äänenlaadun kanssa?
 
Tarkoituksena olisi väsätä "disainattu" superstrato tyylinen sähkökitara, jota juniorikin soittelisi.
 
Yleensä ottaen näkemieni/kokeilemieni itsetehtyjen kitaroiden ongelma(?) on se, että niistä tahtoo tulla kohtalaisen painoisia.
 
Jos teillä on olemassa vieläpä tietoa ehdottamienne materiaalien hintapolitiikasta ja saatavuudesta, niin vielä parempi!
 
Lisäksi haluaisin myös kommenttia lämpökäsitellystä puuhun. Miten lämpökäsittely vaikuttaa saundiin? Puuhan ilmeisesti tiivistyy käsittelyssä..?

Body/neck Leppä/vaahtera.
 
Ehkä vielä kevyemmän bodyn saisi, jos tekisi vaahterasta kannen ja mahongista tai lepästä osittain ontoksi koverretun bodyn (sound chambers). Voisi tuon osittain onton tehdä kokonaan lepästäkin.
 
Ja lämpökäsittely kuulema "tasoittaa" saundia, eli resonanssikäyrästä katoaa pahimmat piikit. Puu ei kai juurikaan "tiivisty", mutta joillakin puulajeilla tapahtuu lämpökäsittelyssä puun solujen hengitys-aukkojen sulkeutumista, mikä yleensä on vielä palautumaton ja toivottu tila. Tällöin ilman kosteusvaihtelut eivät saa puuta elämään niin suuresti ja nopeasti kuin käsittelemättömälle puulle tapahtuu.

... Ilmeisesti painava puu soi paremmin...
 
Asia ei ole näin yksinkertainen. Kevyestä lepästä tehty kitara saattaa soida mainiosti. Tukevuuden kannalta vaahtera on paras kaulavärkki.

Jotenkin semmonenkin olo on, jotta kevyt soi paremmin. Näin stratojen puolelta. Kunhan on vaan hyvää puuta niin kyllä klangaa. Kun napsuttelee valmista runkoa, (ilman osia) kuulostaako kopina xylofonilta vai lattialankulta.

Kyllä leppä on melko kevyttä ja hyvin se ainakin stratoissa soi.

Lehmuksesta (basswood på engelska) saa aikaan myöskin aika kevyen kitaran. Muita temppuja on esimerkiksi tehdä kaiverrettu runko kuten esimerkiksi Ibanezin SC-mallistossa. Reunoilta tosi ohut ja keskeltä pikkasen paksumpi.

Mites muuten koivu, ei siis sillä että kovin kevyt olisi tietääkseni mutta eikös se ole aika laadukasta puutavaraa näin yleensä?
 
Kantenakin nätti :) Olen suunnitellut että laittaisi värjätyn bodyn esim. saarnesta ja pintaan naturalin koivukannen. Aijai.

Perkele muutes, koivuhan on jäykkääkin.. joku kokeillut soundia? Voisi olla ainakin persoonallinen soitin.

Kertokaapas, mikä olisi teidän materiaalivalintanne (body/neck) siinä valossa, että soittimen tulisi olla mahdollisimman kevyt?
 
Leppää, leppää...
 
Ilmeisesti painava puu soi paremmin..
 
Erilailla, erilaiset puut soivat erilailla :o) Ja itse asiassa, taitaa yleinen mielipide olla sillä kannalla että kevyempi puu soi paremmin, ison G:n Custom Shop valikoi Les Pauleihinsa kevyintä mahdollista mahonkia; katsoppa vaikka ameriikan kauppiailta, hintojen lisäksi kitaroista ilmoitetaan myös painot. Ja taitaa se mielipide olla, että kevyt leppä-strato on se, josta se paras klangi lähtee...
 
Painavampien puiden kanssa haetaan sitten ko. puulajeille kuuluvia soundeja, esim. vaahtera rungossa (kantena) tuo kirkkautta mahongin kyljessä.
 
EDIT: Sen verran vielä, ettei rungosta kannata tehdä liian kevyttä. Nimittäin, kaulan painosta on jo vaikeampia tingata jolloin tuloksena saattaapi olla kaulapainoinen kitara. Ja niillähän ei ole kiva soittaa, ei...

Ihan kokemuksesta voin kertoa että lehmus soi paremmin kuin leppä.
 
Eräältä saitilta lainattua...
 
Basswood, my absolute favorite tonewood for guitar bodies, is becoming an increasingly popular choice as body material, mainly for having the ability of being at the same time a remarkable resonant foundation and relatively inexpensive. Tonal characteristics of basswood lends the fullest bass growl and crunchy high-end bite at the same time. The "baswwod" tone is dynamic and tight, leaving enough midrange to "breathe" your way through the densest of mixes. Due to its thight grain, is also particular the ability to easily accept all kind of finishes, from lacquer on some ESPs to the uncanny "Chrome Boy" JCH1. A handful of guitars (i.e. Parkers) also sport basswood necks...

Ihan kokemuksesta voin kertoa että lehmus soi paremmin kuin leppä.
 
Minun kokemukseni ei tuota näkemystä. Nuo lainaukset ovat olleet jonkun lehmusmetsän omistajan mainospuheita...

Ihan kokemuksesta voin kertoa että lehmus soi paremmin kuin leppä.
 
Ihan mielenkiinnosta, haluaisitko kertoa lisää näistä kokemuksistasi?
 
Tuolla muuten enemmän ja vähemmän mutupohjaista keskustelua painon vaikutuksista.
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=31&t=44503

EDIT: Sen verran vielä, ettei rungosta kannata tehdä liian kevyttä. Nimittäin, kaulan painosta on jo vaikeampia tingata jolloin tuloksena saattaapi olla kaulapainoinen kitara. Ja niillähän ei ole kiva soittaa, ei...
 
Straton muotoon jos tekee niin painoero saa olla aika hurja ennenkuin se alkaa vääntäytyä hihnan varassa. Sen verran leveällä ovat hihnatapit. Muissa muodoissa vähän riskialttiimpaa, explorer varmaankin pahimpana.

Ihan kokemuksesta voin kertoa että lehmus soi paremmin kuin leppä.
 
Eräältä saitilta lainattua...
 
Basswood, my absolute favorite tonewood for guitar bodies, is becoming an increasingly popular choice as body material, mainly for having the ability of being at the same time a remarkable resonant foundation and relatively inexpensive. Tonal characteristics of basswood lends the fullest bass growl and crunchy high-end bite at the same time. The "baswwod" tone is dynamic and tight, leaving enough midrange to "breathe" your way through the densest of mixes. Due to its thight grain, is also particular the ability to easily accept all kind of finishes, from lacquer on some ESPs to the uncanny "Chrome Boy" JCH1.
 
Lehmuksessa on kyllä mun korvaan himpun verran tukkoinen soundi. Ja lehmus on vielä kaiken lisäksi melko haurasta = menee helpommin rikki.
 
A handful of guitars (i.e. Parkers) also sport basswood necks...
 
Kuten jo sanoin, lehmus on melko haurasta. En uskoisi sen olevan kovinkaan hyvää kaulapuuta.
 
En kylläkään omaa kokemusta soitinrakennuksesta, joten voin olla väärässäkin.

Ihan mielenkiinnosta, haluaisitko kertoa lisää näistä kokemuksistasi?
 
Parin Fenderin basswood-telen perustella verrattuna useampaan muunmerkkiseen leppa-teleen (mm. 80-luvun japsi.-Squier ja Fenixin telejä) niin väitän kyllä että basswood-tele resonoi eli suomeksi sanottuna soi paremmin, ja eron kyllä tuntee ihan käsissään. Kummassakin telessä on ollut vielä normaalia paksumpi pinnoite eli paisleyssä tapetti +lakka ja Jazz-a-casterissa lehtikulta+lakka ja silti eroa leppäkeihääseen on silti.
 
Kopsataas tähän vähän juttua Tom Anderson Guitarworksin saitilta
 
" Basswood
 
Pronounced bass like the fish. This wood gained popularity in the 80s and for a time was probably the most used wood for locking tremolo guitars. It is very light weight and produces a fairly even and full mid-range response throughout the entire band width. Many people feel it is extremely well matched with humbucking pickups because it produces a lot of the same frequencies that humbuckers easily reproduce. This is not to say that single coil tones aren't great as well. Toward the end of the late 80s, a few other species of woods were mistakenly thought to be basswood and this seemed to lead to a decline in basswood's popularity. However, true basswood does produce a very pleasing midrange tone and is the only type of basswood used here at Tom Anderson Guitarworks. Ifs natural color is light blonde to of white with little to no discernible grain. For this reason, an opaque paint color is usually chosen for a solid basswood body."

Tarkoitatteko tuola tukkoisuudella että lehmus ei soi vai että sen soundi on tummempi kuin esim. lepän? Ja jos ensimmäistä vaihtoehtoa niin onko tuossa kitarassa ollut mahdollisesti esim. floyd-tyylinen talla, joka ei tunnetusti ole soundin kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Ihmettelen kyllä kovasti jos kahdesta muuten samantyylisestä kitarasta leppäbodylla varustettu resonoi paremmin kuin lehmusbodyinen.
 
Ottamatta sen paremmin kantaa siihen että kumman soundi on parempi niin otsikon kuvaus "KEVYT hyvin soiva puu" on lähempänä lehmusta kuin leppää. And that's a fact;-)

Hyvin soiva puu on lievästi laho!
 
Eli uppotukit, joita rantautuu silloin tällöin tai makaa järvien pohjassa soi todella hyvin.
Stradivariuksen viulut on tehty juuri tällaisesta materiaalista.
Kokonainen uppotukki, joka on kuivattu on lähes soittimen veroinen jo itsessään.
Jos on mahdollista jostain kaivaa tuollaista puuta, niin kokeilemisen arvoinen. Mutta kannattaa ottaa huomioon, ettei se ole jo liiaksi pehmennyt.

Tarkoitatteko tuola tukkoisuudella että lehmus ei soi vai että sen soundi on tummempi kuin esim. lepän?
 
Ei se tummempi ole, melkein päinvastoin. Soundi vain kuulostaa siltä niinkuin kitaralla olisi nuha. Oikeastaan voisi sanoa, että lehmus toistaa vain keskiäänet, bassot ja diskantit jää puuttumaan. Joku voi tietysti tällaista soundia tavoitellakin. Lisäksi se on todella pehmeää ja ruman näköistä, vaatii kovan maalin pinnaksi.

Ei se tummempi ole, melkein päinvastoin. Soundi vain kuulostaa siltä niinkuin kitaralla olisi nuha. Oikeastaan voisi sanoa, että lehmus toistaa vain keskiäänet, bassot ja diskantit jää puuttumaan. Joku voi tietysti tällaista soundia tavoitellakin. Lisäksi se on todella pehmeää ja ruman näköistä, vaatii kovan maalin pinnaksi.
 
Tässä se tuli. Ton nuhaisuuden mäkin oon huomannu.